Mitä te tykkäisitte ystävyys- tai parisuhdemielessä tutustua ihmiseen, joka on täynnä estoja?
Estoisuus ilmenee vanhoissa, totutuissa asioissa pitäytymisenä, jossa kaikki "ylimääräinen" on turhaa.
Toisiko tällainen jarru iloa elämäänne? Kuka haluaa tutustua täynnä estoja olevaan ihmiseen?
Millainen vanhempi hän olisi? Millaisessa ympäristössä hän on kasvanut? Purkautuuko tuo estoisuus jollain kapealla osa-alueella ylilyönteinä?
Tekisikö mielesi hiukan ravistella?
Estoisuus ilmenee vanhoissa, totutuissa asioissa pitäytymisenä, jossa kaikki "ylimääräinen" on turhaa.
Toisiko tällainen jarru iloa elämäänne? Kuka haluaa tutustua täynnä estoja olevaan ihmiseen?
Millainen vanhempi hän olisi? Millaisessa ympäristössä hän on kasvanut? Purkautuuko tuo estoisuus jollain kapealla osa-alueella ylilyönteinä?
Tekisikö mielesi hiukan ravistella?
Vastaukset 35
Vanhimmat
totutuissa asioissa pitäytymisenä, jossa kaikki "ylimääräinen" on turhaa."
Kuulostaa laiskuudelta tai masentuneisuudelta enemmän kuin estoisuudelta.
ongelman olevan estoisuudessa, joka on jarruttanut yksilön kehitystä täysipainoiseksi ihmiseksi. Luultavaa onkin, että tuollainen jatkuva "Ein" hokeminen kaikelle uudelle ja uusista kokemuksista osattomaksi jääminen johtaakin masennukseen.
on ihan vaan luontaisesta kiinnostuksen puutteesta uusia asioita kohtaan.
masennustilan oire, kyvyttömyys nauttia uusista kokemuksista tai iloita vanhoista.
Estoinen ihminen puhuu negatiiviseen, vähättelevään ja jopa aggressiiviseen sävyyn asioista, joista on itse jäänyt osattomaksi. Ne asiat tuomitaan turhiksi, koska omat estot estävät uudet kokemukset.
Estynyt ihminen omaa paljonkin tunteita, mutta niille ei ole käyttöä.
johtuu estoista. Masennus tulee "kaupan päälle".
Estoisen ihmisen kanssa ei tarvitse tehdä mitään, ei edes puhua. Oikein kuollutta ja kivaa. Sitä se tynnyri teettää.
lähtisit ravistelemaan?
Ei mua kyllä kiinnosta ravistella ketään. Tuulet syksyisin ravistelevat puut ja pensaat. Mä olen liian lyhytpinnainen alkaakseen jonkin psykoanalyytikoksi tai rippituoliksi.
Eikö noi terapiat sitä paitsi kestä vuosia? Kenellä sellaiseen on aikaa?
onko edes hyvä olla pitkäpinnainen estyneen ihmisen kanssa. Voisit olla ihanteellinen estojen purkaja.
Miten tuo lyhytpinnaisuutesi ilmenee?
Mä oikein fyysisesti kärsin nähdessäni typeryyttä. Se oikeasti koskee mua sydämeen, rintakehään ja mun sädekehään.
tekis mieli, mutta jollain lailla kyllä helposti ärsyynnyn tällaisista ihmisistä. Ehkä se johtuu siitä, että tämänlaisista ihmisistä ei juurikaan ole kokemusta. Enemmän ja mielummin tutustun ennakkoluulottomiin ja avoimiin ihmisiin, jollainen itsekin olen. Mottona on, et kaikkea tarvii kokeilla vähintään kerran :-)
Seksissä estoisuus ainakin saattaisi olla pitkälle jatkuessaan hyvinkin huono asia. Alkujännityksen toki ymmärtää, mut jos kuukauden säännöllisen seksin jälkeenkin vielä tarvisi panna valot sammuksissa ja peiton kätköissä, niin kyllä siinä turhautuminen taitais iskeä.
Mä unohdin ton seksipuolen kokonaan! Taidan olla estoinen.
(estonaurua)
*Vetää peittoa tiukemmin päälle ja tilkitsee kaikki ikkunanraot, josta hiukankin voisi päivänvaloa paistaa sisälle*
*Vetää vielä pussin päänsä peitoksi varmuuden varalta*
asiakaspalvelutehtävissä?
*avoin ja ennakkoluuloton*
matkailun parissa?
Ei mielestäni kaikki tuonkaltaiset henk.koht. asiat kuulu mihinkään julkiselle keskustelupalstalle. Jos nyt kuitenkin välttämättä olet kiinnostunut tietämään, niin tällä mun englanninkielentaidollani tuskin olisi mahdollisuuksia työskennellä matkailualalla, vaikka se kuinka mielenkiintoista ja monipuolista työtä varmasti olisikin. :)
Seksi ei ole henkilökohtainen asia, joten puhutaan siitä. Miten estottomuutesi ilmenee?
vaan. Et ole itsestäsi, etkä omasta suhtautumisestasi ihmisten (omaasi) estottomuuteen tai estoisuuteen, vielä mitään paljastanut, vaikka muilta kyselet kaikenlaista!
mutta korostit itse vastauksessasi olevasi "avoin ja ennakkoluuloton" ilman, että sitä kysyttiin. Onko sinulla jotain lisättävää tuohon? Miten avoimmuus ja ennakkoluulottomuus ilmenee jokapäiväisessä elämässäsi?
Se oli vain toteamus. Ei siinä ollut lisäystä pienellä präntättynä, että olen valmis koko päivän keskustelemaan aiheesta, miten minun ennakkoluulottomuuteni ja avoimuuteni tulee esiin tai että olisin ylipäätään halukas sitä sinulle millään tavoin perustelemaan.
He tietävät, jotka mut tuntevat. Muille se ei kuulu.
En vaan pidä ihmisistä, jotka vailla mitään syytä kyseenalaistavat sanomiani asioita. Heti nousee piikit pystyyn sellaisesta.
kyseenalaistaminen avoimmuuden piiriin? Omasta mielestäni kyllä, mutta mitä mieltä itse olet?
kyseenalaista turhanpäiväisiä asioita, joilla ei ole minkään kanssa mitään tekemistä ja jotka eivät liity mitenkään mihinkään.
Ketjun aihe muuten oli toisten ihmisten estoisuus ja miten se vaikuttaa meihin. Ketjun aihe EI siis ollut meidän oma estottomuutemme tai estoisuutemme!
johdattamaan keskustelua takaisin yleisemmälle tasolle. Käsittääksen avoimmuuteen ja ennakkoluulottomuuteen kuuluun kiinteänä osana _lupa kyseenalaistaa_, mutta olenko käsittänyt jotain väärin?
Pysyykö yhteiskunta avoimena, mikäli siellä ei ole lupa kyseenalaistaa ihmisten sanomisia?
Jatka johdatteluasi sitten. Areena on vapaa.
Mä olen aistivinani sussa jotain geniomaisia vivahteita, enkä pidä niistä ollenkaan.
nimen ja ei tämä ainakaan gallup-palsta ole, jossa keskustelu tyssähtää yhden kysymyksen ja yhden vastauksen linjoille.
Outoa aggressiivisuutta normaalista keskustelusta.
geniomaista?
Kirjoitit toisaalla, että seurustelu muslimin tai mustalaisen kanssa päättyisi näin: "Lopulta me muututtais vaan merkinnöiksi väkivaltatilastoihin."
Onko TUO ennakkoluulottomuutta ja avoimmuutta?
En näe asiaa kovin suurena ongelmana. Liika on liikaa, etenkin jos estoisuus liittyy suoraan minuun - ts. minun kieltämisenäni - tai niihin asioihin joita pidän hyvin oleellisina ja jotka haittavat suoraa suhdetta estoiseen.
Muuten siiten... jaa - näen asian niin että siinä on joku jolle asiat ovat uusia ja osa puolestaan on sitten varmaan tervettä estoisuutta (hei, ainakaan minun mielestäni kaikkea ei tarvitsekaan kokea vaikka se mahdollista ehkä onkin.). Tällöin siis se minkä tiedän itse kivaksi asettaa minut matkaoppaan asemaan ja jos onnistun uusien mukavien juttujen esittelemisessä niin silloin pääsen mukaan löytämiseen itsekin, osallisena - toisen kautta. Se on minusta huisin kivaa, se mikä on uutta toiselle on tavallaan uudestaan uutta minullekin.
"Ravistella" kuulostaa halvalta makkaralta, ravistelu kuuluu ennemminkin siihen kun jo asioihin turtuneita laitetaan näkemään juttuja uudesta perspektiivistä. Ennemminkin tuossa tilanteessa kokisin johdattelemisen olevan oikea juttu, se asettaa minulle sopivan haasteen matkaoppaana uuteen - myös siltä kantilta että entä jos esto onkin liian vahva? Osaamista toimia myös silloin jos onnistuminen ei olekaan varmaa, olla lankeamatta toisen syyttelemiseen vaan elää tilanne hyvin ja rakentavasti ja tuhoamatta.
Eli voisin nähdä asian myös miellyttävänä haasteena. Ehkä.
haluaako estynyt ihminen itseään otettavan haasteena?
Ehkä tossa estoisuudessa ensiarvoista olisi se että estoinen kykenee puhumaan estoisuudestaan ja sitä kautta kohtaamaan niitä asioita, yksin ja yhdessä.
Kysyn tätä sitten jälkeenpäin.
Tähän saakka vastaus on on ollut "kiitos".
No jos ei kaveri halua kokeilla mitään uutta tai esim. mennä uusiin maisemiin mun kanssa niin mä meen sitten yksin ja jätän toisen märehtimään omaa elämäänsä :D
Toki turvallisuuden tunne liittyy vahvasti totuttuihin ruutiineihin. Niistä poikkeaminen voi tuntua pelottavalta ja uudelta, ei se ole pahasta. Mutta mä arvostaisin rohkeutta muuttua, joko yksin tai mun kanssa. Jos toinen on aivan liian ehdoton ja aidosti estynyt, mä näkisin sen huonona juttuna koska mä taas haen uutta ja haluan edetä. Itsesuojeluna se ei ole pahasta, sitä estot voi myös osaltaan olla, mutta mut pitäisi pystyä päästää muurin sisään.
Toisaalta pystyisin ymmärtämään ja myös katsomaan estyneisyyttä. Se ei sais silloin rajoittaa mun omaa elämää ja jos puhutaan suhteesta jossa molemmat on tasa-arvoisia niin totta hemmetissä haluaisin toisen olevan 100% mukana. Jos se ei onnistu.. Ei onnistu. Vois olla kiusauksena ravistella, mutta mitä se hyödyttäisi kun estoisuuteen voi olla olemassa jokin syy joka on jossain syvemmällä. Sitä paitsi jotkut voi luonteeltaan olla sellaisia, jotka vaikuttavat estoisilta olematta sitä..
mitäs muuta sää näät tässä henkilösä jota kuvailet? ku sä kerrot nyt itestäs tos aika paljon. mutta ei se mitään ja se on sallittua. onneks porukkaa on tääl pallol paljon kato vaikka.
Pidä tuota varsinaisesti estoisena. Muutosvastarintainen korkeintaan.. ja ihan hyvähän se on. Ei kaikenmaailman trendien sun muiden muotivillitysten perässä tarvi juostakkaan!
Jaa joo, ei haittais mua kunhan ei yritä kahlita mua samaan muottiin. Mä teen mitä mä haluan, silloin kun haluan, ja erimieliset suksikoon aika äkkiä kuuseen.
varmaan mitään ystävyyssuhdetta kehittyisi, parisuhteesta puhumattakaan. Oltais liian erilaisia.