takia olemme saaneet kärsiä paljon kaikenlaista harmia ja mielipahaa. Mieheni vanhemmat ovat eronneet jo, kun mieheni oli itse pieni lapsi. Poika jäi tuolloin asumaan äitinsä kanssa ja oli tekemisissä isänsä kanssa epäsäännöllisen säännöllisesti. Kun aloimme seurustelemaan kaikki oli vielä ok, paitsi mieheni isästä aistin, että hän ei voinut alun alkaenkaan sietää minua. Syytä tähän en vielä silloin ymmärtänyt. Mieheni isä on jehovan todistaja ja hän alkoikin heti ensimmäisen lapsemme synnyttyä tarjoutumaan kovasti hoitoavuksi ja olisi halunnut meidän osallistuvan uskonlahkonsa erilaisiin tapahtumiin. Hän loukkaantui monet kerrat, kun kauniisti kieltäydyimme osallistumasta, koska emme ole itse mitenkään uskonnollisia ja jehovien touhu ei todellakaan meitä kiinnostanut. Myös hänen tarjomastaan hoitavusta kieltäydyimme, koska halusimme hoitaa pienen lapsemme itse. Tästä kehkeytyi vuosien saatossa iso sotku, johon mahtuu erinäisiä syytöksiä mieheni isän puolelta meitä kohtaa. Mm. hän soitti ja ilmoitti ottavansa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, koska lapsella oli hänen mukaansa jatkuvasti mustelmia ympäri kehoa ja musta silmä. Todellisuudessa hän ei ollut tuohon aikaan ollut edes tekemisissä meidän kanssamme niin, että hän olisi tavannut meitä tai lastamme. Ja mitään aihetta yleensäkään moisiin syytöksiin ei ollut. Välillä hän soitti kertoakseen kuinka hän haastaa meidät oikeuteen ja saa sitä kautta lapsemme huoltajuuden, koska hänellä olisi siihen mielestään paremmat edellytykset kuin meillä lapsen biologisilla vanhemmilla, jotka kyllä hoidimme lastamme asianmukaisesti. Paljon muutakin vastaavaa syytöstä saimme kuulla vuosien varrella. Aina me olimme toimineet väärin hänen mukaansa ja hänellä olisi paljon enemmän annettavaa kuin meillä. Viimeisen kerran, kun isoisä pyysi lastamme hoitoon(siis me emme tarvineet hoitajaa vaan hän olisi halunnut välttämättä hoitaa tytärtämme) sanoin hänelle suorat sanat. Kerroin, että emme tule ikinä antamaan lastamme hänen seuraansa, koska hän on jo käyttäytynyt näin kurjalla tavalla meitä kohtaan syytöksineen. Siinä vaiheessa hän alkoi perua kaikkia sanomisiaan, osasta sanomisistaan hän väitti ettei ole koskaan moista sanonut jne. Anteeksipyyntöjä ja anelua, että hän saa hoitaa lastamme. Vastauksemme oli edelleen ehdoton ei, koska "hälytyskellot" alkoivat soida hänen kummallisen käytöksensä vuoksi. Emme ole olleet tekemisissä enää vuosiin ja kerran tuona aikana kyseinen ihminen otti minuun yhteyttä puhelimitse ja olisi halunnut tulla käymään. Kieltäydyin kunniasta saada hänet vierailulle ja taas hänen malttinsa loppui puhelun aikana. Hän alkoi määräilevään sävyyn ohjeistaa minua lapsemme kasvatuksen suhteen ja muistakin elämäämme liittyvistä asioista. Puhelumme loppui siihen, että kerroin hänelle, jotta turha ottaa enää ikinä yhteyttä meihin millään tavalla. Puheluita ei enää tullut, mutta ovemme takana alkoi käydä joka viikko jehovantodistajia. Heitä myös valistimme, että turha tulla soittelemaan ovikelloa. Lievällä kovistelulla sekin loppui melko nopeasti. Mitä ajatuksia tämä erittäin lyhyt kertomus kaikesta tapahtuneesta herätti? Laittakaa ajatuksianne tänne, niin näen herää jolloin jotain samoja ajatuksia kuin meillä on tullut mieleen. Kiitos!
Miehen puolen suvun
jumalatonna
7724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
laittaa lausejakoja, varmasti mielenkiintoinen viesti mutta sen luku noin on mahdotonta.
Kyllä mä ainaki sain tuon pätkän luettua vaik hieman tiiviisti olki kirjotettu. Niponipo...
Miksi ukki ei saanyt pojantytärtään hoitaa alun alkaen? Vaikka käydä edes kylässä, olisi hoitanut "valvovan silmän" alla - siksikö kun on jehovan todistaja? Sellaisen vaikutelman minä nyt kyllä sain. Itse en kuulu kirkkoon enkä ole uskovainen, kyllä silti minun sukulaiset saa vauvaa hoitaa, vaikka kuuluvatkin kirkkoon.
En silti kyllä millään tavalla hyväksy tuota ahdistelua ym vaivaa, mitä hän on teille aiheuttanut. Se on sairasta ja väärin mutta olisin minäkin pahoittanut mieleni, jos minä en saisi hoitaa lapsenlastani, vaikka siitä kuinka kohteliaasti kieltäydyttäisiinkin. Varsinkin ilman mitään varsinaista syytä. Itse en kyllä tuputtaisi hoitoapua tietenkään.
En siis mitenkään puolustele miehesi isää, mutta vähän lisää taustatietoa tästä kaipaisin.
Ei syynä ole ollut missään vaiheessa se, että hän oli jehovan todistaja ja on saanut käydä kyläilemässä aina kun halunnut. Siitä välit laitettiin jäähylle, kun tuo ahdistelu ja pahanpuhuminen ilman mitään aihetta alkoi. Alkoi vaan ihmetyttää, kun vauvaa olisi pitänyt saada väkipakolla ottaa yön yli hoitoon jne. vaikka emme hoitoapua tarvinneet, kun olimme itse päättäneet, että kun lapsi syntyy niin itse myös hoidamme. Hoitamisavun tarjoaminen hänen suunnaltaan oli ajoittain viikottaista ja ei mennyt jakeluun, kun sanottiin, että emme tarvitse hoitajaa ainakaan juuri tässä kohtaa. Miksi on noin pakottava tarve saada lapsi hoitoon ja aina yökylään? Niin...siitä heräsi hieman kummastusta. Ja hänellä oli kyllä mahdollisuus tavata lapsenlastaan vaikka joka viikko, mutta se ei hänelle riittänyt vaan yökyläily olisi ilmeisesti ollut parempi vaihtoehto. Lopputuloksena tästä kaikesta olen sitä mieltä, että parempi sitten ettemme ole ollenkaan tekemisissä.
Olette kyllä toimineet ihan fiksusti kun olette pitäneet etäisyyttä noin manipuloivaan ja sikamaisesti käyttäytyvään tyyppiin. Tuommoisella ihmisellä voisi olla vahingollinen vaikutus teidän lapseen, joten pitäkää loitolla jatkossakin.
Älkää missään tapauksessa antako pientä lastanne tuon miehen yksin hoidettavaksi, olkoon vaikka miten isoisä. Väkisinkin herää epäilys jostakin likaisesta ajatuksesta pyynnön taustalla, kun yli yön pitäisi saada pitää lasta. Kyseessä voi olla uskonnollinen manipulaatio tai sitten vielä jotakin pahempaa eli muunlaista hyväksikäyttöä.
Antakaa isoisän tavata lastanne vain valvotuissa tilanteissa ja tarkkailtaa hänen suhtautumistaan. Onko kiintymys aitoa vai teennäistä? Miten isoisä käyttäytyy lapsen itkiessä tai kiukutellessa? Pyrkiikö hän olemaan lapsen kanssa kahden kesken?
Tuo tarinasi kuullostaa tosi pelottavalta. Kaikenmaailman uskovaisten lahkojen saarnamiehet on valitettavasti kaikkiaen aikojen pahimpia pedo pettereitä. Ei ole väliä onko katollinen, lestaadio, jehova, tai joku muu herlluntai heikki, kaikki ne on samaa perusluonnetta, todellista luuseriporukkaa jotka yrittää huijata helposti höynäytettäviä ja hyötyä toisen epävarmasta olotilasta. Tuo Teidän iso-isän käytös kertoo mielestäni täydellisestä Teidän kuunnioituksen puutteesta, oman lapsen rakkauden puutteesta, ja tosi itsekkäistä taka-ajatuksista. Onneksi noi ns. uskovaiset on ylleenä keskimääräistä todella tyhmempää porukkaa, paljastavat normaali ihmiselle typerällä käytöksellään epäpuhtaat aikeensa, joten olette TODELLAKIN toimineet ainoalla ja oikealla tavalla, kieltämällä kahdenkeskiset tapaamiset lapsenlapsen ja iso-isän välillä. Onnea siitä Teille! Laittakaa ukki toimimaan Teidän ehdoilla, tai kilometritehtaalle. Onnea jatkossakin!
todella paljon