Laitan tän ihan omaksi aloitukseksi tuolta naisen logiikasta..
Harva parisuhde on tasa-arvoinen ja kunnioittava. Yleensä aina toinen alistaa toista tavalla tai toisella oli se hienovaraista alistamista tai ei. Alistaminen voi olla sellaista että kummatkin tiedostaa tilanteen ja roolinsa siinä tai sitten vain jompi kumpi, alistaja tai alistettu tiedostaa kuvion. Voi olla ettei kumpikaan tiedosta alistamiskuviota. Sitten on pariskuntia joissa tasa-arvo toteutuu mutta siinä mielessä että kumpikin alistaa toista vuorotellen. Alistamiskuvion lisäksi täytyy myös osata jaksaa riidellä silloin tällöin, jatkuva valtataistelu ja kinaaminen on olennainen osa suhdetta. Kuka tollaseen eläimelliseen raateluun jaksaa lähteä? Odotan että löydän naisen joka ei tollasta touhua hae. Kaikin puolin terveellä pohjalla olevat suhteet on luonnon oikkuja?
Harva parisuhde on tasa-arvoinen ja kunnioittava. Yleensä aina toinen alistaa toista tavalla tai toisella oli se hienovaraista alistamista tai ei. Alistaminen voi olla sellaista että kummatkin tiedostaa tilanteen ja roolinsa siinä tai sitten vain jompi kumpi, alistaja tai alistettu tiedostaa kuvion. Voi olla ettei kumpikaan tiedosta alistamiskuviota. Sitten on pariskuntia joissa tasa-arvo toteutuu mutta siinä mielessä että kumpikin alistaa toista vuorotellen. Alistamiskuvion lisäksi täytyy myös osata jaksaa riidellä silloin tällöin, jatkuva valtataistelu ja kinaaminen on olennainen osa suhdetta. Kuka tollaseen eläimelliseen raateluun jaksaa lähteä? Odotan että löydän naisen joka ei tollasta touhua hae. Kaikin puolin terveellä pohjalla olevat suhteet on luonnon oikkuja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pjoo. Oman havaintoni mukaan miehet usein haluavat naisen, joka on jotenkin alempana, kyykytettävissä tai josta saa tarvittaessa niskalenkin ja henkisen yliotteen. Tai sitten haluavat naisen, joka on pomona ja kulkevat itse perässä ja tottelevat käskyjä. En väitä, että kumpikaan on tässä tangossa sen syyllisempi toista. Molemmista sukupuolista varmasti löytyy helmiä ja sikoja.
Yksin on varmasti helpompi olla kun ei tarvitse neuvotella mistään. Yhteiset asiat ja päätökset ovat helposti niitä valtataistelun areenoita. Toisaalta, pitäisi ymmärtää, olla pitämättä liian tiukasti omasta "päätäntävallasta" kiinni, jos asia ei itselle ole vallattoman tärkeä ja olla antamatta periksi silloin, kun asia on itselle tärkeä. Jonkinlainen valta-asetelma on jokaisessa ihmissuhteessa, olipa se sitten epätasapaino jompaan kumpaan suuntaan tai tasapaino. Ei siitä mihinkään pääse. Ero terveen ja "sairaan" suhteen välillä on mielestäni se, kuinka tuosta vallasta neuvotellaan. Ovatko osapuolet tarpeeksi kypsiä antamaan periksi, myönnytyksiä ja välttämään kostamista, ja itsetunnoltaan tarpeeksi terveitä, että sallivat toiselle erillisyyden ja sietävät erilaisuutta ja tilaa, jossa kaikki kontrolli ei ole heillä itsellään.
Itse tunnun aika usein joutuvani pomonaisen rooliin, vaikka en sitä halua. En halua määräillä muita, enkä saada tahtoani läpi joka ikisessä asiassa. Haluaisin, että mies ottaisi ohjat välillä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kun olet päättäväinen ihminen ja enimmäkseen tiedät mitä tahdot, vedät puoleesi ihmisiä jotka ovat hukassa ja kaipaavat selkärankaa ja tukea. Niinpä olen sitten mieluummin yksin.
Oma monivuotinen vakava suhteeni kaatui suurimmaksi osaksi siihen, että sekä minä että ex puolisoni otimme saman asian sellaiseksi asiaksi, mistä ei anneta periksi. Kyseessä oli minun tekemiseni mikä ei suoraan vaikuttanut puolisooni, mutta jonka olemassaoloa hän ei sietänyt. Koska kyse oli kuitenkin viimekädessä enemmän minun omasta henkilökohtaisesta asiastani, katsoin olevani asiassa vahvoilla, varsinkin kun vielä kyseessä oli asia jota tuossa elämänvaiheessa kun en ollut vielä täysin kypsä enkä aikuinen, pidin hyvin tärkeänä itselleni. Puolisoni ei vielä muutenkaan ollut hyvä antamaan periksi, ja jos jossain periksi antoi, hän muisti sen aina katkerana jälkikäteen ja vajosi masentuneisuuteen jos ei jossakin asiassa saanut tahtoaan läpi HETI, ilman "vastaväitteitä" tai edes keskustelua.
Jokaisen tervejärkisen ihmisen tulee pysyä visusti poissa naisen logiikka palstalta. Epäilisin palstalla mesoavan lähinnä uusioperheiden ja YH-äitien kasvatteja. Vieraillessani kyseisellä palstalla olin aivastaa aivoni nokasta pihalle.
tuo on. Se on tietty neurotyyppi ja siihen liittyvät persoonallisuuden häiriöt. En jaksa jauhaa enempää, mutta noin 50 prossaa ihmisistä on tasapainoisia ja 50 sitten ei niin. Ja näistä osa pariutuu väärin, joten reilu 50-60 prossaa vähintään parisuhteista on kuvaamasi tyyppisiä, mutta normaaleja tasavertaisia on kyllä paljon. Jos itse edustaa tiettyä neurotyyppiä, niin sitä on myös sukulaisissa ja helposti ystävystyy samanlaisten ihmisten kanssa, joten todellisuuden hahmotus jää tekemättä, koska ei tunne ketään ns. toisenlaista ihmistä.
Neurotyypillä tarkoitan MAO-A/B entsyymien toimintaan liittyviä geenejä/epigeenejä.. Nämä geenit hajottavat neurotransmittereita, jotka pitävät yllä mielialaa, keskittymiskykyä, motivaatiota jne.
Noinkin hienoja sanoja käyttävänä varmaan ymmärrät myös, ettei asia aivan noin yksioikoinen ole. Osaat varmaan pistää myös jonkinlaisen lähteen tai perustelun noille luvuillesi (50/50), sekä selittää siinä yhteydessä, miten on määritelty tasapainoinen ihminen? Sinällään ajatuksesi kuulostavat mielenkiintoisilta ja haluaisin kuulla sitä jauhamista vähän enemmän.
Tiedät myös varmaan, että noiden välittäjäaineiden määrät vaihtelevat ihmisellä ja niihin voi vaikuttaa itsekin. Nerokkaan tohtori Allan Schoren mukaan juuri tuohon toimintaan pystyy vielä jopa aikuisiällä vaikuttamaan trapian keinoin. Itse uskonkin pyskologisten tekijöiden olevan paljon merkittävämmässä asemassa aloittajan kuvaamassa tilanteessa.
Tosin vaikuttaa, ettet oikein itsekään tiedä, mistä puhuit käytettyäsi hämmentävästi ristiin noita käsitteitä.