Mietin, mitä ihmeen pelkäämistä on väkivaltaisen puolison jättämisessä - siis mitä sellaista voisi tapahtua jättämällä, jota ei jäädessä voi tapahtua ??????
Kertokaa tämä minulle.
Kertokaa tämä minulle.
"En uskalla"....
tekosyy
661176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
sitten kun itse olet väkivaltaisessa suhteessa. Varsinkin kun väkivalta kehittyy salakavalasti pikkuhiljaa, ja lannistaa sinut edetessään niin, että et kykene toimimaan järkevästi vaikka ymmärrätkin tilanteen.
Toivon, että sinun ei tarvitse koskaan kokea sitä.
salakavalasti EDETESSÄÄN!!???
Juuri siitä on kyse, miksi vitussa joku vatipää jää odottamaan, että homma etenee?
tämän takia sulle on ihan turha alkaa selittämään, miksi niin voi käydä.
Sinä et pysty etkä edes halua ymmärtää.
Täältäkin löytyy paljon kirjoituksia siitä, miksi väkivaltaisesta suhteesta on vaikea lähteä, mutta ethän sinä vaivaudu lukemaan kenenkään vitun vatipään kirjoittamaa. Sinä kun olet sellaisten vatipäiden yläpuolella ja kaikin tavoin parempi ja fiksumpi ihminen.
Lopeta typerä kyseleminen, kun et kuitenkaan hyväksy kenenkään vastauksia tai kokemuksia.
ei halua vastata kysymykseeni?
Kun on hätätilanne, ensimmäinen ratkaisu on pyytää apua joltakulta, mennä johonkin. Se riippuu muista, saako sitä, onko paikkaa, mihin mennä. Tietenkin on oikein sanoa, "kun olet nähnyt, mikä se on".
Sitten kun havaitsee, ihmiset eivät välttämättä tahdo auttaa, reagoi syyttelyllä.
Ratkaisu on turvatalo, jossa asiantunteva henkilökunta, jos saa heti apua akuutissa tilanteessa, sillä voidaan vähentää katkeruutta ja edistää terveyttä. Uhrin asema on nöyryyttävä, kun on aikaa palautua, väkivallan merkitys vähenee.
Niin pienestä se on kiinni.
Jos nainen palaa vapaaehtoisesti väkivaltaiseen suhteeseen, on osittain omakin syy.
Mistä kaikki lähtee alunperin, ettei saa etäisyyttä sadistiin. Että on opittu lapsesta asti, et voi itse valita.
ei halua vastata sinulle, koska et ymmärtäisi kuitenkaan.
Jos ymmärtäisit, niin et kyselisi.
Tästä aiheesta löytyy kyllä kirjallisuutta. Tälläkin palstalla on ollut paljon hyviä kirjoituksia, mutta nykyään tänne ei sillä tavoin kukaan uskalla kirjoittaa, koska aina joku alkaa haukkumaan ja syyllistämään.
Minä en ole väkivaltaisessa suhteessa, mutta ei minun ole vaikea ymmärtää, mitä tapahtuu kun ihmisen elämältä putoaa pohja pois.
sinun ajatukseltasi.
Olen tältä palstalta lukenut, että jäädään kun ei "uskalleta" lähteä pois, koska puoliso saattaa kostaa ja tulla hakkaamaan perässä. Mutta hyvänen aika!..... kun jää, niin se sama tilanne jatkuu aivan varmasti siitä ei ole epäilystäkään!
Siksi kysyn, mitä pelkäämistä jättämisessä voi olla, sellaista jota jäämisessä ei ole? Mielestäni lähteä kannattaa aina. Joka vetoaa pelkoonsa, pelkää jotain, mitä ei itsekään pysty selittämään, jotain mitä ei ole.
Ei ole perheväkivalta ainoa väkivallan muoto, olen itse joutunut muunlaisen väkivallan kohteeksi yhden kerran elämässäni ja minä en vieläkään pysty unohtamaan yhtään hetkeä siitä illasta saati että haluaisin rakastaa ja asua sen tekijän kanssa!
sinulle vielä ja kas kummaa - hukkasin koko tekstin. Mur! Mutta yritän vielä.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että väkivaltaisesta suhteesta pitää lähteä heti alkuvaiheessa. Pitäisi! Vaan kun se ei useinkaan mene niin käytännössä.
Kun puhutaan perheväkivallasta, mukana on aina suuria tunteita. Kun oma rakas lyö, niin sen haluaa uskoa vahingoksi, antaa anteeksi. Yllättävän moni hakee syitä itsestään ja uskoo ansainneensa lyönnin. Usko parempaan huomiseen elää sitkeästi.
Kun tuntematon ihminen käy kimppuun, hänet on helppo mieltää rikolliseksi ja vaatia hänelle rangaistusta.
Ei sellaiseen henkilöön olla millään tavoin sidoksissa.
Tilanne on aivan erilainen kun se , jonka piti olla elämän tärkein ihminen, lyö. Jo se ensimmäinen lyönti särkee aivan valtavasti.
Kun ihminen ei uskalla lähteä väkivaltaisesta suhteesta, hän tuskin pelkää jotain, mitä ei ole olemassakaan.
Kyllä siinä vaiheessa tilanne on jo todella vakava ja pelätään oman ja läheisten hengen puolesta. Ihminen on niin rikki, että hän ei näe tilanteesta ulospääsyä.
Kyllä minäkin osaan sanoa monestakin asiasta, miten se pitäisi tehdä. Varsinkin kun kyse on toisesta ihmisestä. En silti välttämättä itse toimisi niin tilanteen tullessa kohdalle.
Luin vastikään turvakotien tekemän selvityksen, jonka mukaan pitkään jatkuneessa p-väkivallassa on pääosin kyse siitä, että molemmat lyövät. Kyseessä ei siis ole pari, jossa vain mies hakkaa ja nainen on surkea, pelokas uhri.
Mutta miksi se halutaan näin tuoda julki?
On siis heitä, joille riittää kerta - lienevätkö he sitten niitä, jotka eivät itse lyö ja jotka oikeasti eivät hyväksy väkivaltaa. Ja sitten on näitä, joilla valitus ja hakkaaminen näyttää jatkuvan vuosia, jopa vuosikymmeniä, eikä mikään väliinmeno auta naista poistumaan suhteesta. Hän haluaa jatkaa. Jotkut saattavat lähteä, mutta palaavat! Useimmiten juuri jälkimmäiset naiset perustelevat jäämistään pelolla jne. Sehän ei luonnollisestikaan ole edes totta.
vähän tilanteesta.
Jotkut pelkäävät ihan oikeasti. Haluaisivat muutosta, mutta eivät kykene tekemään asioille mitään, koska ovat täysin pelkonsa vankina. Väkivalta sairastuttaa ja tekee nopeasti toimintakyvyttömäksi. Näitä ihmisiä voisi auttaa, mutta he häpeävät tilannettaan, eivätkä kerro siitä kenellekään. Usein väkivaltainen puoliso rajoittaa heidän elämäänsä ja eristää heidät ihmisistä. Itselläni on kokemusta juuri tästä En olisi saanut käydä edes kaupassa tai lenkillä, kun mies kuvitteli, että minulla on muita miehiä. Hän ei lyönyt, mutta jo tuollainen rajoittaminen ja kyttääminen sai minut ihan toivottomaksi. Onneksi pääsin puhumaan asioista jollekin ja sitä kautta silmäni avautuivat ja ymmärsin lähteä. Yksin hautoessani en oikeasti ymmärtänyt, että en ollut terveessä suhteessa. Niin hullulta kuin se jälkeen päin tuntuikin.
Sitten on näitä "Mervejä" joille väkivaltainen suhde on ihan normaalia ja sillä haetaan ehkä jonkinlaista
huomiotakin. Heitä minäkään en ymmärrä, mutta itsehän valitsevat elämäntapansa. Jos mukana ei ole lapsia, niin saahan sitä aikuiset ihmiset tapella niin paljon kuin jaksavat.
että riippuu tilanteesta. Koska tapauksia on näin monenlaatusia, miksi niitä kaikki käsitelleään yhdellä tavalla; nainen on aina uhri ja pelkää puolisoaan, eikä siitä syystä poistu väkivaltaisesta liitostaan? Kysymys on edelleen voimassa.
Herättelin keskustelua kysymällä; mitä sellaista pelättävää on lähdön jälkeen, jota ei jäädessä ole? halukaita vastaajia ei kuitenkaan löytynyt. Vastaus on: ei ole mitään sellaista pelättävää, jota ei jäädessäkin olisi - mutta jos lähtee, saattaa päästä eroon koko suhteesta - jäädessähän se on mahdotonta.....Miksi siis vain lähtemistä vastustetaan väkivallan pelolla, kun vain jääminen takaa sen 100%:sesti? Tässä on eräs outo olettama, josta myöhemmin lisää.
Kun nainen ei lähde väkivaltaisesta liitostaan, jossa hän itse myös vallisevan käsityksen mukaan käyttää väkivaltaa, on myös kyse keskinäisestä valtataistelusta - ja toisaalta taas masokismista.
Ihmisen velvollisuus itseään kohtaan on olla selvillä motiiveistaan ja toiminnastaan, sekä jokaisesta tunteesta mikä näihin liittyy. Jokaisen ihmisen reaktio asioihin on siten hänen omansa. Toinen ei voi olla vastuussa toisen sanoista ja/tai teoista. Jos nainen valitsee väkivaltaisen avioliiton ja käyttää itsekin väkivaltaa, hänen on oltava siitä tietoinen. Nyt hyväksytty vastaus tähän on kuitenkin erilainen; naista väitetään pelkäksi uhriksi, kaiken syyn sanotaan olevan miehessä.
Siispä väkivaltainen mies, joka kohtelee huonosti ja tylysti vaimoaan, ei ole vastuussa puolisonsa tunteista, mutta puoliso on.
Erittäin usein pitkän nk. "koukuttavan" liiton lähtöasetelma on juuri tämä: toinen kohtelee huonosti ja toinen syyllistää siitä. Jäädään koukkuun tähän valtataisteluun ja kyseessä on erittäin usein läheisriippuva suhde - paljon useammin kuin mikään muu. Tällaiset liitot sisältävät erittäin merkillisiä ja outoja oletuksia, joita vain niiden laatijat voivat ymmärtää. Terve ja normaali ihminen ei ymmärrä niitä, eikä pidäkään.
Eräs tällainen outo oletus on juuri tämä; "PELKÄÄN NIIN EN VOI LÄHTEÄ".
Eihän lähdön jälkeen olekaan niin paljon pelättävää, vaan itse lähdössä. Itselläni kesti 30 vuotta tämä prosessi.
Kerron kaiken. Olin nuori ja tahdoin erota 35-vuotiaasta psykopaatista. Eihän se noin vain käy. Hän osasi laskea, on yksi paikka, johon voisin paeta, ja meni sinne odottamaan kaverien kanssa. Hän odotti kolme päivää, ja kävi päälle maksuksi kun suuttui etten mennyt vipuun.
Vaihdoin paikkakuntaa, hän tuli perässä, pelkäsin joka päivä puoli vuotta. Lähdin pois. Senjälkeen hiostus jatkui kymmeniä vuosia, päätin sopeutua. Kuitenkin olin varma, etten joudu tekemisiin enää.
Hän sai jopa asuntoni avaimetkin, ja istuskeli odottamassa parikin tuntia.
Hän ei voinut sietää selviytymistäni, tämä oli yhtä katkeraa kuin sisarusten välinen kilpailu, tai kahden naisen keskinäinen mustasukkaisuus.
Koukuttamisessa on kyse orjuudesta ja itseinhosta. Ihminen ei uskalla olla vapaa, sitäkö tahdot sanoa?
Nuori ja työkykyinen henkilö selviää pelosta ja lähdöstä, on vain oltava paikka mihin mennä.
et ymmärrä. Ei sitä onneksi kukaan sinulta odotakaan.
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi ja luen niitä ihan mielenkiinnolla. Siltikin se ymmärrys puuttuu vaikka niin kovasti luuletkin käsittäväsi tästä parisuhdeväkivallan mekanismista ja yleensäkin ihmisestä jotakin.
Toivottavasti joku osaa antaa sinua tyydyttävän vastauksen. Ja usko huviksesi - minä olen terve ja normaali ihminen. Mitä hyvänsä se sitten tarkoittaakin. Ennen kaikkea olen IHMINEN, kuten useimmat meistä. Toivottavasti sinäkin olet.
Oletan ap:n olevan nuori henkilö, jota on pitkän aikaa ärsyttänyt joku lähipiirin suhde.
Joku ei pääse lähtemään, ja hän kokee naisen tyhmäksi.
Minä lähdin, väijyminen jatkui silti.
Ajattelu voi myös tuntua pahalta uhrin asemassa, on helppo tulkita evästykset ja ohjeet ilkeydeksi, jos on palattava pelottavaan tilanteeseen.
Sivusta seuraaville, jotka eivät tee mitään, on vaikeampi leppyä, kuin väkivallan tekijälle, jonka on kai pakko toteuttaa itseään, usein tekijäkin tarkkailee, miten toiset reagoivat ehkä nähdäkseen jotain uutta.
ja pohdin sellaista, että miksi kaikki puhuvat itsestään ja haluavat olla eri mieltä kuin aloittaja ja jopa puhua kokonaan eri asiasta kuin aloittaja?
Onko kuitenkin niin, että se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa?
Kenenkään ei ole pakko palata pelottavaan tilanteeseen, mikäli ei halua. Sivsuta seuraavat yleensä tekevät paljon enemmän kuin uhri, mutta siitä huolimatta uhri ei suostu lähtemään. On ihan totta, että uhrit yleensä selittävät tilenteensa sillä, että he pelkäävät, vaikka todellisuudessa uhria pitää paikoillaan ihan muut seikat.
Aloittaja ei sulkenut pois mitään, ihmettelee vain, miksi kaikkien kohtalo selitetään samalla tavalla.
Mitä sinä katsoit tuosta ymmärtäväsi?
"
Kun nainen ei lähde väkivaltaisesta liitostaan, jossa hän itse myös vallisevan käsityksen mukaan käyttää väkivaltaa, on myös kyse keskinäisestä valtataistelusta - ja toisaalta taas masokismista.
Ihmisen velvollisuus itseään kohtaan on olla selvillä motiiveistaan ja toiminnastaan, sekä jokaisesta tunteesta mikä näihin liittyy. Jokaisen ihmisen reaktio asioihin on siten hänen omansa. Toinen ei voi olla vastuussa toisen sanoista ja/tai teoista. Jos nainen valitsee väkivaltaisen avioliiton ja käyttää itsekin väkivaltaa, hänen on oltava siitä tietoinen. Nyt hyväksytty vastaus tähän on kuitenkin erilainen; naista väitetään pelkäksi uhriksi, kaiken syyn sanotaan olevan miehessä.
Siispä väkivaltainen mies, joka kohtelee huonosti ja tylysti vaimoaan, ei ole vastuussa puolisonsa tunteista, mutta puoliso on.
Erittäin usein pitkän nk. "koukuttavan" liiton lähtöasetelma on juuri tämä: toinen kohtelee huonosti ja toinen syyllistää siitä. Jäädään koukkuun tähän valtataisteluun ja kyseessä on erittäin usein läheisriippuva suhde - paljon useammin kuin mikään muu. Tällaiset liitot sisältävät erittäin merkillisiä ja outoja oletuksia, joita vain niiden laatijat voivat ymmärtää. Terve ja normaali ihminen ei ymmärrä niitä, eikä pidäkään.
Eräs tällainen outo oletus on juuri tämä; "PELKÄÄN NIIN EN VOI LÄHTEÄ". "
sopii kyseenalaistaa, ehkä niin on tehnyt puolisosikin vittuilusi päätteeksi ja nakannut sua nokkaan. En ihmettele yhtään.
Terve ja normaali-----sinäkö? Salli mun nauraa. Olet varmaan sitä omasta mielestäsi, mutta et kenenkään muun mielestä.
Miten muuten voisi puhua, jollei ole kokenut ja nähnyt?
Minä voin sanoa omasta kokemuksesta, että oli pakko kärsiä niin kauan, kun järjestyi turvakotipaikka, koska en uskaltanut mennä kotiini. Asuintoverit olivat vapaita soittamaan poliisit, mutta eivät tehneet sitä. Yksi heistä puolusti.
Ap tarkoittanee alistuvaa naista, joka kokee olevansa jalomielinen kärsiessään.
En ollut eri mieltä, kerroin vain totuuden.
Perheväkivaltaosastolla voitaneen puhua totta, eivät kaikki uhrit saa apua nykyäänkään, olen itsekin nähnyt soskuihmisten vain katselevan lapsen vetämistä pitkin lattiaa.
totuuden - mistä?
En tullut riitelemään, vain osallistumaan keskusteluun.
Mistä kerroit totuuden?
vuosina 1975-1976, kun asuin Vammalan Karkussa ja Turun Turvakodissa, osittain sen jälkeenkin.
kerroit itsestäsi.
Mutta kuka kysyi sinusta mitään? Koskeeko aloitus vain sinua ja sinun totuuttasi?
Aloittaja haluaa kuulla varmaankin kertomuksia lähtemisestä, ja ymmärtää miksi se on pelottavaa. Kerran se vain kirpaisee.
Että jääminen on vielä pelottavampaa.
Pahoittelen jollen ollut oikea henkilö vastaamaan.
lähteä, mutta uskallan jäädä."
Olit aivan väärä ihminen vastaamaan. On todella omituista miten aloituksiin aina pyrkivät vastaamaan ne, jotka omien sanojensa mukaan eivät ole vähääkään sellaisia, kuin annettu malli. Miksi näin on, se olisikin jo toinen topic.
Mikään ei ole selvinnyt minulle tämän palstan kautta. Sen tiesin jo entuudestaan, että "virallinen totuus" on se, että nainen on vain uhri ja pelkää lähteä, mutta ei jäädä....Niin epäuskottavalta kuin se minun korvissani kuulostaakin.
Ehkä tässä on jokin, jota tietynlaiset naiset eivät halua käsitellä. Ehkä heidän itsetuntonsa ja tuntemuksensa ei riitä asian käsittelyyn totuudenmukaisena.
Olet ihan oikeassa. Kumminkin vasta sitten on aikaa miettiä, kun saa olla rauhassa.
Toivottavasti saat vastauksen, joka selvittää asiaa.
mitä haluat tietää? Kysy suoraan!
Vastasin jo tuohon alhaalla... mut jäädessä.. suhteeseen. Pelkäsin lähteä kun tiesin mitä tapahtuu jos lähden,eli oli helpompaa jäädä kuin lähteä. Mies vähätteli, alisti ja manipuloi vuosien kuluessa omat ajatukseni. ammattiapua on tarvittu saamaan itseni kokooon. Sun pitääs olla kärpäsenä katossa kun jollekki tehdään niin jotta ymmärtäisit.
mitä tapahtuu jos lähdet, mutta et tiennyt mitä tapahtuu jos jäät? Niinkö?
mä en nyt ymmärtänyt......??????????????????
Väkivalta usein pahenee juuri silloin kun nainen lähtee. Mies menettää otteen häneen, mutta ei halua sitä muillekkaan luovuttaa. Sinä taidat nyt puhua asiasta, josta ei ole omakohtaista kokemusta ja ymmärrys tulee usein vasta oman kautta. Asiasta kokemattomana on helppo sanoa ja ihmetellä miksi ette tee näin tai noin.
usein se päättyy juuri silloin, kun nainen saa voimaa lähteä ja mies kostaa kauheimman kautta. Kotiseudulla juuri hiljan oli tapaus, jossa nainen sai voimaa lähteä. Mies onnistui kuitenkin puhumaan naisen käymään luonaan jollain verukkeella ja se olikin sitten viimeinen kerta. Monelle on siis helpompi olla siellä kotona, koska sen kuvion kuitenkin tuntee, niin sairas kuin se onkin. Kun vuosia kuuntelet uhkailuja ja saat selkääsi, niin jokaisen naisen itsetunto on takuulla hakattu olemattomiin, jotta sieltä vielä voima lähtemiseen löytyisi. Lisäksi kun on vuosia kuunnellut uhkailuja lähtemisen seurauksista, niin kyllä aika moni valitsee sen jäämisen.
sulla on nyt vääristeltyä tietoa viestissäsi. Väkivalta raaistuu, kun suhde jatkuu.
Siksi olisi äärimmäisen tärkeää tiedostaa mihin ryhtyy, kun jää suhteeseen, jossa käytetään väkivaltaa.
Näissä pitkään jatkuneissa väkivaltaisissa suhteissa myös naiset käyttävät väkivaltaa.
Pelko on naisen "keino" olla "oikeassa". Pelkoa ei voi selittää vääräksi, kukaan ei uskoisi, siksi pelkoa käytetään "keinona" hyvin naisellisesti. Pelko lisää väkivaltaa eläinmaailmassakin, jos eläin pelkää sen kimppuun käydään vuorenvarmasti. Jos pikku rakki uhmaa rohkesti isoarakkia mutta ei koske, isorakki jättää pikkurakin rauhaan. Näin se vain menee....
Jos järkevä ihminen jää väkivaltaiseen suhteeseen ja selittää pelkäävänsä, se on vain keino olla "oikeassa"..... naisellinen keino.
Kyllä se ihmistenkin maailmassa herättää väkivaltaa, mustasukkaista raivoa.
Jäi mieleen: "Voit olla joko voimakas tai oikeassa".
Kyllä uhri on oikeassa, vaikka pelko voidaankin selittää vääräksi, mikset valinnut kahdesta pahasta toista.
Haluaisinko minä psykopaatin pelkäävän, valvottaisin häntä vuorokausitolkulla, kuten hän piinasi paikkakuntalaista vanhusta?
No en todellakaan, jokainen katukoon rauhassa, yksin jäämisessä on tarpeeksi.
Jopas sinä luet naisellisen sokeasti ;D Ei se ollut "voimakas tai oikeassa" vaan "keino olla oikeassa", siis aivan eri asia. Kukaan ei tiedä uhrin oikeassa olemisen aitoutta, usein uhri yrittää todistaa oikeassa olemistaan pelkäämällä, vaikka olisikin niin sanottu pahempi osapuoli. (lueppa nyt tarkemmin)
Naisen pelolle ei pidä olla sokea, usein se on vain dramaattista näyttelemistä, talon ainoa puukko omassa kädessä.
Tietenkin intohimoisessa suhteessa on näitä pelejä, minun tapauksessani oli kysymys puisevasta hyväksikäytöstä, josta ei saanut seksuaalista tyydytystä, vain odotin apaattisena milloin hän lopettaa teeskentelynsä.
Mies oli lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty, mukana oli ollut myös raskaana ollut nainen, tästä hänelle tuli käsitys, lapsen saaminen on paha ja inhottava asia.
Seksi tuotti hänelle häpeää, jota hän yritti painaa alaspäin, mutta se oli välttämätöntä - miten muuten voisi todistaa olevansa mies.
Ovathan näin luonnevikaiset ihmiset onneksi harvinaisia.
Edelleen väitän ettei tarvitsisi kieroilla, jos naisen sana menisi perille. Ja asioista puhuttaisiin reilusti, pakotettaisiin kuuntelemaan.
Miksei kestetä totuutta, ihminen ei suinkaan ole hieno, vaan nauttii vääryydestä.
Tämä mies, hän uskoi 18-vuotiaana olleensa seksisuhteessa omaan sisareensa, tyttö synnytti lapsen.
Vasta nyt 70-vuotiaana totuus selvisi hänelle, nainen on jotain sukua hänelle, ei sentään sisko.
Kauheaa että elämä vinoutuu erehdyksen tähden. Olen jollain tavoin helpottunut silti hänen puolestaan että totuus selvisi.
Kaikki nämä vuodet asia vaivasi. Niin monia ihmisiä hän vedätti tässä ihmisjahdissa, eikä kertonut parhaalle kaverilleenkaan syntipukkiteoriansa syytä.
Puhuin tästä Karkun opistossa olleesta joka seurasi Turun turvakotiin koska hänellä oli sielläkin ystäviä, nyt 70-vuotiaasta miehestä.
Mitä kovempi älämölö, sitä vähempään mies pystyy.
Tassa sulle suora totuus..
1.jos lahdet ei turvakodissa voi olla kun viikon.
2.nama lyoja tyypit ovatten sellaisia miehia etta tekevat kaikkensa etta naiselta loppuu myos tyopaikka
Mitas teet kun on 2 lasta ja ukko ei hakannut ennen aviota mutta sitten heti avioliiton jalkeen alkoi esiintya "mahti miehena",
Totuus-ystavat eivat haluu nurkkiisa vaikeuksia ja huutavia lapsia.
Totuus on etta koti menee alta jos lahdet -ittella mitaan valia paisi lapsilla..
Totuus naissa suhteissa olevat lyojat myos tyhjentavat tilit-minne meet 2 lapsen kanssa pennittomana?
Totuus-et voi kaduillakaan asua silla yhteiskunta veisi lapset pois ja niinpa menettaisit kaiken.
"Yksi viisas"kysyi minulta kerran etta
miksi en lahtenyt heti"-nappasin haneta auton avaimet joissa myos kodin avaimet (rahat autossa) ja sanoin...mitas teet kun otin haltuuni autosi,kotisi,rahasi.............eipa tullut vastausta...ai joo ja kerroin viela etta lahden hanta myos harnaamaan toissa joihin han joutuu meneen samoillla likaisilla vaatteilla.katos"kaikki on nyt mulla"
Ai joo, ala unoda etta mulla kun on sun koti hallussa niin kaikki muistotkin on siella..kuvat perinnot jne ja ma saan niilla tehda ilkeena ihmisena mita vaan kuten mun mies teki etta jokaisessa saamassani esineessa oli naarmuja.
Nyt sun pitaa "viisaana ihmisena "heti kysya etta kunpi on tarkeempaa oma elamasi vaiko vapaus?
Se pelko on helvettia jota ei kellekkaan halua kertoo ..........myos kauhee hapee paalla etta "mites sulle ny noin kavi...olihan sulla"fiksu mies".
Lahdin ja kaikki meni.
En osaa etsia mies ystavia koska toinenkin joutui samaan mutta opettelin heti itsepuolustuksen ja kavin koulut siihen-seuraava ukko kun latki sai turpiisa oikein kunnolla.
Loppu totuus:Latkiva puoliso ei ole normaali joten"pelkaamisessa" ovat kaikki hulluudet mukana.
Jokos nyt ymmarsit ?
Psykologiaa se onkin, koska ketään ei voida valvoa 24 tuntia vrk, on jännittävää laskea oikea hetki lähtemiselle. Psykopaatti herätti kauhua edelleen, vaikka asiasta oli aikaa yli 30 vuotta, kun olin näkevinäni hänet iltahämärässä, sydän jyskytti ainakin tunnin vielä kotonakin lukkojen takana.
Yksi väkivaltaisen suhteen kiinnipitävä tunne on riippuvuuden tunne, toinen kiinnipitävä tunne voi olla lamaannuttava uhan tai pelon tunne. Tunnehan on aina mielessämme, vaikka toista ihmistä ei näy mailla halmeilla. Koston pelko lamaannuttaa kenet tahansa. Väkivaltaa kokeva voi myös syyllistää itsensä ja pitää luonnollisena väkivaltaista tilannetta. Malli voi olla omasta lapsuudesta. Tällaisilla tunteilla alistaja pystyy hallitsemaan toista, vaikka olisi poissa näkyvistä. Psykopaattinen ihminen saattaa olla äärettömän taitava saamaan toisen ihmisen mielen hallintaansa ja manipuloimaan toista. Väkivaltaisessakin parisuhteessa on lisäksi otettava huomioon lapset. Voi olla, että väkivaltainen puoliso on ihan riittävän hyvä vanhempi. Tämä saattaa myös estää väkivaltaa kokevan puolison poislähdön. Halutaan olla suhteessa lasten takia. Moni pelkää myös yksinäisyyttä ja sitä että ei pärjää yksin, jos lähtee suhteesta pois,. Kyse on paljon tottumisesesta pikkuhiljaaa olemassa olevaan tilanteeseen. Joku on ehkä niin alistettu ja masentunut, että ei edes näe toivoa paremmasta, ei ole voimaa lähteä. Poislähteminen vaatii energiaa, usein tervettä vihaa ja kiukkua. Itse uskon siihen, että ihminen, jolla on vahva arvokäsitys siitä, että "minua ei kohdella huonosti", ei jää väkivaltaiseen suhteeseen kovinkaan helposti, koska toisen käytös sotii niin voimakkaasti omia arvoja vastaan. Tällainen asenne ja arvo pitäisi istuttaa jo lapsena erityisesti tyttöhin. Siinä vanhemmilla, erityisesti isillä on tärkeä tehtävä.
voi päätellä, että väkivaltaisessa suhteessa elää kaksi todella sairasta ihmistä yhdessä. Näin minä vähän olen pohtinutkin.
Voin sanoa, miltä se tuntuu, ensin olet peloissasi, sitten tulee viha. Käytännön asiat ovat merkitseviä sen kannalta, sairastuuko. Valitettavasti yhteiskunta usein tukee työkyvyttömyyden syntymistä, turhaan apua hakenut lopulta oppii välttelykäyttäytymisen.
Rakkaus ja riippuvuus sitovat, vaikka selvästi sanoisi, ettei halua olla tekemisissä, se ei tehoa kaikkiin ihmisiin. Rikollisuus perustuu paljon siihen, että rangaistusta ei tarvitse pelätä, psykopaatti käyttää tekosyynä naisen velvollisuutta kärsiä joko yhteisen lapsen tai yleensä jo aloitetun suhteen tähden.
Lähestymiskiellon rikkomisesta ankarammat rangaistukset, varmaan monet allekirjoittaisivat.
Julkinen häpeä on yksi syy. Eronnut nainen mielletään elämässä epäonnistuneeksi, voi joutua oman äidin ja suvun hampaisiin jos eroaa. Huomauttaisin, että esim. vanhalle kansalle ero tarkoittaa aina sitä että nainen on epäonnistunut ja mies on jättänyt. On suuri häpeä naiselle tulla jätetyksi.
Näin se väkivaltainen mies asian esittää muille. Hän haukkuu naista mielisairaaksi. Mies teki kaikkensa, muttei jaksanut mielisairaan naisen kanssa.
Ei kukaan usko naista. Kaikki on aina naisen vika. Jos nainen jää huonoon suhteeseen, lapsilla säilyy ehjä perhe ja naisella on sosiaalisesti helpompaa. Kyllä yh tai eronnut nainen on edelleen toisen luokan kansalainen, voi vaikeuttaa työpaikan saamista yms.
Naisella ei ole mitään hyväksyttävää syytä erota miehestä. Miehiä ei saa arvostella.
ihminen ei ikinä ole parisuhteessaan onnistunut!!!!! Lapset pois sellaisilta kusipäiltä, jotka haluaa itse saada turpaansa. Lapset siitä kärsii vaikka äiti eikä isä kärsikään.
Uskonkin että tällainen laki tule Suomeen jonakin kauniina päivänä, sillä yhteiskunnan täytyy suojella heikoimpiaan, eli lapsia. Se todella onkin tarpeen sillä aloittajan kuvailemat naiset eivät koskaan halua lähteä ihan omista itsekkäistä syistään.
Kyllä minut väkivaltaisessa suhteessa pitää pelko ja häpeä. Häpeä siitä, että voin olla niin tyhmä että olen tällaisen miehen itselleni valinnut. En kehtaisi kenelläkään tunnustaa eron todellista syytä. Pelko johtuu siitä, että mies on uhkaillut erilaisilla asioilla, jos eroaisimme. Hän mm. tekee elämästäni helvetin, enkä voi olla rauhassa enää koskaan enkä missään. Hän on myös uhkaillut että voi tehdä lähimmäisteni elämästä helvetin. Jos aion joskus jonkun toisen miehen ottaa, hän laittaa toiset hakkaamaan tämän miehen. Hän on uhannut myös työpaikkani menetyksellä. En tiedä pystyykö hän em. asioihin ja aikooko todella uhkaukset toteuttaa. Joka päivä mietin eron ja yhdessäpysymisen eri puolia. Tähän mennessä on kyse ollut enimmäkseen uhkailusta ja tuollaisesta henkisestä vakivallasta, mutta on jo pari kertaa läpsässyt ja monta kertaa nostanut kätensä lyöntiasentoon. Eniten pelkään sitä, että hän tekisi läheisilleni pahaa..he kun eivät ole millään tavalla osallisia tähän tilanteeseen:(. Miestä ei pelota yhtään mahdolliset tekojensa seuraukset...pystyy toimimaan kuulemma vaikka kaltereitten takaa.
Todennäköisesti mies ei pysty tekemään yhtään mitään. Häpeä on vain omassa mielessäsi, useimmat ihmiset olisivat iloisia sinun selviytymistarinastasi.
Kyllä mies voi tehdä senkin, että menee työpaikalle, luulen ettei nykyään kukaan jaksa kuunnella.
Jos vain on yksikin ihminen, joka puolustaa, se vähentää hänen rohkeuttaan.
Kirjoitin paperille voittaakseni häpeän, totesin olevani isompi ja häpeän kutistuneen.
Tee ratkaisusi, edessä se kuitenkin on.
En usko, että sinä aikoinasi valitsit tuollaisen miehen, vaan aivan erilaisen. Eli älä sitä häpeä, että valitsit väärin. Äläkä häpeä mitään, sillä ethän sinä ole syynä tähän tilanteeseen. Häpeän tunne on niin voimakkaasti istutettu erityisesti naisiin, että jos vapautuisimme siitä, rakentaisimme sillä energialla kokonaisen kaupungin. Häpeän tunteella myös hallitsemme toisia, mutta ennen kaikkea kahlitsemme itseämmä. Se tunne ei vie eteenpäin.
Joka tapauksessa sinun kannattaa alkaa avautua jollekin, ala myös tekemään paperille suunnitelmaa, miten ja milloin vapautat itsesi niin itsesi luomasta häpeän vankilasta kuin ihan konkreettisestikin milloin muutat muualle.
Miehesi on täynnä vihaa ja raivoa, jonka syytä en voi lähteä arvailemaan. Joka tapauksessa hän ei hallitse itseään. Aggressiivisuuden takana on aina pelko. Koska pelkoa moni ei ole valmis myöntämään eikä aina tunnistamaankaan, se puetaan aggressiivisuuden kaapuun. Sehän on miehekkäämpää monen mielestä. Mutta vihainen ihminen aina pelkää jotain. Kirjaa uhkailut ylös, mitä missä tilanteessa ja milloin. Älä vastaa tai provosoidu tai provosoi, älä myöskään alistu. Kerää talteen tarvittavat puhelinnumerot ja pyri tukiryhmään. Kerro ajoissa viranomaisille uhkailuista. Tarkkaile omaa tilannettasi, jos miehen uhkailut kaventavat elämääsi, ota ajoissa yhteyttä muihin tahoihin. Vaarana on masennukseen sairastuminen tällaisesssa stressitilanteessa. Kiukku on parempi tunne kuin lamaantuminen. Kiukkuisena sentään toimimme.
On vain yksinkertaisesti hyväksyttävä, ettei kukaan automaattisesti välitä, että on itse vastuussa. Väkivaltaiseen suhteeseen, en puhu pelkästään miehen ja naisen välisestä, jäädään siksi, koska syyttäminen on miellyttävää, on kiva ajatella tuottavansa syyllisyyttä toiselle.
Jos kestää alusta asti tosiasian, ihminen on ihmiselle susi, ei voi muuttaa toista, on sovinnossa itsensä kanssa. Koska siitä kärsii, että on kauhuissaan hänen julmuudestaan, enemmän kuin väkivallasta.
Hän tehostaa itseään sillä, kuinka mahtava olen, saan toiset pelkäämään, ei pidä heittää vettä myllyyn.
Eivätkä kaikki edes tunne syyllisyyttä, vain mielipahaa, että joku pärjää.
Nyt on niin, että tämä väkivalta-asia on yksi tyypillisimmistä jutuista tässä yhteiskunnassa, jossa kuva ongelmasta on uhrien toimesta niin vääristynyt, että kaikki ratkaisukeinot valuvat hiekkaan.
Jos naista edelleen halutaan pitää vain passiivisena uhrina ja suhteessa pysyminen jatkossakin selitetään vain uhririevun pelolla, voi olla varma, ettei väkivalta ongelmaa ratkaista koskaan.
Perheväkivalta halutaan nähdä erilaisena kuin mitä se todellisuudessa on. Päivitys olisi paikallaan. Tietoa siihen jo olisi.....mutta halua ei.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
Väkivaltaiset miehet eivät ole jatkuvasti v-valtaisia. Naisia ei pahoinpidellä päivittäin. Väkivalta on kausiluontoista. On pitkiä aikoja ilman minkäänlaista v-valtaa, jolloin kaikki on hyvin. Sitten pikkuhiljaa paine kasvaa ja purkautuu väkivaltana. Tämän jälkeen seuraa hyvittelyä, anteeksipyyntöjä ja parannuksentekoa, korvaamista. Nainen haluaa uskoa muutokseen, yrittää vielä. Tämä saa naisen jäämään. Kunnes taas sama juttu.
Aniharvoin väkivaltainen suhde on jatkuvaa, raakaa pahoinpitelyä päivästä toiseen. Tällaisesta suhteesta olisikin helpompi lähteä kuin sellaisesta missä on myös paljon hyvää. Tai väkivalta ei ole raakaa muussiksi hakkaamista vaan retuuttamista, hiuksista repimistä, avokämmenellä lyöntiä joista ei jää jälkiä eikä vakavia vammoja ja kovaa kipua.
Tosiasia on, että väkivaltaisen suhteen jälkeisessä erotilanteessa nainen on usein hengenvaarassa. V-valtaiset miehet usein uhkailevat tappamisella jos nainen lähtee. Tämä uhkailu on jatkuvaa. Ja kuten lehdistä ja lööpeistä olet saanut lukea, naisia tapetaan miehen, poikaystävän ja exän toimesta jatkuvasti. Eli toiset väkivaltaiset miehet ovat todellakin niin hulluja, että toteuttavat uhkauksensa! Psykologitkin tietävät, että eronjälkeinen aika on usein vaarallisinta aikaa naiselle. Tämä on se pelko, joka saa naisen jäämään.
Puhuit ihan totta. Olen väkivaltaisen alkoholitin ex. Mulle kävi noin kun erosin exmiehestäni. Olimme 9½ v. yhes ja kun lopulta uskalsin lähteä ,alkoi se kamala vuoden kestävä jahtaus. Ex Hakkaili ovea,jätti itsarikirjeitä, soitteli,tekstasi,rikkoi ikkunoita ja muuta irtainta asuntoni ulkopuolelta, soitteli koko suvulle, lasten tapaamisissa oli kännissä, huippu oli kun se tuli oveni taa esittelemään pistoolia. Silloin pelkäsin todella!Poliisit korjasivat exän silloin putkaan, mut aseen se oli ehtinyt piilottaa. Monikaan ei uskalla lähteä tollaisesta suhteesta. Minä aloin voida huonosti niin henkisesti kuin fyysisesti. Oli vain päästävä pois.
Puhutaankohan tässä taas näkemyksistä, joilla ei ole kuin kirjoittajan oma oletus, että näin asian pitäisi olla, mutta kokemuksia ei ole omakohtaisesti väitteensä perusteeksi.
tapetaan eniten parisuhteessa, joka on ollut väkivaltainen pitkään. Ja tämä on fakta.
Näinpä, pikaisesti selasin kirjoituksia.Jos hän olisi ollut läheisriippuvaisessa perheväkivaltasuhteessa, arvelisin kirjoitusten tyylin olevan toinen.
Jotkut ihmiset kuuluvat laitokseen, selittely ei auta. Ongelman syy on tietenkin hyvä ratkaista, maallikon järki ei riitä. Tämän ainakin oma lähipiirini allekirjoitti, huolimatta heidän uskostaan kärsimisen välttämättömyyteen, fiksujen on saatava olla rauhassa, kuten asia onkin.
Mielenkiintoista jos joku antaa tyydyttävän vastauksen ap:lle.
Eikö pitkää perheväkivaltasuhdetta juuri selitä läheisriippuvuus? Outoa, että ongelma tiedetään, mutta sen sijaan, että hakisit apua itsellesi, syytätkin vain puolisoasi. Paljon hedelmällisempää olisi mennä itse terapiaa, läheisriippuvuutta voidaan hoitaa!
Eikö kirjoitajan oma oletus ole sama kuin omakohtainen kokemus ja siitä juonnettu virheellinen näkemys?
Jos on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan, sitä ikäänkuin tietää, että uhkailu hengenlähdöllä saattaa toteutua, jos päättää lähteä. Näin on itsellänikin. Onhan tämä koettu väkivalta kuitenkin "vähäisempää", kun on saanut vielä henkikultansa pitää. Kun uhkaan sisältyy maininta siitä, että "mielellään sitä istuu 5-6 vuotta, jos sillä pääsee sinulle erorahojka maksamasta ja että sinä et ainakaan saa elää kenenkään muunkaan kanssa", on KORKEA kynnys lähteä kokeilemaan miten todellinen uhka on. Ja kaikilla ei ole ketään, kenen puoleen kääntyä. Jos olisi oma isä, veli, sisar tai sisaren mies, asia olisi huomattavasti helpompi. Narsistien kanssa elävät tietävät, että ystävistäkään ei tämöisessä tilanteessa paljon ole hyötyä; heidät on manipuloitu uskomaan ties mitä satuja. Lisäksi suurin osa ei halua puuttua asiaan, etteivät itse joudu vaikeuksiin... niinpä sitten ovat "ystävää" myös tälle väkivallantekijälle. Turvakoti tietysti auttaa akuutissa tilanteessa, jos ehtii ottamaan lapset ja koirat mukaan, laittaa päälleen ja lähteä ovesta. Elämän täydellinen sekoittaminen ja kun on yritys ja tietenkin lastenkin elämä pyöritettävänä, on viimeinen asia mitä haluaisi tehdä selvitäkseen tästä. Siksi on helpompi jäädä ja aina vaan toivoa, että jospa tänään saisi olla rauhassa.
JG....hyva vastaus!
Ma tunsin just tollai mita sa kirjoitit.
Mitas teet jos eksyt karhun pesaan ja esitat kuolletta etta karhu ei hyokkais paalles...tiedat ihan varmasti etta jos juokseen lahdet karhu repii sut kun kiinni saa.
Voithan sa yrittaa sita karkuun lahtoa.
Olemme lukeneet usein kidnapatuista nuorista naisista ja miehistakin ja kun lehtien palstoilta luomme niin helppo on arvostella etta miks toi ei lahtenyt karkuun kun voi? Ainoastaan harvat ovatten paasseet turvallisesti karkuun HULLUA ihmista.
Koettakaa nyt hyvat ihmiset tehda ero normaalilla suhteella ja hullulla suhteella.
Ei normaalit ihmiset nyrkin tappele suhteissa.niilla on suut joilla voi puhua ja toinen osapuoli voi sitten paattaa etta kannattaako jatkaa suhdetta vai ei.Tehdaan normaali ratkaisu.Sairaalta puolisolta saa turpiinsa ja koska se joka hyokkaa paalle on voimakkaampi useimmissa tapauksissa....................jne
Minulla 2 tyttoa ja olen heille vannonnut etta jos niille tulee puoliso joka hakkaa niita niita loytyy varmana meidankin puolelta ihmiset jotka vetavat turpiin nain kaannetaan hakkaavalta puolisolta nolliksi hullut yritykset...pelko annetaan takaisin hakkaajalle ja hairinnot loppuu 100%.Hullulle ei tepsi muut kuin omat temppunsa.
Hyvä keskustelu.
Täällä on kirjoiteltu tästä samasta asiasta jo vuosia - minäkin 2004 kun olin eroa miettimässä.
Itse kestin sellaiset 20 vuotta pikkuhiljaa pahenevasta henkisestä ja ruumiillisestakin kiusaamisesta. Minullekkin sanottiin täällä että LÄHDE mikset LÄHTENYT? Helppoa on sanoa, mutta tehdä ei.
Olin työtön, pari lasta ja yhteistä asuntovelkaa. Milläs lähdet minä kysyn? Pikkuhiljaa minut nujerrettiin hokemalla melkein päivittäin että; "Olet ruma, läski, vanha, tyhmä ja sinusta ei ole yhtään mihinkään".
Tämä hokema laittoin uskomaan että minusta ei todellakaan ole mihinkään. En osannut tehdä ruokaa, minulla oli vääränlaisia vaatteita, olin kasvattanut lapseni (??) väärin, hän ei ollut luvannutkaan mitään vaikka oli jne jne.
Hän sai minut melkein tuohon viimeiseen uskomaan, mutta lopulta tuli se viimeinen kerta kun hän taas uhkasi lyödä. Ehdimme olla 25 vuotta naimisissa ja yhdessä yli 30 vuotta. Siihen aikaan mahtuu paljon - myös hyviä aikoja.
Vanhempieni parisuhdetta seuranneena uskon, että tuo "ei uskalla lähteä" ei ole pelkästään vain tekosyy. Ihminen jota on hakattu viikottain pienemmäsäkin asiasta ei todellakaan uskalla lähteä. Muistan monet kerrat, kun äitini on yrittänyt lähteä ottaen meidät kaikki lapset mukaan. Jos jostakin kotoa pääsimmekin löysi isä meidät aina ja se oli jotain hirveää, kun näki miten isä hakkasi entistä pahemmin äitiä siitä, että edes uskalsi lähteä. Jos olet yli 20 vuotta kuullut, että jos lähdet niin kuolet niin ei siinä paljon uskalla lähteä. Äii on monesti kysellyt, että onko mitään mahdollisuutta viranomaisilta, että auttaisivat "jaloilleen" rahallisesti ja olisivat turvana jos eroais, mutta eipä semmoista taida tapahtua...
Minä en edes yrittänyt mennä puhumaan soskuun tai muille viranomaisille, mutta kyllä - kun äitisi saa alkusysäyksen, tietenkin hän tarvitsee rahallista tukea hakiessaan käytännön apua.
Vaikka ei olisi mitään muita tuloja kuin takuueläke ja asumistuki, jokaisella on mahdollisuus pärjätä Suomessa.
On vain voitettava apatia.
Pakenin tätä henkilöä 36 vuotta, hän sai paljon taloudellista tukea ja kannustusta tuttaviltaan vainon toteutuksessa, hän seisoi kaksi kertaa jopa ihan melkein vieressä mutta ei huomannut minua.