Tapasin viime kesänä työkuvioiden kautta mukavan, mutta hyvin erikoislaatuisen miehen. Ehdittiin olla noin vuosi samassa työpaikassa ja oltiin tiivisti tekemisissä töissä ja jonkin verran yhteisissä illanvietoissa. Olen ollut kerran hänen luonaan yötä, nukkumassa.Välillä tuntuu, että välillä olisi jotain muutakin, hän esimerkiksi saattaa yhtäkkiä koskettaa, kiertää kätensä hartoiden ympäri, vaikka muuten varoo koskettamasta ketään. Mies on urheilija, jonka elämä pyörii täysin oman navan ympärillä.Ihmisten kanssa hän on todella huono, suorasuinen erakko, mutta kanssani hän keskustelee vaikka mistä.Hän on myös kahden kesken todella hauska, mutta heti "ulkopuolisen" ilmaannuttua hän on taas oma tyly itsensä.
Ollaanko me ystäviä?
Kaalipiirakka
4464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuli ihan kuin kuvaus minusta. Paitsi että olen nainen. Omasta puolestani tiedän ainakin kertoa sen että vihaan porukoita. Tykkään olla kahdenkesken samankaltaisen ihmisen kanssa, johon luotan ja jinka kanssa on helppo jutella. Inhoan jos keskusteluun tai mukaan änkeää joku kolmas osapuoli. Sanonkin kaikille kavereilleni että miä haluan sitten mennä ihan kahden vaan. Muuten viihdyn itsekseni.
Olen "suorasuinen erakko", eikä siinä ole mitään vikaa. Ollaan vaan vähän erilaisia kun valtaväestö. En minäkään koskettele ventovieraita ja "mitäänsanomattomia". Ja miksi pitäisikään? Ne ei merkkaa mitään..
Ainaskin minä mietiskelen paljon, en ole sisimmältäni pinnallinen ja olen kiinnostunut kaikesta ehkä valtaväestölle oudoista jutuista.
Ole sinä vaan onnellinen ystävästäsi. Toivoisin itsekin tapaavani kaltaisiani oman tien tallaajia useammin. Mutta koska harvassa ovat ,ja kriteerini ystävyyteen on kovat ,saan tai joudun (kuinka vaan) olemaan aikas paljon yksin. Onneksi elämänkumppanini on samanlainen, ehkäpä vieläkin erakompi kun minä. Eri osoitteissa asumme nykyisin.
Ei kaikki ole samanlaisia, eikä ole tarkoituskaan. Minä ainakin viihdyn "omana erilaisena itsenäni" oikein hyvin!
Kyllähän meitä introverttejä piisaa - ja hyvä niin :D
Toisinaan porukka ihmettelee, että mitäs sinä nyt yksin taas oleskelet ja epäilevät että on jotenkin allapäin ym. Itse kuitenkin viihdyn hyvin myös yksin, tosin usein myös porukassa. Se on vain luonteenpiirre, enkä nyt sanoisi että se kenestäkään miten varsin "erikoista" tekisi ;)
Aiempaan sepustukseeni liittyen ajattelin vielä tökkiä kaikkia introvertteja kuoreen ja kysyä mistä teistä tietää haluatteko olla kavereita vai jotain muuta vai kenties kokonaan rauhassa. Olen kyllä kuvitellut että ainakin ym. tyyppi sanoisi ihan suoraan jos ei halua olla seurassani/soitella tms..Mutta muuten en kyllä tiedä yhtään miten miestä tulkitsisin
No kysäsepä siltä mieheltä suoraan mitä hän haluaa? Jos tässä nyt yhtään oikein tulkitsen kirjoitustasi, mies ainakin välittää sinusta paljon kun avautuu ja koskettelee.
Kyllä luulisi että jos ihminen seksuaalisesti vetoaa, ei sitä seuraavaa siirtoa tarvi kauaakaan odotella? Asiat menevät usein ihan luonnostaan. Suosittelen aloitteen tekemistä itse jos kiinnostusta ja halua on muuhunkin kun ystävyyteen. Siinähän se sitten selviää..
Minulla on ollut monia mieskavereita jonka kanssa on ollut ihan mukava jutella ja tehdä kaikkea. Enkä siis tehnytkään tietty aloitetta muuhun, kun en tuntenut muuta kun sielujen sympatiaa. Näille miehille pelkkä ystävyys ei koskaan riittänyt, halusivat aina sänkyyn. Siihenpä se sitten valitettavasti aina kaatui. Mies tuli loukatuksi. Ei voi mitään, harmi. Tsemppiä yritykseen!