Olin 16 vuotta uskollinen, ja uskoin sydämestäni, ettei miehenikään pystyisi pettämään minua. Näin kuitenkin kävi, ja kuten kaikki petetyksi tulleet tietävät, se musertaa koko maailman. Parisuhde on läheisin suhde, joka ihmisellä on, ja sen pettäminen vie pohjan kaikelta. Pettäjät eivät sitä ymmärrä, ennenkuin on liian myöhäistä. Kyse ei ole vain seksistä, tai siitä, että petetty raivostuisi ja riidan jälkeen kaikki olisi ohi. Petetty joutuu rakentamaan luottamuksen aivan kaikkeen. Moni tarvitsee terapiaa, tai lääkitystä. Jotkut päätyvät sairaalaan itsetuhoisina,tai pahimmassa tapauksessa vahingoittamaan muita ihmisiä.
Ikävä kyllä petetyn reaktiolla ei ole mitään tekemistä JÄRJEN ja sivistyksen kanssa, vaan reaktio on alkukantainen, jonkinlainen stressireaktio uhkaan. On toki ihmisiä,jotka lakaisevat sen maton alle, mutta sinne se jää kytemään...
Pettäjille ja petetyille suosittelen Revitty Sydän-kirjaa. Ja niillekin, jotka harkitsevat pettämistä.
Ero vaimosta tai miehestä "joka ei anna edestä ja takaa" niin usein kuin haluat, on vaikea. Mutta ainakin se on rehellisempi tapa ilmoittaa toiselle, että en halua olla kanssasi enää.
Miksikö otsikko? Siksi, että muiden kirjoituksista päätellen, ja tutkimusten perusteella joka kolmas joutuu petetyksi. Ja tutkimustietohan voi olla alakanttiin, koska ehkä kaikki eivät halua paljastaa pettäneensä.
Ikävä kyllä petetyn reaktiolla ei ole mitään tekemistä JÄRJEN ja sivistyksen kanssa, vaan reaktio on alkukantainen, jonkinlainen stressireaktio uhkaan. On toki ihmisiä,jotka lakaisevat sen maton alle, mutta sinne se jää kytemään...
Pettäjille ja petetyille suosittelen Revitty Sydän-kirjaa. Ja niillekin, jotka harkitsevat pettämistä.
Ero vaimosta tai miehestä "joka ei anna edestä ja takaa" niin usein kuin haluat, on vaikea. Mutta ainakin se on rehellisempi tapa ilmoittaa toiselle, että en halua olla kanssasi enää.
Miksikö otsikko? Siksi, että muiden kirjoituksista päätellen, ja tutkimusten perusteella joka kolmas joutuu petetyksi. Ja tutkimustietohan voi olla alakanttiin, koska ehkä kaikki eivät halua paljastaa pettäneensä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itsellä vastaava tilanne. Oltu yhdessä 20 v ja sitten sain selville miehen "seksikaverin", jonka kanssa pidetty yhtä jo joitakin vuosia.
Elämä sen jälkeen yhtä vuoristorataa. Kaikki mitä yhteiselosta toisen kanssa ajattelin aiemmin menee uusiksi. En voi enää luottaa, että täällä olisi ketään luotettavaa ihmistä.
Koko perhe kärsii, kun toisella ei ole selkärankaa sen vertaa, että voisi puhua totta. Minä nimittäin kysyin joitakin kertoja onko löytynyt toinen, ei voinut kertoa asian olevan niin. Pelkuri mikä pelkuri.
Nämäkin asiat tulevat enemmin tai myöhemmin ilmi ja myöhemmin se pahentaa tilanetta. Varsinkaan jos asianosainen ei itse kerro vaan sen saa selville muuten.
Eikö pettäjillä ole mitään selkärankaa, koska ovat valmiita laittamaan peliin koko perheensä ja sen menettämisen. Niinhän lopputulos useinkin on. Meillä ainakin ero on tulossa. Muuten ei voi jatkaa. Luotto mennyt ja samalla kaikki muukin yhteinen.
Joskus aivojen käyttö on erittäinkin suotavaa. Kaikki maailmassa ei pyöri omien ukkovarpaiden välissä.
Mieheni jäi kiinni petoksesta viime toukokuussa, oli silloin tavannut sivustolla "elämänsä naisen", jonka kanssa oli perustamassa uutta kotia. Hän haki eroa salaa, niin ettei kertonut asiasta, ja suunnitteli uutta uljasta elämää. Kaiken piti olla ohi muutamassa kuukaudessa ja sen jälkeen elämä jatkuisi kaikilla paljon onnellisempana - myös kolmella murrosikäisellä lapsellamme.
Kuukauden kuluttua kun olimme sopineet asioista ja kaiken piti olla selvää, hän ilmoitti että haluaisikin tulla takaisin, että hän nyt vasta oli tajunnut, mitä oli tehnyt läheisilleen. Olin kiltti ja voimaton, joten yritimme jatkaa parisuhdetta. Hän perui avierohakemuksen, ilmoitti toiselle naiselle tekstarilla, että perhe tarvitsee häntä ja pyysi lapsilta anteeksi tekemisiään.
Parin kuukauden kuluttua hän kuitenkin jälleen surffaili netissä ja väitti olevansa eroamassa ja hakevansa treffiseuraa. Kuitenkin hän oli mielestään tyytyväinen parisuhteeseemme.
Tästä hän jäi vahingossa kiinni ja olin päättänyt, etten enää jaksa. Olin aivan varma, että nyt nostan kamat pihalle ja vaihdan lukot.
Jotenkin hän sai puhuttua itsensä selville vesille ja jälleen yritimme.
NYt hän on taas surffaillut netissä, vierailee seksisivustoilla ja kuvittelee, etten tiedä asiasta.
Tämän kaiken myötä sairastuin masennukseen ja elämästä on tullut harmaata ja ennalta-arvaamatonta, pelottavaakin.
Mitä ystävällisempi hän on, sitä varmemmin tiedän hänen pettävän. Huono omatuntoko? Miten joku voi kohdella läheisiään näin?
Mitä voin tehdä? Onko ainoa vaihtoehto vaihtaa lukot tai narauttaa rysän päältä?
tuota samaa touhua just niin kauan kuin annat siihen luvan. On jo saanut sinulta anteeksi ja uutta tilaisuutta kaksin kappalein, ja kuvittelee lisäksi olevansa korvaamaton saman katon alla lastenne isänä.
Mitä voit tehdä? No jatkaa noin ja kärsiä. Tai vaihtaa ne lukot ja pysyä päätöksessäsi. Joka tapauksessa sinuun sattuu, joten mieti, mitä haluat: vuodet petturiukon kanssa, joka on lähdössä milloin minkäkin naikkosen perään - vai mielenrauhan siitä, että se "kus'piä" ei sinua enää loukkaa!
Vastausta siihen, että miten joku voi kohdella läheisiään noin, ei ole. Vallan mainiosti voi tehdä noin ilman, että tuntee minkäänlaista katumusta tai syyllisyyttä. Tällaisille ihmiselle maailmassa on vain yksi tärkeä ihminen ja se on hän itse.
tuossa olisi eron paikka?
Mielenkiintoista, nuo asiat menivät meillä aivan samoin, vaikka minulla oli rinnakkaissuhde, josta ex tiesi. Halusin erota, mutta ex puhui aina pääni ympäri. Mitä enemmän puhuin erosta, sitä ystävällisempi oli ex.
Vasta kun hän viimemetreillä puhkesi ihmettelemään miksi haen eroa, vaikka saan olla aivan vapaasti ja tehdä mitä tahdon, heräsin täysin ja hain eroa. Sitäkin hän nimitti "tunnemyrskyksi" ja "hetken mielijohteeksi". Pääsisin varmasti ennätystenkirjaan tuolla muutaman vuoden pituisella hetken mielijohteella.
Oletko koskaan miettinyt asian kääntöpuolta? Jos kaikki sanoisivat ennen petämistään "en halua olla kanssasi enää", niin hyvin lyhyeen ja/tai heppoisasti loppuisivat lähes kaikki parisuhteet. Pettäminen kun ei edes välttämättä tarkoita "en halua olla kanssasi enää", niin miksi pitäisi valéhdella kumppanilleen?
Oletko koskaan miettinyt sitäkään, että osa ihmisistä viiltelee mieluummin ranteensa auki, kun kumppani jättää - viis siitä, jos hän pettää?
Loppujenlopuksi ihminen päättää aina itse teoistaan, niin pettäessään, tullessaan petyksi tai jätetyksi.
kun ihminen tulee petetyksi puolison toimesta, niin petetyn puolesta on silloin päätetty. Petetty ei ole voinut päättää haluaako tulla petetyksi. Päätöksen ovat aivat toiset tehneet. Ja tämä on todella vittumaista pettämisessä, petetyllä ei ole vaihtoehtoa. Vasta pettämisen jälkeen. Itse olisin eronnut ennen pettämistä, puolisoni olisi ollut vapaa, ei olisi tarvinnut kuin ilmoittaa löytäneensä paremman. Nyt kävin koko helvetin läpi. Ja ex-puoliso on rauniona, ei ollutkaan uusi löytö parempi.
Aloitin tämän keskustelun, ja viimeinen vastaus osui ja upposi, kiitos 58 0! Olen samaa mieltä. Minulle ei annettu vaihtoehtoa miettiä, olisinko halunnut tehdä parisuhteeni eteen enemmän töitä. Jos olisin uskonut, että pettäminen on hänelle vaihtoehto, olisin ollut valmis terapiaa tai mihin vaan. Itse olen aina ajatellut, että pettäminen tarkoittaa, että olen valmis luopumaan miehestäni ja tulevaisuudestani hänen kanssaan.
En saanut vaihtoehjoja tehdä asialle mitään. Elämä meni riekaleiksi, ja nyt kannan vastuun kaikesta. On minun harteillani pysyykö perhe kasassa, vaikka toinen rikkoi kaiken. Jos jätän, olen anteeksiantamaton pikkusielu joka ei välitä lapsen edusta. Jos jään, elän katkeruuden ja luottamuksen puutteen kanssa vuosia.
Alkuperäinen otsikkoni olisi pitänyt olla, PUHU ETTÄ HALUAT PETTÄÄ ennenkuin teet sen. Se voi jo herättää suuren halun tehdä parisuhteen eteen jotain ENNEN KUIN MITÄÄN PERUUTTAMATONTA TAPAHTUU.
toivottaa sinulle voimia! Itselleni on ollut todella kova paikka se, että minulle ei niitä vaihtoehtoja annettu!
Toisten itsekkyyden takia, meni kaikki hajalle. Kun teet pätöksen erota tai jäädä, niin harkitse tarkkaan. Sinulla ei ole kiire, anna itsellesi aikaa.
Kiitos 58 0. Toivotan voimia myös sinulle!!
Minäkin olisin eronnut mieluummin ennen pettämistäni, mutta ex valitsi toisin, ei halunnut erota, ei sittenkään, kun minulla jo oli rinnakkaissuhde. Oli sekin yhtä helvettiä, jos se yhtään sinua lohduttaa.
Väkisin viimein erosin. Varsinainen helvetti on irti erossa silloin, kun toinen ei sitä halua. En voisi kuvitella mitä kaikkea ex olisi vielä keksinyt, jos yhtään aikaisemmin olisin eronnut. Intti kaikessa vastaan.
Syy odotteluuni oli lapset. Odotin, että nuorimmainenkin saisi sanoa kantansa huoltajuuteen. Se kannatti, sillä ex veti huoltajuuden oikeuteen asti, vaikka häviö oli varma (myös asianajaja varoitti). No, siinähän maksoi. Niinikään hän teki kaikkensa hankaloittaakseen ositusta, ei suostunut mihinkään, vaikka oli se saava osapuoli. Mielelläni maksoinkin, jotta hän olisi ollut hieman onnellisempi. Myös vapaudesta kannattaa maksaa! Rajansa silti kaikella.
Pettyessään ihminen pettyy omiin odotuksiinsa, kuvitelmiinsa ja toiveisiinsa. Niitä hän pystyy käsittelemään, muokkaamaan, sopeuttamaan tms. mutta kenenkään toisen ihmisen toimintaa hän ei pysty ikinä määräämään. Traaginen tosiasia. Ja mitä olisi elämä ilman pettymyksiä, kriisejä, pahoinvointia, ahdistusta, tuskaa? Yksinkertaisesti pelkkää mielikuvitusta. Elämässä tarvitaan tragediaa jo siksikin, jotta voisi taas joskus olla onnellinen ja iloinen!
Usein sanotaan "nauttikaa arjesta, sen pienistä iloista". Minä sanon, että pitäisi opetella nauttimaan arjen pienistä ja suuremmista tragedioista, suruista ja vastoinkäymisistä, kriiseistä. Ne on niitä asioita, joista voi kasvaa ihmisenä, löytää uusia ulottuvuuksia ja oppia ymmärtämään muita ihmisiä.
Ainakaan sinun jutuissasi näy niitä. Ikävä kyllä, yleistät eikä ymmärräyksesi muita kohtaan näy. Erota voi vaikka puoliso vastustaisi. Viljelet ns. totuuksia vain omasta puolestasi. Sorry, mutta tältä ne luettuna näyttävät. Ei sun ex ole aiheuttanut sinun uskottomuuttasi, vain sinä itse. Älä sysää syytä muille. Ei se tee tekemisiäsi oikeutetuksi.
näytä piittaavan muiden totuudesta, omastasi vain.
Ex ei aiheuttanut uskottomuuttani, mutta myös hän olisi voinut ottaa eron. Ei se pelkästään minun velvollisuuteni ollut. Pikemminkin minun velvollisuuteni oli pikemminkin toimia moraalini vastaisesti, koska en ajatellut pelkästään itseäni, vaan myös (ikävä kyllä) exää... joka ei halunnut erota, ja kunnioitin hänen tahtoaan niin kauan kuin pystyin. Jos tämä on sinusta väärin, ei se merkitse mitään. Uskottomuuteni oli omalta kannaltani täysin oikeutettua ja niin myös exän taholta, muutenhan hän olisi eronnut eikä missään tapauksessa kitissyt jatkamaan liittoamme.
Haluan ainoastaan yleistää sitä, ettei ole mitään yleistettävää. Kaikki toimivat tyylillään, josta toisinaan seuraa kumppanin kanssa harmeja ja vaikeuksia, mutta niihin löytyy aina ratkaisu.
Haluaisin ennenkaikkea että mieheni kunnioittaisi minua kertomalla totuuden. Eniten pettämisessä loukkaa valehtelu, loukkaa se että hän pitää minua tyhmänä. Kyllä minä tajuan että suhde siihen naiseen jatkuu, näkeehän sen. On vain niin turhauttavaa alkaa taas syytellä, kun mies kuitenkin jälleen kieltää kaiken. Mutta tiedän myös oman reaktioni jos hän tunnustaisi. Vaikka olisin osannut epäillä, hajoaisin ja paniikissa anelisin että yritetään silti. Ja sitten me yrittäisimme. Mutta se olisi esitystä vain, niinkuin on nytkin, kaikki on hyvin. Paskat. Olen vain liian heikko lähtemään, mutta tieto siitä että mieheni pystyy tekemään sellaista selkäni takana satuttaa niin että en enää usko että voin rehellisesti rakastaa. Tämä kaikki on vain vanhojen tunteiden vaalimista, leikin että kaikki olisi kuin joskus ennen. Kunpa saisin rohkeuden siihen että iratutuisin viimein tästä älyttömästä näytelmästä. Silti toivon että mieheni tekisi sen, sillä hänhän kaiken on sotkenutkin, siivotkoon jäljet kunnolla. Lähtisi ja antaisi unohtaa.
rohkeuden irtautua tuosta älyttömästä näytelmästä ennenpitkään. Viimeistään sitten, kun olet ääriäsi myöten kypsynyt ajatukseen erosta. Ikävä kyllä tuohon kypsyttelyyn vaaditaan toisinaan paljon itkua ja hammastenkiristystä, muuten se ei kertakaikkiaan kypsy.