Ottaako mies selville naisen ajatukset lastenkasvatuksesta vai jääkö asioiden käsittely tuon asian suhteen tasolle *hankitaanko 0, 1, 2, 3 vai 4 lasta*?
Ennen naimisiin menoa
keskustelun aihe
18147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oma sarjansa on lastenkasvatusperiaate-erimielisyydet eikä tuo tarkoita pelkästään eri kulttuureissa kasvaneita vanhempia, vaan jokaisessa perheessä on ollut oma kulttuurinsa, jonka perinteet tuodaan uuteen, yhteiseen pesään.
Ongelmia ratkoessa saa usein vastaansa kysymyksen: Ettekö te lainkaan keskustelleet näistä asioista ennen kuin hankitte niitä lapsia.
Täytyyhän sitä varmistua, että molemmilla on samalaiset arvot ja tulevaisuuden haaveet. sitten menikin vuosikymmen löytää nainen, joka ei edes halua niitä lapsia.
Nainenhan on vakuuttanut miehelle, ettei lapsia hankita.
Kokemuksesta suosittelen, että kannattaa puhua lastenkasvatuksesta ennen kuin lapsia suunnitellaan. Se on kiva sit, ku huomaa joskus myöhemmin vasta, et kummallakin on ihan eri tavat kasvattaa lasta - tulee lisää stressiä jo olemassaolevan lisäksi.
Vaikka toisaalta, miten kukaan voi varmaksi tietää, miten lapsensa kasvattaa ennenkuin sitä lasta edes on olemassa...:/ Mielipiteet saattaa muuttua moneen kertaan sitä mukaa kun lapsi kasvaa.
Naimisiinmenolla ei oo musta lapsen saamisen kanssa mitään tekemistä.
Pitääkö niitä kasvattaakin? Luulin että tarha ja koulu hoitavat nykyään nuo hommat.
Jos lapsesta tulee kunnon kansalainen, se on vanhempien ansiota. Jos ei, se on yhteiskunnan vika. ;-)
Senkö takia mä sit oonki tällanen kun en oo koskaan ollut päiväkodissa lapsena.
Haha :D
on tarpeellista. Ei kaikkea kannata laittaa vieraiden tehtäväksi.
lapsi-aiheesta miehen kanssa ennen niiden hankkimista?
Mikä stressi ja mistä? Vihjailet sanomatta mitään.
itseäsi vanhemman roolissa?
en puhunut... No siksi, ettei mulla ollut mitään tietoa lapsista ennenkuin oman lapseni sain. Mä olin yhden minuutin ajan pitänyt vauvaa sylissä tätä ennen, muuten ei ollut pikkulapsista minkäänlaista kokemusta. Itse olin kummassakin suvussani nuorin, eikä mulla ole edes pikkusisaruksia. Kaveripiiristänikin sain ensimmäisten joukossa lapsen, eli ei ollut sitäkään kautta kokemusta.
Exällä taas oli paljonkin kokemusta pikkulapsista ja vauvoista. Tottakai mä nyt kuuntelin sitä sensijaan että olisin itse esitäänyt olevani perillä jostain asioista, joista en oikeesti mitään tiennyt.
Oon niin tottunut tähän kynnysmaton rooliini, etten mä oikein osaa mitään muuta enää ollakaan.
On sulla taas kysymykset, varmaan joku kyselyikä menossa?
autistina erämaassa?
tottunut lapsen rooliisi.
Mä en paljoa puhu, keskityn tekoihin enemmän. Tai ei me muutenkaan oikeen mitään puhuttu.
Puhuminen on useimmiten yliarvostettua. Sanoilla voi sitäpaitsi saada paljon harmia aikaiseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=dAN9sKlOZxE
eroaa puhumisesta?
Kirjoittamalla on enemmän aikaa miettiä, mitä haluaa sanoa. Kirjoittamalla on helpompi siksi tuoda ajatuksiaan esille. Kirjoittamalla myös antaa toiselle enemmän aikaa sisäistää sitä sanottua asiaa. Ei vaadi toista vastaamaan heti, jolloin voisi vahingossa sanoa jotain sellaista, joka loukkaa toista.
kommunikoidaan kirjoittamalla toisille kirjeitä?