pieni muistutus kaikille pariskunnille, jotka vielä joskus suunnittelevat hankkivansa lapsia;
-oletteko aivan varmoja, että lapsen/lapsien hankintaa kannatta lykätä siihen saakka, kunnes teillä on koti ja lapsenhuoneet valmiina?
aika ikävä tosiasia on se, että hedelmällisyys laskee kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ja työssä koettu stressi vain pahentaa tilannetta; harmittavan usein ne lastenhuoneet eivät enää millään täyty, kun lasten "hankkimista " on lykätty liian kauan!
-oletteko aivan varmoja, että lapsen/lapsien hankintaa kannatta lykätä siihen saakka, kunnes teillä on koti ja lapsenhuoneet valmiina?
aika ikävä tosiasia on se, että hedelmällisyys laskee kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ja työssä koettu stressi vain pahentaa tilannetta; harmittavan usein ne lastenhuoneet eivät enää millään täyty, kun lasten "hankkimista " on lykätty liian kauan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen 46 ja vaimo 42.Vanhin poika 21,kokki,Keskimmäinen 19,muuttanut tyttökaverin luo ja nuorin poika 17 menossa ammattikouluun.Lastenhuonetta emme tarvitse.Nyt voimme alkaa elämään omaa elämää kun tenavat eivät ole jaloissa roikkumassa.Toivottavasti joskus lasten lapset!
Hyvin tehty, Jaakko ja vaimo! Niin sitä pitää ;)
*nauraa*
Joo, hyvä Jaakko! Hyvä kun olet lapsesi hankkinut silloin kun se susta hyvältä ratkasulta tuntui, ikävää ettet huomaa että jollain se oikea aika ei ole sama kuin mikä sinulla aikoinaan oli..
Kyllä toi lastenhankinta on jokaisen oma asiansa, jos haluaa vaihtaa nelikymppisenä vaippoja ja viedä omaa lasta leikkipuistoon on se vaan ihanaa ja oikein! En menisi vertaamaan omaa lasta lapsenlapseeni. Turpaan tulisi varmaan omalta lapselta jos niin joskus tekisin, "omisin" hänen lapsensa, hänen homma, hänen lapsi..
Lapsia silloin kun niitä halutaan, työtä ja opiskelua silloin kun itse haluaa! Ikävä suhtautuminen teillä lapsensa nuorena hankkineilla, kaikkien pitäisi tehdä niinkuin te, tuleeko tollasesta parempi itetunto ja hyvä mieli?
Mulle on se ja sama olenko ainoa kaveriporukasta jolle tulee lapsi alle 25-vuotiaana, muut tehköön niinkuin itse tykkää!
Olis mahtavaa jos mieheni 41-vuotias äiti tulisi vielä raskaaksi... Oma äiti yli 50, niin unohtanut lapsihaikailut, mutta kuumeili vielä viisi vuotta sitten, ikävä ettei tullut raskaaksi luomuna, olisi pitänyt mennä hedelmällisyyshoitoon.
Eiköhän olla onnellisia niiden puolesta, jotka lapsen saavat, olise ikä mikä tahansa!
jokainen pari saa lykätä minun puolestani lapsensaannin vaikka viiskymppiseksi saakka, minustakin on hienoa, että lapsia syntyy eri ikäisille ihmisille.
nyt on vaan niin, että aika monet parit haikailevat lapsia 35-vuotiaina, ja ihmettelevät kovasti, kun ei tärppää, vaikka kaikki on valmiina...kysymys kuuluu, olisiko tärpännyt paremmin hiukan aikaisemmin?
Tartteeko tollasta pähkäillä ollenkaan? Mitä jos ja jos oltais..
Abortti-sivuilla mietitään että jos teen nyt parikymppisenä abortin, tulenko raskaaksi kolmekymppisenä? Yhtä outo kysymys, paha arvailla kuka tulee milloinkin raskaaksi.
Kait se muksu on parasta hankkia sillon kun siltä tuntuu eikä nuorena, koska saattaa olla että tärppi ei ehkä onnistu vanhempana?
Mulla meni tärppiin vuosi ja ikää 24, olis varmaan pitäny alottaa yritys 19-kesäsenä jos se noin menee? ;) Kolmekymppisenä enää ei muksua mulle pukkaa..
Jossittelu kannattaa oikeasti, sillä liian monet ihmiset jossittelevat jo nyt...Oletko kuullut koskaan "sitten kun"-elämästä? No tuskin olet reippaalla elämänasenteellasi :D. Mutta se "sitten kun" elämä menee niin, että kaikkea lykätään kunnes on liian myöhäistä. Koko ongelmaa ei lastensaamisessa olisi, ellei ihmisen hedelmällisyys laskisi...ihmisen biologia on faktaa, hedelmällisyys on faktaa. Lykkääminen ja taas uudelleen lykkääminen...no kenties aika ei sitten ollut oikea?
Koko ajatukseni pointti on se, että kun pario lykkää lastensaamista vuositolkulla eteenpäin, niin silloin pitää tietää myös se, että lapsensaaminen vaikeutuu vanhempana.
Onhan se niin että ihminen ei pysy hedelmällisenä kun osan elämää, kyllä kaikki bilsaa lukeneet varmaan ton tietää; menkat loppuu ja nainen ei saa vauvaa. Mutta onko se nyt sitten oltava niin että koska olen parikymppinen, olisi lapsi hankittava nyt?
Itse kuumeilin kun täytin 20 ja kolme vuotta jankutin vauvoista. Ukko sanoi, että ei viälä. Eli sitten kun -elämä on tuttua =D. Olisko pitäny hankkiutua salaa raskaaks tai hankkia uus ukko? Vuos meni umpeen ennen tärppiä ja pahalta tuntui, mutta onnesta ei tarttenu mennä tutkimuksiin vaan "luomu" tuli viimesillä uskonhipuilla..
Ei ole elämä joo aina helppoa, mutta tarvitteeko siitä tehä viälä vaikeempi niille jotka ei halua lasta ennen kolmeekymppisiään? Tai pahottaa jonkun kolmekymppisen mieltä jos ei ole sattunut löytään miestä, tai ei ole varma toisesta? Lasten hankkiminen on niin henkilökohtainen juttu, eikä mene mun päähän, miten siitä jaksetaan määritellä oma paremuutensa, oli sitten nuori ja energinen tai vanha ja ikinuori vieteri!
Tuskin lasten saaminen tai saamattomuus on mitään paremmuutta tai huonommuutta, minusta ajattelutapasi on tässä kohtaa erikoinen.
Jos joku pahoittaa mielensä siitä, että kerron faktoja lastensaamisesta, en voi sille mitään. Onneksi hedelmällisyys ei laske niin nopeasti, etteikö lapsia voisi saada vaikka neljävitosena; käy vaan sääliksi ihmisiä, jotka sitkeästi ensin vuosikymmenet ehkäistyään ajattelevat oikean ajan viimein tulleen, jättävät ehkäisyn pois ja odottavat, että nyt tärppää ja heti... Kun ei se sitten enää meinaakaan tärpätä millään! Jos pariskunta haluaa lapsia, ei kannata lykätä hankintaa omakotitalon hankinnan ja lainojen lyhennyksien takia, heti vaan toimeksi; kyllä talous aina kuntoon saadaan.