Avioeron 1.vaihe menossa.Kotona kaikki mitä haluta vaan voi. Ihanat lapset vielä lisäksi. Haaveet toteutettu ja kaikin puolin hyvä olla. Tunteet loppuneet ja halu päästä erilleen oman itsen herraksi. Kunnioitusta puuttui koska vain toinen osallistui arjen pyöritykseen. Yhdessä oltu 11 v.
en halua eron tullessa kuin sängyt lapsille ja pari hyllyä. Mies saa 3500€ sohvan, 1000€ sohvapöydän, 5400€ telkan, 2000 € ruokailuryhmän kaiken tilpehöörin.
Ajattelin, että olisi ehkä reilua jos otan ennen avioa saamani tavarat ja ostamani tavarat, joita ei ole paljoa. En halua kiusaa toiselle, mutta välilllä tuntuu että minun panoksellani ei ole mitään merkitystä. Olemme yhdessä rakentaneet n. 650 000€ arvoisen talon ja mieheni jää siihen asumaan. En vaadi häneltä siitä mitään. Haluan vain päästä pois lasten kanssa ja aloittaa uuden elämän, jossa lapsilla on hyvä olla ja minulla on hyvä olla. Mies on ollut vain sellainen, ettei hän ole kiinnostunut muista kuin itseään kiinnostavista asioista. Haluan vain pois, Väsynyt äiti ei ole hyvä. Jos aviossa ja väsynyt, mikä idea? Jos yksin ja onnellinen lasten kanssa - that's life! =)
Comments?
en halua eron tullessa kuin sängyt lapsille ja pari hyllyä. Mies saa 3500€ sohvan, 1000€ sohvapöydän, 5400€ telkan, 2000 € ruokailuryhmän kaiken tilpehöörin.
Ajattelin, että olisi ehkä reilua jos otan ennen avioa saamani tavarat ja ostamani tavarat, joita ei ole paljoa. En halua kiusaa toiselle, mutta välilllä tuntuu että minun panoksellani ei ole mitään merkitystä. Olemme yhdessä rakentaneet n. 650 000€ arvoisen talon ja mieheni jää siihen asumaan. En vaadi häneltä siitä mitään. Haluan vain päästä pois lasten kanssa ja aloittaa uuden elämän, jossa lapsilla on hyvä olla ja minulla on hyvä olla. Mies on ollut vain sellainen, ettei hän ole kiinnostunut muista kuin itseään kiinnostavista asioista. Haluan vain pois, Väsynyt äiti ei ole hyvä. Jos aviossa ja väsynyt, mikä idea? Jos yksin ja onnellinen lasten kanssa - that's life! =)
Comments?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei niinkään sitä jäämistä,mut mitä tarvit mukaan..ei kannata marttyyriä esittää,muita vaan naurattaa..
Talo tieten myyntiin,kun varmaan on velkatalo..tuskimpa miehesi sitä pystyy lunastaan..
Talon myynnin jälkeen tuskin jää paljon velkojen lyhentämisen jälkeen käteen..
Joku hikinen vuokra kämppä keskustasta..voi olla häirikkönaapureita ja lapsilla turvattomampi leikkiympäristö.
Huonekaluista onko osamaksut maksettu? Otat tietenki tasapuolisesti mukaan maksetut..
Lapsille sit elatusmaksut isältä..muista sit,et isillekkin saattaa ilmestyä uusi nainen,joten lapset viettävät uuden äitipuolen kanssa paljon aikaa tulevaisuudessa.
Tieten sullekin uusi kultu löytyy,kunhan muistat,että ne lapset on yleensä riesana sille uudelle..ei ikinä tuu niitä rakastaan,niinkuin oma isä, eli riidat on sielläkin edessäpäin oottamassa..
Kaikkee tämmöistä faktaa kannatta miettiä ENNEN eroa,niin ei tuu sit yllärinä..
Siinä suhteessa ollessa se arki tulee aina kuvioihin..sille ei voi mitään..voi vaan yrittää puhua sen ainoon tärkeän ihmisen,sen kumppanin kanssa,josko tilanteeseen saatais jotain selkoo ennen eroa..
et tainnut tajuta sitä, että ANNAN isälle talon oman osuuteni. Ja vaine sen tähden,eettei lapsilla muuttuisi kaikki. En halua että taloa myydään. Se, että kerroin mitä kaikkea isälle jätän, ei tee musta marttyyria. En halua mitåån uuta kuin sen, minkä itse olen aikoinaan hankkinut. Yhdessä toki allaan kaikki hankittu ja tehty sen jälkeen, mutta paskaako niillä on väliä. Materiaa eikä mitään muuta!" Tulen toimeen pienellä, olen alunperin köyhästä perheestä, joten tiedän mitä tuleman pitää.
Uusia kultuja voi tulla ja se on sen ajan juttu. Päivä kerrallaan. Terve ja jaksava äiti on lapsille paljon parempi kuin luxus. Ja tämä on fakta!
itsellani oli aivan samansuuntaisia ajatuksia kun eroa hain, oamisuutta ei kuitenkaan läheskään noin paljon,huonekaluista otin vain välttämättömät ja ajattelin, että koti jäisi mahdollisimman "ehjäksi",koska toinen lapsistamme halusi jäädä sinne asumaan.
En halunnut edes vaatia asunnosta omaa osuuttani juuri tämän lapsen takia, mutta mutta, ajatukset kummasti muuttuvat, kun aikaa kuluu.Minä myös alkuun ajattelin, että materiasta viis, kunhan saan mielenrauhan itselleni, niin voin olla parempi äitikin lapsilleni ja näin tapahtuikin:)
Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, että eihän se nyt näin mene, että toinen asuu minun puoliksi omistamassani asunnossa ja saan kaiken lisäksi hänen osaltaan vielä pa....niskaan vähän väliä.
Niinpä vaadin asunnon myyntiin ja pakkohan exän oli suostua, siinä vaiheessa lapsen huolt.asiatkin oli sovittu, lapsi minun luonani säännöllisesti. No asunto meni kaupaksi ja helpottihan tuo taloudellisesti ja elämä jatkuu. Ei kannata olla liian kiltti näissä asioissa, exä vain nauraa toisen hölmöydelle.
Jätäppä ne lapsetkin sille isälle,mitä noita sinne kurjuutees oot haalimassa!
Nykyajan isät on aivan yhtä hyviä vanhempia kuin naisetkin..parempiakin joskus!
Tuommoinen hysteerinen kana ei välttämättä oo se paras lähivanhempi!
Joo..kalliit on huonekalut muija ostattanut!
Ookko koskaan aatellu,et sen iskän aika on menny varmaan rouvan huonekalurahoja ym.tienatessa!
Ehkä ei oo työn jälkeen jaksanu enää siihen imurinletkuun kajota..
Muijat on just tollasii! Vaaditaan ukoilta mahdottomia ja rahaa ja rahaa! Pitää ostaa tommosia helvetin kalliita mööpeleitä ja sit ku painetaan niitä ylitöitä sen rahan takii,eikä olla siivoomassa kotona,niin muija aikoo nostaa kytkintä!
Oot tyypillinen nalkuttaja! Ei se niin päivästäänselvää oo,et lapset sun mukaan lähtee..nykyään kuunnellaan isääkin,eikä hysteerisyys oo hyvä asia!
Voithan tuota yksinkin häipyy,ei tartte kotii lapsilta rikkoo sen takii,et sulla on tylsää!!
Joo, kalliit on vaan ei ole miehen rahoilla yksin hankittu vaan yhdessä. Iskän aikaa ei ole töissä mennyt sen enempää kuin minunkaan ja itse olen se parempipalkkainen.
Ei ole todellakaan minun syytäni, jos mies ei yksinkertaisesti halua itselleen perhettä ja siihen kuuluvia velvotteita - vai kiinnostuuko hän aiheesta minun käskystäni?
Ja kyllä ne lapset minun mukaani lähtevät. Toinen on niin iso, että että on juridisesti pätevä päättämään oman olinpaikkansa ja toista taas isä ei halua pitää, koska ei koskaan ole tehnyt tämän kanssa juuri mitään, saatikka että osaisi pukea tai huolehtia syomisistä ja nukkumaanmenoista.
Uskaltaakohan tässä kysyä mikä viestissäni teki hysteerisen fiiliksen? Omasta mielestäni se on aika kaukana hysteerisyydestä =)
Joidenkin se vaan on niin vaikeeta todeta, että kaikkia ei raha kiinnosta. Yleensä ne, jotka louskuttavat leukojaan ja alkavat haukkumaan toisen päätöksien syitä, ovat tyypillisiä suomalaisia kateellisia. Voisinpa antaa heille sen mitä jätän, niin ei tarvitsis valittaa.
Sattuipa somasti.. olen juuri tuo "parempi vaimo" Ja eka kertaa täällä tuon viestini jälkeen vierailemassa ja sinä siinä!!! :)
Sorry, jos otit herneen nenääsi..pyydän nöyrimmästi anteeksi..
Ei ole kade täällä päässä..vaan kakskymppisenä yksinhuoltajaksi jäänyt, joka tällähetkellä on naimisissa ollut 19 vuotta jo..ja vitut välittää materiaalista!
Siksi nuo hinnoittelut ihmetytti! Mut anteeksi..oon kuule semmonen heppulihei, että nauraisit suurimman osan ajastas mun seurasssa..
Mun ukko on suurimman osan ajastaan töissä, joten osaan arvostaan hänen panostaan toimeentuloomme..mut niinkuin näet..nytkin oon yksin lasten kans kotosalla ja porinoin sun kanssas..Mikä sulla mättää? kerro..?
Tuossa tilanteessa on parempikin, että lapsilla muuttuu kaikki. Lapsen mieli on yksinkertainen, lapset osaavat hämmästellä asioita. Lapset tuskin kokevat oikeudenmukaisena sinulle ja heille itselleen, että isä asuu ruhtinaallisesti sinun ja heidän kustannuksella. Älä nyt intoile köyhyyden kanssa, se voi kostautua ja pahasti.
Mieti vielä. Onko talo velaton vai onko siitä vielä paljon lainaa jäljellä? Jäävätkö lapset asumaan isän kanssa taloon ? Kerrot muuttavasi lasten kanssa muualle ? Osuudellasi talosta voit hankkia itsellesi hyvän kodin. Materia kaikesta huolimatta helpottaisi sinua uuden elämän alussa.
Ystävättärelläni oli alun perin maksettu yksiö. Sitten hän meni naimisiin ja sai lapsia. Yksiö myytiin ja siitä saatiin kivasti rahaa perheen rivaria varten. Mies tuli vuokra-asunnosta. Ystävättären vanhemmilla oli iso omakotitalo ja he halusivat luopua. Asunnot vaihdettiin päittäin ja iso omakotitalo saatiin edullisesti. Sitten tuli ero ja mies vaati itselleen 3/4 osaa talosta saadusta hinnasta. Perusteena oli, että hän on maksanut omakotitalon lainat. Näin oli alunperin sovittu. Ystävätär maksaa juoksevat menot ja mies lainat.
Ystävättäreni ei halunnut riidellä ja toivoi, että isä tapaisi tyttöjä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Jälkikäteen hän on kertonut, että jos olisi nyt samassa tilanteessa, kaikki laitettaisiin puoliksi.
Jos haluat luovuttaa miehelle omaisuutesi, niin siitä vaan...
Jos olet hyvätuloinen, kuten kerrot, ja muutenkin ei materia kiinnosta, niin mikäpä siinä. Et ole kuitenkaan asunut vielä päivääkään yksin lastesi kanssa, joten et tiedä mitä on tulossa. Raha ei ratkaise mutta kyllä se antaa mahdollisuuden käyttää vaihtoehtoja, kuten vaikkapa hoitopalveluja tarvittaessa. Sanon näin vuosien yh-kokemuksellani. Sitä paitsi jos haluat turvata lapsillesi perintöosuuden (uusia sisaruspuolia kun voi tulla) vaadit osuutesi omaisuudesta.
Vaikka itse tyytyisitkin vähään, niin tosiasia on, ettei lapsia pelkällä rakkaudella kasvateta. Hyvin hoidettu talous on lasten etu. Kasvaessaan lapset kuluttavat aina enemmän ja enemmän. On suunnattoman raskasta saada lapset ja nuoret tajuamaan, ettei raha riitä kaikkeen. Ellei se riitä edes perustoimeentuloon ja harrastuksiin (jotka maksavat useinmiten maltaita), niin olet mahdottoman tehtävän edessä. Kovin köyhään tupaan ei kehtaa tai yksinkertaisesti mahdu edes kavereita kylään. Näin lapsesi ovat aina kavereillaan yhä enenevässä määrin. Tai kenties he muuttavat isänsä luo, koska siellä on pelit ja vehkeet. Muista, että lapset ovat vain lainassa häviävän pienen hetken. Ikävä kyllä he eivät välttämättä vanhempana arvosta pelkkää rakkauttasi ja sitä, että olet - anteeksi vain - pupupöksy, koska et vaadi mieheltäsi sitä mikä sinulle kuuluu. Se ei ole kiusantekoa vaan oikeus ja kohtuus. Eikä sen tarvitse olla edes 50/50 vaan voit suhteuttaa jakoa, jos siten saat itsellesi mielenrauhaa. Teet todella idioottimaisesti, ellet vaadi ainakin osuuttasi - eli sitä puolikasta - talosta.
Oikeudenmukaisuus ei ole ahneutta. Jos teillä ei ole avioehtoa ja olet voitavasi perheenne eteen tehnyt, miksi haluat luovuttaa kaiken miehellesi? Taisteluväsymyksen vuoksi? Avioliiton pituudesta päätellen olette vielä nuoria ihmisiä. Miehesi voi saada uusia lapsia ja haluatko antaa oman osuuteesi omaisuudestasi ventovieraille ihmisille? Antaisit mieluummin vaikka itse valitsemallesi hyväntekeväisyyskohteelle.
On kiva korostaa materian merkityksettömyyttä. Tunnen yhden kolmekymmenvuotiaan miehen, jonka äiti jätti isän tämän väkivaltaisuuden vuoksi ja tuolla sinun kaavailemallasi tyylillä. Erona vain se, että vanhemmat tosiaan jättivät kaiken jakamatta, mm. pieni firma jäi molempien nimiin. Nyt sitten suku selvittelee äidin kuoleman jälkeen omaisuussotkuja ja ainoa hyötyjä taitaa olla lakimies. Asiat olisi hyvä hoitaa silloin, kun niiden aika on, eikä jättää pistää päätä pensaaseen. Omat lapsesi voivat olla hyvinkin katkeria murrosiässä, kun isä asuu uuden perheensä kanssa hulppeassa omakotitalossa ja uudet lapset leveästi omissa huoneissaan.
Köyhää tulee olemaan alku, mutta jos saat kunnon elatusmaksut isältä, niin tulet toimeen. Ainakin minä maksoin Helsingissä vuokraa 900 kuussa ja vaikka tienaa kohtuullisesti, niin ilman elatusmaksuja, saat olla hyvätuloinen :) jotta selviät. Minäkin otin vain sen minkä olen itse ansainnut yli 20 vuoden liiton aikana, mutta se oli kyllä sen verran millä sain rivitalokämpän itselleni ja lapsillemme, tosin olen aina käynnyt töissä, äitiyslomia lukuunottamatta ja siinä sivussa hoitanut kodin ja lapset. Mutta kyllä minä olen elättänyt lapseni tähänkin asti ja elätän kunnes ovat kaikki aikuisia.. ilman elareita tai muita.