Mietin usein ja varsinkin näitä katkeria viestejä lukiessani, että miksi tämä petetty ja nöyryytetty vaimo on hetken päästä jonkun varatun miehen salasuhde? Se tapahtuu todella usein, eikä hänkään silloin ajattele kohtelevansa kaltoin miehen puolisoa. Siispä nuo katkerat tuntemukset unohtuvat täysin tuossa tilanteessa!
Se on nimittäin enemmän sääntö kuin poikkeus, että parisuhde jossa petos paljastuu, päättyy lähivuosina eroon. Siltikin, vaikka petetty tekisi kaikkensa unohtaakseen katkeruutensa. Aina se pieni epäilyksen siemen jää itämään ja pilaa yhteiselämää. Ihminen on kylmä, jos/kun tuon kaiken pystyy hyväksymään ja taakseen jättämään.
Se on nimittäin enemmän sääntö kuin poikkeus, että parisuhde jossa petos paljastuu, päättyy lähivuosina eroon. Siltikin, vaikka petetty tekisi kaikkensa unohtaakseen katkeruutensa. Aina se pieni epäilyksen siemen jää itämään ja pilaa yhteiselämää. Ihminen on kylmä, jos/kun tuon kaiken pystyy hyväksymään ja taakseen jättämään.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Mä en kans ymmärrä että miks moni ressukka nilkuttaa petturinsa kanssa vuositolkulla vaikka samaan aikaan olisi voinut löytää sen elämänsä rakkauden, joka ei kuuna päivänä ajautuis pettämään puolisoaan!
sanokaa mitä tahansa, niin mun mielestä on silkkaa pelkuruutta että ei uskalla jättää sitä "tuttua ja turvallista" vaan tyytyy surkeaan ja epävarmaan kohtaloonsa, mikä on kyllä niin sääli.
kanssasi, miksi naiset jäävät jatkamaan petturimiesten kanssa ja tällä palstalla kerskuvat kuinka onnellisia he ovat miehensä kanssa ja haukkuvat tämän ns kakkosen mennen tullen.
Itse en edes kehtaisi kirjoittaa tänne jos mieheni jäisi pettämisestä kiinni. Mutta mielestäni tämä kerskuminen kertoo huonosta itsetunnosta, kuten monet petetyksi tulleet sanovat että kyllä siinä itsetunto lyödään maanrakoon. Ja uskon että katkeruus on myös niin suurta, että ns.pakko purkaa sitä johonkin ja mikä sen parempi kohde kuin se miehen petturikumppani.
Jotenkin toivoisin että me aviovaimot tultaisiin järkiimme ja lopettaisimme kakkosten haukkuminen ja miettisimme todella mikä omassa avioliitossa on pielessä.
Välillä vain kun lukee näitä juttuja niin hävettää niin monen aviovaimonpuolesta, täytyy aina muistaa että siltä petturimieheltä kuulee vain kaunistellun totuuden tapahtumista jos sitäkään.
Ihmettelen kovasti miten "kehtaat "kirjoitella tänne?! Mikä syy sulla on puolustella kakkosia? Omat jauhot ei olekaan puhtaita... Eipä tuo muuulta vaikuta? Ja aina se syy ei ole parisuhteessa, sinun on todennäköisesti vaikea ymmärtää sitä? Pidä ne luurangot vain kaapissasi, kiitos.
Olen ihan samaa mieltä, että vaimojen pitäisi lopettaa se kakkosten haukkuminen ja osoittaa haukut oikeaan osoitteeseen eli pettävälle miehelleen. Hänhän se varsinainen syyllinen on ja hänen juuri pitäisi ottaa teostaan vastuu.
Yhtä lailla kakkosten tulisi lopettaa vaimojen haukkuminen ja syyllistäminen tyyliin: "Ei mies pettäisi jos vaimo olisi tarpeeksi hyvä" koska eihän kakkonen kuule asioista kuin miehen version, joka voi olla hyvinkin tarkoitushakuinen.
Valitettavan usein käy niin, että ykkönen ja kakkonen syyttävät vuorotellen toisiaan ja mies pääsee kuin koira veräjästä
Nyt olette, vaimot, ihan oikealla asialla. Meidän kakkosten nimittely korjaa itsetuntoa hetkellisesti, mutta ei paikkaa luhistuvaa avioliittoa. Tai no, en tässä ihan kakkonenkaan ole, sain kullaltani viestiä miten omakotitalossa unettomien öiden jälkeen (erotettu) vaimo on kassejaan pakannut. Kuulema ei hällä pää kestä, hah.
Antakaa miehillenne enemmän seksiä, olkaa lähellä ja ymmärtäkää. Monikaan ei tunnu tietävän, mitä kautta tie miehen sydämeen loppujen lopulta käy.
Elämä on...tähtisumua.
No, ei vaimon tietenkään tule syyttää kakkosta, vaan tietenkin miestään ja vaatia häntä tilille, mutta toisaalta älä sinä kakkonenkaan pistä syytä avioliiton luhistumisesta vaimon niskoille. Et kuitenkaan tiedä lopullista totuutta. Miehet ei aina ole niin hirveän rehellisiä, kun puhuvat vaimoistaan, vaan kertovat asiat itsensä kannalta edullisesti. Kun avioliitto luhistuu, niin kyllä siinä yleensä on vikaa sekä miehessä että vaimossa, eikä vain "pihtarivaimossa" kuten usein halutaan ajatella.
Ai se omakotitalo-provoilija taas kirjottelee. Johan sen vaimon piti jo jouluna lähteä, kuis vasta nyt. Älkää ruokkiko tollasta kahjoa provoa.
sinulle en toivo muuta kuin sitä, että annat nyt tälle miehellesi enemmän seksiä, ole lähellä ja ymmärrä sittenkin, kun sinuakin petetään. Uaah, kyllä sitä nyt luullaan tietävän miten se tie sinne miehen sydämeen vie vaan etpä tiedä sitä kuinka nopeasti se löytää sieltä ulos.
Tämä tyyppi on tuttu provoilija. Kirjoittelee vähän väliä näitä omakotitalo ja kulta-juttuja ja joka kerta sen vaimon olis pitänyt lähteä eikä sitten ole lähtenytkään. Kannattaa tämmöset provot jättää ihan omaan arvoonsa.
Muistakaa niin petetyt kuin pettäjätkin, että täältä keskusteluista ei kannata ottaa mitään vinkkiä, vaan tehdä niin kuin itsesestä tuntuu ja olla itselle rehellinen. Siinä pettäjässä voi olla jotain sellaista, että kannattaa antaakin anteeksi tai se on täysi sika joka kannattaa jättäää samantien. MUTTA päätöksen tulisi olla jokaisen oma. Laskekaa plussat ja miinukset ja ajatelkaa sen jälkeen vain ja ainostaan itseänne (tottaki huomioiden lapset tms.)
Tsemppiä vaan kaikille petetyille ja pettäjille, ei se pettäjänkään osa aina niin ruusuinen ole!
Olen ollut itsekkin kakkonen ja voin sanoa että seksin määrällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että mies ottaa vierasta.
Pettäminen ja jatkuva pillun perässä juokseminen on SAIRAUS.
Pettävät miehet vain pätee sillä, että aina vaan uusi ja uusi nainen on alla.
Pettäjä on pettäjä aina ja siitä taudista ei parane,
ennen kuin muna herkeää seisomasta.
Sitten palataan kotiin ja rukoillaan ettei lennetä ulos.
Jos herkeää seisomasta, haetaan viagraa ja cialista. Ja nyt vielä tullut viagralle halvempi rinnakkaislääke. Köyhemmälläkin varaa naisissa juosta. Sitten vasta jos rahat loppuu tai käry käy palataan kotiin anelemaan. Ja tilanteen rauhoituttua aletaan sama peli uudestaan ja uudestaan. Vaimo antaa anteeksi ja uusia naisia löytyy kierrokseen.....
että mitä vittua?
Ei ole pelkuruutta, pettäminen on vain yksi huono ominaisuus, jonka ne lukuisat hyvät ominaisuudet kompensoivat kevyesti. Niissä jotka ei kuuna päivänä pettäis on nimittäin se juttu, että ne eivät petä siksi koska eivät pääse epäkiinnostavina miehinä edes pariutumaan. On vähän vaikea pettää ketään, kun ei ketään saa.
Se nyt vaan on niin, että pettäjät on alfauroksia, joita parempia miehiä ei ole. Eivät naiset niin erilaisia ole, etteivät suosisi samankaltaisia juttuja miehissä, ja siksi se mikä vetosi ykköseen, vetoaa kakkoseenkin.
Minusta kakkosnaiset vain varastelevat toisten miehiä ja yrittävät sillä tavoin osottaa paemmuuttaan ja paikata omaa huonoa itsetuntoaan.
Uskon että noilla kakkosilla sitä vasta itsetunnossa on parantamista ja vaimoillahan on ihan oikeutetusti varaa vaatia uskollisuutta, en ymmärrä ollenkaan että he eivät pysy poissa avioliitoista.
No miksiköhän kakkonen haluaa noin huonon miehen itelleen.
Sinähän siinä suhteessa olet kolmantena pilaamassa vaimon elämää.
Häivy ja hanki vapaa mies.
Kuulostaa todella sadistiselta tuo sinunkin kiusaamisen kohdistaminen tuohon vaimoparkaan joka siinä saa kärsiä kun teillä on niin mahtavaa yhdessä.
Kuhan elätte muutaman vuoden tuon epärehellisen miehen kanssa saman katon alla niin ei kestä sinunkaan hermos ku siihen sitte tulee uus miesvaras kuhertelemaan ja varastamaan sinun paikkaasi.
Huomaan, että kukaan ei ole vastannut tuohon alla olevaan varsinaiseen kysymykseeni.
Miksi usein käy niin, että tämän petetty/jätetty alkaa jonkun vuoden päästä seurustella varatun kanssa? Sama tyyppi, joka on täällä haukkunut varattuihin sekaantuvat...
Aika moni täällä kirjoittava kertoo olleensa ns. ykkönen ja sitten kakkonen. Miten se aikaisempi syvä halveksunta unohtuu omalla kohdalla.
Usein käy myös niin, että eron jälkeen petetty hyppää exänsä sänkyyn ja tuntee siitä suurta voitonriemua. Sairasta touhua jos tuolla nostaa muserrettua itsetuntoaan.
Olen huomannut näitä tarinoita välillä aikani kuluksi luettuani, että avio-ja avoero palstoilla saa lukea kaikista rehellisimmät tarinat.
Hmm... jäin pohtimaan tätä kysymystäsi. Ajatus on meinaan itseasiassa aika pelottava.
Johtuisikohan se siitä, että kun eronnut on ollut muutaman vuoden itsekseen eikä niitä
oikeasti sopivia kunnollisia kumppaneita tahdo löytyä, niin sitten tarraudutaankin siihen
varattuun mieheen ja laitetaan vahinko kiertämään?
Olen ollut itse vapaana naisena nyt vuoden verran, mutta edelleenkin olen sitä mieltä,
että en varattuihin koske (niin kuin aiemmasta kirjoituksestani voi päätellä). Toivottavasti
yksinäisten vuosien kuluessa pidän edelleen oman näkökantani ja periaatteeni. Toisaalta en
usko, että ajatuskulkuni juuri muuttuu muuksi, sillä olen rakentanut omaa elämääni niin,
että olen yksin, mutta en yksinäinen. Siitä pitävät huolta omat lapset, ystävät ja harrastukset.
En ole jäänyt oman eroni jälkeen katkerana kotiin ihmettelemään 'surkeaa kohtaloani', vaan
etsinyt elämääni asioita joista nautin. Ei onni asu toisessa ihmisessä, vaan minussa.
on pakko lopulta antaa periksi ja erota, jos ja kun pettäjä sitä haluaa. Näin muutamasta näkökulmastani katsoen... Pettäjää yksinkertaisesti rispoo suhde tolkuttomasti katkeran/kitkerän tai vaihtoehtoisesti välinpitämättömän kumppaninsa rinnalla. Eihän sitä kestäisi erkkikään eikä erja. Petetyillä on myös varsin usein kuukausia tai vuosia kestävä "vi**u, mulla on oikeus vi*'uilla" -buumi. Miten niin oikeus ja kuka sitä jaksaa? VAIN mikäli petetty sekä pettäjä osaa olla asiallinen, suhde voi tarvittaessa jatkua. Parisuhde kyllä kestää pettämisenkin, jos sen perusta on kunnossa ja molemmat panostavat liittoon tai vaihtoehtoisesti katsovat asiaa sormiensa läpi.
"Mietin usein ja varsinkin näitä katkeria viestejä lukiessani, että miksi tämä petetty ja nöyryytetty vaimo on hetken päästä jonkun varatun miehen salasuhde?"
Tämä johtunee mukaellusta Murphyn laista ("jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen") eli jos olet päättänyt, ettet ikinä tee jotain tai joudu tiettyyn ikävään tilanteeseen, aivan varmasti teet ja joudut.
Esim. pettäjistä suurin osa on niitä, joiden "ei koskaan" pitänyt pettää. Yhdenkään tytön/naisen ei pitänyt alkaa seurustella varatun miehen kanssa. Kukaan petetty ei voinut kuvitellakaan joutuvansa petetyksi. On myös kosolti ihmisiä, jotka ovat pettäneet, joita on petetty ja jotka ovat alkaneet seurustella varatun kanssa. Vaikkei ikinä pitänyt.
Moraalista. Olen tavannut monia kynsin ja hampain arvoistaan, moraalistaan ja periaatteistaan (tai menneestä!) kiinnipitävää ihmistä ja usein he ovat katkeria juuri siksi, etteivät osaa relata eivätkä selvittää ongelmiaan. Eivät uskalla koskaan valita toisin. Heidän elämänsä on ikävää ja he yrittävät tehdä sitä toisten elämästäkin. Mistään ei saa iloita. Ei saa mitään.
Ihmissuhteet satuttavat ja parantavat. Aina tilanteen mukaan.
sulla on paljon opittavaa. Edes sinä et tiedä kaikesta kaikkea, vaikka suuressa viisaudessasi niin luulet. Tulen ja pidän kiini omista periaatteistani sekä moraalistani AINA. Osaan relata, en ole katkera, pystyn selvittämään yleensä ongelmani, elämäni ei ole ikävää, osaan iloita.. Tätä en ymmärtänyt "ei saa mitään". Mitä tarkoitat? Ja kyllä olen petetty, jos pettäjä haluaa on pakko erota? Siis et oikeasti ole edes ymmärrettävä. Erota voi aivan yksin. Jos pettäjää rispoo, voi lähteä. Mutta lähteä olisi fiksuinta ennen pettämistä, eikö? Siitä sinä et ymmärrä mitään. Yrität vierittää syyn petetylle, vaikka tiedät toimineesi paskamaisesti. Yrität toimintaasi selitellä. Mikään asia ei oikeuta pettämiseen. Sitä sinun on ilmeisesti vaikea ymmärtää. Lisäksi monet joilla arvot ja moraali ovat hukassa omassa elämässään, niin silloin myös koko elämä on pielessä. Minä luotan anteeksi antoon. Niin ja mielestäni elämä ON.
kaikki menisi noin kuin sinä luulet ja uskot, niin olisipa helppoa elämä. Mutta kun elämässä tahtoo tulla eteen hetkiä, jolloin siitä omasta moraalista ja periaatteista on pakko tinkiä. Sinua on petetty, entäpä jos pettää uudelleen ja uudelleen? Miten monesti olet valmis anteeksi antoon? Ikuisuuksia, koska sinulla on tuo periaate? Epäilen kovasti.
Olen "tragedyn" kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Moraalista pidetään kiinni niin kauan kuin se itselle on tavallaan suotuisaa. Sitten kun tulee tilanne eteen, että varattu mies alkaa kiinnostamaan, periaatteet taitaa monelta unohtua? Mutta senkinhän saavat nämä periaatteen ihmiset seliteltyä itselleen oikeaksi teoksi.
Kannattaisi sinunkin vähän löysentää pipoa. Elämässä on paljon vaihtoehtoja. Hyvä, jos periaatteistasi pidät kiinni, mutta elätkö elämääsi täysillä? Jarruttelet koko ajan? Mahtaa olla tylsää.
"Elämässä on paljon vaihtoehtoja. Hyvä, jos periaatteistasi pidät kiinni, mutta elätkö elämääsi täysillä? Jarruttelet koko ajan? Mahtaa olla tylsää."
Oikeassa olet, että elämässä on paljon vaihtoehtoja. PIdän periaatteistani kiinni (sekin on vaihtoehto) ja huomaan, että vasta silloin, kun toimin oman moraalini mukaan oikein elän täysillä. Jos rikon itseäni vastaan, minun on paha olla ja se näkyy silloin myös ulospäin.
Olin joutua suhteeseen ukkomiehen kanssa. Näin olisi käynyt, jos olisin valinnut sen toisen vaihtoehdon. Saanut ehkä murusia, ehkä jopa hajoittanut perheen ja toisen ihmisen parisuhteen. Valitsin kuitenkin oman moraalini mukaan oikeamman tavan ja katkaisin orastavan suhteen heti alkuun. Olen yhden miehen nainen, joten ei minusta olisi ollut jakamaan tätä miestä. Ennemmin tai myöhemmin olisin elänyt 'odottaen', että jospa hän saapuisi tänään. Päätös oli tavallaan vaikea, sillä vaakakupissa painoi valtavat tunteet ja toisella puolella se, mitä siitä olisi voinut seurata (sitähän ei kukaan tiedä). En tunne jääneeni kuitenkaan mitään paitsi, sillä voin rehellisin mielin jatkaa elämääni ja olla ylpeä itsestäni, etten lähtenyt tuon toisen vaihtoehdon mukaan elämään. Ei se tee elämästä tylsää, jos noudattaa itselleen tärkeitä arvoja. Päin vastoin, voisin väittää jopa olevani tyytyväisempi elämääni, kuin sellainen henkilö, joka ei edes tunnista itseään ja omia arvojaan.
mielestäni voi elää täysillä vaikka pitää moraalistaan ja arvoistaan kiinni. Päinvastoin, minun ei tarvitse selitellä syyllisenä miten "oikeutettua toimintani on" sillä kunnoitan toisten parisuhteita ja itselleni on tärkeää, mitä näen peiliin katsoessani. Mielestäni itselläni oli anteeksi antoon riittävät perustelut, asia on käsitelty, en "ranko" puolisoani, enkä toisaalta aio uudestaan anteeksi antaa. Pidän rajoistani kiinni. Virheetön ei kukaan ole, miksi en voisi toista mahdollisuutta antaa? Se, että pettääkö puolisoni uudestaan jää nähtäväksi, sen riskin otan. Uudessa suhteessa lienee sama riski. Jos ei uskalla luottaa, ei se kumppania vaihtamalla muutu. Oma korvienväli asiaan pitkälti vaikuttaa sekä tietysti myös puolison sitoutuminen suhteeseen, avoimuus ja toimiva keskusteluyhteys. Nyt ei kuitenkaan ole "tapapettämisestä" kysymys. Uskallan näin väittää lähes kolmenkymmen yhteisen vuoden jälkeen. Ehkä hyvä itsetunto auttaa ja rakkaus puolisoani kohtaan, mutta riipumisesta ei kysymys ole. En ole edes taloudellisesti riippuvainen puolisostani. Olen ottanut vastuun onnestani ja pohtinut elämääni. En voisi olla onnellinen, jos olisin tuhoamassa toisten perheitä/liittoja. Mutta nämä ovat minun arvojani ja elän niiden mukaan. Ehkä sitten pipo kireenä;)
Tätä itsekkin tarkoitan. Nostan hattua sinulle. Hyvää elämää;)
sanoa, että en koskaan lähtisi pettämään ketään. En, koska tiedän, miltä se tuntuu, minua on törkeästi petetty, mutta siitä huolimatta en petä. Olen aina ollut sitä mieltä, että pettäminen on väärin ja edelleen olen sitä mieltä. En voi toimia toisin, Jos ihastuisin ukkomieheen, en siltikään lähtisi suhteeseen, eroaisin ja miehen pitäisi erota. Ei minusta ole valehtelijaksi, ei vaikka myönnän, että kosto olisi suloista Uskon karman lakiin, se tasaa viime kädessä kaiken. Katkeruus syö ihmisen, en halua sellaista elämää.
Arvot%moraali nimimerkille sanoisin, että kirjoitit juuri niinkuin itse ajattelen. Hienoa, että pysyit päätöksessäsi.
Jos ihastuisit ukkomieheen, et siltikään lähtisi suhteeseen...
Tämä ihana mies kertoisi sinulle olevansa eroamassa, ja ovat käytännöllisesti katsoen olleet erossa jo pari kuukautta, asuneet erillään. No...?
Kesälomat loppuvat ja kaikki palaavat kotiin. Asioita vielä selvitettävänä, syksyllä mies sanoo tilanteen ihan lopullisesti ratkeavan. On pakko erota, pää ei kestä. No...?
Tulee joulu, heille tulee perheen keskeisiä ulkomaanmatkoja (pakko lähteä vaikkei huvita, lastenkin takia, lapset niin tykkää..) kevät lähestyy... Viimeistään keväällä eroaa.. No just. Eli mitä vittua!
Minä en ikinä aikonut seota varattuun mieheen. Jollei olisi valehdellut mulle, en olisi koskaan seonnutkaan. Paska mikä paska.
Asiat eivät aina vaan mene niinkuin ajattelee niiden oikein olevan.
Ehkä juuri tuon takia kannattaisi odottaa, että mies todella eroaa eikä aloittaa suhdetta ennen sitä. Sanoa suoraan, että mitään ei tapahdu, ennen kuin olet todistettavasti eronnut. Kun näitä valehtelijoita on maailma täynnä. Ehkä nyt otit opiksesi.
Miten joku voi olla todistetusti eronnut? Kun eivät siis olleet avioliitossa vaan avoliitossa? Eivätkä asuneet yhdessä? Mulla ei ole tapana enkä tavaksi ota alkaa ensimmäisenä epäilemään ja etsimään todisteita toisen ihmisen epärehellisyydestä.
Kuule, ei se elämä ole noin helppoa ja suoraviivaista aina. Et voi aina tietää, mikä on valhetta ja mikä totta. Kaikesta ei voi syyttää vain itseään. Joskus se syyllinen on ihan totta joku muukin.
En halua ottaa opikseni sen enempää. Haluan nimittäin edelleenkin luottaa ihmisiin. Jos nyt yksi sadasta valehtelee minulle ja "otan siitä opikseni", menetän 99 ihanaa rehellistä ihmistä.
Katkeraksi ei saa ruveta, vaikka joskus saakin turpaansa!
No nämä "viittä vaille"-valmiit erot ovat aina niitä, missä hälytyskellojen pitäisi soida. Kun mies seuraavalla kerralla väittää, että ero on viittä vaille valmis, ota jalat allesi.
En minäkään ala varastella toisen miestä, vaikka kuinka tunteet riehuis.
Uskon että nuo omien sanojensa mukaan ilomielin kolmanneksi pyöriksi lähtevät naiset eivät ole onnellisa yksinkään, vaan heillä on huono itsetunto,mikä saa heidät kilpailemaan ja pätemään kun vievät toisilta kumppanin.
On erotettava ne naiset, jotka oikeasti toivovat mieheltä perheensä jättämistä ja vakavaa suhdetta ja toisaalta ne naiset, jotka vain nauttivat seksistä ja hyvästä seurasta, mutteivat toivo miehestä mitään vakavaa. Onhan se väärin sekin, mutta toinen nainen ei ole valehdellut teille, luvannut mitään tms. Miehenne on. Kaikilla on omat moraalikäsityksensä, hassua miten täällä saisi vallita vain yksi ja ainoa.
Voihan sitä seksiä ja hyvää seuraa valita vapaista ihmisistä!
Ei ihmiset ole leikkikaluja. Vaikka varattu osottaisikin innokkuuttaan
vapaaseen ihmiseen, voi vapaa ihminen kuitenkin sanoa aina ei.
onneksi kaikilla ei ole paatunut omatunto, kuten kakkosena olevalla. Se on merkillistä, miten moraalikäsitys on sitä mistä itse hyötyy, hittojako sillä on väliä, miten toimii, on rikkomassa perheitä yms. Kaikki tänne mulle heti, mulle kuuluu..Mä en petä ketään, niinpä eniten kuitenkin itseään pettävät.
Missä te oikein elätte? Mitä te oikein kuvittelette miehistänne, että ne ovat jotain rukkasia joita voi viedä miten vain? Joku vieras nainen tulee vaan ja vie mukanaan?
Haloo, te ette arvosta niitä miehiänne pätkän vertaa!! En yhtään ihmettele, että suhteenne eivät toimi!
Mun mieheni on onneksi älykäs ja osaa ajatella ihan itse. Se ei tarvitse holhoojaa, ei vahtijaa. Meillä on oikeasti hyvä suhde, jonka eteen on tehty välillä kovastikin töitä. Kun se parisuhde on kunnossa, ei ole tarvetta pettämiselle. (Aikuisten leikit ovat sitten erikseen... ;))
Ottakaa nyt hyvät naiset itse vastuu elämästänne. Ei siitä kukaan toinen nainen tai toinen mies voi ottaa. Todella lapsellista syyllistää suhteen ulkopuolisia omasta huonosta suhteesta. Kasvakaa aikuisiksi!
Nyt pitää täydentää kirjoitusta. Tilanne muuttui!
He erosivat. Ero ei ollut kenenkään ulkopuolisen syy. Heillä ei vaan ollut ollut mitään yhteistä moneen vuoteen. Lopullinen ero oli helpotus molemmille.
Juttelin avovaimon kanssa, olemme ihan asiallisissa väleissä. Hän on onneksi fiksu, he olivat miehen kanssa saaneet keskustelua eroasiatkin ihan hyvin. Tämä nainen tulee vielä käymäänkin ensiviikolla kahvilla luonani. Ilmeisesti hänelläkin on ollut jo omaa elämää jonkin aikaa, näin ymmärsin.
Minulle ei sitten valehdeltukaan. Minulta vain loppui usko, kun kuulee kaikenlaisia tarinoita. Ja nyt kun mietin, niin olenhan minäkin pitänyt paljon yhteyttä entisten miesystävieni kanssa. Joidenkin kanssa olen käynyt lomamatkoillakin, ja ihan vain ystävänä.
Sitä en tiedä, miten meidän suhteemme tulee lopulta käymään. Mutta nyt on ihan hyvä olo, olen helpottunut, elämä jatkuu. Mies tarvitsee varmasti tukea erossaan, kun on lapsiakin. Hyvä että pystymme puhumaan asioista.
Ei aina saa olla epäilemässä pahinta. Lähtökohdiltaan pitäisi voida luottaa siihen mitä toinen sanoo. Jos aina epäillee toista, niin minkälainen elämä tulee olemaan? Jos saa joskus nenilleen, niin mitä sitten? Sitten jatketaan elämää, mutta ei saa katkeroitua!
varsinainen tättähäärä, suuressa viisaudessaan tietää kaiken. Olet varsinainen fakiiri, ongelmien ratkaisija. Merkillistä, että puhut myös miehesi suulla; meillä on oikeasti hyvä suhde... Siis se on sun sanomana näin, mutta kuka sen totuuden tietää;) Edelleen aina pettämisen syyt eivät ole parisuhteessa, ja nämä kakkosina roikkuvat sitten ovat "aikuisia" vai? Ja mistä sinä kenenkään arvostamisia tiedät? Kovin yksipuolisesti tuomitset/arvostelet vain sillä, että en todellakaan ymmärrä naisia, jotka alentavat itsensä roikkuessaan varatuissa.
Mitä ihmeitä nämä "kakkosena roikkuvat" ovat? Selitäs vähän niin saadaan jonkinlainen kuva sun maailmastasi.
väittänyt tietäväni kaikesta kaiken?
Arvasin, ettei kaikki lue kirjoittaamani ymmärryksen kanssa. Tarkoitin nimenomaan kirjoituksellani:
""Tämä johtunee mukaellusta Murphyn laista ("jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen") eli jos olet päättänyt, ettet ikinä tee jotain tai joudu tiettyyn ikävään tilanteeseen, aivan varmasti teet ja joudut.
Esim. pettäjistä suurin osa on niitä, joiden "ei koskaan" pitänyt pettää"
Kun et sisäistänyt kirjoitukseni sanomaa, sanot "Tulen ja pidän kiini omista periaatteistani sekä moraalistani AINA". Elikkäs näin siis sanoo suurin osa pettäjistä ennen pettämistään, koska silloin tilanne on vielä suotuisa uskollisuudelle.
Yksin voi hakea eroa. Mutta jos toinen on kovasti eroa vastaan sitä kannattaa lykätä. Etenkin jos on oltu vuosikausia yhdessä ja on lapsia. Ero ei ole todellakaan aina niin simppeli juttu vaan vaatii aikaa.
En vieritä syytä pettämisestä kenellekään. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Heistä jompikumpi tai molemmat yhdessä päättävät milloin erotaan. Jos petettyä rispoo, hän voi lähteä suhteesta. KAIKKI parisuhteessa toimii vastavuoroisesti eikä mikään ole yksiselitteistä. Eri suhteissa on aivan päinvastaiset ajatukset ja näkemykset. Eikä niistä mikään ole sen enempää oikein tai väärin.
Sinun näkemyksessäsi on se haittapuoli, ettet suostu hyväksymään mitään oman moraalisi tai käytöksesi vastaista. Eli sinun pitää ummistaa silmäsi monelta tosiasialta ja moralisoida muita, etsiä syyllistä, tuomitakin kenties. Melko traagista, silti hyvin yleistä.
kannattanut sanoa, että soittele sitten kun olet eronnut?
Minulle on käynyt juuri noin. Erään miehen jättämä vaimo aloitti salasuhteen minun aviomieheni kanssa..hän väitti että hänellä oli koko ajan huono omatunto mutta minkäs vaistoilleen ja vieteilleen voi...ja että ainahan tapahtumaan tarvitaan 2 osapuolta eli yhtä syyllinen jos ei vielä enemmänkin, on tietysti armas mieheni. Tilanne on nyt juuri se että minä YRITÄN unohtaa mutta asia pyörii mielessä koko ajan ja siitä ei saisi enää puhua miehelle tai tulee suunnilleen nyrkki silmään kun hän hermostuu..väittää että juttu on ohi eikä enää ikinä..niinpä niin. Yhdessäolo meillä takana n. 30 vuotta.
siihen tarvitaankin, kaksi osapuolta. Ja kyllä armas miehesi on ihan yhtä syyllinen kuin tämä toinen nainen, ei kai kumpaakaan väkisin suhteeseen houkuteltu. Et kai puolustele miestäsi kuitenkaan?
Tuo kuulostaa tosi pahalta, jos tulee nyrkki silmään kun hermostuu. Hae apua, väkivalta on rikos. Ja samalla voisit keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa tuosta pettämisestä, että pääsisit yli siitä. Vaikka ette yhdessä jatkaisikaan, se jää kummittelemaan mieleesi loppuiäksi.
Sinulle "eräs vaimo" minäkin olen ajautunut suhteeseen varatun miehen kanssa ja en antaisi hetkeäkään pois. Itse olin naimisissa ex-mieheni kanssa yli kaksikymmentä vuotta ja en ikinä pettänyt häntä. (hän saattoi pettää mutta kiinni ei jäänyt) Olen nyt vuoden tapaillut tätä varattua miestä ja olen monesti sanonut hänelle että tunnen syyllisyyttä meidän suhteesta mutta vika on kuulemma hänessä ei minussa. Jos hänellä olisi kaikki kunnossa kotona niin ei toisella naisella olisi sijaa hänen elämässä. Tiedän että ärsytän monta oikeaa vaimoa ja että olen " kevyt kenkäinen" mutta ......meidän suhteessa seksi ei ole tärkeintä (sitäkin kyllä on) vaan meitä yhdistää hirveän moni asia ja puhumme päivittäin monta kertaa puhelimessa eli pidämme koko ajan yhteyttä. Eli minä otan elämästä kaiken irti mitä sillä on annettavaa ja nautin täysin sydämin. Tehkää samoin.....
Muista nyt kuitenkin se karu tosiasia, että olet kuullut asioista vain sen miehen version etkä vaimon ollenkaan. Olet siis saanut yksipuolista informaatiota. Mies voi toki puhua totta, mutta yhtä hyvin valehdella. Joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki.
Jos puolisoilla on keskinäisiä ongelmia, eikö ne pitäisi selvittää avioliiton sisällä eikä lähteä hakemaan ulkopuolista lohduttajaa. Miten ulkopuolinen suhde muka parantaa tilannetta kotona ?
huomaa; tunnet syyllisyyttä ja ja otat elämästä kaiken irti.. Ei kovinkaan yhdenmukaista. Kukin taaplaa tyylillään, toisilla sitä on enemmän toisilla vähemmän. Itse en suostu jakamaan miestä. Olen ansainnut enemmän kuin salaiset murut, jotka syö kuitenkin sisintä.
palat siis sinulle tältä varatulta mieheltä..tottakai teillä on pelkästään mukavia puheenaiheita yms kun ei tarvitse keskustella raha-asioista, taloustöistä, sukulaisista yms yms joka kuuluu normaaliin perhe-elämään ja avioparin tavalliseen arkeen..huolet ja murheet kuin myös ilonaiheet, lapset jos sellaisia sattuu olemaan..kuinkahan siitä kävisi jos sinä asettuisit vaimon paikalle ja vaimo kakkosnaiseksi,tällaista olisi hyvä kokeilla, voi olla että mies lirkuttelisikin vaimon kanssa mielummin päivät pitkät..kaiken huippu omalla kohdallani oli että tämä kakkoshutsu kehtasi sanoa kuinka hyvin hän tuntee mieheni...olivat tunteneet pari kuukautta, me taas teini-ikäisestä lähtien..
Sehän se huvittavaa aina onkin, että rakastajatar aina uskoo tuntevansa miehen paremmin kuin vaimo.
Älä ymmärrä väärin mun viestiäni, vaikka kirjoitankin nyt sen kakkosen ominaisuudessa.
Toi on ihan totta, saa sen kerman päältä. Ei kiukuttelua eikä mökötystä. Hyvää seuraa ja ihanaa seksiä. Mutta en minä huolisi tuota ihanaa miestä itselleni kokonaan. Näin on ihan hyvä. Pettäjä on pettäjä aina.
Minä ihmettelen, millainen hänen vaimonsa voi olla, kun ei ymmärrä miehen pettäneen häntä joka käänteessä jo 10 vuoden ajan. Tai jos hän ei vaan välitä? Kuitenkin heillä on liuta pieniä lapsiakin. Olen ymmärtänyt, ettei vaimo suvaitsisi pettämistäkään. Tekee tosi pahaa välillä. En haluaisi olla vaimon osassa.
Ihmettelen sitä, että tiedän heti kun mies valehtelee! Olemme tunteneet puoli vuotta, ja jo ensimmäisen kuukauden jälkeen huomasin sen. Ja vaimo muka ei huomaa, 10 vuoden avoliiton aikana??? Enhän minä miestä muuten tunne, mutta tuon valehtelun kyllä huomaa.
Olisiko jotenkin niin, ettei sitä toisen muutumista huomaa? Ajattelee, että se on se sama ihminen kuin silloin 20 vuotta sitten.
Jäin vain jotenkin koukkuun, josta nyt rimpuilen irti. Aika ahdistava tilanne. Olen tosi pahoillani vaimon puolesta. Toivon ettei minulle koskaan käy niin kuin hänelle.
"Toivon ettei minulle koskaan käy niin kuin hänelle."
Oletko huomannut, että elämässä jostain ihmeen syystä tapahtuu näin:
teet toiselle jotakin ja saat sen bumerangina takaisin?
Eli kyllä tämä asia tulee eteesi vielä, usko pois. Voi tulla jopa korkojen kera.
Miten edes voit sanoa noin, ettet toivo, ettei sinulle käy niin kuin hänelle,
kun itse olet tekemässä juuri sitä mitä et hänelle toivo?
"Minä ihmettelen, millainen hänen vaimonsa voi olla, kun ei ymmärrä miehen pettäneen häntä joka käänteessä jo 10 vuoden ajan. Tai jos hän ei vaan välitä? Kuitenkin heillä on liuta pieniä lapsiakin. Olen ymmärtänyt, ettei vaimo suvaitsisi pettämistäkään. Tekee tosi pahaa välillä. En haluaisi olla vaimon osassa."
Ei ole sinun tehtäväsi arvioida vaimon puolelta asiaa. Vaimon motiivit ovat kuitenkin hänen omansa.
Omaa osuuttasi voisit silti arvioida kriittisemmin. Että oikeuttaako toimesi se, että vaimo ei (muka) huomaa?
Ota vastuu omista tekemisistäsi, älä vaimon! Tyypillistä selittelyä omille teoille.
Minusta se on sadistista tehdä toiselle ihmiselle sitä mitä nämä jotkut kakkosnaiset tekevät vaimojen suhteen.
He vielä kaiken lisäksi ikäänkuin ilkkuvat ilkikurisesti sitä miten kostavat omia turhautumisiaan naimalla varattuja miehiä ja sitten puuskahtavat, että eihän se minun syyni ole jos olen niin vetävä ja ihana nainen etteivät ukkomiehet voi vastustaa minua.
Katkeria naisia nuo kakkosnaiset ovat kun haluavat tuottaa vahinkoa toisille naisille ja varsinkin sellaisille joilla on ihana mies, sen miehenhän avullahan he haluavat tuottaa itselleen parempaa itsetuntoa.
Miullekin on sinkkunainen sanonut kertoessaan suhteestaan ukkomieheen, ettenhän minä mitään väärää tee,koska olen sinkku. Eli hän laittaa koko syyn miehen harteille ja uskoo hänen mahdollisiin valitteluihinsa vaimostaan ja suhteestaan.
Vastuuta omista tekemisistä, sinkkunainen sullekin, kaksihan siihen uskottomuuteen tarvitaan.
Nainen on naiselle susi.
Tosiasiassa tuo toinen ämmä vain tuntee paremmin tuon petturin valheet ja muut löyhät puheet'.
Siihen kun vielä liitetään siihen vakisuhteeseen kolmas innoissaan miehestä kilpaileva nainen niin siitä se vasta soppa kehkeytyy. Siinäpä taitaakin sitten olla senmakuinen liemi ettei sitä söis pirukaan.
asiaa. Eipä ole paljon lisättävää. En ymmärrä niitä kakkosten meriselityksiä. Missä vain ja ainoastaan omaa vastuuta pakoillaan. Niin mies, kuin kakkonen ovat vastuussa. Kakkonen on kolmaspyörä. Omassa itsekkyydessään ovat valmiita tuhoamaan mitä ja milloin tahansa. Jos on oikeista tunteista kysymys, se kestää päivänvalon, siihen kuuluu myös varatun puolison kunnoittaminen. Puolison pitää saada olla tietoinen asiasta. Siis vasta senj älkeen suhteeseen, kun on erottu ensin. Mikä helvetti siinä on niin vaikea ymmärtää? Eipä ihme, että harvoin uskottomuudesta alkanut suhde kestää.
Tunteehan se. Ainakin sen pettäjäpuolen. Musta siinä ei ole mitään huvittavaa.
se varattu puoliso ei sitten kunnioita sitä omaa kultaansa "rakasta vaimoaan" kun kerran vieraita katselee. Eli suhde on jo silloin päin mäntyä jos vaimo kuvittelee että hänen oma rakas on sitten niin mahdotoman uskollinen....että ei minun mies vaan naapurin mies voi vain pettää. Silloin sitä elää kuvitelmissa ja luulossa että tuntee puolisonsa.
luulisi, kun katselee asiaa kakkosena. Ota kuule selvää asioista, aina pettäminen ei todellakaan johdu parisuhteesta. Mutta tollasten roikkujien on sitä varmaan vaikea ymmärtää. Luulevat tietävänsä puolisoiden keskinäiset asiat paremmin kuin liitossa olevat. Mitä se on muuta, kuin kuvitelmissa ja luuloissa elämistä? Ja ehkäpä vielä ruusunpunaisissa unelmissa, että "pääsee" ykköseksi?
sitten se johtuu jos ei parisuhteesta ? Tarkoitan sitä että puolisosi ei ole rakkautesi arvoinen jos hän pettää eli silloin sinä et tunne hänen sisintään. Yhdessäolon pitäisi perustua vapaaehtosuuten..... Kuka sanoo että me "kakkoset" roikutaan suhteessa mutta hyvähän se on jostain muusta hakea syytä miehensä käyttäytymiselle. En vielä ainakaan halua ykköseksi mutta katsotaan voihan se joskus sekin päivä koittaa.
Ensinnäkään kaikki toiset naiset eivät halua miestä itselleen, vaan nauttivat seksistä ja seurasta. Kuten aiemminkin totesin, moraaleja on erilaisia, sinun mielestäsi omasi voi olla yksi ja ainut oikea, toisen mielestä ei. Itse olen sitä mieltä, että en valehtelisi kenellekään, en pettäisi ketään, mutta todellakaan en ole mielestäni moraalisessa vastuussa teoista, jotka joku toinen tekee. Ei kai Alkokaan ole vastuussa siitä jos alkkis juo tai pullakauppa jos ylipainoinen ylensyö. Tottakai se harmittaa jos oma mies pettää, mutta silloin kannattaa syyttää nimenomaan sitä miestä tai hommata sellainen mies joka ei petä. Muita naisia on ja tulee aina olemaan, maailman väestöstä puolet on naisia. Itse teet valintasi siitä pidätkö uskotonta miestä vai et.
jos oikeasti on noin tyhmiä? Ei ihme, että olet vain kakkonen. Juuri tuollaiset uskovat kaikki miehen jutut.
Löytyhän sieltä joku järkeväkin ihminen.....juuri näin elämä on lyhyt ja ihmisellä vain yksi elämä.
Mielestäni koko "pettämisen" käsite ja konsepti on tavattoman naiivi. Ymmärän ehdottomuuden nuorilla, mutta jos parikymmentäkin votta kimpassa olleet ihmiset kuvittelevat, että kumppani ei ajattele/katso/ halua muita seksikumppaneita ja toteuta halujaan tilaisuuden tullen, täytyy olla tosi lapsellinen.
Avioliitto voi olla ihan hyvä vaikka välillä vieraassa punkassa kierähtääkin. Eihän siitä kulu?
Itse olen yh-sinkku enkä tiedä ainuttakaan keski-ikiäistä pariskuntaa, jotka olisivat toisilleen ns. uskollisia. Hommat voi hoitaa myös hienotunteisesti. Kun ei tiedä, ei kärsi.