Olisiko ihanaa, kun ihmiset eivät yrittäisi omia puolisoitaan itselleen omiin tarkoituksiinsa ja käyttöönsä, vaan annettaisiin toistemme olla vapaita. Yhdessä voisi olla, mutta elää myös sitä ikiomaa elämää, ilman kahleita. Miksi pitää noudattaa vanhoja perinteitä, jos ne eivät niin suurelle osalle porukasta sovi?
Uutta ajattelua kehiin. Ei lähdetä perinteiseen avioliittoon, jos ajatusmaailma sen kanssa sotii. Ei toista ihmistä voi omistaa, mielestäni. Mieti mikä sopii sinulle!
Uutta ajattelua kehiin. Ei lähdetä perinteiseen avioliittoon, jos ajatusmaailma sen kanssa sotii. Ei toista ihmistä voi omistaa, mielestäni. Mieti mikä sopii sinulle!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No montako vaimoa/miestä itse suvaitset omalla kumppanillasi?
Montako itselläsi ajattelit pitää?
Ei ole ihan helppo rasti, sillä monelle tuo perinteinen malli on se 'tutumpi'.
Itse en pysty keskittymään kuin yhteen suhteeseen kerrallaan.
En osaa jakaa tunteitani monen ihmisen kanssa, enkä myöskään rakastu
vastakkaiseen sukupuoleen kovinkaan helposti.
Tämä perinteinen malli sopii siis minulle paremmin kuin 'vapaana oleminen'.
Vapaana olen tämän valintani kuitenkin tehnyt.
"Ei lähdetä perinteiseen avioliittoon, jos ajatusmaailma sen kanssa sotii." - tämän ymmärrän. Mutta valintahan on jokaisen oma. Ei avioliittoon voi nykyaikana ketään pakottaa.
En kyllä mitenkään ymmärrä miten edellisen lauseen kanssa sopii yhteen muun viestisi sanoma, että kenekään ei pitäsi kuunaan mennä avioliittoon. Mitä sitten jos oma ajatusmaailma ei sodikaan perinteisen avioliiton kanssa? Silti olet kuitenkin tuomitsemassa koko avioliittoa "suurelle osalle" sopimattomana, vanhentuneena instituutiona. Ja ihan puhtaasti omista lähtökohdistasi, edes pysähtymättä miettimään miten muut sen mahtaisivat kokea, tai että miten "suuri joukko" todellisuudessa onkaan kyseessä.
Itselleni olisi uppo-outo ajatus, että kaikki eläisivät avoimissa suhteissa. Ihmiset kuitenkin tekevät lapsia, perustavat perheitä, ostavat yhteisen asunnon, ja niin edelleen. Kaikki nämä vaativat sitoutumista. Jos lapsia tekee tai muuten sitoutuu pitkäaikaisiin parisuhdejuttuihin kuten yhteiseen omistusasuntoon, ei voida vaan pitää realistisena, että kenelläkään ei koskaan olisi mitään kahleita, oltaisin täysin vapaita, ja että toisesta ei "omistaisi" edes hiukkasta.
Kaikki liitot eivät toki ole toimivia, mutta jos niissä ei olisi mitään hyvää, tuskin kukaan menisikään naimisiin, tai ainakaan pysyisi liitossa. Puolet avioliitoista päättyy eroon. Senkö takia sen toisenkaan puolen ei pitäisi edes yrittää?
Rakkaus on pohjimmiltaan vapautta. Kukaan ihminen ei ole esine minkä voisi omistaa. Jokaisen ”sielu” tai psyyke on hänen omansa, eikä sitä toinen voi viedä – ellei siihen anna mahdollisuutta.
Kukaan ihminen ei anna tarkoitusta eikä merkitystä elämälle, vaan se täytyy löytää itse. Jokaisen on itse elämänsä elettävä, sitä ei kukaan toinen voi tehdä sinun puolestasi.
Rakkaus on sitä, että me annamme itsestämme hyvää. Meidän olemassa olollamme on merkitys siinä että saamme tehdä niin. Siksi tarvitsemme vapautta, mutta vapaus ei tarkoita sitä että silloin voimme tehdä pahaa. Se on oikeastaan vapauden vastakohta – pakonomainen kapina tai pakeneminen johonkin missä meidän ei enää tarvitse itse päättää ja ottaa vastuuta päätöksistämme.
Vapaa ihminen ei petä toisia mutta ei myöskään antaudu toisten petettäväksi; häntä voisi sanoa viattomaksi mutta ei naiiviksi. Hän ”on vapaa tavalla, joka ei ole mielivaltaa vaan mahdollisuutta olla oma itsensä, ei kimppuna ahneita haluja vaan herkkätasapainoisena rakenteena, jolla on joka hetki edessään valinta kasvun tai rappeutumisen, elämän tai kuoleman välillä.”
Hän ”luopuu narsistisuudestaan ja hyväksyy ihmisen traagisen rajallisuuden.”
Hän ”omaksuu elämän ylimmäksi päämääräksi itsensä ja lähimmäistensä täyden kasvun edistämisen. ”
Hän ” tietää, että tämä tavoite edellyttää kuria ja todellisuuden kunnioittamista.” ja ”on valmis luopumaan kaikenlaisesta omistamisesta voidakseen täydellisesti olla”.
”Jos katsotaan rakkautta omistamisen näkökulmasta on henkilö jota rakastaa objekti jonka haluaa omistaa, kontrolloida, pitää vankina ja yrittää rajoittaa. Fromm sanoo että olla-dimensiossa rakastaminen tarkoittaa produktiivista toimintaa, toisesta huolehtimista, halua oppia tuntemaan toista ja vahvistaa häntä sekä iloitseminen toisen kehittymisestä.”
http://www.nina-michael.com/finnisch/henkinen-koeyhyys-rikkaassa-maailmassa.html
Niin, rakkauteen eikä vapauteen kuulu pettäminen eikä valehtelu. Jos lupaa ja tahtoo olla hyvä toiselle, harvoin se onnistuu pitämällä useampaa seksikumppania. Vanhat perinteet juuri pitävät yllä pettämisen ideologiaa. Vaan se, ettei halua rakastaa aidosti, vaan nautiskella itsekseen, ei taas ole vapautta. Se on tätä hillitöntä vapaudesta pakenemista.
Pettämistä pidetään niin hirveänä, tai väärin sanoa pettämistä, ehkä ennemmin useampia seksi suhteita. Jos kulttuuri ei painostaisi niin vahvasti yksiavioisuuteen sopiminen vapaammista suhteista olisi helpompaa. Tämä ei merkitsisi ettei pystyisi elämään tasapainoista perhe-elämää vaan jokaisen pitäisi pysyä sopimuksen rajoissa.
Näin voisi pikkujouluissa ja vastaavissa mennä pidemmälle hyvällä omallatunnolla tai jos puolisoilla ei selvästi eroavat seksuaaliset tarpeet, voisi aktiivisempi osapuoli saada tyydytyksensä muualta.
Tällöin voisi jopa mustasukkaisuus ja erot vähentyä kun ihminen voisi toteuttaa luontaista viettiään joka näyttää voimistuvan esim. alkoholin vaikutuksesta.
No huh huh
Ajattelehan nyt vähän mitä kirjoitat?
Pettäminen = petos. Eli kun teet lupauksesi vastaisesti, niin silloin petät. Se voi olla mitä tahansa pettämistä, ei pelkästään seksuaalista.
Eli miksi edes luvata sellaista mitä ei edes aio pitää? Tämä ihmetyttää minua jatkuvasti. Vapaa ihminen voi valita sellaisen muodon ja tavan joka EI loukkaa muita.
Mistä sinä muuten erotat milloin ”vietti” toimii ”luontaisesti” ja milloin se on opittua käyttäytymistä? En muuten tiedä että missään ns. alkupäiskulttuurissakaan vietettäisiin holtitonta seksuaalielämää...
Alkoholi EI voimista haluja vaan LASKEE kykyä itse kontrollointiin laskemalla tietoisuuden tajuntaa, eli keskushermosto lamaantuu.
Emme ole yksiavioisia, se on totta. Mutta oletko tullut miettineeksi että on sellainenkin muoto kuin ”sarja-avioisuus”? Koska ihmisen elinikä on pidentynyt, niin voimme olla useassa parisuhteessa elämämme aikana, mutta yhden kanssa kerrallaan. Miksi niitä täytyy olla monta yhtä aikaa? Kuka tahansa haaremissa eläjä voi kertoa, että se muoto vaatii hyviä ihmissuhdetaitoja että onnistuu edes jotenkin. Pahimmillaan se on jatkuvaa toraa ja kilpailua.
Mustasukkaisuus kuuluu tietyssä määrin rakkaussuhteeseen. Se ei suinkaan vähene sillä, että osoitetaan entistä vähemmän välittämistä ja osoittamalla ettei toinen olekaan mitenkään erityinen sinulle. Jos tuo tunnepuoli on vähemmän vahva, silloin onnistuu myös useamman partnerin pitäminen – ainakin jonkun aikaa.