Masentaa.. Mieheni kosi minua vuosi sitten ja ensi kesänä häät. Minusta on alkanut kuitenkin tuntua ettei mieheni rakasta minua enää. Vai mitä mieltä olette seuraavista "merkeistä" jotka ovat ilmaantuneet nyt puolen vuoden sisällä. Mies on muuttunut tosi paljon, hellästä ja rakastavasta töykeäksi ja välinpitämättömäksi:
-Hän sopii ja suunnittelee jatkuvasti menoja yhteisellä ystäväporukallamme, muttei koskaan enää pyydä minua mukaan eikä edes kerro minulle näistä menoista. Asumme yhdessä. Aina ennen kuljimme yhdessä ja olemme tutustuneetkin tässä samaisessa porukassa. Saan tietää menoista vasta kun hän pukee päälleen ja kysyn minne hän lähtee. "X:n kanssa syömään/leffaan" jne. En minä nyt siinä vaiheessa enää mukaan ehdi. Ystävät ihmettelevät, miksen ole enää missään mukana ja mies kuulemma sanoo heille etten halunnut mukaan. Ja koska mies hilluu kaiket päivät naamakirjassa, ystävät olettavat että yhteisten tapaamisten tiedot tulevat miehen kautta minullekin eivätkä siis soittele minulle erikseen. Mies kuitenkin pimittää minulta kaiken. Aivan kuin mies haluaisi poistaa minut koko porukasta vieraannuttamalla.
-Hän tuntuu pitävän minua tyhmänä, korjaa jatkuvasti sanomisiani ja halveksii muiden kuullen
-Hän pitää minua kuin jonain kotiorjana, ei tee kotitöitä tippaakaan ja jättää paskaiset vaatteensa lattialle sihen paikkaan mihin ne milloinkin sattuu riisumaan. Jos sanon asiasta, hän hymähtelee vaan välinpitämättömästi "ei oo mun ongelma jos ne häiritsee sua" ja kääntää teeveen volyymia kovemmalle.
-Jos itken, kun on niin paha olla, hän hymähtelee halveksuen ja väittää että itken vaan häntä kiusatakseni
-Hän viettää kaiken kotonaoloaikansa tietokoneella, ei huolehdi kunnostaan, ei suostu puhumaan minulle mistään.. Hän on kertonut halveksivansa minun harrastuksiani, jotka ovat kuulemma vanhanaikaisia (lenkkeilen, hiihdän, käyn salilla ja ompelen itselle ja kavereille vaatteita), kun hänen ainoa harrastuksensa kotona on tietokone.
-Baariin mennessämme hän ei enää halua esim. laittaa takkeja samaan naulakkoon eikä lähteä kotiin samaan aikaan kanssani, vaan tahtoo aina jatkoille eri porukassa kuin minä ja ilmoittaa minulle, että on minun ongelmani jos en jaksa bailata aamuun asti, ettei se hänelle kuulu. Baarissa ollessamme hän katoaa näkyvistä ja välttelee minua, ja sanoo että ei halua siellä viettää aikaansa kanssani vaan kavereiden kanssa. Hitaita ei olla tanssittu enää vuoteen, koska mies ilmoitti että ei baarissa kuulu kuherrella julkisesti.
-Hän ei enää tule kanssani nukkumaan yhtäaikaa, vaan valvoo arkisinkin tietokoneellaan vähintään kahteen vaikka aamulla olisi töitä. Kun hän tulee yöllä sänkyyn, hän herättää minut ja vaatii seksiä, ei kuulemma saa nukuttua jos ei rakastella. Minä sitten puolinukuksissa suostun, että saisin jatkaa unia. Haluaisin kyllä, mutten kesken unien. En pysty siihen täysillä. Mies on selvästi pettynyt kun "joutuu panemaan nukkuvaa naista". Ettäkö minun pitäisi kaiken sen kohtelun jälkeen olla valmis miellyttämään?!
-Mies haukkuu minua ja väittää ettei minulla ole ystäviä. No, meillä oli yhteinen iso ystäväporukka mutta hän itse on kylvänyt heidän keskuudessaan käsitystä ettei minua kiinnosta viettää aikaa heidän kanssaan. Nytkö minun pitäisi yhtäkkiä etsiä jostain uudet, "omat" ystävät? Ei se ole niin helppoa kun on päivät töissä ja illat joutuu yksin siivota toisen paskoja ja hoitaa lemmikkejä (ei ne itse osaa ulko-ovea avata ja mennä kuselle). Ystävätkään eivät enää tahdo pitää paljoa minuun yhteyttä, koska luulevat että minä en välitä.
-Hän ei enää tahdo mennä vanhempieni luo ollenkaan, vaikka välit heihin ovat aina olleet todella lämpimät.
Onko tämä nyt jotain viime hetken kapinaa? Joku kaveri on sanonut hänelle jotain negatiivista naimisiinmenosta? Vuosi sitte hän rakasti ja huomioi täysillä ja meillä on aina ollut ihana, rakastava ja tasa-arvoinen suhde. Jos olisin tiennyt hänen noin muuttuvan, en olisi edes suostunut kosintaan. Tämä halveksuminen on minulle ihan uutta. Enkä kyllä ole muuttunut naisena yhtään viime vuodesta. Enkä ole lihonut muodottomaksi löllykäksi, mitä jotkut miehet inhoavat naisessaan. Olen ennemmin lievästi alipainoinen. Olen luullut, että meillä on kaikki kunnossa mutta ilmeisesti mies ei olekaan enää tyytyväinen minuun.
-Hän sopii ja suunnittelee jatkuvasti menoja yhteisellä ystäväporukallamme, muttei koskaan enää pyydä minua mukaan eikä edes kerro minulle näistä menoista. Asumme yhdessä. Aina ennen kuljimme yhdessä ja olemme tutustuneetkin tässä samaisessa porukassa. Saan tietää menoista vasta kun hän pukee päälleen ja kysyn minne hän lähtee. "X:n kanssa syömään/leffaan" jne. En minä nyt siinä vaiheessa enää mukaan ehdi. Ystävät ihmettelevät, miksen ole enää missään mukana ja mies kuulemma sanoo heille etten halunnut mukaan. Ja koska mies hilluu kaiket päivät naamakirjassa, ystävät olettavat että yhteisten tapaamisten tiedot tulevat miehen kautta minullekin eivätkä siis soittele minulle erikseen. Mies kuitenkin pimittää minulta kaiken. Aivan kuin mies haluaisi poistaa minut koko porukasta vieraannuttamalla.
-Hän tuntuu pitävän minua tyhmänä, korjaa jatkuvasti sanomisiani ja halveksii muiden kuullen
-Hän pitää minua kuin jonain kotiorjana, ei tee kotitöitä tippaakaan ja jättää paskaiset vaatteensa lattialle sihen paikkaan mihin ne milloinkin sattuu riisumaan. Jos sanon asiasta, hän hymähtelee vaan välinpitämättömästi "ei oo mun ongelma jos ne häiritsee sua" ja kääntää teeveen volyymia kovemmalle.
-Jos itken, kun on niin paha olla, hän hymähtelee halveksuen ja väittää että itken vaan häntä kiusatakseni
-Hän viettää kaiken kotonaoloaikansa tietokoneella, ei huolehdi kunnostaan, ei suostu puhumaan minulle mistään.. Hän on kertonut halveksivansa minun harrastuksiani, jotka ovat kuulemma vanhanaikaisia (lenkkeilen, hiihdän, käyn salilla ja ompelen itselle ja kavereille vaatteita), kun hänen ainoa harrastuksensa kotona on tietokone.
-Baariin mennessämme hän ei enää halua esim. laittaa takkeja samaan naulakkoon eikä lähteä kotiin samaan aikaan kanssani, vaan tahtoo aina jatkoille eri porukassa kuin minä ja ilmoittaa minulle, että on minun ongelmani jos en jaksa bailata aamuun asti, ettei se hänelle kuulu. Baarissa ollessamme hän katoaa näkyvistä ja välttelee minua, ja sanoo että ei halua siellä viettää aikaansa kanssani vaan kavereiden kanssa. Hitaita ei olla tanssittu enää vuoteen, koska mies ilmoitti että ei baarissa kuulu kuherrella julkisesti.
-Hän ei enää tule kanssani nukkumaan yhtäaikaa, vaan valvoo arkisinkin tietokoneellaan vähintään kahteen vaikka aamulla olisi töitä. Kun hän tulee yöllä sänkyyn, hän herättää minut ja vaatii seksiä, ei kuulemma saa nukuttua jos ei rakastella. Minä sitten puolinukuksissa suostun, että saisin jatkaa unia. Haluaisin kyllä, mutten kesken unien. En pysty siihen täysillä. Mies on selvästi pettynyt kun "joutuu panemaan nukkuvaa naista". Ettäkö minun pitäisi kaiken sen kohtelun jälkeen olla valmis miellyttämään?!
-Mies haukkuu minua ja väittää ettei minulla ole ystäviä. No, meillä oli yhteinen iso ystäväporukka mutta hän itse on kylvänyt heidän keskuudessaan käsitystä ettei minua kiinnosta viettää aikaa heidän kanssaan. Nytkö minun pitäisi yhtäkkiä etsiä jostain uudet, "omat" ystävät? Ei se ole niin helppoa kun on päivät töissä ja illat joutuu yksin siivota toisen paskoja ja hoitaa lemmikkejä (ei ne itse osaa ulko-ovea avata ja mennä kuselle). Ystävätkään eivät enää tahdo pitää paljoa minuun yhteyttä, koska luulevat että minä en välitä.
-Hän ei enää tahdo mennä vanhempieni luo ollenkaan, vaikka välit heihin ovat aina olleet todella lämpimät.
Onko tämä nyt jotain viime hetken kapinaa? Joku kaveri on sanonut hänelle jotain negatiivista naimisiinmenosta? Vuosi sitte hän rakasti ja huomioi täysillä ja meillä on aina ollut ihana, rakastava ja tasa-arvoinen suhde. Jos olisin tiennyt hänen noin muuttuvan, en olisi edes suostunut kosintaan. Tämä halveksuminen on minulle ihan uutta. Enkä kyllä ole muuttunut naisena yhtään viime vuodesta. Enkä ole lihonut muodottomaksi löllykäksi, mitä jotkut miehet inhoavat naisessaan. Olen ennemmin lievästi alipainoinen. Olen luullut, että meillä on kaikki kunnossa mutta ilmeisesti mies ei olekaan enää tyytyväinen minuun.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ota asia puheeksi kumppanisi kanssa ja kerro hänelle miltä sinusta oikein tuntuu. Mikäli puhuminen tuottaa ongelmia, niin kirjoita näitä samoja asioita kirjeen muotoon. Huolestuttavaltahan tuo kertomasi vaikuttaa enkä kyllä itse aviomiehenä ymmärrä lainkaan tuollaista käyttäytymistä omaa kumppania kohtaan. Joillekin ihmisille on helpompaa tehdä toisen elämä hankalaksi ja saada haluamansa ero sillä tavalla aikaan. Sen jälkeen voikin sitten jälkeenpäin pyöritellä silmiä kavereille, välttää kysymykset ja moraalisaarnat sekä kerätä vielä säälipisteet. Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin, mutta päinvastaisessa tilanteessa älä tuhlaa vuosia elämästäsi ainakaan lapsellisen ja itsekkään paskiaisen palvelijana.
Kauanko olette olleet yhdessä? Voisikohan miehesi olla näitä, jotka "esittävät" jotain muuta kuin ovat, kunnes sitten on kosintaan suostuttu ja mies olettaa että nyt ei enää tarvitse? Ei sitä silti tarvitsisi ihan kusipääksi ryhtyä.
Harmillinen juttu kaikin puolin, kannattaa miettiä vielä sitä avioliiton solmimista, vaarana kuitenkin on ettei miehen käytös tuosta parane. Koettakaa keskustella rakentavasti, ehkä hän ei vain ymmärrä aiheuttavansa sinulle noin paljon mielipahaa.
Toisaalta kyse voi olla myös normaalista parisuhteen "itseänäistymisvaiheesta", joka tuntuu miehestä oudolta. (Ehkä ensimmäinen vakava parisuhde?) Eli että kaikkea ei enää tarvitse/halua tehdä yhdessä ja mies on säikähtänyt omia tuntemuksiaan.. Suosittelen edelleen sitä keskustelua, ja jos keskusteluyhteys ei toimi niin sitten ainakin kannattaa vielä niitä häitä lykätä.
...miehesi ei arvosta sinua pätkän vertaa.
Miehesi vaatii sitä sun tätä ja sinä haluat miellyttää.
Kokeile toista roolia, ala itse välinpitämättömäksi ja v-mäiseksi.
Älä näytä, että olet noin riippuvainen toisesta.
Laita nyt äkkiä miehesi kuriin! Ota itse yhteyttä ystäväporkkaan ja sopikaa heidän kanssa menoa. Ole aktiivinen. Älä kerro miehellesi mitään tapaamisesta. Tulkoon sit mukaan jos itse järjestää itselleen sen tiedon.
Ole myös utelias kysele mitä miehesi on ajatellut huomenna tehdä ja niin ees päin.
Ilmoita että tästä ees päin molemmilla on omat pyykkivuorot, peset täsät lähtien vain oman pyykkisi hommaat molemille omat pyykkikorit, mutta peset vain omia vaatteita. Voit toki kerätä lattialta miehen hikisukat mutta viet ne vaan koriin. Kyllä ne vaatteet jossain vaiheessa kaapista loppuu. Tai toinen vaihtoehto on tehdä kotitöitä yhdessä. Esim: "pyykki kone on nyt pessyt tule auttaa pyykin ripustamisessa." Huomenna on siivous päivä siihen kuluu vain kaksi tuntia jos sinä imuroit minä pyyhin pölyut ja moppaan"
Sinun EI KUULU tyehdä kotitöitä yksin. Sama koskee myös lemmikien hoitoa yhdessä vaan aamulla lenkille.
Ehdota miehellesi jotain yhteistä uutta harrastusta, vaikka tanssikurssia häitä silmällä pitäen. Voit myös piiloittaa tietokoneen hiiren. Ja esitä miehellesi vaikka seksikäs tanssiesitys. Kokeilkaa harrastaa seksiä ihmisten aikaan. Ja jos ei suostu niin ei sitten. Mutta lopetat tuon yöllä antamisen. Sinä et nauti siitä ja miehesikin varmasti rakastelisi Aktiivisen naisen kanssa joka jaksaa pitää silmät auki. Ja jos sanoo että uni ei tuu sano että syö bananin juo lämmintä maitoa tai menee vessaan hoitamaan itse itsensä.
Viihdytkö muuten itse baareissa? Voisit myös järjestää baari reissun sijaan romanttisen kotiillan tai sitten voisitte mennä perinteisille treffeille. eli leffaan ja syömään.
Ja jos käytte usesasti baareissa sopikaa että tämä kerta mennään sinun ehdoilla ja seuraava kerta minun ehdoilla. Sinä voit esim päättää että laitatte takit samaan naulakkoon, päätätte mitä juotte ja sitten tanssitte hitaita. Ja mitä iknä tahdotkin. Ja toki tulette yhdessä pois kun sinä haluat.
Kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu. tulosta vaikka tuo kirjoituksesi ja anna hänen lukea se sitten jos et tiedä mistä puhuminen aloittaa. Kerro hänelle mikä sinua satuttaa ja muistuta myös ettei hänkään ole täydellinen kuten et sinäkää.
Tee niinkuin parhaalta tuntuu , Miehesi ei varmankaan pidä kaikista ehdotuksista mutta jotain sinun on tehtävä.
Minä pidän peukkuja että asiat järjestyy
noin nössö ja alistuvainen, tulta munille ala elään myös omaa elämääsi,jos et kerran aina kelpaa miehellesi seuraksi niin lähde baariin yksiksesi tai ystävättäresi kanssa ja ole tappiin saakka, älä aina siivoa miehesi jälkiä, anna olla jos hän sitte huomaisi et hänkin voisi siivota.
Tuota käytöstä jatkuu niinkauan kun annat sen jatkua.
Ryhdistäydy ja muuta tapojasi.
Ihan kamalaa luettavaa!
Hei, mieti nyt! Lue toi juttusi läpi...
Eiköhän olis viimeinen hetki nostaa kytkintä!
mua jäi vaan mietityttään, etkö todella näe itsessäsi mitään vikaa?? en siis tarkoita syyttää, mutta koko teksti oli miehen syytä..harvoin tolleen oikeasti on. olet voinu muuttua paljonki, esim. just liian nössöks tai nalkuttajaks tms vaik et ite huomaa.
paljon on vialla teidän suhteessa. eipä munkaan suhde täydellinen ole, mut liika on liikaa..
Toki, olen etsinyt vikoja myös itsestäni.. Ja voin sanoa heti yhden: että olen nykyään äkäisempi kuin vuosi sitten, koska turhauttaa jatkuva kakkoseksi jääminen kaikelle. Ja onhan myös minussa vikaa, jos seksihommat ei suju, olen monesti ajatellut että pitäisi vaan mennä ja väkisin hakea mies tietokoneelta sänkyyn ja "vietellä", mutta kun ei vaan tule sitä fiilistä kun toinen ei vaikuta tippaakaan kiinnostuneelta minusta silloin kun itse olen menossa nukkumaan. Eli luovutan varmaan liian helpolla.
Mutta nalkutuksen suhteen en kyllä myönnä muuttuneeni. Silloin tällöin huomauttelu on varmaan ihan normaalia kaikilla mutta en kyllä mäkätä jatkuvasti asioista, vaikka mieleni tekisi. En edes jaksa.
Tuossa kun kirjoitin etten ole muuttunut viime vuodesta, tarkoitin juuri isoja muutoksia kuten ulkonäköä tai ystäväpiiriä, tai luonnetta. Ne ovat samat edelleen enkä usko että se, että olen vähemmän hyvällä tuulella, on syynä tähän mieheni käytökseen.. Se on seurausta mieheni käytöksestä.
Otat nyt sitten aikanaan itseäsi niskasta kiinni. Jos et saa tilannetta selviämään puhumalla, keskustelemalla, toimimallakin, niin jalat alle ja häippäse hakemaan ja tekemään itsellesi parempi elämä. Että vielä papin amen ja umpisolmu tuollaisen kusipään kanssa ! - Joillain näistä palstoista joku kerran kirjoitti, että pettämistä ei ole ollenkaan se, että käy vieraissa, vaan enemmän se, että haukkuu, arvostelee, halveksii ... ääneen muille ihmisille omaa partneriaan. Niiin totta !
että teitä molempia pelottaa tuleva avioliitto, sitoutuminen, yhdessä oleminen lopun ikäänsä, kaikki myötä- ja vastoinkäymiset ja mitä niihin kuuluu.
Ei se nyt oikeesti ole niin kamalaa. Tai joskus on, (takana 21 avioliittovuotta joista viimeiset 8 vähintään suhteellisen kamalia, aivan viimeiset 3 epätoivon suota), mutta väitän että useimmiten se silti kannattaa (vaikka päätyisi eroonkin). Riskejä on otettava, paikalleen ja yhteen ihmiseen sitoutuminen on tietysti yksi niistä.
Auttaisiko jos nostaisitte tämän kissan pöydälle? Saahan sitä pelätä ja kaikki pelkäävät. Voihan olla että ette olekaan valmiita vielä sitoutumaan tai edes koskaan juuri toisiinne. Tai sitten itse asiassa olette, ja olette niin vakavissanne toistenne suhteen että on pakko nyt testata ja kokeilla ja ärtyä jne. Puhumalla se sitten selviää.
Monet parit elävät riitaisinta vaihettaan juuri avioliittopäätöksen ja häiden välisenä aikana.
luettuani oman viestini huomasin että vähän arvoitukselliseksi jäi kirjoittajan kokemus kuitenkin, nimimerkistä huolimatta.
Olin siis 21 vuotta avioliitossa, joka sittemmin päättyi eroon, pitkähkön kitumisen jälkeen. Erosta on pian 10 vuotta. 2 vuotta eron jälkeen löysin nykyiseni (tai hän minut).
En kadu pitkää avioliittoani ja lasten saamista, vaikka eroni oli kipeä, elämän mittainen haava. Haavanakin se on hyvä. En voi pitää huonona kaikkea sitä oppia ja kokemusta minkä sain avioliittoni aikana. En voi pitää virheenä sen riskin ottamista ja sitä onnea ja kipua joka siihen liittoon liittyi. Toiseen parisuhteeseen heittäytyminen kävi toisaalta helpommin ja vähemmillä tunne-elämän kivuilla (kun oli aikuisempi eikä enää tarvinnut miettiä enää esim. lisääntymisasioita) ja toisaalta hitaammin ja toisen elämää kuljetellen (kun kummallakin oli omat kuviot, lapset, ynnä muut, myös omat traumat ja pettymykset takana). Hyvä on elämä nyt, en vaihtaisi pois tätä kokemusta, luottamusta ja ystävyyttä, enkä muuten seksiäkään.
Mainittakoon että vaikka ero oli kipeä, olivat puolitoista vuotta yksinäisen naisen elämää (nojaa, teinilasten äitinä ei sitä ihan yksinäinenkään ole, vaikka toisaalta onkin) ei ollut mikään elämäni pahin aika, vaan aika ihana sekin.
Että sillai se elämä kuletti mua. Saapihan nähdä miten sua!
Jooo-o, kiva kun kerrot, näin asiat menevät, on mukavaa kuulla, että on ihmisiä, jotka ovat osanneet ottaa opiksi. Aloittajan kertomus tuo mieleen oman avioliiton ja sitten heti perään sen pelon, että jos suhde on tuollainen jo ennen vihkimistä niin miksi se muuttuu amenen jälkeen. Ei rakastava ja välittävä ihminen käyttäydy noin kuin aloittajan kertomuksen mies, ei vaikka vain haluaisi koetella 'rakkautta'. - Ja aina ei kaikkea tarvitse opetella 'kantapään kautta', siksi kai "Surullinentyttö" kyselee asiaa tällaisella foorumilla. Joskus siitä opiskelusta maksetaan liian kova hinta.
En oikein allekirjoita noita sinun huomioitasi.
Tuollainen käytös mieheltä ei ole normaalia, eikä tuollainen käytös ole normaalia keneltäkään joka haluaa naimisiin ja haluaa viettää loppuelämänsä saman puoliskon kanssa. Silloin syntyneet riidat voivat olla kovia, mutta rakastuneen ja parisuhdettaan testaavan parin ja toisistaan eriytyneen ja riitelevän parin (tai tässä tapauksessa puoliskon) käyttäytymisessä avioliittopäätöksen ja häiden välisenä aikana on yksi tärkeä eroavasisuus ja se on se että toisiinsan rakastunut pari voi riidellä ja testata parisuhdetta, mutta he eivät halveksi toisiaan avoimesti ja mene sinne henkilökohtaiselle alueelle nälvimään ja halveksimaan toisia! Ei koskaan, vaikka kuinka epäilyttäisi haluaako viettää loppuelämänsä kokonaan saman naisen kanssa ja pelottaisi että millä tavalla elämä tulee muuttumaan.
Naistahan tässä tapauksessa ei edes pelottanut häät ja avioliitto, joten miksi yrität selittää että "teitä molempia pelottaa".
Jos tuosta sinun asiasta nostaa kissan pöydälle, eli siis siitä kuinka paljon pelottaa mennä naimisiin, niin siinähän se vasta tekosyy miehelle onkin halveksia ja nälviä, kun itse syyhyn ei kajotakaan, vaan aivan täysin toiseen asiaan! Mies saa siitä heti tekosyyn ja se tekosyy on se että hän syyttää naista ripustautujaksi ja keksii siitä vaikka millaisia syytöksiä.
Tässä asiassa ei ole otettava tuollaista kissaa pöydälle, vaan tässä asiassa on otettava se kissa pöydälle minkä selässä lukee halveksimiset, nälvimiset, välttelyt ja muut pahat teot joita poikaystävä on tehnyt naiselle! Syy siihen on kysyttävä ja naisen on tehtävä ultimaatumi että joko ne loppuvat ja niiden pohjalla oleva ongelma yritetään ratkaista (ongelma kysytään poikaystävältä, sitä EI ehdoteta niinkuin sinä olisit tehnyt) TAI sitten tulee ero ja poikaystävä saa kerätä kamppeensa ja häipyä välittömästi ja perusteluna se että aloittajan, eikä kenenkään tarvitse kestää tuollaista käytöstä keneltäkään ihmiseltä.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
Vaikka rakkaudessa ja pitkässä suhteess astuu arki kuvioon, niin koskaan en ole nähnyt sellaisen liiton päättyvän onneen jossa jo suhteen alkuvuosina on tullut epäilyjä siitä että onko se nyt se oikea, tai sitten kritiikkiä siitä kun se toinen on tuommoinen ääliö.
On joidenkin avioliitot onnistuneet niin että heidän suhteet ovat kestäneet, mutta toisaalta lämpö ja esimerkiksi seksi on suhteesta kadonnut kokonaan koska toista ei arvosteta sellaisena kuin hän on.
Ne suhteet taas joissa toista on kunnioitettu, puolison virheet on hyväksytty vaikka niistä olisikin joskus peistä taitettu ja puolisosta on puhuttu hyvään ja arvostettuun sävyyn, ovat pitäneet pintansa ja seksielämä ja lämpö on pysynyt koko suhteen ajan hyvänä ja elämä onnellisena.
Rakkauden koetteleminen ei ole toisen halveksimista ja toiselle vittuilemista, vaan ne ovat pieniä tekoja joissa toista kuitenkin arvostetaan, mutta etsistään sitä omaa paikkaansa siinä luottamuksen verkossa. Se on samanlaista kasvamista yhteen kuin lapsi kasvaa perheeseensä.
Älkää tosiaan selittäkö sitä että kaikki opitaan kantapään kautta ja että paskasuhteet muuttuvat hyväksi, jos muuttuvat, koska niin ei tapahdu, eikä tuollaista käytöstä tarvitse kenenkään sietää. Minä olisin vetänyt tuollaista miestä jo ympäri korvia monta kertaa.
Punaiset liput liehuvat, pasuunat toitottavat "Ei naimisiin, Ei yhteistä elämää, olette täysin vieraat toisillenne"
Miksi sinä tyttoriepu aivan rautalangasta yrität vääntää tuota hääkuva ideaa! Mies ei voisi enää tuon selvemmin ilmoittaa ettei halua kanssasi naimisiin, eikä mitään muutakaan.
Kuinka maailmassa sinä kieltäydyt uskomasta? Normaaleille ihmisille riittää jo paljon miedompikin viestitys. Sinulle kai täytyy pamauttaa se päähän kuminuijalla kun kieltäydyt muuten uskomasta sanoja ja tekoja.
Laske hyvä ihminen tuo mies vapaaksi ja kulje sinäkin omaa tietäsi. On sairasta kiusata toista noin paljon saaden samalla itselle mieliharmia.
samanlaisesta miehestä oli sellainen, että hän oli täysi kusipää mulle, mutta siitä huolimatta TODELLA mustasukkainen. Jos mies kuuli, että olen 300km päässä lähdössä viihteelle, niin varmasti saapui paikanpäälle. Yritin jättää häntä vähintään 10x ja aina siinä vaiheessa olin maailman tärkein ihminen (itkun kera), jota hän rakasti paljon.
Hän petti ja kohteli kaltoin. Lopulta jätin ja lähdin. ONNEKSI. Maailman paras ratkaisu.
En se ollut edes minä, joka alunperin häitä ehdotti, vaan mies, joka kosi mielettömän romanttisella ja ihanalla tavalla ja vannoi yhteistä tulevaisuutta. Siksi olenkin niin hämmentynyt, että siihen kosintahetkeenkö se rakkaus hänen kohdallaan sitten loppui. Tietysti hän sai kosinnallaan minutkin tajuamaan miten tosissaan hän oli, tai näin jälkeenpäin ajatellen ehkä "luulemaan". Nyt on ihan hyväksikäytetty olo. Enkä muuten ole vaahdonnut häistä tippaakaan, kaikessa hiljaisuudessa viime kesänä yhdessä miehen kanssa varattiin juhlapaikka ja kirkko, muuta ei nyt sitten ole enää tehtykään. En todellakaan järjestelisi häitä yksin.
Ei yhtään muuta tosiasiaa että mies ei halua tulevaisuutta sinun kanssasi. Eikä kenenkään kanssa. Hän haluaa olla yksin ja tehdä milloin haluaa mitä haluaa. Sinä et sovi tuohon yhtäloon. Olet ylimääräinen rasite ja kiusa hänelle.
Käyppä todellakin seuraavalla kauppareissulla ostamassa se kuminuija että voit takoa tuon selvääkin selvemmän yksinkertaisen asian päähäsi. Se sattuu vain tuokion mutta helpottaa sitten loppuelämäksesi.
Mitkään mutkum mutkum mutkun EI muuta tosiasioita. Lakkaa kiusaamaamasta tuota itsekeskeista ja tyhmää miestä. Ala elämään omaasi ilman häntä.
Voi asian sanoa tuollakin tavalla, mutta se mitä sanot on totta.
Aloittajan kannattaa lopettaa yhteiselämä tuollaisen kusipään kanssa ja jatkaa omaa elämäänsä tuollaisesta kusipäästä välittämättä. Sen sijaan minä en käyttäisi sanaa kiusata, koska se viittaa siihen niinkuin tämä olisi aloittajan syy, mitä se ei ole. Syy tähän tilanteeseen on tuon keskenkasvuisen kusipäämiehen keskenkasvuisuus.
"Mies ei voisi enää tuon selvemmin ilmoittaa ettei halua kanssasi naimisiin, eikä mitään muutakaan."
Mietihän vähäsen, kyllä todellakin voisi ilmoittaa selvemminkin, esimerkiksi ihan kertomalla sen suoraan (ikinä kuullutkaan tuollaisesta vaihtoehdosta?) tuollaisen turhan venkuloinnin sijaan.
Tee päätös.
Tarvittaessa hanki oma asunto, johon sitten muutat yllätyksenä mieheltäsi.
Ei ole enää sängynlämmittäjää.
Muuta kun hän on menoissaan. Saat tehdä sen rauhassa. Emmehän tiedä, miten omistushaluinen hän on.
Jos yhteiset kaverit ovat aidosti sinunkin kavereitasi, hanki FB-profiili ja pyydä heitä ystäväksesi.
Tarvittaessa pieni kertomus, että erositte, koska mies halusi ulkopuolistaa sinut kavereistanne ja jopa omasta elämästään.
tuollaiset kusipäät saa naisia ja ne jotka haluis välittää ja rakastaa ni ei..
Se johtuu pelkästään siitä että kusipäät uskaltavat olla välittämättä toisista ihmisistä, mikä taas tarkoittaa sitä että koska he tuntevat olevansa muiden yläpuolella, he uskaltavat tehdä ihan mitä vaan, vaikka ottaa naisen jos haluavat ja koska he tuntevat olevansa kaikkien yläpuolella, naisten pakit eivät heitä masenna vaan he vaihtavat vain uuteen kohteeseen kunnes tärppää ja he saavat pillunsa.
Me muut kiltit taas käytämme siihen aikaa ja siinä ajassa tuollaiset rohkeat kusipäät vievät ne meidän nenän edestä ja meistä tulee katkeria maailman ja ihmisten vihaajia jotka haudomme joukkomurhia ja tilaamme koteihimme kirveitä, aseita, ammuksia ja muuta räjähtävää ja sitten jossakin vaiheessa kun yksinäisyydessämme olemme keittyneet tarpeeksi ja kuvitelmissamme olemme taas tulleet miljoonannen kerran saaduksi pakit siltä yläasteella meille yhden kerran Hei! sanoneelta tytöltä, räjähdämme ja lähdemme tappokeikalle, eli seisomaan junanradan pylvääseen alastomana ja näyttelemään mitättömän pieniä sukukalleuksia kaikille junassa ohiajaville ihmisille ja menemme takaisin kotiin vuoroin häpeämään ja vuoroin hihittelemään voittoa, ja taas häpeämään.....
Woihan winde että elämä on waikeaaa ...
Mitä waikeaa tuossa on? Helppoahan tuo on.
Tilanne on selvä. Heti ero, ainut vaihtoehto! Asuntoa katsomaan välittömästi.
Tapasin miehen harrastusten parissa. Yhteisen laskettulureissun jälkeen aloimme seurustella.
Hän oli erittäin huomaavainen, ystävällinen, auttavainen ja ahkera keskustelija. Romanttinenkin
vaikutti olevan; toi kukkia, suklaata ja vei ihaniin ravintoloihin sekä kirjoitti mulle runoja. Koko kevään
kasvatettiin siemenestä kukkia kesäksi, suunniteltiin yhteistä kotia ja harrastettiin yhdessä.
Vietimme aina aikamme minun kotonani, ja hän osasi arvostaa sitä; mm. kiitti aina minua pyykkien pesemisestä, aamupalan laitosta ja osallistui kustannuksiin.
Kaikki muuttui kuin kirveen iskusta, kun muutimme unelmiemme kotiin yhdessä.
Mies muuttui sulkeutuneeksi ja itsekeskeiseksi. Hän paiskoi tavaroitani ja vähätteli minua. Hän alkoi harrastaa eliittilajeja, yksin tietysti. Yhteiset harrastukset jäivät. Yhteiset ruokahetket jäivät myös, koska "mä oon syönyt jo töissä". Aamupalakaan ei kiinnostanut enää. Tietokone kiinnosti kyllä. Viikonlopuista alkoi tulla painajaismaisia. Kaikki läheisyys oli poissa, mutta seksiä hän vaati jatkuvasti.
Inhoan vieläkin itseäni, että annoin sen tapahtua. Kiitän luojaani siitä, että sain voimaa kerätä elämän rippeet ja muuttaa sieltä pois.
Haloooo
Et tule olemaan onnnellinen kyseisen miehen kanssa. Kyseessä on narsisti tai narsistisia piirteitä
omaava henkilö tms ... Tule tuhoutumaan , jos jatkat suhdetta. Miehesi ei koskaan muutu. Vain
sinä tulet muuttumaan. Jos nyt jo varoituskellot kilkattaa .. luota vaistoosi ja jätä mies.
On jo niin monta merkkiä ilmassa ...Luo narsismista lisää , tiedät mistä kyse .
Miehelläsi taitaa olla jo uudet kuviot menossa ja sinun suhteesi on ulos savustaminen huonolla käytöksellä. Älä silti alistu vaan kisko totuus ulos ja jätä moinen typerys. Unohda avioliitto.