Nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että heti ensitreffeillä naiseen pitää tehdä lähtemätön vaikutus tai että tulee olla jotain salaperäistä kemiaa. Okei, eihän siinä ole tietenkään mitään pahaa, mutta tuntuuko teistä naisista että menette joskus hieman liiallisuuksiin tässä?
Itse en miehenä oikein ymmärrä jos tavoitteena on pitkäaikainen parisuhde, niin mikä merkitys sillä on miltä ensimmäinen puolituntinen toisen seurassa tuntuu. Ja kun valitatte kemian puutetta, niin eikö omalla mielentilalla ole myös suuri merkitys siinä?
Kummallisen heppoisin perustein pistetään poikki lupaavia suhteenalkuja....
Itse en miehenä oikein ymmärrä jos tavoitteena on pitkäaikainen parisuhde, niin mikä merkitys sillä on miltä ensimmäinen puolituntinen toisen seurassa tuntuu. Ja kun valitatte kemian puutetta, niin eikö omalla mielentilalla ole myös suuri merkitys siinä?
Kummallisen heppoisin perustein pistetään poikki lupaavia suhteenalkuja....
Vastaukset 151
Vanhimmat
Mikä siitä suhteesta teki lupaavan? Kivat tissit?
Minä ainakin vaadin, että ollaan samalla aaltopituudella.
Miten niin lupaava, kysyn minäkin. Kyllä pitää olla määrätynlainen fiilis miehen suhteen jo heti alkuun, muuten ei tule mitään. Kyllä minä olen aina ajatellut sillä tavalla eli en ole mitenkään teini-ikäinen.
Olen kyllä huomannut, että monelle miehelle kelpaa kyllä pelkkä seksi, mutta ei minulle. Siinä se ero varmaan taitaa olla.
Tarkoitin lähinnä sellaisia tapauksia joissa nainen sanoo että mies oli "kaikinpuolin unelmamies, mutta se kemia puuttui". Kovasti täällä keskustellaan seksistä, mutta ainakaan minulla se ei ole läheskään ensimmäinen ajatus. Itse en vaan osaisi ajatella että jos tapaisin "kaikinpuolin unelmanainen" niin jättäisin hänet jonkin kummallisen kemian puuttumisen takia.
Tarkoitan lupaavalla sitä että juttu luistaa hyvin ja yhteisymmärrystä löytyy. Lisäksi saattaa olla hyvinkin yhteensopivia elämäntapoja ja arvoja ja harrastuksia, mutta kun se kemia pilaa kaiken. Miten sillä voikin olla niin suuri valta?
Vaikka et tuntisi minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa naiseen (=kemia puuttuisi), jatkaisit silti seurustelua? Mitäs tekisit siinä vaiheessa, kun sellainen nainen tulisi vastaan, jota myös seksuaalisesti haluaisit? Pettäisit? Jättäisit? Jatkaisit, mutta vetäisit käteen?
Jos seksi ei kummallekaan merkitse mitään, niin eihän sitä "kemiaa" silloin tarvita. Voivathan ihmiset asua yhdessä pelkältä kaveripohjalta, jos se kerran onnistuu.
Eipäs nyt sentään liioitella. Toki vetovoima tulee olla sellainen että seksi toisen kanssa tuntuisi miellyttävältä ajatukselta, mutta se seksuaalisesti kaiken puoleensavetävin nainen todennäköisesti ei ole muuten sopivin. Sellaisen kemian perässä juokseminen ei tunnu järkevältä, mutta ilmeisesti sillekin tyylille löytyy kannatusta?
Jos kuitenkin mietit asiaa tuon liioittelun kannalta, niin ymmärrät paremmin naisia.
Miehethän pystyvät nauttimaan seksistä lähes jokaisen miellyttävän naisen kanssa (näin olen heidän puheistaan ymmärtänyt).
Naiset taas eivät nauti seksistä, jos mies on pelkästään miellyttävä. Ja (usko tai älä) hekin haluavat nauttia, jos kerran seksiä harrastavat. Naset tuntevat seksuaalista vetovoimaa vain hyvin harvoja miehiä kohtaan, sille tosiasialle emme voi mitään.
Lisätään vielä:
"Toki vetovoima tulee olla sellainen että seksi toisen kanssa tuntuisi miellyttävältä ajatukselta,"
Kun tuo vaatimus naisen kohdalla täyttyy, silloin mies "kolahtaa" häneen, ja hän kokee että "kemiaa" löytyy.
Naiset vain tuntevat tuota vetovoimaa vain harvoihin miehiin, kun taas miehet ilmeisesti hyvinkin moniin naisiin.
Minä ainakin pystyn nauttimaan seksistä jos tunnen rakkautta naista kohtaan. Läheskään jokaista miellyttävää naista en pysty rakastamaan, mutta kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä kuin epämiellyttävää (vaikka olisi kuinka kaunis).
Sinun tulee siis kiihottua heti miehen tavattuasi?
Niin, tai jotkut ovat vaan kärsivällisempiä kuin toiset. Typerältä tuntuu tuollainen seksikeskeisyys, mutta kai se on ajan henki...
Olipas typerää. "Sinun tulee siis kiihottua heti miehen tavattuasi?" En edes viitsi kommentoida.
Olisihan omituista jos joku ei pystyisi nauttimaan seksistä rakastamansa ihmisen kanssa. Sinä et kuitenkaan sanonut että pystyisit nauttimaan VAIN jos tunnet rakkautta. Pystyt siis varmaan (muiden miesten tavoin) nauttimaan myös silloin, vaikka halveksisit tai inhoaisit naista.
Pidät naisia seksikeskeisinä koska heidän mielestään: "vetovoima tulee olla sellainen että seksi toisen kanssa tuntuisi miellyttävältä ajatukselta"?
En tiedä liittyykö tämä enää aiheeseen mitenkään, mutta en todellakaan harrasta seksiä halveksimani tai inhoamani naisen kanssa. Sellaista naista välttelen parhaani mukaan, joten seksi on viimeinen asia jota hänen kanssa harrastaisin.
Eikö rakkaus siis ole juuri se "kemia"? Eikö se voi tulla esiin vasta paremmin tutustuttua?
Ei sen takia, vaan koska "kemia = seksuaalinen vetovoima"
Riippuu määritelmästä.
Jos sinä määrittelet "kemian" rakkaudeksi, niin sitten se sinulle on sitä.
Koska sille kuitenkaan ei ole yleispätevää määritelmää, ei sinun pidä halveksia muiden määritelmiä.
Minä määrittelisin sen mielummin ihastumiseksi.
No, pitää luopua koko sanasta.
Mitään "henkistä" sillä tuskin alunperin on tarkoitettu. Kemiahan on kuitenkin aineellisuuteen liittyvä käsite.
Miksi ihastumisen pitää tapahtua ensitreffeillä tai mielellään heti ensimmäisestä katseesta? Olisiko niin kamalaa ajantuhlausta jos se vaikka tapahtuisikin muutaman tapaamisen jälkeen kun jännityskin on hieman hävinnyt ja toista tuntee jo hieman pintaraapaisua paremmin?
Kukin tyylillään. Tuskin kukaan tuota minään pakollisena asiana pitää. Melko pian sen kyllä huomaa, jos vetovoimaa ei yhtään ole.
Sinut on ilmeisesti lempattu ensitreffien jälkeen. Itse tunsit "kemiaa" mutta nainen ei (muutenhan koko asia ei sinua vaivaisi).
Voi, minut on lempattu niin monta kertaa ensitreffien jälkeen etten enää onneksi muistakaan kaikkia kertoja. Itse en edes vaadi että ensitreffien jälkeen pitäisi tuntea jotain kummallista. Jos juttuseura on ollut mukavaa ja nainen fiksunoloinen, niin olen ollut kiinnostunut tutustumaan paremmin.
Naiselle jää siitä tietysti se mielikuva että olen ihastunut häneen heti tolkuttomasti, mutta eihän se minulta ole pois :-)
"...se seksuaalisesti kaiken puoleensavetävin nainen todennäköisesti ei ole muuten sopivin."
Mistä ihmeestä tällainen ajatus on lähtöisin? Miksi nainen ei voisi olla ulkoisesti viehättävä ja seksikäs ja sen lisäksi mukava, persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan ja -arvoiltaan sinulle mieleinen ja sopiva? Miksi sen pitää olla joko-tai?
Itse ainakin haluan miehen, jossa toteutuu "koko paketti" ja suhteen joka toimii kaikilla tasoilla. Jos sellaista ei löydy niin on parempi olla yksin. Ja mitä tuohon ns. kemiaan tulee, niin totta kai se voi lisääntyä ja syventyä, kun toiseen tutustuu paremmin - ja näinhän usein tapahtuukin. Mutta jos ensimmäisellä tapaamisella ei tunne mitään vetovoimaa toista kohtaan, edes pientä, niin on aika epätodennäköistä, että sitä alkaa tuntemaan myöhemminkään, ainakaan kovin paljon. Näin ainakin oman kokemukseni mukaan. Heti alkuun pitää siis olla jotain, mistä voi kehittyä jotain enemmän.
Ei tarvi!, kemiat voi kolahtaa myöhemminkin. Seksuuaalisuus on kokonaisuutta. Toisen kemiat voivat tulla viiveellä, eli vasta kun toiseen on tutustunut pidempään. Toiset ovat hitaampia tässäkin asiassa.
"...se seksuaalisesti kaiken puoleensavetävin nainen todennäköisesti ei ole muuten sopivin."
Arvasin että joku tarttuu tähän innokkaasti. Tarkoitin sitä että jos päällimmäinen kriteeri on ulkonäkö ja seksikkyys, niin aika helposti se menee metsään. Ihan sama kuin päättäisi että seuraava kadulla vastaantulija on se oikea. Tietysti se saattaa ollakin, mutta todennäköisyys on siinäkin melko pieni.
Tottakai pitää olla jotain mistä kehittyä enemmän. Kummallisesti täällä onnistutaan vääntämään tämäkin asia joksikin kaverisuhteeksi tai väkisin yrittämiseksi. "Koko pakettia" minäkin haen, mutta miksi sen paketin pitää olla heti valmiina käärittynä ja rusetti päällä? Miksei sitä pakettia voi yhdessä rakentaa jos aineksia siihen olisi?
"Tarkoitin sitä että jos päällimmäinen kriteeri on ulkonäkö ja seksikkyys, niin aika helposti se menee metsään. Ihan sama kuin päättäisi että seuraava kadulla vastaantulija on se oikea. Tietysti se saattaa ollakin, mutta todennäköisyys on siinäkin melko pieni."
Missä kohtaa sanoin, että se olisi päällimmäinen kriteeri? Tarkoitin vain sitä, että se olisi yksi kriteeri muiden joukossa, ilman että se suljetaan lähtökotaisesti pois - niin kuin sinä näytät tekevän. En myöskään ymmärrä, mihin nuo todennäköisyyslaskelmasi perustuvat. Oman logiikkani mukaan mahdollisuudet olisivat 50-50%. Ellet sitten pidä seksikkäänä jotain kovin erikoista tai harvinaista? Tai jotain mikä on kovin suuressa ristiriidassa muun persoonasi ja elämäsi kanssa? Mitä siinä seksikkyydessä on niin ihmeellistä, että mukava nainen ei voi sellainen olla kuin vasta tietyn ajan kuluttua?
"...miksi sen paketin pitää olla heti valmiina käärittynä ja rusetti päällä?"Miksei sitä pakettia voi yhdessä rakentaa jos aineksia siihen olisi?
En tarkoittanut, että pitäisi olla valmis paketti ja rusetti päällä. Voiko sellaisia edes olla? Ja totta kai sitä pakettia rakennetaan yhdessä, mutta nimenomaan tärkeä ainesosa puuttuu, jos keskinäinen vetovoima puuttuu. Ei ole siis tarpeeksi millä rakentaa.
Mitäpä näistä kiistelemään, kukin toimii omalla tavallaan. Itselläni vaan naisen seksikkyys riippuu täysin siitä kuinka rakkaaksi hänet koen ja millainen se henkinen yhteys on. Ensitapaamisella ei luonnollisestikaan voi olla vuosien yhteisiä kokemuksia takana, joten siinä vaiheessa kokemani mahdollinen vetovoima on vain pikkuriikkinen aavistus siitä mitä se voisi joskus tulevaisuudessa olla.
Siksi katson niitä ominaisuuksia, jotka voisivat mahdollistaa se yhteiselon ja yhteenhitsautumisen. Sen myötä tulee seksi ja seksikkyys ihan automaattisesti.
Tuo on vain sinun tapasi.
Useimmat ihmiset eivät kykene kehittelemään pitkän ajan kuluessa seksuaalista vetovoimaa toista kohtaan. Jos sitä vetovoimaa ei alusta lähtien edes vähän ole, kyllä se useimmissa tapauksissa tulee sitten ainiaaksi uupumaan.
Sinun täytyy olla jo keski-ikäinen mies, kun tiedät että: "Ensitapaamisella ei luonnollisestikaan voi olla vuosien yhteisiä kokemuksia takana, joten siinä vaiheessa kokemani mahdollinen vetovoima on vain pikkuriikkinen aavistus siitä mitä se voisi joskus tulevaisuudessa olla." Kokemuksen perusteella sinun on tuo sanottava, muuten sillä ei ole mitään arvoa, vaan se on pelkkää oletusta.
Ylivoimaisesti suurin osa miehistä kokee vetovoiman haalistuvan vuosien saatossa.
En minä ihan vielä suostu kutsumaan itseäni keski-ikäiseksi vaikka joskus nykyajan treffikulttuurissa tuntuukin siltä että aika on ajanut ohi minusta. Kokemusta toki löytyy ja toivoisin että muiltakin löytyisi kokemusta siitä kuinka yhteenkuuluvuuden tunne kumppanin kanssa tekee tästä äärimmäisen seksikkään vaikka ensitreffit olisivatkin menneet vain mukavia jutellessa, ilman että seksi olisi ollut kummallakaan mielessä.
No, kyllä sinulla melko paljon jo täytyy ikää olla, kun olet monia vuosia kestäneessä parisuhteessa ehtinyt elää. Mihin se muuten sitten kuitenkin lopahti, vaikka tuo fyysinen vetovoimakin sen kuin lisääntyi?
Eli vaikka nainen olisi 400-kiloinen ja ruma, haiseva ja näppyläinen, mutta teillä loksahtaisi täydellisesti (esim. netissä tapaisitte), hän olisi sinusta hirveän seksikäs ja sitä haluttavampi mitä mukavammaksi hän osoittautuisi?
Rakentava keskustelu on aina yhtä miellyttävää...
Fyysinen vetovoima lisääntyi vain niin kauan kuin henkinen yhteenkuuluvuus kasvoi.
Eli tämä ajatus kohdallasi koskee vain lähtökohtaisesti kauniita ja haluttavia naisia.
Ilmeisesti ajatus että kaikki eivät ole yhtä ulkonäkökeskeisiä, tuntuu sinusta jollain lailla ikävältä?
Ei kannata sekoittaa kemiaa pelkästään ulkonäköön. Se ei ole sitä, vaan yhdistelmä monia eri asioita, esim. ihmisen ominaishaju (tiedostamaton), nauru, puheääni, ryhti, olemus (se miten itsensä kantaa), miten tarkkailee ympäristöään jne. jne. Tuolla äskeisellä kommentilla toin vain esille sen, että minusta on aika tekopyhää sanoa ettei ulkonäöllä ole merkitystä, kun sillä kuitenkin tiettyyn pisteeseen asti aina on. Usein sellaiset vähän nössömmät ja ei niin puoleensavetävät miehet haukkuvat naisia liioista tasovaatimuksista, mutta itse sivuuttavat täysin todella rumat ja ylipainoiset naiset ja "sattuvat" ihastumaan nätteihin tyttöihin täysin heidän hurmaavan luonteensa ansiosta.
Pinnallistahan tämä maailmanmeno on, valitettavasti, ihan yhtälailla myös miesten osalta.
Alunperin ajatuksenani oli sellainen tilanne että treffeillä juttu luistaa mukavasti, molemmat pitävät toistensa ulkonöstä ja ajatusmaailmoista, mutta jokin kummallinen kemian puute estää kaiken. Tarkoitus ei siis ollut lähteä tekopyhälle linjalle.
Itselleni on kaiken tärkeintä yhteenkuuluvuuden tunne ja itse jonkinverran urheilullisena ihmisenä en välttämättä pysty jakamaan esim. yhteisen juoksulenkin tuomaa nautintoa kovin ylipainoisen naisen kanssa eli toki sillä on jossain määrin merkitystä.
Kaikki maitsemasi seikat, kuten puheääni tai ominaishaju ovat sellaisia asioita joihin itse ei voi vaikuttaa ja jotenkin minä vaan ajattelen sitä ihmistä kaikkien niiden ominaisuuksien takana enkä ainakaan haluaisi että sellaiset itsestä riippumattomat seikat voisivat pilata heti alkuunsa jotain tosi hienoa.
Samaa minäkin olen ajatellut, että miksi niiden pitää olla niin tärkeitä. Tavallaan monesti haluaisi "ihastua" johonkin mukavaan tyyppiin ja se oikeasti harmittaa ettei vain pysty. Se on hassua, eikä sitä oikein pysty selittämään mistä se sitten tulee se tunne että haluaa olla toisen seurassa tai ei kiinnosta olla toisen seurassa, mutta se on niin monimutkainen sekoitus, ettei sitä varmasti kukaan pystykään selittämään.
Jos se selittämätön tunne kuitenkin johdattaa ihan hyvään suuntaan, hyvien ihmisten suuntaan, niin eihän se tietenkään mikään katastrofi ole, mutta on myös niitä tapauksia joita se tunne vie aina uudestaan ja uudestaan ikäville teille. Siinä kohdassa tarvittaisiin myös järjen ääntä.
En tiedä onko minulla kovin kummallinen ajatusmaailma, mutta se mistä varsinaisesti haaveilen on sitä ihastumisen jälkeistä aikaa. Sitä kun palaset on jo loksahtaneet kohdalleen ja toinen on ihanan tuttu ja turvallinen kumppani. Ihastuminen tulee tietty tällaisessa tapauksessa ihan luonnostaan, mutta oikeastaan en tähtää siihen ihastumiseen vaan se maalitaulu on jossain kaukana sen takana. Sikäli tämä on väärällä palstalla että tämä ei ainakaan ole sitä naisen logiikkaa, ei sinne päinkään :-)
tuo ominaistuoksu on erittäin tärkeä biologinen tekijä. Tutkijat ovat selvittäneet sen liittyvän ihmisen immuunirakenteeseen. Niillä pareilla, jotka pitävät toistensa ominaistuoksua miellyttävänä, geenit ovat sillä tavalla yhteensopivat, että he voivat saada terveitä jälkeläisiä.
Sehän on hyvä, että koemme vastenmielisen tuoksuisiksi sellaiset (hyvännäköiset ja kivaluonteiset) henkilöt, joiden kanssa todennäköisesti saisimme elinkelvottomia jälkeläisiä.
Sittenhän sulla on hyvät mahdollisuudet siihen eliniän kestävään, yhdessä vielä kiikkustuolissakin suhteeseen. :)
Siihenhän monet suhteet kaatuu, että sitten jos ja kun se tunne omaa puolisoa kohtaan laantuu, halutaan tuntea samaa ja ihastutaan toiseen. Tämä varmasti yhtä paljon miehillä kuin naisillakin (joku sanoisi miehillä enemmän).
Ei sitä kemiaa välttämättä heti huomaa. Ensin on vaan kiva jutella ja huomata, että toinen on kiva tyyppi. Se kemia tulee vasta sitten, kun toinen tulee hieman tutummaksi ja alkaa tuntumaan siltä, että kemia kaikilla aloilla pelaa. Ei riitä, että on hyvä keskustelija ja kivan näköinen, pitää olla myös seksuaalista vetovoimaa, joka saa kemiat toimimaan. Kemian tuntee toisessa ihan kongreettisesti, eikä sitä kannata aliarvioida, sitä joko on tai ei ole.
Niin, eikö sille ihme kemialle voisi antaa edes hiukan aikaa? Miksi tuomita koko juttu sen takia jos sitä ei ensimmäisillä treffeillä sattunut olemaan? Itse ainakin ymmärrän että sellainen tilanne jännittää ja siksi olisikin hyvä tutustua paremmin jotta tuollaiset mystiset kemiat selviäisivät paremmin.
Njaa. Kyllähä tuo toimii molempiin suuntin. Oma mieheni kuvasi tapaamistani juurikin sanomalla, että "kolahti". Tuskin on ainoa, vaikkei siitä kovin paljon ääneen puhuttaisikaan. Toisaalta täällä ei taida moni pariutunut mies kirjoitella?
Naiset haluavat, että vedät roolia, that's it. Jos mies osaa vetää jonkin "ennaltamäärätyn" miehekkään perusmiehen roolin kunnialla läpi, nainen haluaa häntä. Samalla nainen näyttelee jonkin ennaltamäärätyn seksikkään naisen roolin. Tämä roolileikki on naiselle kaikki kaikessa.
Toimi juuri noin, kuten nämä ilman naista jääneet luuserit neuvovat..
No siitähän minä asian todeksi tiedänkin, että nimenomaan silloin en ole jäänyt ilman naista, kun olen toteuttanut omaa ohjettani eli näytellyt roolin. Oletpa älykäs, taidat olla nainen...
Tiedoksesi että ilman naista en ole ollut vuosikausiin... Silloin joskus kylläkin, kun en vielä mainitsemaani totuutta tajunnut. Ei se mitään ämmät, osaavat miehet juoksuttaa teitä kuin pässiä narussa mutta se mitä ette edes tajua, se tuskin myöskään teitä harmittaa!
Kuten aiemmin kirjoitin, minun mieheni kuvasi tapaamistani "kolahduksena". Sama toisinpäin.
Suhde on kestänyt jo 10 vuotta, joten kumpikaan oli tuskin minkään roolin kanssa liikkeellä - tuskin kukaan kymmentä vuotta jaksaa pitää roolia yllä. :D
Ovatko sinun kokemuksesi vain ja ainoastaan lyhyistä/yhdenillanjutuista? Voisi luulla, koska pitkässä suhteessa itse kunkin inhimillisyys ja heikkoudet tulevat ilmi. Mies on varmasti kipeänä joskus, kuten meilläkin, ja esimerkiksi sillä tavoin "heikko" tai "epämiehekäs". Jos siis ajattelee, että mies ei kelpaisi kuin yhdenlaisessa roolissa, tuo olisi ongelma. Meillä ei ole ollut, tässä suhteessa on kaksi ihmistä eikä mitään alfauroksia ja -naaraita.
Oma on valintasi, jos haluat olla ilman naista, mutta ota huomioon, etteivät kaikki naiset ole etsimässä juuri sitä mitä silloin tapaamasi miehet olivat. Eivätkä aikuiset ihmiset välttämättä pelaa noin korostuneesti sukupuolilla. Jotkut ehkä, mitta että kaikki...
Siis "naista pitkäaikaisessa suhteessa". :D Naisiahan sinulla on jo.
Yksinolo ja irtosuhteet ovat ihan ok ratkaisu jos ne ovat se oma juttu, kuulostaa vain, että sinä olet kovasti kyynistynyt ja pitäydyt siksi tuossa stdu-roolissa. Voihan se toisaalta olla paras ratkaisu juuri sinulle, ei parisuhde ole mikään itseisarvo.
Jaahas, olen sitten sekoittanut miehet ja naiset kaiken muun sekoilun lisäksi. :D
On ollut pitempää suhdettakin. Ei sitä roolia tarvita enää sitten. Tuntuu vaan että muulla tavoin tutustuminen mahdotonta, se on kuin avain lukkoon. Ja sanoinhan että nainenkin näyttelee roolinsa tilanteessa, tuntuu että jotain on ymmärretty väärinkin...
No, kuten kirjoitin, "Eivätkä aikuiset ihmiset välttämättä pelaa noin korostuneesti sukupuolilla". Koskee siis tietenkin myös naisia. Ehkä tuo asia on itselleni vieras, koska en pelkää tehdä roolistani omannäköistä. Olen mm. kertonut kivannäköisille miehille että he ovat kivannäköisiä, ihan ilman pokausvirityksiä. Olen puhelias ja tykkään tavata uusia ihmisiä, miehenikin tapasin niin että ryhdyin juttusille ilman ihmeempiä ajatuksia seurauksista. Pelaaminen on tylsää. Mut voihan se olla niin, että suurin osa ihmisistä ylipäänsä pelaa Miehen ja Naisen rooleja korostuneesti silloin kun ei tunneta vielä.
Kyllä sen aika nopeasti tietää, toimiiko kemiat vai ei - eli onkos tuo äijä pantava. Siitähän siinä on kysymys.
Kyllä sen tuntee, kun se oikea kohdalle osuu. Pelkkä katse voi riittää! Jo siitä tuntee vetoa toista kohti. Kemiat on oltava samanlaiset. Ensivaikutelmalla on suuri merkitys ja se kestää pitkään. . . Seksi tule sit paaljon myöhemmin.
"Kyllä sen tuntee, kun se oikea kohdalle osuu. Pelkkä katse voi riittää! Jo siitä tuntee vetoa toista kohti. "
Naurettavaa. Asiahan on niin että potentiaalisia "niitä oikeita" sattuu naisen kohdalle useita joka viikko, mutta jos mies osaa/viitsii tarttua tilanteeseen ja menee vetäsemään onnistuneen roolisuorituksensa naiselle (naisen ihQ "kemia" käsite), niin sitten jälkeenpäin nainen perustelee itselleen että "se oli SE oikea, tiesin jo ensi katseesta!". Jos mies ei olisi tehnyt mitään vaan kävellyt vain ohi, nainenkaan ei muistaisi kiihottavan miehen näkemistä enää seuraavana päivänä...
Ootte naiset aika hassuja kyllä...
Tuotaa . . . ensinnäkin, mä en ole nainen, vaan mies . . . ja toiseksi, koskettavan katseen kyllä huomaa ja muistaa, vaikka hän kävelisikin vain ohitse. Ja sellaista katsetta jää myös kaipaamaan!
Onko mitään raivostuttavampaa kuin huomata tuollaisessa treffitilanteessa toisen vain vetävän tiettyä roolia omaan päämääräänsä (=sänkyhommiin) päästäkseen? Kun huomaa miten toinen peesailee kaikkia puheita ja mielipiteitä, tyyliin "olen aivan samaa mieltä, juu-juu just noin on asian laita"? Jos on yhtään fiksumpi ihminen vastapuolena niin kyllä sen tajuaa nopeasti ettei toinen voi olla kaikesta näin samaa mieltä kanssani ja vielä niin läpinäkyvän imartelevalla tavalla.
En todellakaan tarkoittanut sillä roolin esittämisellä mitään maitonaamaista vuorosanojen latelemista. Enemmänkin sellaista voimakkaasti eläytyvää metodinäyttelemistä. Rooli voi olla aika rajukin. Rooli ja sen esittäjä sulautuvat toisiinsa.
Mä olen huommanut seksiä vonkuvilla miehillä yhden roolin. Se on tuo mielistelijän rooli.
Vaikka sanoisin olevani pulloja keräävä spurguämmä miehet kehuvat minua älykkääksi,kauniiksi ja menestyneeksi. Miehet noin ylipäätäähään puhuvat mitä tahansa saadakseen seksiä.
Sitähän se miesten roolileikki tosiaan on. Aina sama rooli.
Mä en etsi täältä yhtään mitään! Kerron vain omia ajatuksiani ja kokemuksiani elämän varrelta. En vedä mitään roolia, enkä mielistele! Mukavaa vain jutella asioista ja vähän kiusia teitä naisia, kun tekin kiusitte meitä miehiä, mutta kuten sanoin, en etsi ketään, enkä mitään.
Luokses pompin....jaahas nyt ei sitten naiset haluakkaan kuulla olevansa se maailman tärkein nainen, ota tästä nyt sitten selvää?.
Kaatokoneen eli maskuliinisen, rentuhkon naistenmiehen rooliin kuuluu mielistelyä vain hyppysellinen ja sekin pitää komensoida kaksinkertaisella määrällä välinpitämättömyyttä ja pikkukiusaa.
Se nyt vaan on niin, että tuo parjaamasi "kemia"(=fyysinen vetovoima) takaa sinulle sen seksinsaannin. Jos nainen ei tuota fyysistä vetoa mieheen tunne, tulee seksi olemaan suhteen suurin ongelma pitemmän päälle. Naista ei seksi vain yksinkertaisesti kiinnosta, jos kemia puuttuu.
Minä en ymmärrä teitä . . . Miten te saatte sen seksin mahtumaan joka asiaan??! . . . Jos mua vastaan tulee nainen, joka "kolahtaa" minuun, niin en mä häntä siihen paikkaan kaada!!!!!! Jos etsii elämänkumppania, niin kyllä siinä vaikuttimena on aivan muut seikat ja asiat, kuin seksi!! . . . Ja yleensäkin miten voi mennä sänkyyn sellaisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta?? . . . Minä olen vielä vanhanaikainen ja olen siitä ylpeä!
No sä nöff oletkin sitten ainutlaatuinen mies jos et halua seksiä heti samantien.
Mun havaintojeni mukaan miehet ovat sitä mieltä että nimenomaan silloin kun ollaan elämänkumppania etsimässä pitää seksuaalinen yhteensopivuus testata heti samantien jottei tule pettymyksiä mikäli seksi ei suju. Eli miehet kyllä vaativat seksiä olivatpa sitten millä tahansa asenteella liikenteessä.
Käytännössä kaikki miehet häipyvät jos eivät saa heti seksiä (eli max 3 kertaa suostuvat tapaamaan ilman seksiä) ja kuulemani mukaan he myös häipyvät saatuaan seksiä joten sellaista se elämä on.
Moni mies suuttuu jos vien heidän kallista aikaansa turhaan (ei saanutkaan seksiä).
Tuotahan se todellisuus on. Nöffi on poikkeus. Pääsääntöisesti miehille seksi on se pääasia, ei nainen.
Tehkää seksilakko! ;) . . . Sanokaa miehille, et sori, mut nyt ei kyllä tipu ;) . . . Kaiken takana on nainen . . . Teillä on suurivalta, jos haluatte sitä valtaa käyttää! Silloin joutuu raavasmieskin nöyrtymään.
Mitä ihmeen vallan käyttöä se on jos en suostu seksiin ja luovun miehestä?
Olen luovuttanut kaikkien miesten suhteen aina kun alkaavat vonkaamaan seksiä niin lopetan suhteen. Jotkut suuttuvat ja toiset haukkuvat pystyyn.
Sellaista se on aina ollut.
Ai, luulet seksilakon pidättelevän miestä saamasta seksiä. No, aina löytyy naikkosia, joilta seksiä saa, mitkään lakot ei miehiä pidättele. Seksiä on tarjolla joka paikassa ja tuollainen sinun ajattelusi seksilakosta on jo aikansa elänyt. Naisella oli ennen valtaa seksin suhteen, kun yhteiskunnassa vielä oli moraalia, mutta nykyisin tytöt, nuorista naisista, vanhoihin mummoihin harrastavat irtosuhteita niin paljon, että miehillä kyllä riittää mistä valita, eikä tarvitse puutteessa elää.
Sitäpä minä tarkoitin, että jos kaikki sinkku naiset tekisivät päätöksen yhdessä seksilakosta. Jos mies haukkuu naisen sen vuoksi ettei saa seksiä, niin kyllä se kertoo kaiken miehen tyhmyydestä!Ja nainen saa täysin puhtaalla omallatunnolla myös sen todeta.
Minusta naisella on oikeus valita, eikä siihen mitään lakkoja tarvita. Jos, mies haluaa seksiä ja nainen ei, niin pelihän on selvä, nainen joko jää tai lähtee. Mitään sen kummallisempaa draamaa siihen ei tarvita. Sitten, kun se oikea kolahtaa kohdalle, sen kyllä tietää, näkee ja tuntee. Kyllä se seksikin kuvioihin mukaan kuuluu ja on jokaisen oma asia miten nopeasti sinne sänkyyn haluaa mennä.
Noinhan se käytännössä menee. . . Tuossa vain useampi nainen valitteli, kun kaikki miehet vonkaavat seksiä, niin tuli vain mieleeni kuinka voisitte opettaa miehille tapoja. Jos yksi kieltäytyy, niin mies menee toisen luose ja jos hänkin kieltäytyy ja jos kaikki muutkin kieltäytyvät, niin mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Eli siinä vaiheessa mies oppisi jotain.
Niillä miehillä on useita naisia kierroksella samanaikaisesti. Varmaan olette täällä lukeneet kuinka mies jättää saatuaan seksiä. Eli nuo miehet jättävät naiset saivatpa naiselta seksiä taiko ei. Oikeastaan he eivät aloita tai lopeta mitään suhteita. Tulevat ja menevät.
Niin. Se on mielenkiintoista kuinka heille aina riittää naisia. Kuulin eräästä miehestä jolla oli samanaikaisesti kolmen eri naisen kanssa suhde ilman että naiset tiesivät toisistaan ja vapaa-aikana se mies etsi netistä sinkkuna seuraa. Kyllä noita riittää.
Itselleni ei kyllä ole tullut vastaan vielä yhtäkään miestä, joka olisi ensimmäisenä alkanut vonkaamaan seksiä. Kyllä jotenkin tuntuu, että joko naisen käyttäytymisessä on jotakin provosoivaa tai sitten naiset käyvät sellaisissa paikoissa, jossa on vain kaljamahaisia seksiä vonkaavia urpoja. Vakka kantensa valitsee, joten kyllä niille vonkaajille omat paikat on mistä ne niitä naisia hakee. En usko, että ihan yleisesti kaikki miehet ovat pelkän seksin perään. Itse olen tavannut ainakin todella fiksuja sivistyneitä miehiä, joiden kanssa olen tehnyt treffit moneenkin kertaan, eikä ensimmäisenä ole alettu puhumaan seksistä, vaan ihan muita asioita on puhuttu. Ihmettelen? Olisikohan kyse sitten niistä nettideiteistä, joista itselläni ei ole kokemusta?
Netissä tapaa tosiaan aika outoja tyyppejä. Esimerkkitapaus on tällainen. Kaveri oli todella älykäs, fiksu ja kirjoittelimme kaikkea asiallista ja mielenkiintoista tosi pitkään. Hän oli tieteellistä työtä tekevä tohtori ja pyysi minut mukaan kuuntelemaan mielenkiintoista seminaaria. Menimme paikan päälle ja äijä meinasi käydä käsiksi suunnilleen saman tien. Ei siis mitään vihjettä seksistä netissä vaan tarkoitus oli saada minut houkuteltua paikan päälle. Se äijä ei taatusti ollut tohtori kun ei edes muistanut väitöskirjansa aihetta.
Niitä kaikkein oudoimpia en edes tavannut. Jos miehen jutuissa ilmeni loogisia ristiriitoja niin lopetin kirjoittelun. Varatut ja muut oudot tyypit kiersin kaukaa.
Taidat lottamari olla ensimmäinen nainen, jonka olen kuullut noin sanovan. Ainakin minulle on tullut käsitys, että niitä seksiä vonkaavia miehiä riittää aivan joka paikkaan. Olen joskus miettinyt, että mistä sellainen käytös johtuu? . . . Eikö sellaisilla miehillä ole ollut lapsena tarpeeksi leluja? . . . Vai onko se vain luonteen heikkoutta?
Erityisesti varattujen miesten hinku etsiä netistä aina vaan uusia naisia oudoksuttaa minua suuresti. Mistä on kysymys? Addiktiosta?
-Nainen- sen miehen "väitöskirjan" tekeminen on tainnut loppua siihen hetkeen, kun olet laittanut oven kiinni :)) . . . Niin, miksi pitää kuitenkin olla parisuhteessa ja käydä silti vieraissa?? . . . Sinkkujen kesken ymmärrän, mut en ymmärrä pettämistä. . . MIKSI oma puoliso ei riitä?? Ja miksi kuitenkin pitää olla suhteessa??
Seksi on miehille fyysisesti ja tsykologisesti tosi tärkeä juttu. Älä ala kuule säätämään ellet ole fysiikaltasi mies.
Yhtä hyvin voisi kysyä miksi se sitoutuminen jne on niin tärkeä juttu naisille? Eikä isi antanut hyväksyntää riittävästi? Onko nainen köyhä? :)
Miksi naiset sitten niin hanakasti etsivät netin kautta miestä itselleen, jos yleisesti kerran on tiedossa, että se on pelimiesten, seksiaddiktien ja kaikenlaisten omituisten miesten seksinhakupaikka? Onko naiset oikeasti sitten niin tyhmiä, vai koittavatko ihan vaan onneaan ja tuuriaan, jos vaikka sattuisi tärppäämään yksi normaaliaivoinen mies kohdalle?
Nettiporno on minusta yksi suuri syy miesten käytökseen?
Olen aivan varma siitä, että netissä on myös fiksujakin ihmisiä.
Huvittavinta tuossa tohtoritarinassa oli se, etten meinannut uskaltaa lähteä sinne seminaariin kun ajattelin etten ymmärrä siellä mistään mitään ja mies pitää minua yksinkertaisena kun en ole tohtori. Oikeasti se mies kyllä oli ihan fiksu, ei siinä mitään. Unohti vaan kertoa että olikin etsimässä seksiseuraa.
Kyllähän minä ne pahimmat seksinvonkaajat ja varatut seuloin pois, mutta eihän se helppoa ole. Ai miksikö nainen kokeilee nettideittailua? Baareissa viihtyvät myös varautut seksinvonkaajat, jotka lisäksi ovat viinaan meneviä. Minä ajattelin että netissä olisi fiksuja ja raittiita miehiä. Sellaisia, jotka viihtyvät luonnossa eivätkä baareissa.
Nettiporno on varmasti yksi syy miesten kyltymättömyyteen, mutta onhan noita seksinvonkaajia toisaalta aina ollut. (Varattuja) häntäheikkejä on aina ollut ja tulee aina olemaan.
. . . miksi sitoutuminen on tärkeää? . . . Siksi, että on paikka johon kuulua, oma perhe jossa saa hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä ja yhteen kuuluvuutta. Saa henkistä voimaa ja vahvuutta. Kun on rakas ihminen vierellä, niin silloin menee läpi vaikka harmaankiven ja leikiten!! Rahalla et sellaista voimaa saa!! . . . Asiasta toiseen, hyviä ja kunnollisia naisia on paljon. Miehellä on hyvät mahdollisuudet löytää hyvä nainen, mutta hyviä ja kunnollisia miehiä on vähemmän, eikä naiset löydä helposti hyvää miestä. . . . Asiasta kolmanteen . . . Nyt minun kemiat kyllä kolahtaa nukku-matin kanssa ;) aamulla aikainen herätys töihin. Hyvää yötä kaikille ja oli mukava rupatella.
Minkähän takia sitte tammöiset ujot ja hiljaiset joutuu elämään puutteessa?
"Nöffi on poikkeus"
Tuskin on.
naisen pitäisi alkaa seksilakkoon että sinunlaisesi mies saisi paremmin naisia?? Kyllä se ihminen rakkauttakin kaipaa, mutta itseäni ei kauheasti naisena innosta mies josta näkyy jo kilometrien päähän että hänelle on oikeastaan ihan sama KUKA SE NAINEN ON kunhan saa olla naisen kanssa, saa jonkun jota rakastaa (vaikka se kovin ymmärrettävää olisikin). En tunne itseäni kovin otetuksi ollessani jokin "järkivalinta" ja sitä voisi todella sanoa kemioiden puuttumiseksi!! Sitä selitellään sillä ettei jaksa olla yksin ja että etsii elämänkumppania. Kestääkö sellainen suhde? No ehkä jos molemmat ovat samassa tilanteessa ja vaikka eronneita ja tahtovat jonkun jonka kanssa jakaa elämä ilman sen suurempia...Mutta silloin jos suhde toiselle on tuota "alankoa" ja toiselle syvää romanttista ihastumista/rakastumista, tulee havuja naamalle ja aika pahasti vuosien saatossa. Kaikesta häviää hehku kun arki tulee kuvioihin, jotkut yksilöt (itseni mukaanlukien) eivät pysty elämään puuroutuneessa tasapaksussa suhteessa etenkään jos niihin alkupään romanttisiin rakastumismuistoihin ei voi palata ja rakastua toiseen yhä uudelleen.. Monesti myös kaikki kuten kihlat,kuutamokävelyt, uudenvuodenaatot yms. menettävät suuremman merkityksensä kun rakastumista ei voi muistella tai tietäen että tämä on se "järkijuttu", koska kemiaa ei ole oikeasti ollutkaan koskaan. Silloin ainakin minä henkilökohtaisesti vajoan jonnekin niin alas että suorastaan on masentavaa olla siinä suhteessa. Ehkä jotkut meistä tarvitsevat vähän enemmän...
sitä että joku ulkonäössä iskee ja luonne. Moni ihminen on mukava ja ihan ok näköinen, mutta se joku potku puuttuu. Toisissa vaan on sitä jotain. Ei tartte olla mikään mallimies tai käytökseltään unelmallisen asiallinen. Liian täydellinen voi olla tylsä. Minua miehessä miellyttää äly ja huumorintaju.
Jos tällä tavalla olet löytänyt onnen, niin sittenhän asia on hienosti, mutta kaikille kemian etsijöille ei käy yhtä onnellisesti.
Eikö kukaan ajattele kuinka mukavaa se arki voisi olla mukavan ihmisen kanssa, jos kaikki muukin tuntuu natsaavan, sitä kemiaa lukuunottamatta? Miksi naiset korostavat sitä miehiä enemmän?
Siis mitä ihmeen arkisuhdetta M-etsii ilman intohimoa, ilman kemiaa ilman tunteita. Siis vähän niinkuin siskoa vai mitä? En minä oikein mitään sisar-veli suhdetta halua.
Tarkoitin sitä että vaikka ensitapaamisella ei olisi kemiaa, niin perusasioiden ollessa kunnossa, se kemia saattaa tulla ajan kuluessa esiin.
Jos minulla on kaksi vaihtoehtoa, oikein mukavan oloinen nainen jonka kanssa juttu luistaa hyvin ja toinen erittäin seksikäs, mutta esim. elämäntavoiltaan hieman arveluttava, niin ehdottomasti suosin sitä mukavaa naista koska olen liikkeellä niin pitkällä tähtäimellä että siinä ehtii ulkoinen seksikkyys jo haihtua ja erilaiset elämäntyyliit varmasti ajan myötä pilaavat hyvänkin "kemian".
Mutta ilmeisesti te naiset ajattelette vain alapäällänne? :-)
Miten voi olla perusasiat kunnossa jos ei ole kemiaa suhteessa? 'Ei kavereitten kanssa voi seurustella.
Mun mielestäni tässä on kyse vain siitä että sinä miehenä pystyt sitten harrastamaan seksiä ihan kenen tahansa mukavan ihmisen kanssa. Nuo kaksi asiaa eli juttu luistaa hyvin ja kemia pitää kyetä yhdistämään muuten ei voi seurustella. Nuo kaksi asiaa eivät ole toisensa poissulkevia tekijöitä.
Ei, vaan M tarkoittaa, että kun perusasiat on kunnossa toisen kanssa sujuu ja on hyvä olla, niin se kemiakin voi alkaa toimimaan ja huomaa olevansa rakastunut. Ei kemia ole mikään itsestään selvyys, joka heiti kolahtaa, kun toinen astuu sisään ovesta, tai kun joku kävelee kadulla vastaan. On kyse paljon laajemmasta asiasta, kun puhutaan kemiasta.
Et ilmeisesti suostu ymmärtämään mitä tarkoitan, mutta voinhan nyt kuitenkin vielä yrittää.
Itse tutustuisin mielelläni mukavan oloiseen ja fiksuun naiseen koska todennäköisesti hänen kanssa se kemia voisi syventyä ja kehittyä ajan myötä parempaan suuntaan.
Kaunis ja seksikäs nainen saattaa aluksi herättää tunteita, joita voi kemiaksikin kutsua, mutta jos jokin hänessä arveluttaa, niin luultavasti viimeistään arjen koittaessa se kemia on koetuksella.
Tuntuu että naiset ei ajattele samalla tavalla?
vois määritellä sen, mitä naiset tarkoittaa kemialla, niin me miehet tiedettäis, että pitääkö suuttua vai nyökätä välinpitämättömästi kun "kemiat ei kohtaa". Tässä ketjussa se on ilmeisesti määritelty seksuaaliseksi vetovoimaksi.
Kiitos taustatuesta! Juuri sitä tarkoitin...
Sinä et ymmärrä. En minä naisena halua seurustella miehen kanssa, jonka mielestä olen kiva ja mukava mutta jonka mielestä en ole seksikäs (kaunis). Siitäkö se johtuu että parisuhteessa "ei-seksikkään naisen" kanssa elävät miehet sitten tuijottavat nettipornoa aamusta iltaan kunhan suhde on tasaantunut.
Jollen ole miehelle riittävän seksikäs (kaunis) niin on varmasti parempi ettemme seurustele.
Usko pois, kyllä naiset aistivat sen jos eivät koe olevansa seksikkäitä (kauniita) oman miehen silmissä. Tästäköhän valtaosa parisuhdeongelmista sitten johtuu. Kun mies pelkää seksikkäitä (kauniita) naisia ja alkaa seurustelmaan sellaisen naisen kanssa jonka seksikkyys ei riitä miehelle vaan pitää hakea niitä virikkeitä sitten nettipornosta.
En myöskään haluaisi seurustella sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä seksikäät (kauniit) naiset ovat jotenkin huonompia kuin tavallisen näköiset. Seksikäs nainen = kaunis nainen.
Olet oikeassa, en kyllä ymmärrä ihan tuollaista ulkonäkökeskeisyyttä.
Tunnen erään naisen joka on todella seksikäs, mutta meidän elämäntavat ei sovi ollenkaan yksiin, joten seurustelumielessä en ole kiinnostunut hänestä. Jos taas nainen tapaa vastaavan miehen, niin kaikki muu unohtuu ja ainoa mikä ratkaisee on se seksikkyys. Kaikki muu ilmeisesti järjestyy naisten mielestä kunhan vain seksuaalista himoa löytyy?
Riittäisikö sinulle parisuhteessa se, että nainen pitää sinua mukavana ja kunnollisena, mutta ei seksuaalisesti kovinkaan puoleensavetävänä? sehän tietäisi sitä, että häntä ei seksi kanssasi kovin usein kiinnostaisi, ja hän mahdollisesti haaveilisi muista miehistä.
(Tuolla tavoinhan niille naisille käy, jotka eivät miehilleen ole "riittävän seksikkäitä", vaan nämä suurkuluttavat pornoa ja tuijottavat muita naisia.)
Minusta hyvä suhde saavutetaan silloin kun kumpikin "kolahtaa" toiselleen.
Onpas tämä vaikeaa...
Minua ei kiinosta se millaiseksi nainen minut kokee ensitreffeillä kun tavoitteena on loppuelämän kestävä parisuhde. On siis kyse aikajänteestä, ei siitä että pitäisi tyytyä johonkin.
Minua ei haittaa jos nainen ei ole kovin kiihottava ensitreffeillä. Jos hänestä vuosien myötä paljastuu ihana kumppani, vaimo ja upea rakastajatar, niin voin antaa anteeksi sen "kemian" puuttumisen aluksi. Voisitko sinä?
Se ei voi tyystin puuttua.
Jos ei minkäänlaista vetovoimaa toista kohtaan ole, ei sitä myöskään saavuteta vuosien kuluessa. Sellainen suhde on kaverisuhde. Anteeksiannolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Itse epäilen, että sinä et edes "joutuisi" sellaisille ensitreffeille, joissa tuo "kemia" tyystin puuttuu. Et pyytäisi sitä naista, etkä myöskään lähtisi hänen pyynnöstään.
kyllähän miehet vähän ajan päästä joka tapauksessa "tuijottavat" muita naisia, ei välttämättä naisystävän nähden, mikä on epäkohteliasta. Kyllä miehet alkavat nähdä ne muutkin naiset jossain kohtaa, ei se tarkoita vielä, että edettäisiin johonkin tekoihin. Vaikka oma nainen olisi kuinka hyvännäköinen.
Näinhän te naiset usein tosiaan ajattelette, mutta alkuperäinen kysymykseni olikin oikeastaan että kyseenalaistatteko koskaan sitä ajatustapaa? Oletko sinä päätynyt onnelliseen parisuhteeseen tällä tavoin toimimalla?
kyse on siitä kuinka pillu ja kikkeli sopivat yhteen.
Ihmiset ovat (sinä valitettavasti mukaan lukien) niin tyhmiä että keksivät itse kaikkia "juttuja" jotta eivät vahingossakaan joutuisi pelaamaan ihanaa elämän palapeliä..
Your worst enemy is yourself!
Olen saanut kaiken tiedon imettyä teistä suomen femakot.
Te olette ihmeellisiä. Kaikki lopulta samnlaisia.
Ihmettelen sitäkin miten Lottamarinkin kaltainen nainen voi
jäädä koukkuun tähän idiotismiin, ehkä samankaltaisuudet vetävät tosiaan puoleensa.
http://www.youtube.com/watch?v=Mt1Hev7SO_E&feature=related
Hyvästi
menkää rauhassa naiset ja jakakaa pillua mahd.paljon!
No se on vetovoimaa. Siis seksuaalista ja selittämätöntä kiinnostusta. Ei siitä tarvitse loukkaantua jos nainen kokee että sitä ei ole ilmassa, eikä se tarkoita sitä että yleisesti et olisi seksuaalisesti puoleensavetävä, tai jonkun toisen naisen mielestä. Et vaan sille tietylle naiselle kolahda. Itselleni ainakin parisuhteessa seksi on hyvin tärkeä asia, ja miehen on heti tunnuttava puoleensavetävältä. Muuten voi olla kavereita, vaikka olisi kuinka huipputyyppi hyvänsä noin henkisesti. On varmasti sellaisia naisia, jotka ottavat miehen vaikkeivat himoitse tätä, ja sitten miehet täällä palstoilla itkee kun vaimo ei halua seksiä ja aina on päänsärky. Kyllä näissä asioissa on parempi olla rehellinen alusta asti. Samaa haluan mieheltä, en ikinä haluaisi olla parisuhteessa miehen kanssa joka ei himoitse minua paljon. Jos olen hänen mielestään vain upea tyyppi, on parempi olla kavereita tai ystäviä. Enemmän omituista minusta on jos pystyy himoitsemaan jokaista vastaantulijaa.
Yleensä he (siitä huolimatta) haluavat harrastaa seksiä nimenomaan oman naisensa kanssa, jos vetovoimaa on riittävästi. Entäs silloin, kun sitä ei juurikaan ole?
Olen päätynyt.
Toinen uskomus on se, että vain kusipäämiehet vetoavat naisiin seksuaalisesti. Silloinhan ei "onnellinen parisuhde" ole mitenkään mahdollinen. Tuolloinhan nainen joutuisi olemaan joko kusipään-, tai sitten täysin epäseksikkään miehen kanssa.
kokeillaan miehen uskollisuutta. Jotkut ovat lojaaleja, jotkut eivät. Mutta onhan se totta, että oli naiset tai miehet kysymyksessä, niin pitkällä aikavälillä tavataan vaihtaa kumppani selvästi kiinnostavampaan vaihtoehtoon, jos sellainen on tarjolla. Muu oliskin itsepetosta melkeinpä.
täytyy muistaa vielä se, että naisten mielestä "ihanan itsevarma" on toisten miesten mielestä jo lievästi kusipää (Suomessa).
Kateutta miesten puolelta?
En usko että vain kusipäämiehet vetoavat, mutta varmaankin he vetoavat naisiin melko paljon siihen nähden kuinka huono odotusarvo tulevalla suhteella on.
Se, mikä minusta on tyhmää, on se että mies leimataan kusipääksi tai epäseksikkääksi jo ensimmäisestä kädenpuristuksesta.
"kokeillaan miehen uskollisuutta"
Eipä se "mukava, fiksu, hyvä äiti" riitä miehillekään. Tai, jos kaikesta huolimatta sinnittelevät suhteessa, kaikki ovat onnettomia.
Entäs nainen?
Etkö pysty päättelemään naisen seksikkyyttä heti? Oletko joskus tavannut naisen, joka kuukausien jälkeen vasta ilmenee "seksikkääksi" (ilman että hänen ulkonäössään tai käytöksessään tapahtuu mitään muutosta)?
Jos kemia (yhteenkuuluvaisuuden tunne) uupuu miehen ja naisen väliltä, niin silloin miehen on syytä hommata kuulosuojaimet! Jos yrittää väkisin olla yhdessä, niin siitä tulee vain sanomista! Tässä on yksi syy, miksi naiset "mäkättävät"!!!! Miehet sotkevat rakkaudeksi tai ihastukseksi sen tunteen, jota he tuntevat naista kohtaan kaivatessaan seksiä! . . . Naiset kokevat ja tuntevat syvemmin. Kemia on sitä, että kapaa toista ihmistä lähelleen ja jos molemmat kaipaavat ja tuntevat samallalailla, niin silloin on ns. yhteiset kemiat. Tässävaiheessa ei ole vielä seksistä mitään tietoakaan! Miehet luulevat haluaan seksiin kemiaksi. Ja mikään parisuhde ei toimi ilman yhteisiä kemioita!!!!!
Juu, toki nainen muuttuu seksikkääksi heti kun alan pitämään hänestä ja tuntuu että ajatukset alkavat kulkea samoja ratoja. Ensitapaamisen ulkonäköön liittyvä seksikkyys sen sijaan saattaa hyvinkin haalistua esim. erilaisten ajatusmaailmojen takia.
Aika eläimelliseltä tuollaiset selittämättömät vetovoimat tuntuvat, mutta mikäs siinä jos homma toimii. Valitettavasti monet naiset juoksevat pelkästään noiden viettien varassa, vaikka parempaan lopputulokseen voisi usein päästä unohtamalla hetkeksi sen seksin.
Millä tavalla "parempaan" lopputulokseen?
Mihin koukkuun minä nyt taas olen jäänyt? Olet ihme epeli Paavo, minun ja sinunkin kemiat pelasivat ihan yksiin ja sinä se jaksat vaan kiistää selvää asiaa. Olet tosiaan samanlainen kuin kaikki muutkin miehet, sinua vetää puoleensa vaan paskat huorat, joilta saat sukupuolitauteja. Samankaltaiset näyttävät vetävän puoleensa, totta. En olisi sinustakaan uskonut.
http://www.youtube.com/watch?v=vzxxBpMH1-Y
*tuskaa sinun kanssasi*
No kai se tyypillisin esimerkki on pitkäaikaista suhdetta etsivä nainen joka aina sortuu niihin pelimiehiin sen salaperäisen kemian johdattelemana. Eikö siinä vähän sysää vastuuta itseltäänkin pois...
Minä olen liian herkkä epeli sulle, en ole sen arvoinen että voisin edes pussata varpaitasi.
Olet oikeassa. Ei auta vaikka tekisin mitä. Huorat eivät merkitse mitään, mutta ne ovat lämpimiä.
Ole rohkeasti onnellinen lottamari, ei minua haittaa vaikka sinulla olisi 1000 miestä, kunhan et hanki aidsia. Silti olisit platinaa. Minua alkaa epäilyttää tämä kylmä nettielämä. Tämä on huijausta. Jätän tämän. Kyllä ne oikeat kohtaa myös oikeassa elämässä.
http://www.youtube.com/watch?v=X7txuV3IUeE&feature=related
Jos sinä olisit yhtä herkkä kuin minä, niin sinä et kävisi huorilla. Minä en uskaltaisi tehdä sitä mitä sinä teet. Sinä aina liiottelet ja yrität saada minulle huonon omantunnon, kun säälit itseäsi ja teet minusta jonkun paremman. Kuule, ihan samanlaisia ollaan muuten, minä vielä huonompi kuin sinä. Minä tiedän, että sinulle ei kukaan merkitse mitään ja se on tosi ikävää. Vasta nytkö sinä epäilet tätä kylmää nettielämää? Tietenkin tämä on huijausta, kyllähän sinä sen tiedät.
Minuakaan ei haittaa vaikka sinulla olisi tuhat naista. Haluan vaan, että olet onnellinen ja lopetat tuon itsesäälin. Minulla vaan ei ikänä tule olemaan sellaista määrää miehiä kuin sinulla naisia. Mitä sitten alat tekemään, kun jätät tämän netin?, mikä muuten olisikin ihan hyvä juttu. Itsekin olen ihmetellyt itseäni, että mitä ihmettä minä täällä teen. Täällä ei ole mitää muuta kuin outoja juttuja ja outoja ihmisiä.
Olisi meille kummallekin hyvä päätös jättää tämä netti, eikö? Jätetään vaan tämä kaikki tänne ja jatketaan oikean elämän elämistä. Minä olen nähnyt jo tämän mitä täällä on, eikä se ole sen arvoista, että täällä kannattaa viettää aikaansa. Sinun kanssasi oli kiva jutella ja se olikin kaikkein parasta, mutta sinulla on se vaikea elämä siinä vierelläsi, joka vie sinut aina syviin vesiin ja elämäsi on vuoristorataa.
Olet silti minulle rakas ystävä. *kyynel*
Sinun tavallasi paria valittaessa (ei fyysistä vetovoimaa, kumppani vain sattuu olemaan "muuten sopiva") ajaudutaan niihin "pihtausliittoihin". Sitäkö sinä miehenä haluat?
Moni nainen ottaa tylsyyden sijaan mielummin ne voimakkaat tunteet ja nautinnollisen seksielämän, vaikka saakin kuvaannollisesti "turpaansa". Silloin ainakin kokee eläneensä.
Se vaihtoehto, joka sinun (ja sivullisten) mielestä on parempi, ei useinkaan ole sitä näille parisuhteen osapuolille. Naista tympii, kun taas pitäisi harrastaa seksiä tuon mihen kanssa joka ei yhtään sytytä. Miestä tympii, kun taas se nainen "pihtaa".
Kyllä netti pitää vähentää minimiin. Vahinko, että tulevaisuudessa luultavasti ihmiset pakotetaan elämään täällä. Kaikki laskut, virtuaaliluennot, elämä yms blogit facebook ovat jo monen ihmisparan arkea.
Miksi tulin tänne?
No siis olen jotenkin kai lahjakas kirjoittaja. Kirjoitin pienempänä poikana loistavaa komediaa. Jätin sen kun piti mennä kouluun.
Sitten eksyin nettiin pari vuotta sitten. Minua kiinnosti seksuaalisuus kun se niin paljon ahdisti. Täällä voi käydä ihan hauskoja keskusteluja, täällähän saa tehdä kirjallisesti kaikkea mikä ei ole sallittua normielämässä. Se vapaus kiehtoo aluksi, mutta kyllä päässä alkaa piippaamaan kun tuntee tarvitsevansa aitoa ihmistä. Ei minkäänlaisista kylmistä suhteista ole mihinkään koskaan.
Mitä siis teen kun jätän tämän?
Noudatan terioitani tosielämässä, jotka tein näiden keskustelujeni pohjalta.
Olen liioitellut ja keksinyt näitä juttuja ihan omasta päästä. Olen halunnut selvittää seksuaalisuuden mysteeriä kirjallisesti. Muutenkin aina vain laiskempaa saamatonta Paavoa kiinnostaa oikeastaan vain taide ja seksuaalisuus. Taiteesta en enää tiedä.
En ole aidosti vielä mikään 100 reiän ritari. Ajatuksissani kyllä. Ehkä minusta tulee sellainen, koska oma asenne muuttuu itseään toteuttavaksi ajan myötä.
Minun täytyy sanoa, ettei kukaan nainen ole kolahtanut koskaan minuun erityisemmin.
Toki on muutamia, mutta heitä en uskalla lähestyä kun henki salpautuu heidän läsnäollessaan.
Mielestäni olet ollut kaikista tervejärkisin ja kiehtovin keskustelukumppani täällä.
Sääli että kaikki hurjat Jamaikan seikkailut tapahtui netissä eikä tosielämässä.
Aina kun keskustelin kanssasi tunsin olevani jotenkin typerässä mielessäni "varattu".
Se johtaa muuten siihen, että naiset suorastaan kuolaavat perääni.
alati rakastaen ja pakastaen
sekoboltsi Paavosi
Siis parempaan lopputulokseen? Itse olen mieluummin yksin kuin "parisuhteessa" miehen kanssa jonka kanssa en halua seksiä. Kyllä se vaan niin on, muutenhan voisin olla parisuhteessa vaikka naisen kanssa, jos seksuaalisuus olisi kuvioista pois. Hyvin yksinkertaista. Meillä länsimaissa suhde perustetaan sen varaan, joissain järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa on toisin. Onneksi olen syntynyt maahan jossa vallitsee valinnavapaus.
absurdi ajatus sellainen, että ulkonäöllisesti hiton panettava nainen voi miehen mielestä olla todella epäseksikäs ja ei-viehättävä luonteensa ei-vetoavuuden tähden?
Entä se, kun puhutaan kuitenkin suht koht viehättävistä naisista (äläkä takerru tuohon, sillä jokaisella on oma naismakunsa), puhekielessä monet käyttävät heistä nimitystä tavis, niin kun tähän tavikseen tutustuu ja hän luonteensa johdosta alkaa tuntua aina vaan puoleensavetävämmältä, niin häntä alkaa myöskin haluta enemmän ja tämä tavis muuttuu sitä kautta seksikkäämmäksi
Täytyy varmaan myöntää että olen tosi huono kirjoittamaan, jos noin väärin pystyy tekstiäni lukemaan. Ei muuta kuin kansalaisopiston kirjoituskurssille vaan...
Eli siis et ole vähääkään ymmärtänyt mitä ajan takaa...
Ymmärsin mitä ajat takaa, mutta en pysty ajattelemaan samoin kuin sinä. Kuten sanottu, itselleni ei ole koskaan käynyt niin, että alussa ei kemiaa ole ja sitten sitä jostain kummasta syntyisi. Päinvastoin, jos pakolla yrittäisi "tutustua" alkaisi toinen vaan ällöttämään fyysisesti. Jos suurin osa ihmisistä pystyisi kehittämään kemiaa omasta toiveesta ns. paperilla hyvä-tyyppejä kohtaan, koko kemia ja rakastuminen ei olisi niin suuri mysteeri maailmassa ja parisuhteen luominen olisi paljon helpompaa. Se ei ole tahdon asia ja ei, en ole koskaan kyseenalaistanut tätä ajatteluani.
Tämä yhteisymmärryksen puute varmaan johtuu miesten ja naisten erilaisesta tavasta reagoida vastakkaiseen sukupuoleen.
Miehet kaiketi tuntevat jonkun asteista seksuaalista vetovoimaa kaikkia kivoja naisia kohtaan. Tuosta sen vetovoiman on mahdollista kasvaa rakastumisen myötä yhä suuremmaksi. Siksi heidän on vaikea ymmärtää, että naisilla homma on joko-tai.
Naiset tuntevat fyysistä vetoa vain aniharvoja kivoja miehiä kohtaan. Vaikka mies olisi kaikilta muilta ominaisuuksiltaan ihanteellinen kyseiselle naiselle, voi fyysinen vetovoima puuttua täysin. Tätä miehet eivät joko halua, tai kykene ymmärtämään. Heillä itsellään kun vastaavassa tilanteessa sitä vetovoimaa ilman muuta löytyisi sen verran, että suhdetta kannattaisi kehittää.
Kyllä, näinkin se varmasti usein menee. En silti usko että jokainen onnellisessa parisuhteessa elävä nainen on heti aluksi tuntenut mitään erityistä fyysistä vetovoimaa mieheen. Toki tiedän kyllä hyvin että nuoret naiset ajattelevat kuten te, mutta kai se kuuluu olennaisena osana tähän ulkonäkökeskeiseen elämänmenoon.
Ja on toki totta että en tätä haluaisi ymmärtää, sillä kyllä se kuulostaa jotenkin lohduttoman kylmältä ja kolkolta. Täytyy kai taas vetäytyä haaveilemaan toisenlaisesta maailmasta...
Mikset heittäydy realistiksi, ja haaveile tapaavasi sellaisen naisen johon juuri sinä "kolahdat"?
Toki siitäkin voi haaveilla, mutta ulkonäköön perustuva kolahtaminen ei ole mitenkään erityisen riemukasta siinäkään tapauksessa että se kohdistuisi juuri minuun. Minun on hieman vaikea kunnioittaa sellaista ulkonäkökeskeisyyttä, oli kyse sitten miehestä tai naisesta.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta oma syyni on se, että sitä naista, johon todella "kolahtaisin" odotellessa on mennyt jo niin monta yksinäistä vuotta. Olen ihan ok-näköinen ja normaali mies, tosin en mikään hillitön bilettäjä ja vähän keskimääräistä lyhyempi. Voisiko jo tuo estää sen "kolahduksen" syntymisen. Tutut naiset kyllä ihan mielellään juttelevat kanssani, tulevat oma-aloitteisesti lounaspöytään jne. eli kovin etova tyyppi tuskin olen.
Minulla on ihan samanlaiset fiilikset tästä aiheesta. Joskus teininä "tavistytöt" tuli ohitettua ja katsottua vain sitä pintaseksikkyyttä (mikä on usein pelkkää meikkiä ja provosoivaa vaatetusta), mutta nykyään tilanne on lähinnä päinvastainen. Tietenkään sellainen nainen, joka on jollain lailla epämiellyttävän oloinen, tuskin muuttuu kiinnostavaksi ajankaan kanssa, mutta sitä sen sijaan on tapahtunut usein, että ensi näkemältä "ohi" mennyt nainen, jossa ei siis ole tuota pintaseksikkyyttä, alkaa tutustumisen myötä näyttää silmissäni huomattavasti paremmalta, kai se on sitä sisäistä kauneutta, joka heijastuu ulkonäköönkin, kun näke eja kokee ihmisen kokonaisuutena. Harmi vaan että nämäkin kiinnostukset ovat minulla jääneet yksipuolisiksi.
Mistä helvetistä sä sen ULKONÄÖN tähän keskusteluun vedit????? Mulyta nyt paloi hihat, en sua aivan noin typeränä osannutkaan pitää,.. tanan ääliö!
Minusta tuntuu (ja monesti olen sen nähnytkin vierestä seuranneena) että suurin syy siihen miksi jotkut eivät vain millään löydä ketään vaikka yrittävät on se, että arvioi oman tasonsa väärin. M ja muut voi sanoa mitä vaan, mutta ihmiset harvoin ihastuvat itseään huomattavasti ulkonäöllisesti vähemmän puoleensavetävään ihmiseen. Pätee myös muihin ominaisuuksiin, pituus, koulutus jne. usein haetaan suunnilleen oman tasoista kaikin puolin. Jos sitten katselee ja yrittää vain itseään tasokkaampia (en keksi parempaa sanaa, vaikka kuulostaa huonolta), on se todella vaikeaa. Tietysti sille ei voi mitään jos ei kiinnostu niistä omantasoisista tai vielä vaatimattomammista. Esimerkkinä tiedän n. 45-vuotiaan miehen joka ei ole mitenkään poikkeuksellinen positiivisessa, muttei myöskään negatiivisessa mielessä. Hän kuitenkin yrittää vain 28-35-vuotiaita naisia ja kiinnostuu vain heistä. Hän todella haluaisi rakastua, eikä olla yksin (lapseton mies), muttei tajua että yleensä tuonikäiset hakevat omanikäistään, tai sitten miehessä pitäisi olla jotain todella erikoista (superkomea, rikas tms.)
Ei tuossa ole mitään absurdiin viittaavaa.
Sitä minä ihmettelen jos täysin ei-seksikkääksi koettu nainen kuukausien tuntemisen jälkeen alkaakin tuntua pantavalta. Naisen olemus tutustuttaessa, on siis tehnyt mieheen täysin yhdentekevän vaikutuksen.
V'ähän vaikea on ymmärtää, ettei tuo tavisnainen (joka luonteensa johdosta alkaa tuntua aina vaan puoleensavetävämmältä) olisi tuntunut heti alussakin jonkin verran puoleensavetävältä.
eli miehelle kelpaa nainen kuin nainen paremman puutteessa, eli seksi viettiä kaikki on vain. Sitten kun parempi pakkaus on saatavilla laitetaan ruttuinen paketti vaihtoon. Rakkaus=never heard..
Siltä ainakin tuntuu. Halutessasi voit lukea edellisen vastaukseni kakkoskappaletta.
"Sitä minä ihmettelen jos täysin ei-seksikkääksi koettu nainen kuukausien tuntemisen jälkeen alkaakin tuntua pantavalta. Naisen olemus tutustuttaessa, on siis tehnyt mieheen täysin yhdentekevän vaikutuksen.
V'ähän vaikea on ymmärtää, ettei tuo tavisnainen (joka luonteensa johdosta alkaa tuntua aina vaan puoleensavetävämmältä) olisi tuntunut heti alussakin jonkin verran puoleensavetävältä."
Mutta samalla tavalla melkein kaikille heteromiehille kaikkien miesten ulkonäkö on ei-seksikäs ja täysin yhdentekevää. Onko tämä taas niitä juttuja että naisella on oikeus tuntea näin miehiä kohtaan mutta miehellä ei naisia kohtaan?
Naisten kielellä kemia=kiima.
Kivempi tommone sievempi sana eiks jee
Voi ehkä joillakin harvoilla naisilla ollakin, mutta ei kaikilla!! Siinä mies menee metsään, jos noin luulee! Ja nainen ei saa olla mikään jakorasia!
Jaa mä en tiedä mitä se kemia on, mutta jos se pitää jotenkin määritellä, niin kyllä se on sitä, että toinen tuntuu hyvältä, juttu kulkee, vetovoimaa on ja ajatusmaailmat menee yksiin.
Mulla kyllä kolahtaa tai ei ekoilla treffeillä. Oon joskus deittaillut pidempääkin, mutta huomannu, että jos ei heti ole sitä jotain ilmassa, niin ei sitä myöhemminkään oikein ole.
Nykyisen miehen kanssa ekat treffit kesti 12 tuntia, eikä edes menty sänkyyn. Ei pariin kuukauteen. Mutta se päivä ja seuraava yö meni vaan jutellessa, koska oli niin kivaa. Toinen oli kuin sielunkumppani. Ikinä ei ole niin hauskaa ja upeaa ollut kenenkään kanssa kuin hänen kanssaa on. Sängyssäkin menee hyvin, mutta se on vain kirsikka kakun päällä. Pohjalla pitää olla muutakin kuin kiima.
Joten se kohlhdus on mun puolelta kyllä henkinen, mutta onhan siinä tietysti taustalla myös se fyysinen vetovoima eli toisen tuntee haluttavaksi.
Voihan tässä tietysti olla sekin juttu taustalla että naisilla on "varaa" odotella sitä kolahtamista, kun taas monet miehet, kuten minä, suostuvat etsimään sitä kemiaa pitempäänkin jos muuten toinen vaikuttaa kiinnostavalta. Niitä tilaisuuksia kuitenkin tarjoutuu niin harvoin, että mielellään etsii toisesta hyviä puolia vaikka heti ei taivaasta iskisikään salamoita.
Se on kyllä hukkaan heitettyä elämää, jos jää odottelemaan sitä mahdollista syttymistä! Nainen vain kokee, että mies jäi vain helmoihin roikkumaan.
Kyllä nainen toivoo, että mies todella haluaa häntä. Tuolaiset roikkumiset ovat ikäviä. Sitä syttymistä kun aniharvoin (jos koskaan) enää aikojen päästä tapahtuu.
Juu, siinä syttyy aivan muut tunteet, kuin rakkaus tai seksihalut, jos toinen pyörii vain jaloissa ja helmoissa ;) . . . suataapi aina välillä keittiössä jysähtää :))
Se on todella ärsyttävää sellainen roikkuminen. Jos nainen on kiinnostunut, hän itsekin joskus soittaa tai laittaa tekstarin. En käsitä miten suoraan jotkut haluavat heille sanottavan, kun soittelevat perään, laittavat viestiä, pyytävät treffeille vaikka aina on "muuta tekemistä". Se on ystävällinen tapa ilmaista että EI KIINNOSTA. Kellään naisella ei ole niin kiire, että jos oikeasti mies kiinnostaa, etteikö häntä ehtisi tapaamaan.
Naisilla on useinkin tenavat hoidettavanaan, eikä pieniä tenavia voi yksinkään jättää! Mies ei saa olla niin itsekeskeinen, ettei suostuisi joustamaan! . . . Mutta ei siinä tule mitään vahinkoa, vaikka mies ei joustaisikaan, sillä sellainen suhde kaatuu kuitenkin myöhemmin!
Siis tarkoitin tällä sellaisia että ollaan käyty pari-kolme kertaa treffeillä, eikä ihastumista synny (naisen taholta) ja sitten toinen jää roikkumaan. Joka tapauksessa siis nainen kyllä ilmaisee kiinnostuksensa jos sitä on.
Minulla on kokemusta muutamasta suhteesta, pisin kesti 16 vuotta. Yhdessäkään noista ei ollut kemiaa omalta puoleltani alussa, ekoillakaan treffeillä, eikä sitä vuosien myötäkään tullut. Eikä myöskään rakastumista. Kiltteyttäni aloin suhteisiin, en uskaltanut pahoittaa miehen mieltä sanomalla etten halua. Yritin kyllä monesti katkaista välit. Olen nyt katkera siitä, että olen joutunut olemaan myös intiimeissä suhteissa miesten kanssa joiden kanssa en ole halunnut olla. Tunnen oloni häväistyksi. Jos fyysistä vetovoimaa ei ole, minulla ainakin seksi sattuu sekä fyysisesti että henkisesti. Pari vuotta olen ollut yksin, ja koska pelkään että joudun uudelleen samaan, en ole paljon miehiä tapaillut.
Olen jo siinä iässä, että olen nähnyt muutaman ystäväni avioeron. Useimmiten nainen on jättänyt miehen, ja he ovat kertoneet että alunalkaenkin alkoivat miehen kanssa seurustelemaan järkisyistä pikemminkin kuin tunnesyistä. Noissa liitoissa miehille olisi kelvannut pelkkä kaveripohjakin, ja esim. nukkuminen eri huoneissa tai jopa eri asunnoissa olisi miehille ollut ok. Mutta kolmikymppisinä naiset alkoivatkin haluta suhteen josta saa enemmän.
Kemiaa sen sijaan olen tuntenut elämäni aikana n. 3 mieheen joihin olen tutustunut. Kemiaa on tuntunut muihinkin, mutta en ole tutustunut heihin sen kummemmin. Nuo miehet eivät kuitenkaan ole olleet sopivia itselleni, alko- ja pelimiehiä, siksi en alkanut heidän kanssaan millekään vaikka mieli teki kovasti. Nyt olen tyytyväinen, tuo kemiakin on poissa enkä edes ymmärrä mitä heissä olen nähnyt.
Nyt alan vähitellen tapailla miehiä. Yksillä treffeillä kävin, mies oli osittain todella sopiva minulle, osittain jopa pelottavan erilainen. Mutta kemiaa ei ollut pätkääkään, joten siitä ja eräästä henkilökohtaisesta syystä en tavannut toisen kerran. Mutta voisin olla avoin tapaamaan jonkun miehen toisenkin kerran jos mies vaikuttaisi kohtatalaiselta. Ystäväni ovat kertoneet, että kemia voi syntyä myöhemminkin. Itseni on kyllä vaikea uskoa sitä omien kokemusteni perusteella. Mutta kuulema 2-3 treffikerran sen kuulema jo tietää. Tämä on minulle iso ongelma. En uskalla tapailla miehiä, kun mietin että mistä sen sitten tietää kannattaako alkaa tapailemaan tai voisiko tulla jotakin. En halua enää joutua nalkkiin vankilaan. Jos vähän aikaa tapailee miestä, niin sitten on jo vaikea päästä miehestä eroon. Jos treffikulttuuri Suomessa olisi kevyempää, niin että voisi tapailla miestä ilman velvoitteita yhteisestä tulevaisuudesta, uskaltaisin itse ainakin tapailemaan useammin.
On todella vaikea löytää miestä joka olisi henkisesti samalla tasolla, ja jonka kosketus ei olisi vastenmielinen tai joka tuntuisi enemmän kuin pelkältä kaverilta.
Ulkonäkö merkkaa molemmille sukupuolille. Omalla kohdallani olen miesten ulkonäköihailut/halveksinnan kokenut karvaasti. Toisaalta tuntuu surulliselta että en kelpaisi miehille jos en olisi tämännäköinen, toisaalta olen hyväksynyt sen, haluanhan itsekin ok-näköisen miehen, enkä ainakaan ylipainoista sillä myös minä kaipaan lenkki/liikuntakumppania.
Tietysti toivon sinullekin kaikkea hyvää, oli se sitten suhteessa tai yksin, mutta lohtua tuo jaetut samankaltaiset kokemukset. "On todella vaikea löytää miestä joka olisi henkisesti samalla tasolla, ja jonka kosketus ei olisi vastenmielinen tai joka tuntuisi enemmän kuin pelkältä kaverilta."
Itse en ole koskaan rakastanut miestä enkä edes juurikaan himoinnut, muuta kuin haaveissani. Saan paremmin tyydytyksen yksin kuin miehen kanssa. Osaltaan siihen voi vaikuttaa se, etten ole koskaan uskaltanut tapailla niitä alfoja vaan olen aina tyytynyt vaatimattomampaan, "helpommin pidettävään" tapaukseen. Olen deittaillut useita miehiä ja suhdeviritelmiä harrastanut "puolipakolla", olen kokeillut josko se nyt tästä lähtisi ja josko tämä nyt jossakin joskus tuntuisi. Mukavia miehiä on olleet ja ihan fiksujakin, ihan okn näköisiäkin mutta ajanvietto heidän kanssaan on ollut kuin kaverin kanssa olisi ollut. Ihan typerää hommaa, olen lopettanut tämänkaltaisen pelleilyn ja oppinut olemaan onnellinen/tyytyväinen yksin.
Uskon että miehetkin vain harrastavat seurustelua paremman ajanvietteen puutteessa ja tietty vakiseksin vuoksi, harvassa on todellinen rakkaus ja oikeat tunteet/motiivit. Tiedän useita pareja joissa ollaan vaan yhdessä kun ei muutakaan ole ja ollaan yhdessä kun kaikki muutkin ovat. Ja voi sitä valituksen määrää, ei edes kavereita jaksa enää nähdä kun he purkavat onnettomasta/epätyydyttävästä suhteestaan sydäntään, olen monesti sanonut heille että olkaa sitten yksin jos on suhteessa noin hankalaa. En minä sellaista elämää itselleni halua, olen ennemmin yksin.
On parempi elää yksin, kuin huonossa suhteessa. Olen sen itsekin huomannut. Silloin jää oma elämä elämättä, jos pysyy suhteessa, vaikka ei haluaisikaa olla. Sellaisessa tilanteessa joutuu elämään vain sen toisen elämää ja sopeutumaan hänen toiveisiin ja tapoihin. . . eikä saa toteuttaa omia toiveita ja mielitekoja. Vaikka yhdessä ollaankin, niin silti suhde ja kumppani jää etäiseksi. Silloin on paras laittaa käsi sydämelle ja kysyä itseltään, haluanko minä todella tätä? Jos kaipaa muutosta elämäänsä, niin sitä ei tule muuten, kuin itse määrätietoisesti siihen pyrkimällä!!
Vaikka kemiat tuntuisi silloisen ihastuksensa kanssa kolahtavan yhteen, niin kannattaisi ajatella että tuleeko siitä pidemmän päälle mitään. Liian hätäisesti tehty päätös saattaa laittaa koko loppuelämän sekaisin, varsinkin parisuhteessa eläville uuden löytäminen sekoittaa jo olemassa olevan perhe-elämän. Ei aina ole oikein sekään että ajatellaan vain itseään ja lapset kulkevat siinä ohella paikasta toiseen vanhempien ailahtelujen mukana.
Tietenkin huono suhde kismittää ja tekisi mieli lähteä, etsiä parempaa, rakkaampaa... Mutta harva on niin ajatusten lukija, että tietäisi mitä kohtalo tuo tullessaan, kestääkö onni lopun elämää vai onko pelkkä lyhytaikainen pyrähdys ja sitten on taas yksinäisyys.
Huonossa suhteessa eläville saattaa tullakin joskus eteen ihastus joka vie mukanaan, tai sitten lopahtaa johonkin käsittämättömään väärinkäsitykseen, joka erottaa ihastuneet toisistaan. Mielestäni silloin ei ole kaikista tunteista huolimatta ihastus ollut kestävällä pohjalla, ja ero onkin tapahtunut ennenkuin on muutettu yhteen.
Siltikin se saatta olla jonkilainen ratkaisu onnettomaan parisuhteeseen ja lähtö uudelle alulle. Mutta yksinäisyys panee varmasti monenkin ajattelemaan ja punnitsemaan teenkö oikein. Siltikin jos on ollut ns. "tossun alla", henkisestä alistamisesta puhumattakaan on varmasti vapauttavaa muuttaa erilleen ja asumaan omana itsenään muualla.
Ihastuksella ei mikään suhde pysy kasassa. Kestävä ja viihtyisä suhde on vuosien tulosta sisältäen useita ratkaistuja riitoja. Kun vielä 10 vuoden jälkeen kemiat kolisee suotuisasti niin lakanat laulaa ja tulevaisuuskin usein näyttää hyvältä.
Ehkä nämä lyhyet ja intohimon täyttämät suhteet ovat myös joillekin tarpeellisia ja hyödyllisiä.