Uutena meinasi mennä autoon hermot, kun oli vaikka minkälaista pikkuvikaa ja valoa. Harvat olivat ne huoltovälit, ettei tarvinnut tehdä ylimääräisiä takuukäyntejä.
Nyt 100 000 km ajettuna auto pelaa jo paremmin eikä murheita ole. Saa vaan nähdä, onko kaasupolkimessa vielä pommi.
Mitä järkeä on ostaa uutta autoa, kun ne ovat niin täynnä lastentauteja?? Vaikka ne menevätkin takuuseen, ei ole mitään iloa juosta korjaamolla. Viisaampaa ostaa jonku muun korjauttama ja yli puolta halvemmalla! Eli käytetty.
Nyt 100 000 km ajettuna auto pelaa jo paremmin eikä murheita ole. Saa vaan nähdä, onko kaasupolkimessa vielä pommi.
Mitä järkeä on ostaa uutta autoa, kun ne ovat niin täynnä lastentauteja?? Vaikka ne menevätkin takuuseen, ei ole mitään iloa juosta korjaamolla. Viisaampaa ostaa jonku muun korjauttama ja yli puolta halvemmalla! Eli käytetty.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Syvästi samaa mieltä.
Ei ole mitään mukavaa takuukäynnit ja niihin aikaansa kuluttaminen. Olenkin vahvasti samaa mieltä kanssasi
ja seuraava auto tulee mitä todennäköisemmin olemaan 2 - 3 vuotias, noin 60 - 100 tuhatta ajettu valmiiksi
pikkuviat korjattu.
Nykyinen hankittu aikanaan 4 vuotiaana ja 120 tuhatta mutta eipä ole pienet takuuviat rasittaneet. Jotain kuluvaa osaa on tietysty jouduttu laittamaan kuten jarruja, pakoputki...
Alla vuoden -91 auto ajettu vähän päälle 340 000 km. Eikä ole mitän outoja ongelmia.
Jos ei ole uuteen varaa, niin on ajettava vanhalla lintalla.
Vanha, oikein valittu lintta, vie varmasti perille. Nykyiset sähköhimmeliä täynnä olevat autot on kivoja mukavassa kesäkelissä, mutta kun tulee pakkasta, lämmintä taas pakkasta ja tätä sävytetään loskalla ja suolalla ja muulla sohjolla, niin jo on taas lintta arvossaan. Se uusi auto on monesti tällöin hinattu (tai ajettu 20 km/h) korjaamolle vikavalojojen takia. Sitten ne valot nollataan (456,80€ alv). Ajat kotiin tyytyväisenä. Viikon päästä samat valot syttyy uudelleen, taas merkkikorjaamolle....
Totta ehkä osittain, komponentti mitä autossa ei ole ei voi myöskään mennä rikki. Kuitenkin ne mahdolliset vikakoodin luvut menee takuuseen, joten ihan sama mitä se teoriassa maksaa. Lisäksi jos haluaa auton ilman sähköhimmeleitä, tarkoittaa se käytännössä ajamista 80-luvun autolla, jolloin esim. mukavuus ja kolariturvallisuus on nykymittapuulla aika vaatimattomat. Mutta toki kukin tyylillään...
Pätee silloin kun takuu on voimassa. Pahimmat pommit saattavat olla ne noin pikkaisen alle 10 vuotiaat autot, jotka on heikompia laadultaan (Esim. ranskalaiset) ja joissa noita sähköisiä varusteita on jo paljon.
Allekirjoitan VW -autoilua.Issellä kaksi sähköhäirötä käytössä.
Just syksyllä vaihdoin "kaikkien pommikoneiden äidin", kymmenvuotiaan ja 380 tkm ajetun patonkivankkurin pois. Kärryssä oli kohtuulliset varusteet eli niiden tavallisten sähköikkunoiden, -peilien ja kaukolukkojen lisäksi automaatti-ilmastointi, vakionopeussäädin, pyyhkijöiden sadetunnistin, neljä turvatyynyä jne.
2,5 vuoden ja 80 tkm aikana kulkineeseen lapioitiin uutta niveltä, jarrulevyä, pakoputkistoa, iskaria, käsijarruvaijeria yms. kuluvaa osaa ihan riittämiin. Sähköjen kanssa taas ei ollut suurempia murheita; Flektistä oli hiilet jumissa, takaluukun lukkomoottorista johto katkennut haitarikumin sisällä, lisäjarruvalon liitin pätki, ulkolämpötila-anturi pimeä jne. Noista vioista lienevät ulkolämpöanturia lukuunottamatta kaikki mahdollisia myös "vanhassa lintassa". Jostain voi tosin vielä löytyä joku vanha sotaratsu jossa ei ole keskuslukitusta eikä sen puoleen siitä voi johtokaan katketa. Tosin silloinhan tilanne on jo lähtökohtaisesti sama kuin lukitus jonka johto on poikki.
Moottorinohjauksen häiriövalo syttyi yhden kerran pakkasilla ja sammui itsekseen muutaman käynnistyksen jälkeen. Saattoi johtua ahtopaineen säädöstä tai EGR:stä, joten ruiskutin CRC:tä ohjausventtiileihin eikä vika enää uusiutunut. Mistään hinailusta nyt ei ollut puhettakaan.
Turha niitä sähköjä on sen kummemmin pelätä. Niinhän sitä vielä joku aika sitten puhuttiin yleisesti että ruiskuautot tulevat vanhemmiten olemaan ihan toivottomia vehkeitä ylläpitää kun on tiatokoneita ja vaikka mitä kamalaa, vaan aika harva taitaa enää haikailla väljien kaasareiden rassaamisen perään.
Itse olen aina hankkiutunut autosta eroon viimeistään kun 100.000 lähestyy.
Yksi auto on ollut jolla oli ajettu yli 100tkm, kaikki muuta vaihdan pois ennen sitä.
Yleensä ongelmat alkavat tästä eteenpäin.
Olet ymmärrätänyt täysin väärin...tai mistä mä tiedän vaikka toyotat olisi tuollaisia,,,,,?
Jopas jotakin, väitätkö vieläsi puhuvasi totta?
Englannissa on juuri Audien DSG-laatikoita lauennut hyvinkin vähillä kilometreillä, kun se mecatronic on alkanut elää omaa elämäänsä piittaamatta kuljettajan vaihteenvalitsimeen kohdistamita komennoista. Ta Audillahan käytetään tuosta laatikosta jotakin muuta nimeä oliko se mokatronic.
tuollaiseen käsitykseen on autoon ja sen omituisuuksiin tottuminen.
Jos 100 000 km ajaa samalla autolla ei sen pikkuvikoja edes huomaa ja
jotkut on tottunut jopa kiertämään.
Jos nyt hommaat jonkun noviisin ajamaan ja arvioimaan autosi
saattaisit yllättyä.
Heitä varten on rikkailta jääneet käytetyt. Tällaiset purkaukset kertovat siitä häpeästä mitä käytetyillä ajavat tuntevat.
..kertovat siitä vahingonilosta, kun toiset hassaa rahansa uuteen autoon saamatta siitä mitään tosiasiallista vastinetta.
Meillä on ocu ja ave vuoden vanhoja dieseleitä( -08malleja). Oculla jo 60 ja avella 40 000 Km takana.
Kummassakaan ei ole ollut muuta kuin normi huollot.
Manuaaleja molemmat, koputanko puuta?
Kyllähän tässä "varallisuuden" puolesta voisi ajella(ihan käteisellä ostaa) vaikkapa 25000eur kiesillä, mutta ei kiinnosta olla merkkihuoltojen orja.
Tykkään, kun on jotain näpertelemistä auton parissa, joten siksi olenkin valinnut perheemme kahdeksi autoksi kaksi räppänää: Lada 110 stw vm. 2004 ja Saab 93 vm. 2000.
Itse teen huollot ja korjaukset.
Tietysti asunnon panttaamalla saisi lainan vaikka 100000eur mersuun, mutta siinä nyt ei olisi mitään järkeä.