Olen elämäni kohtaloa pohdiskeleva 30-vuotias vanhapoika. Olen kiltti, rauhallinen, rehellinen, luotettava, hellä, romanttinen, herkkä, rehti, kaiken puolin tutustumisen arvoinen monille naisille. Naisille jotka kaipaavat yhden naisen miestä, hellyyttä, rakkautta parisuhteeseen ja osataan huomioida toistemme tunteet.
Minusta vain alkanut tuntumaan, tuntunut rehellisesti sanottuna jo reilu 5 vuotta, ettei vapaana ole enää kilttejä, aitoja, hyväsydämisiä naisia. Kaikilla heillä on mies, toisilla todella se ihana, toisilla vähempi ihana, ne jotka ovat niitä väkivaltaisia. Mielestäni nuo ns. rentut ansaitsevat toisensa ja kunnolliset toisensa.
Viime vuosina hyvä et enää yhden kerran saa treffata jonkun ihmisen. Sanotaan usein et vaikeuksien ja monien pettymyksien jälkeen löytyy se, joka todella arvostaa. Näin mulle sanottiin jo 10 vuotta sitten ja kyllä PIAN sen löydät. Sana pikainen merkitsee nähtävästi koko elämän odottamista.
Ihmisen hyvinvoinnin, oikean onnellisuuden kannalta, jokaisen tulisi saada hellyyttä, läheisyyttä, rakkautta tässä elämässä, nähdä kerrankin elämässä aidosti hymyilevän ihmisen..
Tuonko minäkin näkisin joskus jo minuun kohdistuvan hymyn, se saisi väreet kehossani liikkumaan ja tunteeni heräämään, samalla silmäni kostumaan, merkkinä siitä et näen jotain arvokasta, kauan odotettua.
Tämä vaalea, tumma hiuksinen prinsessa kävelisi lähemmäksi, hänellä ei ole lävistyksiä muualla, kuin vain korvissa, eikä tatuointeja omista, häneltä löytyisi mielellään myös silmälasit.
Hän kun ottaisi kädestäni kiinni ja sanoisi mm. moi. Kuulisin jo jotain unohtumatonta, samoin käden lämmin kosketus, herättäisi tunteen henkiin, et sittenkin olemassa on joku, joka on haaveillut mun olemassa olostani, eikä enää satuttaisi, vaan tämäkin yksinäinen sydän olisi kohdannut ystävänsä, kenelle voisi ajan kuluessa kertoa ilot ja surut, joka on aina siinä lähellä, kun eniten tarvitsee.
Näin itsekin olisin, osaisin todella arvostaa ystävääni, jos sen kullan arvoisen ihmisen kauniina päivänä tapaisi.
Silmät auki kuljen joka paikassa. Olen ihan söpö, jopa sellaiseksi sanottu. Suurin syy voi olla vajaa 170 cm pituudessa, jonka myötä ei katseita saa.
Asuminen maaseudulla on yksi merkittävä tekijä myös. Savuttomuus ja raittius joillakin tavalla myös vaikuttavat. Todella vaikea saada seuraa, ennenkaikkea kohdata ihmisiä joihin saisi tutustua. Ilmeisesti pitäisi kasvaa 10-20 cm, sit mahdollisuudet paranisi. En ole harkinnut kuitenkaan pituusleikkausta, koska olen muuten täysin terve. Saan olla onnellinen terveydestäni, ilman sitä ois yksinäiset päivät raskaita, sitä väsyisi sairautensa eteen, kun ei voimat riittäisi enää itsestä huolta pitämään. Onneksi terveys -ja työelämään saa olla tyytyväinen.
Tämän tarinan toivon tuovan jotain, näen samalla olenko todella niin yksin, kun tätä kirjoittaessa nyt tunnen, onko ns. sieluntovereita, jotka ovat joutuneet saman kohtalon piiriin tai ovat siitä selvinneet.
Tiedän et samassa tilassa eläviä miehiä on, naisista en niinkään tiedä.
Kaikki jotka jotain tunnisti voivat vapaasti kertoa.
Minusta vain alkanut tuntumaan, tuntunut rehellisesti sanottuna jo reilu 5 vuotta, ettei vapaana ole enää kilttejä, aitoja, hyväsydämisiä naisia. Kaikilla heillä on mies, toisilla todella se ihana, toisilla vähempi ihana, ne jotka ovat niitä väkivaltaisia. Mielestäni nuo ns. rentut ansaitsevat toisensa ja kunnolliset toisensa.
Viime vuosina hyvä et enää yhden kerran saa treffata jonkun ihmisen. Sanotaan usein et vaikeuksien ja monien pettymyksien jälkeen löytyy se, joka todella arvostaa. Näin mulle sanottiin jo 10 vuotta sitten ja kyllä PIAN sen löydät. Sana pikainen merkitsee nähtävästi koko elämän odottamista.
Ihmisen hyvinvoinnin, oikean onnellisuuden kannalta, jokaisen tulisi saada hellyyttä, läheisyyttä, rakkautta tässä elämässä, nähdä kerrankin elämässä aidosti hymyilevän ihmisen..
Tuonko minäkin näkisin joskus jo minuun kohdistuvan hymyn, se saisi väreet kehossani liikkumaan ja tunteeni heräämään, samalla silmäni kostumaan, merkkinä siitä et näen jotain arvokasta, kauan odotettua.
Tämä vaalea, tumma hiuksinen prinsessa kävelisi lähemmäksi, hänellä ei ole lävistyksiä muualla, kuin vain korvissa, eikä tatuointeja omista, häneltä löytyisi mielellään myös silmälasit.
Hän kun ottaisi kädestäni kiinni ja sanoisi mm. moi. Kuulisin jo jotain unohtumatonta, samoin käden lämmin kosketus, herättäisi tunteen henkiin, et sittenkin olemassa on joku, joka on haaveillut mun olemassa olostani, eikä enää satuttaisi, vaan tämäkin yksinäinen sydän olisi kohdannut ystävänsä, kenelle voisi ajan kuluessa kertoa ilot ja surut, joka on aina siinä lähellä, kun eniten tarvitsee.
Näin itsekin olisin, osaisin todella arvostaa ystävääni, jos sen kullan arvoisen ihmisen kauniina päivänä tapaisi.
Silmät auki kuljen joka paikassa. Olen ihan söpö, jopa sellaiseksi sanottu. Suurin syy voi olla vajaa 170 cm pituudessa, jonka myötä ei katseita saa.
Asuminen maaseudulla on yksi merkittävä tekijä myös. Savuttomuus ja raittius joillakin tavalla myös vaikuttavat. Todella vaikea saada seuraa, ennenkaikkea kohdata ihmisiä joihin saisi tutustua. Ilmeisesti pitäisi kasvaa 10-20 cm, sit mahdollisuudet paranisi. En ole harkinnut kuitenkaan pituusleikkausta, koska olen muuten täysin terve. Saan olla onnellinen terveydestäni, ilman sitä ois yksinäiset päivät raskaita, sitä väsyisi sairautensa eteen, kun ei voimat riittäisi enää itsestä huolta pitämään. Onneksi terveys -ja työelämään saa olla tyytyväinen.
Tämän tarinan toivon tuovan jotain, näen samalla olenko todella niin yksin, kun tätä kirjoittaessa nyt tunnen, onko ns. sieluntovereita, jotka ovat joutuneet saman kohtalon piiriin tai ovat siitä selvinneet.
Tiedän et samassa tilassa eläviä miehiä on, naisista en niinkään tiedä.
Kaikki jotka jotain tunnisti voivat vapaasti kertoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä maailma on tehty naisille. Näet nytkin hymyilevän pikku prinsessan, jolle kaikki on satua. Koska tämä yhteiskunta on naismainen, on se todellisen miehen kanssa kasvaneelle maskuliiniselle miehelle todella sopimaton. Lukio jäi kesken koulukiusaamisen ja kelvottomien työskentelytilojen vuoksi. Nyt olen psyykkisesti diagnosoitu eikä se tuo naisia. Olen myös menettänyt seksuaaliviettini lääkityksen myötä. Jos olisin saanut edes tyydyttävän työskentely olosuhteet ja ilmapiirin, olisin valmistunut tänä vuonna yliopistosta ja asuisin vaimon kanssa onnellisesti. Nyt pelkät tomaatitkin kävelevät ylitseni, koska eivät uskalla tehdä aloitetta.
Itse olen työharjoittelupaikassani tutustunut toiseen sataan ihmiseen ja käynyt siellä ja terapiassa satoja päiviä ja satoja tunteja syvällisiä keskusteluja. Olen verbaalinen moottoriturpa. Mutta itsetunto on nollissa, koska minulla on heikko libido, psyk. diagnoosi, heikko koulutus ja oikean työpaikan puute. Olen myös love shy vain siinä määrin että en tykkää ryypätä ja koska minulla ei ole koulutusta. Verbaalisesti keskiverto suomalaismies on pelkkä paska kenkäni kärjessä. Kolmas kaksisataa sivuinen kirjani on tulossa tässä kuussa.
Minua pitää vielä hengissä ja järjissäni pieni toivonkipinä jos netistä löytyisi joku tahvo joka ei piittaa rahasta. Siksi viimeiseen hengenvetoon asti koitan uskotella itselleni että netissä kaikki voi muuttua. Jos minua ei netissä hyväksyttäisi, niin murtuisin. Vältän nettitreffejä viimeiseen asti, koska pelkään pahinta eli sitä etten kenellekään kelpaa. Olen puhunut ihmisten kanssa syvällisiä viimeisen kymmenen vuoden aikana tuhansia keskusteluja juurta jaksain englanniksi ja suomeksi. Mutta naista ei pelkillä puhelahjoilla saa, vaan jos on fyrkka, niin kyllä synkkaa, niinkuin vanha sanonta kuuluu.
Minulle on rakkainta elämässä oma aatteeni, jota levitän kirjoissani sekä taiteelliset lahjakkuudet elämän rakkaisiin asioihin. Olen yhdistänyt psykologisia faktoja Suomen historiallisiin ratkaisuihin. Uusin teos kertoo elämästä ATM- miehenä, jopa voittamisesta, vaikka olen voittanut vain henkisesti ja taiteellisesti. Ilman taiteellista intohimoa elämä on tyhjää. Toivottavasti joku nainen päästää sinut sisään omien silmiensä takaiseen maailmaan. Minulla on toivo jo mennyttä.
http://www.youtube.com/watch?v=VQc9Y2r2n2E