Erosin todella väkivaltaisesta ex-miehestäni ja lapseni isästä reilu vuosi sitten. Olin suhteessa yhteensä n. 1,5- vuotta.
Väkivalta minua kohtaan oli mm. jatkuvaa alistamista, vähättelyä, nöyryyttämistä, uhkailua, pelottelua, lapsen viemisellä uhkailua, tappamisella uhkailua, luunappeja, kiinni käymistä ja kiinni pitämistä, kuristusotteen ottamista kaulasta, tukahduttamista käsi suun edessä (luojan kiitos lopetti ennen kuin..) ja vielä paljon muuta..
Lasta kohtaan ex-mies oli myös väkivaltainen. Aloitti luunappien antamisen heti kun vauva lähti liikkeelle (ryömimään). Puutuin luunappien antamiseen useasti, ja elin jatkuvasti varpaillani ja koetin parhaani mukaan ennakoida, että ehtisin aina lapseni luo ennen kuin isä pääsee kurittamaan. Lisäksi oli toisinaan kovakourainen lasta käsitellessään. Oli myös todella vastuuton lapsensa suhteen, ei auttanut lähes koskaan lapsen hoidossa, lukuisista lupauksistaan huolimatta. Lisäksi kun ei päästänyt minua lapsen kanssa kauppaostoksille ("sinne ei mennä vauvaa esittelemään jne jne.."), tyttö oli isänsä hoidossa sillä välin... Ei vaihtanut vaippoja, laittoi nukkumaan vaikkei ollut päiväuniajasta tietoakaan, ei syöttänyt kun olin poissa JA ties mitä muuta mitä en ollut näkemässä.
...jatkuu --->
Väkivalta minua kohtaan oli mm. jatkuvaa alistamista, vähättelyä, nöyryyttämistä, uhkailua, pelottelua, lapsen viemisellä uhkailua, tappamisella uhkailua, luunappeja, kiinni käymistä ja kiinni pitämistä, kuristusotteen ottamista kaulasta, tukahduttamista käsi suun edessä (luojan kiitos lopetti ennen kuin..) ja vielä paljon muuta..
Lasta kohtaan ex-mies oli myös väkivaltainen. Aloitti luunappien antamisen heti kun vauva lähti liikkeelle (ryömimään). Puutuin luunappien antamiseen useasti, ja elin jatkuvasti varpaillani ja koetin parhaani mukaan ennakoida, että ehtisin aina lapseni luo ennen kuin isä pääsee kurittamaan. Lisäksi oli toisinaan kovakourainen lasta käsitellessään. Oli myös todella vastuuton lapsensa suhteen, ei auttanut lähes koskaan lapsen hoidossa, lukuisista lupauksistaan huolimatta. Lisäksi kun ei päästänyt minua lapsen kanssa kauppaostoksille ("sinne ei mennä vauvaa esittelemään jne jne.."), tyttö oli isänsä hoidossa sillä välin... Ei vaihtanut vaippoja, laittoi nukkumaan vaikkei ollut päiväuniajasta tietoakaan, ei syöttänyt kun olin poissa JA ties mitä muuta mitä en ollut näkemässä.
...jatkuu --->
Vastaukset 10
Vanhimmat
Erosin uusien ystävieni tukemana, yksi heistä tarjosi minulle turvapaikan muutamaksi yöksi, soitteli
kanssani sos.työntekijöille, hankki apua.. Pian pääsin turvakotiin toiselle paikkakunnalle. Lähdin, ennen kuin väkivalta lasta kohtaan ehti pahentua entisestään. Tyttöni oli 10 kk vanha kun erosin.
Pian eron jälkeen mies pisti yksinhuoltajuushakemuksen vireille (itse hain TIETYSTI yksinhuoltajuutta). Oli uhkaillut minua jatkuvasti suhteessa ollessani, että jos joskus eroan, niin tekee KAIKKENSA, etten saisi lasta itselleni, vaikka hommaa lapsen lastenkotiin, jne..kunhan vain minä en lasta saa pitää. Ja niin hän tosiaan yritti. Huoltajuuskäräjien aikana valehteli törkeästi lukuisia kertoja minusta lastenvalvojille, sos.työntekijöille jne.. mm. että olin mukamas lyönyt häntä suhteemme aikana kymmeniä kertoja turpaan, että olin holtiton ja täysin epäkypsä äidiksi jne jne... Huoltajuuskäräjät tulivat ja menivät, yhteishuoltajuus tuli, lapseni asuminen minulle, tapaamiset joka toinen vkonloppu isänsä kanssa lomilla. Yksinhuoltajuuden saaminen kariutui siihen, kun ei ollut kunnon näyttöjä lapsen isän väkivaltaisuudesta. En ollut koskaan käynyt näytillä väkivallantekojen jälkeen, tehnyt rikosilmoitusta jne..
Sitä virhettä kadun valtavasti, sillä jos olisin tehnyt, lapseni olisi paljon paremmassa turvassa kuin nyt... :(((((
Lapseni on käynyt isänsä luona tapaamisissa viime kesäkuusta lähtien, noin 7-9 kertaa. Paljon on perumisia tullut, milloin rengasrikko edeltävänä iltana, milloin umpisuolentulehdus, joskus unohtanut, toisinaan ilman syytä peruttu.. Jokainen näistä kerroista on ollut yksi LIIKAA! Lokakuussa jätti lastenvalvojan tapaamisenkin väliin koska ei vaan viitsinyt tulla paikalle (viis siitä että siellä olisi keskusteltu siitä miten tapaamiset on mennyt, molempien kanta jne..) Olen sairas huolesta lapseni puolesta, koska
tunnen mieheni luonteen ja tavan käyttäytyä, ja tiedän, että isänsä luona lapseni varmasti on tulee kokemaan lisääntyvässä määrin väkivaltaa. Siltikin minulla on toistaiseksi vain omat vaistoni tukemassa
väitteitäni. On TODELLA tuskallista joutua jatkuvasti pelkäämään lapsensa puolesta, etenkin kun ei voi olla paikalla estämässä väkivaltaisia tilanteita, ja mikä pahinta, erottuani en voinutkaan suojella 100 prosenttisesti lastani siltä, ettei hän enää koskaan joutuisi siihen väkivaltaiseen ympäristöön, mistä turvakotiin lähdimme.
Ex-mies mm. myönsi viimeksi tapaamisen jälkeen, että tyttö menee siellä itse nukkumaan, kun on tarpeeksi väsynyt, n. 22.00-23.00 tienoilla. Hemm***i soikoon tyttö täytti vasta 2-v. Isänsä siis valvottaa lasta joka kerta. Lisäksi tyttö tulee tapaamisista likaisissa haisevissa vaatteissa. Viime tapaamisen jälkeen tyttö oli todella apaattinen ensimmäisen puolen tunnin ajan, eikä kyse ollut uneliaisuudesta (oli herännyt n. tunnin ennen kotiintuloa). Olen myös havainnut, että hoidattaa tyttöä vanhemmillaan tapaamisten aikana, ei kanna itse vastuuta.. Lisäksi olen useita kertoja huomannut, kuinka valehtelee tapaamisten kulusta, ja monista "pikku" yksityiskohdista. Puhuu puuta heinää. Tässä joitain havaintojani tapahtumista.
Minulla on ensi kuussa aika lastenvalvojalle. Se ei kuitenkaan todennäköisesti ratkaise taaskaan mitään,
ainakaan niin konkreettisesti että tapaamiset loppuisi. On todella raastavaa, kun ei enää tiedä mitä muuta voisi tehdä suojellakseen lastansa. Lapsen on todella hyvä ja turvallinen olla minun luonani, ja luotan olevani hyvä äiti hänelle ja tekeväni kaikkensa hänen eteensä.
Mutta mikä avuksi? Onko Suomen laki todellakin niin tyly, että ei ole mitään tehtävissä? Lapsi vain laitetaan etävanhemman luo käymään, riskataan toisen hyvinvointi ja terveys, koska ei ole NÄYTTÖNÄ enempää kuin toisen vanhemman kertoma väkivallasta. Hittovie turhauttaa, että pitäisi vaan tyyliin odottaa siihen asti, kunnes tyttö tulee mukiloituna isältään, tai kunnes on tarpeeksi vanha kertomaan itse isänsä käyttämästä väkivallasta.. Turhauttaa, etten löydä keinoja tapaamisten estämisellä.
Onko palstalla muita samankaltaisessa tilanteessa painivia? Kaipaisin todella tukea ja neuvoja, uusia keinoja miten tästä eteenpäin?
Kiitän sydämestäni jo etukäteen!
ole valitettavasti omakohtaista kokemusta..mutta nyt kun sinulla on aika valvojalle, pyydä valvottuja tapaamisia. ( todennäköisesti hän niistä kieltäytyy, mutta onko sillä väliä ja sehän jo kertoo jotain) Syitähän on monia: sovitut tapaamiset ei onnistu, ei hoida lastaan vaan isovanhemmat, sano että olet oikeasti huolissasi ja pitääkö pahin tapahtua ennenkuin uskotaan. Olisi hyvä jos pystyt äänittämään esim. kännykällä ratkaisevia puheluita ..toivottavasti kaikki kääntyy paremmin. Tuommoinen paskaläjä joutais kyllä saunan taa...!!! Voimia sinulle taistella lapsesi puolesta.
miehen vanhemmat ovat? Huolehtivatko he lapsestasi hyvin silloin, kun ovat paikalla (toivottavasti siinä tapauksessa joka kerta)? Eikö ole vain hyvä, jos mies peruu enenevässä määrin tapaamisia? Ehkä hän kyllästyy leikkiinsä ja lapseensa ja saatte olla rauhassa keskenänne yhteishuoltajuudesta huolimatta? Mutta puhu ihmeessä ja kerää kaikki todisteet päivämäärillä varustettuna talteen. Jos lapsella näkyisi esim. mustelmia, niin heti lääkäriin todistusta hankkimaan. Jos miehen vanhemmat ovat jotakuinkin fiksuja ja ajattelevat lasten parasta, heistäkin voisi saada todistajia. Voithan yrittää pehmitellä heitä kertomalla, millaista teillä on ollut. Kirjoita vaikka (erittäin asiallisesti, koska voi päätyä viranomaiselle todisteeksi "hulluudestasi"), niin et joudu kuuntelemaan epäasiallisuuksia eikä puhettasi voida keskeyttää.
isovanhemmat voivat ensi sijaisesti ajatella itseään ja sitä, että voisivat joutua luopumaan kokonaan lapsenlapsestaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Jos luotat heihin, pyydä, että viipyvät joka tapaamiskerralla mahdollisimman pitkään miehen luona (saavathan näin sitten tavata lasta). Tuskin tämä silloin riehuu, vaan pitää matalaa profiilia. He voisivat myös viedä lapsen mummolaan tai käyttää jossain muussa kivassa paikassa. Lapsella on myös turvallisempi olo, kun voi kömpiä mummon tai papan syliin / selän taakse, jos isä tuntuu uhkaavalta.
Toivottavasti kaikki lemmikkieläimet ovat muuten sinulla.
myös muita tuttavia vierailemaan kuin ohimennen paikan päällä tarkistamassa tilannetta ja lapsen oloa. Jos siis et saa sitä valvottua tapaamista.
esitteli tekijä hyvää kirjaa, jota voisi suositella viranomaisillekin:
http://wsoy.fi/yk/news/show/1433?category=1&more=1
Ex-miehen vanhemmat ovat molemmat väkivaltaisia.
Isä on alkoholisti ja todella väkivaltainen (heiluu puukon kanssa,
pahoinpidellyt entistä vaimoaan eli exän äitiä ja lapsiaan jne jne jne..)
Exän äiti puolestaan on sairaalloisen narsistinen ihminen, käyttää häikäilemättä
hyväksi muiden ihmisten hyväuskoisuutta ja lempeyttä, puhuu paskaa
muista selän takana minkä kerkeää, jopa omista lapsistaan. Hylkäsi
siskonsa kun meni uusiin naimisiin helluntalaismiehen kanssa. On siis
todella suvaitsematon ja kapeakatseinen. Puhui siskostaan ja siskon miehestä
kylillä hirveästi pahaa, valehteli häikäilemättömästi. Lisäksi kun olin exän
kanssa, sain itsekin maistaa ex-anopin pahansuopaisuutta. Haukkui mm. minua selän
takana, levitteli todella henkilökohtaisia ja kipeitä asioitani pitkin kyliä kaikille
jotka suostuivat kuuntelemaan (mm.sairaalajaksoni jälkeen kertoi siitä lukemattomille
ja taas lukemattomille ihmisille). Sain kuulla kamalia juoruja itsestäni vielä
kuukausia sairaalastapääsyn jälkeen. Lisäksi kun kerroin ex-mieheni kuristaneen minua,
anoppi karjui minulle siihen vastaukseksi, että: "Minunkin tekisi mieli kuristaa sinut,
olet todella hirveä!".
Olen erosta lähtien pitänyt melko tiiviisti yhteyttä sen suvun "mustaan lampaaseen",
eli siis ex-anoppini siskoon, joka on siis käytännössä katsoen hylätty kokonaan
entisestä väkivaltaisesta miehestään eroamisen ja uuden avioliiton myötä. Exän täti on
huomaavainen, kiltti ja herttainen ihminen. Ja hänen kanssaan olen käynyt
paljon läpi kokemuksiani exän kanssa, koska hän todella ymmärtää. Ja tietää mitä
tuskaa sen puolen sukulaiset osaavat toisille väkivalloin aiheuttaa. Hän on saanut paljon
kärsiä siskonsa ja vanhempiensa toimesta.
Väkivalta siis kulkee siinä suvussa. Ex-mies siis jatkanut vanhempiensa kartoittamalla
tiellä, siitä poikkeamatta. Eli on kai turha tämän jälkeen enää sanoakaan,
että en todellakaan luota siihen, ettäkö he millään tavalla auttaisivat
saamaan poikansa tilille teoistaan. Päinvastoin eivät näe poikansa toimissa mitään väärää.
Mitä tapaamisten perumiseen tulee, olen sanoinkuvaamattoman helpottunut
jok'ikinen kerta kun tytön isä peruu niitä! Ylihuomenna olisikin seuraava tapaaminen,
ja toivon taas todella, että tulisi jokin este sille, ja tytön ei tarvitsisikaan lähteä sinne.
Voi kumpa tulisikin...
Luojan kiitos minulla on nykyään todella ihana ja NORMAALI anoppi,
jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Ovat ottaneet minut ja tyttäreni
todella hyvin vastaan sukuun. Alussa jännitin todella uuden anoppini
seurassa, koska oli niin pahat muistot jäänyt ex-anopista. Mutta tosi
pian kyllä paljastui, että uusi anoppi on täysin toista luokkaa. :)