Onko teille kiusatuille käynyt niin että myös maineenne työmarkkinoilla on pilattu? Kiusaajat ovat siis levittäneet sanaa alalla että se-ja-se on todella huono työntekijä, epäystävällinen lusmu, jne jne? Eli onko teidän tarvinnut vaihtaa työpaikan lisäksi myöskin alaa ja opetella kokonaan uusi ammatti? Itsellä jotenkin sellainen olo että paskajuorut kulkee alan sisällä siinä mallissa ettei taida olla paljon toiveita löytää samalta alata uutta työpaikkaa. Aika kamala lisärangaistus siitä että on tullut jo kertaalleen kiusattua ja savustettua ulos omasta työstään!! Mites muilla?
Uusi työpaikka?
Savustettu
18961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuota just itekkin pelkään. Minä en kuulemma osaa mitään, olen hidas ym. savustuksen merkkejä on ilmassa mutta muutaman kuukauden kun jaksaisi niin työt loppuu ja uutta koko ajan olen hakemassa. Oma alani on naisvaltainen joten jos haluaisin työskennellä itsenäisesti tai pienemmissä porukoissa niin alaa olisi vaihdettava.
pienellä paikkakunnalla juttu kiertää. Yleensä mustamaalaajaa on hyvin voimakas ja näkyvä ihminen, jolla on paljon ns. kavereita kun kaikki pelkäävät sitä. Itse olen joutunut sellaisen hampaisiin ja aika näyttää miten tässä käy. Kukaan meidän työpaikalla ei uskalla vastustaa sitä, vaan kaikki tottelevat sen käskyjä ja mielistelevät, ettei kyseinen henkilö muuta narskutuksen kohdetta. Pelkureita kaikki tyynni, kun mahdollistavat kyseisen toiminnan. Tämä sama ihminen on savustanut monta ihmistä ulos työpaikasta, osa on muuttanut muualle, osa sairastunut psyykkisesti. Mitenkähän minun käy?
Näin on.
Vitsi kun ihmiset tajuaisivat yhdessä alkaa vastustamaan sitä työpaikkakiusaajaa vaikka se hankalaa ja vaikeaa onkin.
että minustakin on levitetty paskapuheita. Opiskeluaikana toki kämmäsin pari työharjoittelua oikeastaan motivaation puutteen takia, eli koska palkkaa ei tullut. Siihen aikaan oli myös henk.kohtaisia ongelmia. Mutta oikeissa töissä olen hoitanut homman kotiin ja paljon paljon olen saanut hyvää palautetta niin työnantajilta kuin asiakkailta ja siitä jotkut hapannaama kollegat ovat sangen kateellisia. En tosin ole ainut. Tuntuu että yksi jos toinenkin saa kestää paskapuheita selän takana työpaikalla. Olen loppujenlopuksi tullut siihen tulokseen, että vaihdan alaa kokonaan, koska tämä ammatti ei ole kyllin haasteellista minulle. Kyllästyn asioihin herkästi, saati jos on sellainen työ, jossa ei aivoja liiemmin tarvitse vaivata. Minulle on tähän mennessä ehdotettu vastaavan paikkaa ja yrittäjän uraa, eli kyvyt kyllä huomataan, mutta tämä ala ei vaan ole minun juttu. Eli alanvaihdos on tulossa.
Kun on koulussa oppinut koulukiusaamisen, sama jatkuu töissä. Luonnevika.
ainakin osa kiusaajista sitä, että kiusattu puhuisi uudessa työpaikassaan entisistä työ"kavereistaan" vai mistä tämä hätä? Ja/tai että kiusattu huomaisi terveessä työyhteisössä olevansakin ihan kelpo työntekijä ja hyvä tyyppi eli vika oli siinä toisessa osapuolessa, ja että hän menestyisi?
Vielä vuosi,pari sitten olin työpaikkakiusattu. Yksi h-tin ämmä otti kaiken minussa kohteekseen. Työni, elämänasenteeni, esimiehen osoittamat ja vahvistamat tehtävätkin jo sinällään olivat väärin, käytti työkokouksia hyväkseen haukkuakseen minua, vähätellessään ja vielä selvästi valehdellakseen toiminnastani, joka oli saanut poikkeuksellisen hyvän vastaanoton asiakkaissani. Jonkin aikaa kuuntelin ja pyristelin vastaan. Työsuojelupiirikin oli hampaaton, myös esimies.
Niinpä päätin hakea toista työpaikkaa saman konsernin sisältä toisesta yksiköstä. Siellä on aivan ihana yhteisöllisyyden tunne ja työ hyvin organisoitu ja tehtäväni monipuolisempi ja haasteellisempi ja myös antoisampi. Harmittaa oikein pirusti, että en aiemmin älynnyt siirtyä pois. Minulle erityisvaikeus oli vielä, että olen runsaasti yli 50 v, mutta se ei ollut mikään este uudelle työlle.
Ajattelin, että jos lähden, minusta tulee jotenkin syyllinen ja siihen en suostu. Mutta toisin kävi. Entinen meno jatkuu, muutaman kuukauden välein on vaihtunut työntekijä entisessä toimessani ja taas on uusi tulossa.
Jos alkaa tuntua siltä, että työpaikalla kohtaat kiusaamista, hakeudu heti pois. Oikeastaan et voi mitään tehdä parantaaksesi kiusaajan, koska hän yleensä aina on jotenkin sairas ihminen, joka ei näe itsessään mitään vikaa. Hän osaa taitavasti manipuloidakin toisia, mutta pian jokainen huomaa tämän sairauden.
Hanki parempi työpaikka, jos esimies on niin heikko, ettei osaa pitää lankoja käsissään ja johtaa työtä ja työyhteisöä. Sinä tarvitset paremman paikan.
Varsinainen kiusaaminen ei varmaankaan oman käsityksen mukaan ole vaikuttanut työnsaantiin, vaikkaienellä paikkakunnalla tietenkin juorutaankin. Tosin en ole täältä edes hakenut töitä. Oma kokemukseni on, että työnsaannin esteenä on ollut se, että olen saanut potkut hyvämaineisesta jarvostetusta firmasta. Vaikken ole tuonut esille, että syynä potkuihin oli sairastumiseni työpaikkakiusaamisesta.
Narsistiset työtoverit- ja pomot pilaavat hyvänkin työpaikan. Sieltä on pakko lähetä ettei sairastu.Sairas työyhteisö sairastuttaa ja sitä ei kukaan halua.
Ja narsisitinen työkaveri saa sinut näyttämään ja vaikuttamaan siltä työpaikan hankalimmalta tyypiltä. Minä olin vielä niin tyhmä, että kesti vuosia ennen kuin tajusin hänen pelinsä. Siinä vaiheessa, kun sain kenkää, tuli tunne, että muut (esimiehet, luotamushenkilöt, työterveys) eivät tajunneet sitä vieläkään vaan edelleen olivat tämän narskun lumoissa ja ennen kaikkea manipuloitavissa. Kai hän jatkaa omaa peliään edelleen uuden uhrin kanssa. Minä en ollut hänen ensimmäinen, ehkä en viimeinenkään.
Näinhän se valitettavasti menee, ja narsku senkun vain narskuttaa :(
Asiaa auttaisi huomattavasti se, jos kiusaamiseen ihan aikuisten oikeesti haluttaisiin puuttua. Mutta kun ei haluta, niin homma jatkuu.
Narisistisen luonnehäiriön omaavahan ei tunne omaavansa mitään häiriöitä. Varmaankin siksi hän ottaa hampainsiinsa jokaisen ihmisen, jolla hänen mielestään näitä inhimilliseen elämään kuuluvia häiriöitä on.
He ovat omituisia ja hän itse on täydellinen. Ja hänen vakaumuksensa omasta erehtymättömyydestään on niin järkkymätön, että hän saa vakuutettua kenet tahansa omasta erehtymättömyydestään ja toisten epätäydellisyydestä, ettei sitä voi puhkaista edes timanttiporalla. Ja huonostihan siinä käy niille, jotka ovat inhimillisiä, ja vielä myöntävät sen...
Oma tapaukseni oli tällainen:
Kiusaaminen alkoi siitä, kun vaihdoin työpaikkaa sairaalasta A sairaalaan B. Viimeksimainitussa paikassa oleva entinen työkaverini sairaalasta A oli haukkunut minut uudelle esimiehelleni ja tuleville työkavereilleni, minusta oli jopa tehty neuropsykologisia diagnooseja.
Aika jännää mielestäni on se, että aikuiset ihmiset lähtevät tällaiseen mukaan, vaikka kyseessä on heille ennestään täysin ventovieras ja tuntematon ihminen.
Kiusaaminen oli sellaista, että kaikkea mitä sanoin ja tein, tutkittiin kuin suurennuslasin kanssa, en osannut heidän mielestään tehdä mitään normaalilla tavalla. En varmaan nostaa kahvikuppiakaan. Puhetapaanikin matkittiin ja minulle puhuttiin kuin lapselle. Selkäni takana tirskuttiin. Vaikka sairaalassa A oli monesti hyvin huono ilmapiiri, siellä ja muissakin paikoissa oli kohdeltu kuin aikuista, vaikka joskus tietysti joku saattoikin haukkua ja arvostella, se ei kuitenkaan niin paljon loukannut kuin tällainen.
Muutenkin touhu oli kyseisessä paikassa aika outoa. Pomo kävi joka päivä kehumassa yhtä ja samaa työntekijää, miten ammattitaitoinen hän on ja hyvin tehnyt työnsä. Samassa huoneessa oli seitsemän muutakin työntekijää, heitä ei ikinä kehuttu, aina vain tätä yhtä. Mahtoiko olla ylilääkärin sukulainen, mene ja tiedä?
Sekin hämmästyttää, että vaikka entinen työkaveri, joka tämän parjauskampanjan alullepanija oli, miksi hän ei tullut suoraan minulle itselleni puhumaan jos olin loukannut häntä jollain tavalla, aloitti tällaisen shown, vaikka elvistelee joka käänteessä "sosiaalisuudellaan."
Kokemukseni mukaan vanhimmat, noin kuusikymppiset naiset ovat pahimpia työpaikkakiusaajia, tuollakin oli yksi, joka käyttäytyi, kuin kaikki alle 59-vuotiaat olisivat olleet lapsia. Nuoret tuossakin sairaalassa olivat ihan asiallisesti käyttäytyviä ja fiksuja, eivätkä lähteneet siihen peliin, kiitos siitä heille! Mutta ne vanhat, ilmeisesti heidän elämänsä oli niin sisältöä vailla, että piti hakea edes jotain iloa tällaisesta pelleilystä.
Laitan kädet ihan kyynärpäitä myöten ristiin, että pääsin muualle töihin eikä minun tarvinnut olla tuossa paikassa muutamaa kuukautta kauempaa!
Hei,
kertomuksesti on aivan kuin omani. Sillä erolla, että olen teknisellä alalla. Muutto paikasta A paikkaa B ja sen jälkeen siirto muualle. Alani on vain tekninen ala ja kyllä sielläkin osataan, ihmisen mielenterveys kyseenalaistaa. Kiusaaminen oli vain edelleen rankempaa, Mukaan yksityiselä, suku, raha, jne.
Onnea uuteen paikkaan ja yritetään päirjällä.
Kerran kun menin työpaikkahaastatteluun, törmäsin heti erään entisen psykopaattipomon kätyriin. Tuon työpaikkahaastattelun tuloksesta minulle ei koskaan ilmoitettu yhtään mitään vaikka olin nimenomaan varmistanut että yhteystietoni heiltä löytyi ja sieltä oli pariin kertaan luvattu soittaa haastattelun tuloksesta. :) Uutta ammattia en ole tuon takia opetellut, onneksi en ole ihan pienellä paikkakunnalla. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat...
Juuri näin se ainakin Porissa menee/meni... Mustamaalausta selän takana kaikin mahdollisin keinoin... Jopa vasten kasvoja ilmoitettuna...
Osa kannattaa "salaa" taistelua kiusaajia kohtaan... Mutta pelkää oman työpaikkansa puolesta useimmiten hiljaa ollen....
..niin itse olen ollut työssä etelä-suomen alueella. Teknisellä alalla tuo porukka on vain niin liikkuvaa, että ole miettinyt usein ammatinvaihtoa. Tosin olen kyllä niin eläväinen ihminen, että viihdyn omassa "liikkuvassa työssä". Täytyy vain yrittää tehdä parhaansa töissä ja yrittää olla välittämättä muista. Senhän takia töissä ollaan, tehdään duunia, jotta palkkaa saadaan.
Mustamaalaus ja pahan puhuminen loukkaavat paljon, mutta kun ne eivät ole totta niin on helpompi yrittää olla välittämättä niistä.
Aiemmin ajattelin, että vien koko jutun poliisille....mutta en jaksa pitkiä oikeusprosesseja. Onhan onneksi muutakin elämässä kuin työ. Ehkä olen pärjännyt liian hyvin ja se ärsyttää muita.
Olenpa tullut savustetuksi työyhteisöstäni. Onni on ollut, että nautin työsuhteesta kuntatyönantajalla, joka on sitoutunut olemaan lomauttamatta tai irtisanomatta työntekijöitään. Toiveita uudelleen sijoittumisesta on, vaikka todella joudunkin opettelemaan uuden ammatin. Se ei minua haittaa, koska olin jo työhöni uupunut. Pitkälti uupunut, koska työolosuhteet olivat ne mitkä olivat. Jos et ole omaan työalaasi kovin sitoutunut niin, ehkä vaihdos olisi hyväksikin? Itse koen työyhteisön ihmissuhteet, työn rasittavuuden ja siitä seuranneet terveysongelmat yhtenä mytttynä, että sanon näkemiin yhtenä hymynä.