Olen huomannut varsinkin prismassa asioidessani että ihmiset usein tuijottavat, kun tuijottaa takaisin ne vaikeina katsovat muualle. Olenkohan vain niin hyvännäköinen että kelpaa katsella vai paistaako se työttömyys jotenkin lävitse vaikken kumarassa kävelekään?
Tuijottaako ne teitäkin?
objekti
6660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tämä ilmeisesti joidenkin ihan jatkuvasti mainostama juttu että työttömiä tuijotettaisiin erikseen tuolla kadulla, mistäs pirusta sen nyt päälle päin näkee.
Pienillä paikkakunnilla ja paikoissa joissa "kaikki tietävät kaikkien asiat" voi olla eri asia mutta 75% suomalaisista tuolla "ulkona" pukeutuu joko klassiseen tuuli/verkkapukuun, tai vastavuoroisesti yhdistelmään Leviksen farkut+college paita -tyyppisiin.
Jos nyt ei itse tietoisesti halua näyttää ränsistyneeltä kuluneissa kuteissa niin enpä juurikaan usko että tuolla jossakin vähänkin isomman paikan vilinässä nyt kukaan huomiota kiinnittää kehenkään joka nyt näyttää samalta harmaalta massalta neljän ruuhkassa ruokaostoksilla tai katuvilinässä kuin muutkin.
No, samahan se nyt tietty jos haluaa siitäkin lisärasitetta itselleen että väijyy tuijottavatko jotkut muut supermarketissa.
en usko että työttömyys näkyy päällepäin. Aina on ihmisiä jotka tuijottavat kuka mistäkin syystä.
Saavat tuijottaa minun puolestani.
Maaseudulla on ehkä erijuttu. Siellä tiedetään asiat. Ei töyttömyydessä ole mitään hävettävää.
Tai voisihan asian kääntää eduksi. Lappu rintaan TYÖTÖN ja hattu maahan johonka voi heittää kolikoita.
Kyllä tavallaan pukeutumisella ainakin jossakin määrin on vaikutusta, sen olen kyllä huomannut. Mitenkään epäsiististi en koskaan pukeudu mutta pitänyt aina pukeutumistyylistä ihan mukavuussyidenkin takia että päällä on huppari, farkut, vähän jo aikansaelänyt nahkatakki ja bootsit, ikää kolmissakymmenissä, aivan "normaalinnäköinen".
Jotenkin tuntuu että tällaiset tietyt tyylit tekevät joidenkin silmissä suorat viitteet siihen että on joko huumehörhö tai ainakin elämässä menee jotenkin huonosti. Itselläni on siitä hyvä tuuri ollut että aina ovat säästöt riittäneet vallan mainiosti joidenkin lyhyiden työttömyyspätkien ylitse ja siten myös ollut aina luotto/pankkikortit käytössä.
Sitä ei kyllä jotenkin voi olla huomaamatta että varsinkin jos on kaupassa ollessa tietyt henkilöt pistäneet merkille ja tehneet jo omia johtopäätöksiään (huomaa hyvin esim. ilmeistä ja siitä miten lapsille puhutaan vaivihkaa), niin kun kassalle tulee ja kortilla maksaa niin se olisi jotenkin aivan ennenkuulumaton homma sitten.
Pari kertaa jäänyt korvaan kun kerran vanhempi mies totesi toiselle "kannattaisi kassan kyllä vähän tarkemmin katsoa tuo kortti", ja toisen kerran äiti totesi lapsilleen kun jotain kysyivät osoitellen että "tuo setä on varmaankin joku artisti, ettei vain olisi siinä Popedassa...". Plus tietysti tuijottelut jotka huomaa kyllä vaikka yritetään peitellä.
Hauskojahan nämä tällaiset jutut vain ovat ja kun nyt en itse tietentahtoen halua rähjäistä näytellä vaan ihan totuttu tyyli vain niin siinähän tuijottavat, metkaa vain että kaippa se sitten on niin että kun ihmisten silmissä tehdään johtopäätökset niin silloin pitäisi kai maksaa ryppyisillä vitosen seteleillä ja kolikoilla ostokset, ja jos korttia vielä kehtaa käyttää niin on heti köyhäilevä taiteilija tai varastanut kortin. Jos se vahingossa sattuisi olemaan oma niin herranjestas sehän ei ole mitenkään sopivaa tai sallittua.
Metkaa kuitenkin tällaisessa "korttien luvatussa maassa" kuin suomi jossa nyt varmaan kortti pari löytyy jokaisesta lompakosta ja luottokortinkin saat kunhan vaan tietty määrä on rahaa tilillä vaikka ei olisi tuloja latiakaan, muuta vaatimusta taida olla kuin että ei ole hölmöillyt ja nimeään polttanut luottojen suuntaan joskus. No, kyttääjät kai ovat kuolematon luonnonvara.
Asun ulkomailla. Suomessa käyn lomilla ulkomaalaisen mieheni kanssa.
Tulee aika paljon kierrettyä kotimaata siinä lomaillessa, ainakin kesäisin. Matkustaessa on päällä mukavilta tuntuvat vaatteet ja sisäänajetut kengät, että olisi jaloille mieluista kävellessä. Eikä naamaansakaan tule laitettua tai kampaajilla istuttua, lomilla. Miehenikin on Suomen mittapuun mukaan pitkätukkainen ikäisekseen. Puhumme keskenämme ulkomaan kieltä, koska mieheni ei ymmärrä suomea tarpeeksi.
Kyllä siinä katsotaan päästä jalkoihin ja jaloista päähän kumpaakin, jos johonkin liikkeeseen menemme kysymään jotakin meitä kiinnostavasta tavarasta, oli halpa tai kalliimpi.
Maksaessamme isompia maksuja, kuten auton- ja mökinvuokrausta luottokortilla, niin silloinpa vasta tarkastetaankin, sekä ulkonäkömme että luottokorttimme, hyvä ettei sormenjälkien ja röntgensäteitten kanssa.
Läntisessä naapurimaassa, jossa sielläkin olen asunut, meille sensijaan hymyillen sanotaan palvelukset, sen enempää röntgenkuvaamatta.
Ei Suomeen vissiin kelpaa turistien eurot eikä entisen suomalaisen, joka joutui kotimaastaan aikoinaan lähtemään työn perässä muille maille.
Olisi meillä laittaa italialaiset merkkivaatteetkin päälle, mutta olemme kasvaneet sen verran, että tiedämme "köyhä on se henkilö, joka osaa iloita vain rahasta."
olen huomannut saman. kerron sulle mistä se johtuu: prisma on hyvinvoivien akateemisten perheiden suosima liike, jossa asioi toimitusjohtajan kynsiä viilaavat, ja psygologiaa avoimessa yliopistossa opiskelevat kotirouvat. he tunnistaa jo nenän nistotyylistä, onko joku työläinen vai akateeminen, ja jos ensin mainittu, niin he katsoo kelloa ja laskee 1 1 ja rekisteröi sinut luuseriksi. seuraavaksi ne ihmettelee puoliksi sen käytöksellään näyttäen, että mitä kristittyä tuo täällä tekee, eikö hänen pitäisi olla lidl issä , leipäjonossa, tai etsimässä teollisuusalueella töitä. yleensä heillä on mukana keltaisiin ja valkoisiin toppatakkeihin puettuja 2-3 pyhimyksen oloisia lapsia, jotka moninkertaistaa käytöksellään kaikki äitinsä reaktiot, mitä sitten teetkin, lastaat olutta tai tonnikalaa hihnalle. hetken hermorauhan saat siitä, kun heidän äiti kuiskaa: ei saa tuijottaa setää.
ETTEI TOTTA TOINEN PUOLI !!!!!!!!!!