Kävipä niin, että näin vaihto-opiskeluni loppupuolella laitoin ihan kiinnostuksen vuoksi profiilin Suomi24:n treffipalstalle. Pidin profiilia hieman toista kuukautta ja tulihan siinä juteltua jos jonkinlaisten mukavien naisten kanssa, joskaan tapaamaan en tietenkään ketään päässyt ja vaihto-opiskelu oli aika monelle kynnyskysymyskin.
Mutta sitten hieman yllättäen sain pitkähkön ja ajatuksen kanssa kirjoitetun viestin naiselta, jonka profiili oli täysin tyhjä. Aiempien kokemusteni puolesta olin hieman varovainen, koska en tiennyt millainen tyyppi profiilin takaa löytyy. Viestien vaihdosta alkoi viestittely ensin täällä ja aika pian myös messengerissä. Ongelmana tahtoi olla aina välillä olla yhteisen ajan löytäminen, molemmat kun ovat jokseenkin aktiivisia ihmisiä niin opiskelumaailmassa kuin sen ulkopuolellakin. Poistin sittemmin profiilini täältä, koska minulla ei yksinkertaisesti riitä aika, ja vielä vähemmän innostus, jutella useampien naisien kanssa yhtäaikaa.
Nyt on tullut keskusteltua sitten viimeiset pari viikkoa skypelläkin, ja ainakin itsestäni on pikku hiljaa alkanut tuntua, että tässä naisessa voisi olla ainesta. Hän on luonteeltaan ehkä hieman suunnitelmallinen - jopa huomattavasti itseäni suunnitelmallisempi. Toisaalta sen mitä hän ehkä spontaaniudessa menettää, korvaa hän monin verroin keskustelutaidoillaan ja kyvyllä kuunnella. Toisaalta arvostan myös paljon hänen liikunnallisuuttaan. Vielä olisi kuukausi aikaa, ennen kuin pääsen tapaamaan hänet ensimmäistä kertaa. En oikein tiedä millaiset odotukset hänellä mahtaa olla minua kohtaan. Omien sanojensa mukaan odottaminen ja etäisyys ei haittaa häntä ylitsepääsemättömästi, vaikka toki harmittaakin. Vajaa kuukausi on vielä aika pitkä aika odottaa ensitapaamista, mutta toisaalta on enemmän ja enemmän vahvistunut käsitys siitä, että hyviin ihmisiin kannattaa panostaa.
Kysymys onkin, että pitäisikö minun tulkita näin, että hän on minusta kuitenkin melko kiinnostunut? Keskusteluissa ei ehkä kummankaan puhetyyliin kuulu aivan vallaton ylistäminen, joten olen yrittänyt rivien välistä lukea missä mennään. Nykyisellään molemmat ottavat melkolailla yhtä aktiivisesti yhteyttä. Hän usein kehuu sitä, kuinka voi jutella kanssani "mistä vaan" ja toisaalta myös sitä, että olen ikäisekseni nähnyt jo hieman maailmaakin. Skype-puhelut venyvät helposti yli tunnin jutellessa. Onko hän tosissaan vai vedätetäänkö minua vain pahan kerran?
Millaisia odotuksia hänellä mahtaa olla kohtaamisen suhteen? Aiemmat kokemukseni vastaavanlaista pitkän juttelun jälkeen tapaamisista ovat vähän ristiriitaisia. Koen olevani kohtuullisen katseenkestävä, ihan normaalin liikunnallinen ja muutenkin sosiaalinen tyyppi. Olen opinnoissani melko lähellä valmistumista ja hänkin puolivälissä. Molemmat opiskelevat perinteisesti kovapalkkaiseksi miellettyjä aloja, joten tulevaisuuskin näyttäisi mukavalta. Jotenkin olen mieltänyt niin, että tavatessa kannattaa varmasti aluksi ottaa ihan rennosti ja tunnustella vähän missä mennään. Joskus olen tehnyt senkin mokan, että olen lähtenyt liikkeelle liian nopeaan. Nyt haluaisin pelata varman päälle. En ole lisännyt häntä edes facebook-kaveriksi, koska en haluaisi rinnastaa häntä niihin kolmeen sataan muuhun, joita "kavereiksi" kutsun.
Kertokaapas mielipiteitä, kuulostaako tämä ihan pöljältä? Onko teillä antaa vinkkejä?
Mutta sitten hieman yllättäen sain pitkähkön ja ajatuksen kanssa kirjoitetun viestin naiselta, jonka profiili oli täysin tyhjä. Aiempien kokemusteni puolesta olin hieman varovainen, koska en tiennyt millainen tyyppi profiilin takaa löytyy. Viestien vaihdosta alkoi viestittely ensin täällä ja aika pian myös messengerissä. Ongelmana tahtoi olla aina välillä olla yhteisen ajan löytäminen, molemmat kun ovat jokseenkin aktiivisia ihmisiä niin opiskelumaailmassa kuin sen ulkopuolellakin. Poistin sittemmin profiilini täältä, koska minulla ei yksinkertaisesti riitä aika, ja vielä vähemmän innostus, jutella useampien naisien kanssa yhtäaikaa.
Nyt on tullut keskusteltua sitten viimeiset pari viikkoa skypelläkin, ja ainakin itsestäni on pikku hiljaa alkanut tuntua, että tässä naisessa voisi olla ainesta. Hän on luonteeltaan ehkä hieman suunnitelmallinen - jopa huomattavasti itseäni suunnitelmallisempi. Toisaalta sen mitä hän ehkä spontaaniudessa menettää, korvaa hän monin verroin keskustelutaidoillaan ja kyvyllä kuunnella. Toisaalta arvostan myös paljon hänen liikunnallisuuttaan. Vielä olisi kuukausi aikaa, ennen kuin pääsen tapaamaan hänet ensimmäistä kertaa. En oikein tiedä millaiset odotukset hänellä mahtaa olla minua kohtaan. Omien sanojensa mukaan odottaminen ja etäisyys ei haittaa häntä ylitsepääsemättömästi, vaikka toki harmittaakin. Vajaa kuukausi on vielä aika pitkä aika odottaa ensitapaamista, mutta toisaalta on enemmän ja enemmän vahvistunut käsitys siitä, että hyviin ihmisiin kannattaa panostaa.
Kysymys onkin, että pitäisikö minun tulkita näin, että hän on minusta kuitenkin melko kiinnostunut? Keskusteluissa ei ehkä kummankaan puhetyyliin kuulu aivan vallaton ylistäminen, joten olen yrittänyt rivien välistä lukea missä mennään. Nykyisellään molemmat ottavat melkolailla yhtä aktiivisesti yhteyttä. Hän usein kehuu sitä, kuinka voi jutella kanssani "mistä vaan" ja toisaalta myös sitä, että olen ikäisekseni nähnyt jo hieman maailmaakin. Skype-puhelut venyvät helposti yli tunnin jutellessa. Onko hän tosissaan vai vedätetäänkö minua vain pahan kerran?
Millaisia odotuksia hänellä mahtaa olla kohtaamisen suhteen? Aiemmat kokemukseni vastaavanlaista pitkän juttelun jälkeen tapaamisista ovat vähän ristiriitaisia. Koen olevani kohtuullisen katseenkestävä, ihan normaalin liikunnallinen ja muutenkin sosiaalinen tyyppi. Olen opinnoissani melko lähellä valmistumista ja hänkin puolivälissä. Molemmat opiskelevat perinteisesti kovapalkkaiseksi miellettyjä aloja, joten tulevaisuuskin näyttäisi mukavalta. Jotenkin olen mieltänyt niin, että tavatessa kannattaa varmasti aluksi ottaa ihan rennosti ja tunnustella vähän missä mennään. Joskus olen tehnyt senkin mokan, että olen lähtenyt liikkeelle liian nopeaan. Nyt haluaisin pelata varman päälle. En ole lisännyt häntä edes facebook-kaveriksi, koska en haluaisi rinnastaa häntä niihin kolmeen sataan muuhun, joita "kavereiksi" kutsun.
Kertokaapas mielipiteitä, kuulostaako tämä ihan pöljältä? Onko teillä antaa vinkkejä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvältähän tuo kuulostaa. Tuskin tuo tyttö nyt lämpimikseen tuntikausia juttelisi :)
"Kertokaapas mielipiteitä, kuulostaako tämä ihan pöljältä? Onko teillä antaa vinkkejä?"
Pidä pää kylmänä. Muista, että nainen saattaa puhua ihan mitä tahansa paskaa netissä sekä siellä tapaamisessa, ja hylätä siitä huolimatta kuin vanhan rukkasen heti sen tapaamisen jälkeen.
Tämä on kyllä ihan totta. Toisaalta olen henkilökohtaisesti tavannut sellaisia ihmisiä tähän mennessä hyvin vähän. Mielestäni on toisaalta ihan loogista, ettei nainen anna tapaamisen jälkeen suurempaa vastakaikua, mikäli häntä ei kiinnosta. Aika monet miehet, minä mukaan lukien, on aika huono lukemaan pienempiä tai suurempia vihjeitä. Suoraan sanominen tai käytöksellä selväksi tekeminen säästää monilta väärinkäsityksiltä. Sen voi silti tehdä kohteliaasti ja tahdikkaasti.
Ei kuulosta yhtään pöljältä. Minusta kuulostaa kivalta, että olette löytäneet ihmissuhteen, jossa voi jutella mistä vain. Täytyy vain muistaa, että oikeasti ihminen on paljon enemmän kuin ajatuksensa - oikeasti ihminen on fyysinen olento, joka elää sosiaalisessa todellisuudessa. Jotta voisitte seurustella, ei riitä, että ajatuksenne sopivat yhteen, vaan teistä täytyy myös tuntua hyvältä olla toistenne seurassa ja elämäntyylienne on sovittava yhteen. En sano tätä koska olen pahanilmanlintu tai hirveän pinnallinen ihminen, vaan koska tiedän omasta kokemuksesta, mistä puhun. Tutustuin vuosia sitten netissä mieheen, joka oli kuin luotu minulle. Puhuimme ummet ja lammet. Tuntui, että olimme löytäneet todellisen sielunkumppanimme toisistamme. Kun lopulta tapasimme, oli todella katkeraa joutua toteamaan, että rakastuminen oli ollut pitkälti fantasiaa. Netin ulkopuolella meillä oli aika paljon ikäeroa, en pitänyt miestä yhtään viehättävänä ja todellisuus löi kasvoille siinäkin, että työ/opiskelutilanteemme olivat kerta kaikkiaan liian erilaiset. Näitä asioita ei vaan tajunnut niin kauan kuin suhde perustui chattiin. Älä siis lataa kaikkia unelmiasi ja odotuksiasi tähän naiseen. Tai lataa vaan, sellaistahan se elämä on. Särkyneestä sydämestä paranee kyllä... mutta ehkä kannattaisi alussa yrittää pitää pää vähän viileämpänä, ja ajatella, että olette ystäviä. Sitä teistä tulee aivan varmasti. Ja sitten jos välilänne tuntuu olevan kipinää, niin pidä sitä ihanana bonuksena! Tapailua romanttisessa mielessä kannattaa ajatella enemmän vasta sitten, kun olette tavanneet.
Jotenkin vaikea suhtautua tosissaan tällaisten viestien kirjoittajiin. Eikö olisi hieman vaivaantunut fiilis, jos se sun naisesi lukisi ton sun juttusi? Jos oot tosissasi sen kanssa, ootko tyhmä ottaessassi riskejä tänne kirjoittelemalla?
Ettekö te ihmiset ajattele ollenkaan, että suomi on pieni maa ja suomi24 treffien kävitjä lukee näitä palstoja. Miksi yksilöitte kaiken aivan pikkutarkkaan tänne niin, että lukija aivan varmasti tunnistaa itsensä 101% tekstistä. Ai, mitä sitten? Mieti sitä.
Ja aloittajalle vielä, ja aloittajan naisellekin, rauhoitu asian kanssa ja käy katsomassa paikan päällä millainen nainen on oikeasti. Vastassa on sokkotreffeillä monesti naislahna tai miesmörökölli. Siihen loppuu kaikki kaunis jutustelu. Jos tästä kynnyksestä pääsee yli, niin sitten alkaa ihan oikeat pari viikkoa jolloin tunnustellaan voisiko tapailu jatkua. Turhaan sitä etukäteen spekuloit.
olet vaihdellut tämän naisen kanssa.
Kyllä niistä kuvistakin jos ovat tuoreita aina jonkinlaista kuvaa saa siitä miltä henkilö näyttää. Myös pituus ja painokin kertoo jotain.
Minä en laita koskaan kuviani yleisille deittisaiteille kaikkien nähtäväksi, mutta kyllä katson tarpeelliseksi heti ensimmäisessä vastauksessa jonkun naisen yhteydenottoon pari kuvaani mukaan laittaa. Se vaan että ei tällainen tahdo onnistua kun ihmiset eivät oikein uskalla antaa E-mail osoitteitaan, en tiedä mitä he siinä niin pelkäävät kun ei pelkästä mailiosoitteesat vielä oma nimimikään selviä.