Ystäväni klassinen tarina: nainen ja mies tapaavat aivan sattumalta, yksi asia johtaa toiseen ja tarina saa alkunsa. Tunteet syvenevät ja tarinaa jatkuu vuoden, toisenkin. Mutta on vain siinä, että toinen on pitkässä avioliitossa josta ei pysty, tai osaa lähteäkään. Liitto on natissut liitoksissaan jo kauan ennen naisen ja miehen tapaamista, mutta matkassa on liian monta mutkaa jotta asiat voisivat muuttua. Tilanne ei kuitenkaan voi jatkuakaan loputtomiin, joten lopulta toinen päättää tarinan. Mies ja nainen jatkavat elämäänsä… toinen vanhan puolisonsa kanssa, toinen yksin. Molemmat kuitenkin tietäen menettäneensä jotain suurenmoista ja arvokasta. Jotain, jota ei voi saavuttaa enää koskaan toiste..
Toinen päättää tyytyä kohtaloonsa mutta kaipaa, suree ja kärsii hiljaa. Ei soita eikä kirjoita, koska on itselleen luvannut päästää irti. Mutta myöskään toinen ei soita eikä kirjoita, koska ei halua loukata enää toista enempää. Haluten kuitenkin koko ajan soittaa, peläten tulevansa torjutuksi.. turhaan. Ja näin vaihtuvat viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi..
Näitä tapauksia on elävässä elämässä varmasti pilvin pimein, joten kysymys uskottomille liittoa jatkaville kuuluukin: vaikka ette jäisikään kiinni suhteestanne, kuinka avioliiton jatkaminen noin vain ja ennen kaikkea se valheessa eläminen onnistuu? Kulissiliittoja on paljon ja epätyydyttävän liiton jatkamiselle löytyy tietenkin lukemattomia perusteluita: sosiaaliset ja taloudelliset paineet, lapset, omaisuus, mukavuudenhalu, muutoksenpelko, epävarmuus yms.yms. Mutta kuinka ihminen voi nukkua yönsä hyvin aviopuolisonsa vieressä salaisuuksia rinnassaan, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Ilta toisensa jälkeen? Sydän jossain aivan toisaalla.. Eikö se ole yhtä suurta itsepetosta isolla iillä? Eniten itselle, mutta samalla ihan kaikkia osapuolia kohtaan.
Vai onko se vain yksinkertaisesti niin, että ihmismieli uskoo lopulta mitä vaan, kun riittävän kauan uskottelee itselleen muunneltua totuutta? Tämä on yhtälö jota tätä tarinaa sivusta seuranneena ja molempien osapuolien kurjuuden tietäen en pysty käsittämään.. Tiedän senkin, ettei kysymys ole mistään hyväksikäyttäjistä, patologisista valehtelijoista tai tapapettäjistä, vaan ihan kunnollisista ja tunnollisista ihmisistä. Oikeata ratkaisua näissä tarinoissa ei varmasti ole olemassakaan, mutta olen sitten kai vain vähän vanhanaikainen kun minun on vaikea ymmärtää näiden marttyyrien ajatusmaailmaa…
Toinen päättää tyytyä kohtaloonsa mutta kaipaa, suree ja kärsii hiljaa. Ei soita eikä kirjoita, koska on itselleen luvannut päästää irti. Mutta myöskään toinen ei soita eikä kirjoita, koska ei halua loukata enää toista enempää. Haluten kuitenkin koko ajan soittaa, peläten tulevansa torjutuksi.. turhaan. Ja näin vaihtuvat viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi..
Näitä tapauksia on elävässä elämässä varmasti pilvin pimein, joten kysymys uskottomille liittoa jatkaville kuuluukin: vaikka ette jäisikään kiinni suhteestanne, kuinka avioliiton jatkaminen noin vain ja ennen kaikkea se valheessa eläminen onnistuu? Kulissiliittoja on paljon ja epätyydyttävän liiton jatkamiselle löytyy tietenkin lukemattomia perusteluita: sosiaaliset ja taloudelliset paineet, lapset, omaisuus, mukavuudenhalu, muutoksenpelko, epävarmuus yms.yms. Mutta kuinka ihminen voi nukkua yönsä hyvin aviopuolisonsa vieressä salaisuuksia rinnassaan, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Ilta toisensa jälkeen? Sydän jossain aivan toisaalla.. Eikö se ole yhtä suurta itsepetosta isolla iillä? Eniten itselle, mutta samalla ihan kaikkia osapuolia kohtaan.
Vai onko se vain yksinkertaisesti niin, että ihmismieli uskoo lopulta mitä vaan, kun riittävän kauan uskottelee itselleen muunneltua totuutta? Tämä on yhtälö jota tätä tarinaa sivusta seuranneena ja molempien osapuolien kurjuuden tietäen en pysty käsittämään.. Tiedän senkin, ettei kysymys ole mistään hyväksikäyttäjistä, patologisista valehtelijoista tai tapapettäjistä, vaan ihan kunnollisista ja tunnollisista ihmisistä. Oikeata ratkaisua näissä tarinoissa ei varmasti ole olemassakaan, mutta olen sitten kai vain vähän vanhanaikainen kun minun on vaikea ymmärtää näiden marttyyrien ajatusmaailmaa…
Vastaukset 74
Vanhimmat
Erittäin hyvää pohdintaa!!!
juuri tälläisessä tilanteessa olevana luin mielenkiinnolla tekstisi.
Lasten takia suhteeseen jääminen,valheessa eläminen.Lapsien parasta muka ajatellen.Millaisen kuvan vanhemmat antaa lapsilleen perheestä,jos tunteet ovat toisaalla ja isi ja äiti nyt olekaan niin läheisiä kuin esim naapurin Kallen vanhemmat.
Jos toista rakastaa niin paljon,ettei voi elää päivääkään ilman toista..niin miksi valinta on niin vaikea?onko se juuri tuota sinun kuvaamaasi mukavuuden tunnetta ja tuttua ja turvallista josta ei uskalla irrottaa..?
niin kuullostaa tutulta.. tapasin ihanan miehen joka o varattu..aika näyttää mihin tie vie mutta tiedän että hänellä on lapset tärkeitä.. niin kaikesta vanhasta irti päästäminen ei ole välttämättä helpoin tie ja kun siinä on vielä monia ihmisiä osallisina.. mutta välillä uuteen lähteminen saattaa avata uusia ovia..=)
Taisit AP. puhua itsestäsi kuitenkin..luulisin sävystä päätellen..
No, minäpä valaisen hieman..Ymmärräthän sen,että on siinä parin liitossa ollut paljon rakkautta aikanaan..oikea kunnon rakkaustarina,ja on tehty yhteiset rakkaudenlapset ja koettu kaikkea..paljon enemmän kuin näissä "salasuhteissa" koskaan koettaisiin..
Sitä hommaa on vain siinä yhdessä vaiheessa ollut niin paljon,että jää se suhteen hoitaminen vähälle..ja pari etääntyy ja välit viilenee..ei osaa kumpikaan oikein korjata asioita..mutta se side on kuitenkin vielä..
Silloin ilmestyy tällainen lohduttaja tarpeeseen..ja silloin on pakko avioparinkin miettiä,mitä seuraavaksi..
Se voi olla monesti,että silloin se pato aukeaa ja ne puhumattomat asiat tulee puhuttua ja taas löytyy se langanpää,jota aletaan yhdessä keriä ja se yhteys löytyy..
Silloin on pakko miettiä,onko se kakkonen sen arvoinen,että kannattaa kaikesta entisestä luopua..
Monesti ei ole..Kun on taas löydetty se yhteys,se johtaa suudelmiin,sänkyyn..ja seksi on yhtä ihanaa kuin aikoinaan,paljon kypsempää vain..Puhuminen onnistuu taas ja siitä on hyvä jatkaa..
Ymmärrän ,että se harmittaa sitä rannalle jäänyttä,hänhän jää yksin murehtimaan,mutta se liittonsa pelastaa päättänyt ei harmittele,hänhän on saanut kaikki takaisin!! ja on onnellinen..
Ei se mitään kulissien jatkamista ole..kyllä siinä on päätetty yrittää uudestaan ja kumpikin on ottanut opiksi ja panostaa nyt suhteeseen enempi kuin ennen..pari on vain rakastunut toisiinsa uudelleen oltuaan toisiltaan hukassa muutaman vuoden..
Tiedän tämän,sillä olen itse kokenut kylmyyden,joka tuli ruuhkavuosina väliimme..hakenut lohtua sinkkumiehestä,joka lohdutti ja ihastumisen ,mutta kun piti asioista päättää,halusin vielä kuitenkin yrittää lasteni isän kanssa ja löysimme uudestaan toisistamme sen,mikä aikoinaan meidät yhteen veti..
Se rakkaus oli kuitenkin vahvempaa,ehkä kaikkien vastoinkäymisienkin takia ja päätös oli loppujen lopuksi helppo! JOS mieheni ei olisi tullut tunteissa minua vastaan,olisin lähtenyt liitostani..
Nyt olemme taas onnellisia ja meillä on aivan erilailla aikaa toisillemme lasten kasvettua ja panostamme suhteeseemme tosissamme..ei loukkauksia enää tässä suhteessa..
Asian kertominen sinkkumiehelle oli vaikeimpia asioita elämässäni..hän suri ja oli pettynyt...mutta hän kyllä tiesi koko ajan olevansa tekemisissä naimisissa olevan naisen kanssa..en luvannut koskaan enempää..
Ja se se minun mielestäni se tärkeä juttu onkin..Silloin ei olla vapailla markkinoilla,jalka on tiukasti oven välissä vielä,joten ei kannata hirveitä tunteita roihutella,ennen kuin toinen on liitostaan vapaa..toinenhan hakee enempi vain lohduketta..ymmärtäjää,kun omassa liitossa jokin asia on lukossa..
Tästä tapahtumasta on meillä nyt 4 vuotta,olemme asian aikanaan käsitelleet,emmekä puhu siitä mieheni kanssa sen enempää,miksi puhuisimmekaan? Meillä menee edelleen hyvin. :)
Melkein, kuin minun tarinani..paitsi että olen mies.
Harmittaa itseänikin, että toinen nainen tunsi itsensä niin petetyksi takiani,ja joutui käymään lääkärissäkin masennuttuaan paluustani vaimoni luokse, mutta minäkään en luvannut mitään yhteistä tulevaisuutta! Oli vain mukavaa, kun kriisin keskellä löytyi kuuntelija ja syli,jota olin niin kaivannut.
Ihastunutkin olin ja luulin eron tulevan, mutta vaimoni yllätti minut täysin haluamalla jatkaa liittoamme aivan eri pohjalta kuin ennen ja halusin tarttua siihen..vaimoni on kuitenkin naiseni jota olen aina rakastanut! Enkä ole katunut päätöstäni! Tämä on upeata elämää nykyisin!
Minun olisi pitänyt ehkä mennä puhumaan ongelmista jollekkin asiantuntijalle, eikä toiselle naiselle,jolle tuli siitä vain paska olo loppujen lopuksi..pyysin häneltä anteeksi.
Kirjoituksesi oli loistava! Juuri näin kävi meillekin jo yli 30 vuotta avioliitossa olevalle parille! Löydettiin toisemme uudestaan ja elämä tuntuu ihanalta taas! Mieheni "kakkonen" yritti kovasti saada miehestäni itselleen kumppania, mutta valitettavasti jäi rannalle ruikuttamaan! Helppoa ei meille uusi alku ollut mutta sanotaankin että "lopussa kiitos seisso". Haluaisinkin nyt kiittää mieheni entistä kakkosta, koska hän ihan varmasti pelasti meidän avioliittomme ja näin löysimme toisemme uudestaan ja nyt panostamme molemmat täysillä tähän suhteeseen. EI TODELLAKAAN OLLA AIKUISTEN LASTEN TAI OMAISUUDEN TAKIA YHDESSÄ VAAN SUUREN KAUAN KESTÄNEEN, VÄILILLÄ KADOKSISSA OLLEEN, RAKKAUTEMME TAKIA!
Ei itsellesi ole jäänyt tuosta mikään mieltäsi painamaan? Vaimosi on käytöksellään osoittanut, että hän olisi voinut jo aikaisemminkin suhteenne hoitaa oikealle tolalle jos olisit hänen kanssaan keskustellut, siksi onnistuitte. Aina näissä tarvitaan molempien halua ja tahtoa, muuten ei paluuta entiseen ole. Tapauksestasi näkee miten helposti mennään uskottomuuden tielle jos ongelmia tulee. Liian helposti ajatellaan että se apu tai muutos tulee toisesta naisesta tai miehestä, vaikka ne ongelmat ovat omassa sisimmässä. Avioliitossa kysytäänkin molempien tahtoa, jos sitä ei ole on huono mitään yksin yrittää.
ole läheskään aina joko-tai juttuja. Ihminen voi vallan hyvin rakastaa esim. kahta ihmistä yhtä aikaa.
Sydän voi siis vallan mainiosti olla mukana juri siellä ja tilanteessa, missä sen kantaja on.
Yhteishetkistä vähemmälle jäävät osapuolet (rakastajatar tai rakastaja) saanevat tapaamisissa osakseen "laatuaikaa" ja kenties siksi jopa vähättelevät tutun, turvallisen ja mukavan elämän eläjää.
Ja kuitenkin juuri siihenhän useimmilla heistäkin on pyrkimys.
Harvapa sitä haluaa vieraanoloista, turvatonta ja epämukavaa elämää viettää.
Näinhän se on! Monesti se tuttu ja turvallinen arki on kuitenkin juuri sitä,mitä kaipaa eniten ja jos saa välit kumppaniin kuntoon,niin se salasuhde saa jäädä..Tuo "Kriisejä kaikilla" kirjoitti myös hyvin..ei ne liitot jatkuessaan kulisseja ole..kulissit on silloin juuri kaatuneet ja on hyvä taas jatkaa..
niin, että olin suhteessa ollut pitkään, ja rakastuin toiseen aivan sattumalta. Mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta juteltiin paljon ja jokin kolahti kovaa. Pitkä suhde tuntui selvästi menneen jo tiensä päähän, joten tein sen muka vaikean ratkaisun, ja erosin. Missään kahden suhteen loukussa en olisi suostunut elämään.
Vaikka se ero voikin tuntua suurelta ja mahdottomalta, kannattaa kysyä itseltään, mitä oikeasti haluaa. Jos järkisyytkin puoltavat eroa tunteiden ohella, ratkaisun pitäisi olla helppo. Toteutus on aina vaikeampi, mutta ainakaan ei tarvitse elää valheessa.
Ei ne liittoonsa palanneet kaipaile sitä "varaolkapäätään"..Me jätetyt luullaan vaan niin ja halutaan aatella niin!
Mullakin oli vähä aikaa varattu ukko,joka vaan käytti mua..mä pöhkö menin siihen rakastuun,vaikka baarista olin sen pokannu ja se murehti sitä kuivunutta liittoonsa koko ajan..
Sit sen muija olikin halunnut sen kans vielä yrittää ja mä sain mennä..tuosta nuin vaan..Kyllä vitutti!!
Kaupungilla oon nähny ne syömässä ja siellä kuhertelevat kuin kyyhkyset..Mulla sydän verta vuotaa!!
Kävelin kerran ohikki,mut mies ei ees tunnistanu mua enää!!
En ikinä enää kajoa ukkomiehiin! Akkoistaan ne ei luovu! Kriiseissään vaan käyttää hyväksi meitä hupakkoja,jotka sit vielä rakastuu niihin!
Joo..Se nyt on kuitenkin niin,et voi vaan itteensä syyttää,jos jääpi sinne rannalle ruikuttaan.
Kuka käski alkaan naimisissa olevan kanssa vehtaileen..tai saahan sitä vehtailla,mut isompia tunteita ei kannata edes miettii,ennenkuin toinen on niitten arvoinen!
Herranen aika sentään!! Sehän on jo naimisissa tahollaan!! Olis jo eronnut,jos ei muijaansa rakastaisi!
Siinäpähän nyt nuolette haavojanne!
Kattokaa seuraavalla kerralla vapailla markkinoilla olevia! Meitäkin on olemassa!
Niissä avioliitoissa tahtoo olla niin,että kun toinen sitten viheltää,se kumppani palaa heti kainaloon...se on sitä yhteispeliä kuitenniin!
Huorat saa tasan mitä ansaitsevatkin!!
Vapaitakin löytyy ja eronneita! Vittuako tyrkytätte itteenne varatulle ukolle!!
Saatte saahakkin siipeenne!! Vai vielä muka rakkautta huoralle siellä toisella osapuolella..hahhahahahah!!
Taas joku puutteessa elävä siellä turhautumiaan purkaa... Panosta hyvään seksisuhteeseen!
Huorat ovat myös hyvä ratkaisu seksittömyyteen, jos ei ilmaiseksi saa eli osaa ihmissuhdetaitoja sen vertaa.
En puhunut itsestäni vaan hyvin hyvin rakkaasta ystävästäni, jonka rinnalla olen tätä tarinaa ja kaikkia niitä tunteita niin hyvässä kuin pahassakin kulkenut läpi. Siksi tavallaan asiasta on tullut itsellekin henkilökohtainen, sen verran monet itkut on yhdessä itketty. Myöskin puhunut monet, monet kerrat toisenkin osapuolen kanssa ja sen vuoksi satun tietämään mitkä olosuhteet siinä (kulissi)liitossa vallitsevat. Ja siksi molempien vuoksi tilanne tuntuu kurjalta, kun näkee niin läheltä molempien kärsivän.. kumpikaan ei vain saa tehtyä tilanteen muuttamiseksi mitään, otettua ensimmäistä askelta tullakseen puolitiehen vastaan. Otettua sitä puhelinta kauniiseen käteen..
Tiedän senkin, että kyseistä liittoa on kyllä yritetty paikkailla, huonolla menestyksellä (mm. aiemmin kun nainen ja mies ovat yrittäneet olla erossa toisistaan). Kysymys ei ole siis siitä, että toinen ihan huvikseen pyörittäis kahta naista vuosikaudet. Olisihan toki suotavaa, että tarina saisi onnellisen lopun tavalla tahi toisella, kuten "kriisejä kaikilla" on käynyt - onnittelut siitä!! :) Se vain ei valitettavasti tässä tapauksessa näytä kovin todennäköiseltä vaihtoehdolta, että tämä aviopari tuota hurmosta tai kipinää enää löytää.. Tai itse en ainakaan pistäisi kovin suuria panoksia peliin sen puolesta. Loppujen lopuksi, eikö ole näin että ihmiset lopulta katuu enemmän tekemättä jättämisiään, kuin tekemisiään? Jokaisen tulisi kai ensi sijassa olla rehellinen ennenkaikkea itselleen, voidakseen nukkua yönsä rauhassa ja kävellä selkä suorana??
AIVAN!!täysin samaa mieltä sun kanssa AP.
Jokainen katuu aina sitä,mitä ei tullutkaan tehtyä tai sanottua,enemmän kuin sitä mitä on tehnyt elämässään.ja tämä jos mikä on niin täyttä totta!
en nyt kuitenkaan ihan ymmärtänyt,että miksi tämä tuntemasi pari ei sitten kohtaa toisiaan,ota yhteyttä toisiinsa?jos toisen osapuolen liitto on ja tulee olemaankin tuhoon tuomittu ja syviä tunteita jotain toista kohtaan,niin mikä estää enää ottamasta onnea elämäänsä?miksi riuduttaa itseään huonossa suhteessa,kun joku toinen tekee sinut niin onnelliseksi..en vain käsitä näitä ihmisiä.
ja meitä "vamppeja" on kahta erilaista;on niitä jotka vamppaavat ukkomiehiä omaksi ilokseen,ja on niitä,joissa suhde ukkomieheen on alkanut suunnittelematta ja vaikka tuntee syyllisyyttä,niin tunteet toisia kohtaan on niin voimakkaat ettei voi hengittää.
nimim.juuri sellainen horo,joka ei suunnitellut tätä etukäteen ja katuu paljon sitä,että rakastui ukkomieheen,mutta ei ole ainoa jolla on tunteita...
vaikka kuinka olisit "keskustellut" et tiedä avioparin keskinäisistä asioista. Enkä ymmärrä, miten pettäminen voi auttaa parisuhdetta. Kyllä tämän kakkosen nyt pitää pysyä erossa!
Itsekkään en nyt tajuu AP. tarkoittaman pariskunnan pettäjän selkärangatonta asennetta!!??
Kyllä,jos OIKEESTI on siihen kakkoseen rakastunut,jättäisi vaimonsa..luulen sen olevan mies..
Taitaa olla sellainen vellihousu,ettei yleensäkkään osaa tehdä päätöksiä,vaimo oppinut ne tekemään..
Sitten,JOS vaimo panee sen käveleen,sitten kipittää heti toisen kainaloon..
En lähtisi tuollaisen ukon kanssa mitään yrittään..saamattomalta vaikuttaa..
Kai ystäväsi ymmärtää,että avioparilla on seksiä keskenään..
Luulen sinun kuitenkin nyt puhuvan itsestäsi..mutta et halua täällä kuravelliä niskaasi..
Ja ihan vain sen takia luulen niin,koska minulla ON OIKEESTI ollut ystävä vastaavassa tilanteessa ja miehen mentyä takaisin vaimolle,jouduin olkapäänä olemaan ja siinä ei tosiaankaan oikea ystävä silloin lähde mukaan voivotteluihin ja yhteisiin itkutuokioihin!!
Järkeä olen joutunut ystävälleni puhumaan!! Tukenut ja neuvonut ja moittinut,kun varattuun mieheen sotkeutui!! Siinä ei voivotella ja ulista!! Väärin teki ja nyt on selvinnyt siitä minun tuella!!
Minkälainen ystävä muka olisit,kun muka kumpaakin hyyssäisit ja silmät punaisina märisisit? En usko!!
Mies on varmaan nyt tyytyväinen,kun vaimonsa tykönä on..on valintansa tehnyt! Aikuinen mies!
Sinä vaan kuvittelet ja odottelet puhelimen äärellä soittoa,jota ei koskaan tule..olet kuin kissa pistoksissa..Sorry vaan! Teit väärän valinnan,nyt maksat siitä!
Itkus itket,kyllä siitä yli pääset..lueppa täältäkin,kuin se vaimo ON kuitenkin se rakas..
Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän, että yhden ihmisen näkemys on aina yhden ihmisen näkemys. Vaikka "kaverisi" yrittäisi kuvata tätä elämänsä rakkaustarinaa kuinka puolueettomasti, se on rakastuneen naisen näkemys asioista. Tässä tapauksessa tarinassa on kolme osapuolta.
Itse eroprosessin keskellä elävänä onnittelen liittoonsa jäävää miestä. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että eromme on oikea ratkaisu, kyllä eroprosessi on niin helvetillinen kokemus, että kyllä aika huonokin avioliitto tämän päihittää. Kyllä tästä vielä ylös noustaan, mutta pitkän suhteen jälkeen huonoin vaihtoehto on aloittaa uusi suhde. Elämä on muutakin intohimoista rakastumista.
Ehkä sinun kannattaisi lopettaa kioskikirjallisuuden lukeminen ja siirtyä kirjaston tarjontaan vaikkapa elämäntaidon hyllylle.
eroava venus. Kaksi vuotta on ollut vuoristorataa, kun aloitimme " uudestaan" avioliittomme puolison pettämisen jälkeen. Avioliitoa on kestänyt melkein kolmekymmentä vuotta ja enemmän hyvää kuin huonoa. Ollaan yhdessä menty eteenpäin ja ajatukseni on niin samanlaisia kuin omasi. Annat uskoa, että kannattaa yrittää, kun molemmilla siihen on kuitenkin tahtoa ja meillä kuitenkin on enemmän kuin hetkellinen tunnehumala. Voimia sinulle! Ihanaa, että joukkoon mahtuu terveellä järjellä varustettuja ihmisiä.
Meidän eromme johtui siitä tosiasiasta, että yhteiselossa oli selkeästi enemmän omia juttuja kuin yhteisiä ja huonoja hetkiä enemmän kuin hyviä yhteisiä. Silti olen tyytyväinen siitä, että päädyimme eroon muusta syystä kuin kolmannen osapuolen takia. Pettämistäkin oli liitossamme, mutta se ei ollut eromme syy. Eroprosessi on erittäin koetteleva, myös meidän tapauksessamme, jossa eroa on haettu yhteistuumin. Olen saanut vertaistukea eroryhmässä ja yllätys, yllätys, siellä on ihmisiä, jotka ovat jo seuraavassa parisuhteessaan eron jälkeen. Eron tuska on vain jäänyt käymättä läpi, koska he ovat eronneet siksi, että ovat löytäneet suuren rakkauden, luulleet sen olevan jotain ainutlaatuista ja muutaman vuoden kuluttua todenneet, että elämä ei olekaan niin mustavalkoista. Entinen suhde pitäisi päättää ennen uuden aloittamista.
Eron jälkeen pitäisi olla aikaa tutkiskella itseään, omaa osuuttaan tapahtumiin, luoda uudenlainen suhde lapsiin jne. jne. jne. Jos kuvioon astuu uusi ihminen tai hän on jopa alkusysäys erolle, tämä läpikäynti jää tekemättä. Kulissiliitto on mielestäni tosi omituinen käsite ja jo sinällään erittäin ladattu siten, että se on lähtökohtaisesti huono. Kenenkään ihmisen parisuhdetta on kuitenkin täysin asiatonta arvioida ulkopuolisten toimesta. Kukaan ei tiedä toisten ihmisten elämää, koska parisuhteessakin osapuolilla voi olla eriävä näkemys parisuhteen tilasta.
Ennen kuin kukaan ryntää eroamaan uuden intohimoisen ihastumisen takia, suosittelen leikkimään ajatusleikkiä, mitä elämä oikeasti eron jälkeen on. Voisinko erota ilman ihastustani? Miten järjestämme lasten asiat eron jälkeen? Mitä tehdään yhteiselle kodille/kesämökille? Miten järjestämme asumisen? Miten ystävät tulevat suhtautumaan? Osa asioista voi tuntea materialistiselta höpinältä, minkä ihana rakastuminen korvaa, mutta ne on kuitenkin jotenkin päätettävä. Jaan itse tällä hetkellä valokuviamme; ihan pieni juttu koko eroa ajatellen, mutta niissä on lasten historia eikä se ainakaan minulle ole yhdentekevä. Meidän eromme on edennyt vauhdilla mm. siksi, että sitä on jahkailtu ennen päätöstä vuosia ja siksi monet käytännön päätökset olivat täysin selviä ennen varsinaista eropäätöstä. Oli esimerkiksi selvää, kuka jää taloomme asumaan eikä siitä saatu minkäänlaista riitaa aikaiseksi. Silti olemme eläneet nyt neljä kuukautta yhdessä eropäätöksen jälkeen, koska toinen vain ei ole saanut asuntoa. Toki tässä mielessä kolmannen osapuolen olemassaolo helpottaisi elämää, koska pettäjä voisi rynnätä matkalaukun kanssa sinne. Mutta henkinen tuska ja esimerkiksi lasten kohtalosta päättäminen olisi joka tapauksessa edessä.
muista sanoa mutta olin itse ainakin helpottunu että vaimo huoli takaisin enkä kertaaka ole katunut. Eipä tunnu miltään, enkä mieti salasuhdetta enää, se oli semmonen salaisuushuuma, ei muuta. Eikä me eletä kulisseis, ihan hyvää elämää. Kyl se rakkaus on vaimossa.
ihanasti sanoit vaimostasi..lukisipa hän itse tuon..:)
Oot hyvä mies..
niin vanhanaikainen, että ymmärrän pysyä varatuista erossa. Ja usko huviksesi, oikea rakkaus pitää ne puolisot yhdessä. Vaakakupissa, et ole kuitenkaan ollut niin paljon, mitä itse itsellesi uskottelet. Tee itsellesi palvelus ja katso totuutta silmiin, se kurjuus on ainoastaan sinulla. Kyllä, se ihmismieli on nyt uskotellut sinulle muunneltua totuutta. Jos se olisi oikeaa aitoa rakkautta, mies olisi eronnut! Se on vaan fakta, älä uskottele itsellesi mitään vuosisadan rakkaustarinaa. Nyyhkyleffa, jossa nenäliinaa tarvitset vain sinä.
Pointti oli siis se, että molemmille ja ihan kaikille mielelläni soisin onnellisen elämän ja tulevaisuuden ja tämän kärsimysnäytelmän loppuvan. Tavalla tahi toisella. Myös tälle ko. avioliitolle jatkoa jos se nämä ihmiset onnelliseksi tekee - kysymys oli siis vain siitä, kuinka elää petoksensa kanssa ja jatkaa elämää valhe sydämellään? Rakentamaan yhteiseloa epärehelliseltä pohjalta. Sitä en ymmärrä, vaikka olen tästä hänenkin kanssaan keskustellut. Asia saisi tietysti aivan eri sävyn, jos toinenkin puolisoista tietäisi koko totuuden ja näin pelipöytä olisi liiton kannalta puhdas ja rehellinen, kun toinenkin aviopuoliso voisi omalta kohdaltaan päättää, haluaako tämän ihmisen rinnalla koko totuuden tietäenkin vielä jatkaa.
Tämä toinen ystäväni on siis päättänyt olla erossa hänestä ja varmasti kantaa oman osansa taakasta eikä aio sen vuoksi yhteyttä varattuun osapuoleen ottaa.
Eipä oikein mene läpi..
Täällä kyselet semmoisia,mitkä olisi varmasti tulleet selville,jos olisit miehen kanssa oikeesti keskustellut..
Muutenkin tuntuisi hullulta,että sinä,ulkopuolisena ihmisenä,luotettavana sellaisena,täällä,kaiken kansan silmissä kerrot toisten asioista noin vain..ja olisit niin huolissasi..höpsistä! Juoruilisit,niinkö?
Sinulla ei nyt ole vaan ketään,kenen kanssa tätä jätetyksi tulemistasi purkaisit..olet niin yksin,niinkuin kakkoset monesti on,kun se ainoa tuki on palannut vaimonsa luo..etkä suostu sitä asiaa ymmärtämään..
Eihän siinä mitään..huvittaa vaan tuo huolesi petoksessa elämisessä..itsekin syyllistyt siihen..ja eikö se ole ollut petosta koko salasuhde..miten voit itse elää se tunnollasi..
Kannattaisiko opetella olemaan itse rehellinen,edes itsellesi..
Avioparin väliin EI kannata yrittää,varsinkaan vanhemman naisen..
Kyllä se ihan tuolta näyttää..pettäjä olet itse ja huijaat täällä!
Aika lapsellista puuhaa!!
Mutta täällähän saa leikkii vaikka Aku Ankkaa!!
En usko minäkään AP:n rehellisyyteen..kukaan toisten asioita täällä tuollai levittele!
PÖH!!
miksi niin paljon ihmettelet epärehellisyyttä, siittä miten puolisot jatkavat. Miksi tässä vaiheessa pitäisi puolisoa loukata asian julkituomisella, jos se EPÄREHELLISYYS ei ole estänyt olemaan suhteessa kakkoseen ja samoin kakkosen tähän varattuun? Kun se suhde nyt kuitenkin on loppu ja tämä varattu on selvästi halunnut jatkaa puolisonsa kanssa. Miksi sinua, ei tämä vaimoon kohdistunut EPÄREHELLISYYS vaivannut kun tämä puoliso petti kakkosen kanssa vaimoaan? Miksi nyt? Ja miten tälläisestä EPÄREHELLISESTI alkaneesta suhteesta voisi tulla onnellinen, vaikka se varattu eroaisi? Eikö syyllisyys painaisi, huono omatunto väärin toimimisesta? Voisiko tuollaiseen ihmiseen luottaa, joka on pettänyt puolisoaan? Mikä tässä suhteessa muka olisi se syy, miksi ei pettämistä olisi? Vai hiertääkö mielessä kuitenkin, että jos puoliso tietäisi, niin ehkä se ottaisi eron pettävästä puolisostaan? Eli on sulla sitten murehdittavaa.. Olisiko oikeasti kasvun paikka ja antaa ihmisten hoitaa omat parisuhteensa ensin päätökseen ja sen jälkeen aloittaa vasta uusi.
..karkotusohje! Sano sille, että ykkönen nyt vaatii osaansa. Eiköhän kunnon nöyryytys vie luulot sinusta, ja elämä jatkuu ilman kummia murheita.
Luojalle kiitos en itse ole tuossa tilanteessa, vierestä seuraamisessa ja myötäelämisessä on ollut ihan riittävästi! Itsekin olen sen verran vanhanaikainen, etten varattuihin koskisi pitkällä tikullakaan ja kaverinkin alkuun tuomitsin aika rankalla kädellä, kunnes tajusin että hän tekee omat päätöksensä ja elää niiden kanssa. Itse tuoreena rouvasihmisenä näkemäni ja kuulemani jälkeen todella toivon, etten kskaan joudu tuohon tilanteeseen!!
Aika hyvin ootte kuitenkin tulittaneet syytöksiänne ja leimaatte minut kakkoseksi, vaikka halusin vain tietää teiltä uskottomuuden jälkeen liittoanne jatkavilta miten tuo kuvio pidetään pystyssä.. Oma mielenkiintoinen seikkansa on tietysti se, mitä te liitoissanne onnelliset ja rakastuneet ihmiset teette AVIOEROpalstalla???? Omakohtainen kokemus täällä oli ensimmäinen ja viimeinen, sen verran "mielenkiintoinen" oli tämä keskustelu...
Juu, onhan se NIIN ihanaa kun se petturi mies loppupelissä sitten valitseekin sen oman eukkonsa ja juoksee kiiruusti eukon mekon alle! Varsinkin jos käry käy!!! Petturi äijä joka on vuosia salasuhteessa toiseen naiseen ja puhuu ja vannoo rakkauttaan hälle...on TÖRKEÄ HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ!!!! Saa toisen naisen hyvin helposti uskomaan kaikki puheet pihtari eukosta ja huonosta parisuhteesta jne....Todellisuudessa kaikki on pelkkää teatteria!!! Äijä haluaa itselleen kaiken, ja väitänkin että tälläinen äijä EI osaa rakastaa ketään aidosti paitsi itseään! Lapsellisen naurettavaa että sitten yhtäkkiä vuosienkin salasuhteen jälkeen se oma akka on se kaikkein Rakkain ja ah...on sitten niin ihanaa ja auvoista jatkaa taas omaa avioliittoa. Olen aina ihmetellyt näitä petetyksi tulleita vaimoja miten ikinä voivat enää sulattaa moista äijää saman katon alla! HUH HUH ,MUNISTA HIRTEEN VAAN, EI TOISTEN IHMISTEN TUNTEILLA SAA LEIKKIÄ!!!!!!!!!!! ps. en ole muuten ykkönen enkä kakkonen
Vähän samanlainen tarina täällä kuin eroT -merkilläkin. Enpä olisi ikimaailmassa uskonut minäkään itseäni moiseen liemeen hommaavani vaan näinpä vaan kävi. Olin ollut kylmän liiton vanki jo vuosikaudet, kunnes tapasin Naisen joka kolahti kovaa ja joka minun olisi pitänyt kohdata jo vuosia aiemmin. Jonka olisi pitänyt olla elämänkumppanini. Jossain vaiheessa Hän ei enää kestänyt tilannetta, vaan katkaisi suhteemme. Aikani tuskailin ratkaisujani kunnes tajusin etten todellakaan pysty elämään valheiden verkossa. Enkä liioin elämään elämäni loppuun saakka ilman tuota ihmistä ja sen jälkeen päätös oli helppo, erosin. Liian myöhään. Sen verran aikaa oli kulunut, että rakkaani ei ollutkaan enää vapaa. Ja tätä viivyttelyä kadun varmaan lopun ikäni, sillä tiedän etten voi koskaan häntä unohtaa enkä häntä omakseni enää koskaan saa. Maksoin siis viivyttelystä omalla kohdallani liian kalliin hinnan.
En ole ylpeä teoistani, tottakai asiat olisivat pitäneet hoitaa toisin liittoni suhteen. Hoitaa asiat siellä kuntoon ensin ja sitten vasta vilkuilla aidan taa. Aina kaikki ei vain mene käsikirjoituksen mukaan niinkuin suunnittelee.. elämä on arvaamatonta, mutta se on otettava vastaan sellaisena kuin annetaan. Karisi ainakin liika mustavalkoisuus minun silmälaseistani..
kanssasi.
Itse olen jo keski-ikäinen nainen ja jonkin verran jo elämää nähnyt, joten en usko sanaakaan näistä ihanista hehkutuksista joita petetyksi tulleet vaimot tälle palstalle kirjoittavat. Itsekin olen aikoinaan tullut petetyksi ja tiedän tunteet jotka siinä vaiheessa ihminen kokee. Itse heitin miehen ulos siinä vaiheessa ja en ole katunut hetkeäkään.
Tuntuu vain kummalliselta miten me naiset nöyrymme tappelemaan pettävästä miehestä, ns. ykkösten ja kakkosten välillä hirveä kissatappelu, voin kuvitella miten tämä pettänyt mies hykertelee tyytyväisenä.
Mutta ihmismieli on aika erikoinen, ja näistä kirjoituksista huokuu pettymys, katkeruus jne., vaikka kuinka yritetään uskotella muuta, ikävä kyllä.
Teistä jätetyistähän tuo katkeruus näyttää huokuvan!
Nuo parit,jotka ovat päättäneet vielä yrittää huokuu onnellisuus..
Tuo on inhottavaa tuollaisten ihmisten mustamaalaus,joilla itsellään on mennyt perseelleen suhde ja sitten kitkeränä täällä valitetaan ja kadehditaan toisten onnea!
Ja minäkään en ole sen kummemmin ykkönen kuin kakkonenkaan!
Tuo AP.. eikait se mitään ihmisistä kerro,millä palstalla vierailee..minä ainakin käyn lukemassa kaikenlaisia palstoja..täällä kirjoittelee yksi "mummonmuori", jonka kirjoituksia elämänkokemuksistaan on mukava lueskella ja itse yritän aina hänen kirjoituksiaan etsiä..
Itse olen onnellisesti parisuhteessa..vaikka sitäkään ei tieten nämä katkerat täällä uskois.:D
Ja lueskelen silti sitä sun tätä täällä..kai se on luvallista kelle vaan.. ja saatan sanasen jos toisen kommentoidakkin!
Itse kuitenkin tiedän eronneita pareja ja pareja,jotka ovat päättäneet jatkaa liittoan..ja kyllä kai jokainen sen ymmärtää,että vaikeuksia..ehkä pettämistäkin on ollut tällaisellakin parilla,mutta niitä hyviä asioita on sitten kuitenkin ollut enempi,kuin pahoja..joten liittoa on haluttu jatkaa..
Se on kuitenkin niin,että se pari on siinä avioliitossa se pääosan esittäjä ja heidän ratkaisunsa se tärkein ratkaisu,muitten päätökset ja kitisemiset on ihan sivuseikkoja..kun naimisissa kerran ollaan..Ja se anteeksianto ja saaminen on se tärkein pointti!
Jätetyt on tieten katkeria,ja haluavat mielellään aatella sen jättäjän liiton olevan pelkkää näyttelyä..hassua vaan,miten he voisivat sen tietää..??
Varmasti näitä tarinoita on joka lähtöön; yhteen palanneita onnellisia, eronneita, uuden onnen löytäneitä, onnettomia yhdessä jatkavia, ratkaisujaan vielä pohtivia.. Turha yleistää, että uskottomuuden jälkeen liitossa on VAIN yksi vaihtoehto: Suuren Suuri Rakkaus ja Onni tai kulissiliitto. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Ihan turhaan tuomitaan tai mustamaalataan yhtään ketään - jokainen olkoon vastuussa vain omasta itsestään! Itse miehenä uskottomuuden jälkeen erosin (joka oli ainoa täysin oikea ratkaisu OMALLE KOHDALLE siinä tilanteessa) ja tein rakkaastani uuden vaimon, enkä ole katunut päivääkään! Ensimmäisen liiton virheistä tuli otettua opikseen ja elämä hymyilee, hän on kaikki mitä elämältä voin vain toivoa! Rakkautemme hedelmä syntyy päivänä minä hyvänsä ja omat tyttäreni edellisestä liitosta (12 ja 10) odottavat innolla pikkusiskoa tahi -veljeä!
Täällä on kuitenkin kertoneet tarinansa ne ihmiset,jotka ovat onnistuneet uudestaan samassa suhteessa ja sitten näitä,jotka jostakin syystä mollaavat heitä?
Samaa mieltä,että niin monta on tarinaa,kuin kertojaakin..
Ihmetyttää vaan näiden "toiseksi" jääneiden suuri tarve kyseenalaistaa toisten onni?
Eihän heillä ole siitä mitään kokemusta..hehän tietävät vain sen oman,jätetyn tunteen..katkeruuden..
Eivätkö he soisi entiselle rakastajalleen enää onnea kenenkään kanssa?..vai varsinkaan vaimon..
Itsehän he ovat sössineet,kun varattuun ovat sekaantuneet..
Tuossa sun kirjoituksessas mättää se,että oot niin läpinäkyvä!
Huomaahan tuo pöljäkin,että omasta kokemuksestas kirjoitat!
Älä aliarvioi toisia! Selittelet liikaa!
Ja samat sanat tuon yhden kirjoittelijan kanssa..saakait sitä täällä lueskella mitä haluaa!!
Eikö nuo yhteenpalanneetkin ole aika lähellä eroa käyneet..
Sitä ihmettelisin itse,että mitäs se SINÄ! täälläkin palstalla teet,jos noin tarkkaan kyttäät ihmisten vierailuja sivustoilla..Eihän sen eron pitänyt sinua koskea..ja etkö tuossa nyt jo hehkuttanut omaakin "tuoretta rouvuuttas" Pöh! Kumman sopivasti sekin nyt tähän löytyi..
Vieraile mieluummin tuolla "suhteen lopettamis"-palstalla ja anna sen varatun ukon jo olla!!
Meillä kävi niin, että miehellä oli suhde työkaveriinsa ollut kuukausia, ennen kuin se minulle paljastui..
Olihan sitä ollut rankkaa,kun oli pienet lapset ja talon rakennukset ja työt lisäksi..
Olin tieten laiminlyönyt miestäni, vaikka seksin puolella olin antanut ihan, milloin mies vaan halusi..sekun tapahtui yöllä, kun lapset nukkuivat ja se oli ainoa ajankohta,milloin oli aikaa...nukkumisen ohella..
Siksi olinkin niin tyrmistynyt,kun sain tietää..Mietin eroa ja kaikkea...mutta mies ei jättänyt rauhaan..Hän lopetti heti suhteensa ja pyyteli anteeksi ja aikoi tehdä mitä vain,jos annan anteeksi..
Tämä työkaveri oli kuulemma ollut sellainen puolialasti kulkeva vamppi,joka oli viimeisen vuoden ajan tyrkyttänyt itseään miehelleni ja vietellyt hänet..oli niin paljon joutunut viettämään aikaa sen kans ja pikkujouluissa kännissä oli sitten löytänyt itsensä naimasta tätä jossain siivouskomerossa..
Päätimme sitten pitkän harkinnan myötä yrittää uudestaan ja mies vaihtoi osastoa työpaikallaan..
Se rakkaus kuitenkin on välillämme olemassa ja haluan taas luottaa mieheeni..vaikka se vaikeaa välillä onkin, mutta näen, että hänkin yrittää ja tosissaan!!
Se toinen nainen ei kuitenkaan antanut heti periksi..alkoi soittelut minullekkin työpaikalle ja sättimiset ja ilkeilyt..käskin mieheni hoitaa sotkunsa itse ja soitot loppuivatkin..nainen vaihtoi kuulemma paikkakuntaa.
Olin viimevuonna itse mukana mieheni pikkujouluissa ja eräs nainen tuli viereeni ja kertoi tietävänsä mieheni syrjähypyn, oli kuulemma harrastanut muitakin ukkomiehiä firmassa ja aiheuttanut aikaisemminkin sotkuja suhteisiin..ja joutunut aikaisemminkin vaihtamaan työpaikkaa..
Ihmettelen vaan,teitä tällaisia naisia? Eikö vapaitakin löytyisi? Miksi pitää tulla ihan tarkoituksella tyrkylle perheellisille miehille, joilla on pienet lapset ja vaimo jo valmiina..
Tottakai niitä vaikeuksia on perheessä, kun on niin paljon työtä perheen eteen,mutta se on kuitenkin jo varattu liitto,ei siihen kaivata ylimääräisiä! Antakaa perheellisten olla rauhassa!
Täällä jotkut, varmaan tällaiset mieheni syrjähypyn kaltaiset naiset epäilevät,ettei sitä oikeata onnea voisi enää olla suhteessa,missä toinen on pettänyt..mutta kyllä sitä vaan on..
Suurimman ajan olen onnellinen,varsinkin kun mies osoittaa nyt tuon tapauksen jälkeen suurempaa huomaavaisuutta minulle,kuin koskaan ennen..välillä tieten tulen surulliseksi..ajan myötä harvemmin,mutta kuitenkin..mutta jos mies on kotona ja näkee minut allapäin,tulee hän heti ja puristaa lujasti syliinsä ja pyytää anteeksi..silloin tuntuu taas hyvältä..
Olen ainakin itse päättänyt luottaa mieheeni! Vaikka unohda en ikinä..mutta en nykyään sitä kyllä enää paljon muistelekkaan.. Nyt tuli tapaus mieleeni täällä lukiessani näitä kirjoitteluja ollessani sairaslomalla.
Toivon sulle hyvää elämää ja että miehesi otti jotain opiksi!
Noinhan se onnistuukin,jos asia käsitellään pois päiväjärjestyksestä ja annetaan anteeksi..
Minäkin uskon kuitenkin,että jos liitto on vahva,tuollaisestakin selvitään ja pystytään jatkamaan ja rakastamaan toista vaikeuksista huolimatta..!! Kyynisethän voi aatella ilkeästi vaikka maailman tappiin asti!
naisia jättämään varatut miehet rauhaan?
Anteeksi, mutta nyt tekee mieli kysyä, että onko miehesi aivan toisten vietävissä ja aivoton eläin?
Nyt pitäisi muistaa, että kukaan ei vie ketään väkisin, ei se vamppi nainen ole väkisin sun miestäsi raahanut mukanaan. Miksi te syytätte sitä kolmatta osapuolta, kukaan ei teidän puolisoita vie, jos he eivät omasta vapaasta tahdostaan mukaan lähde.
Parisuhde pettämisen jälkeen voi olla ihan mitä tahansa. Ainakaan meille se ei ollut mitään kiiltokuvaa tai romanttista ihanuutta. Karua, sattuvaa arkea, jossa taistelimme molemmat ehkä suurimman vastoinkäymisen edessä. Se oli yhtä helvettiä ja ihan kamalaa näin jälkikäteenkin muisteltuna.
Koko suhde meni palasiksi. Siinä sivussa oma itsetunto, käsitys itsestä naisena, ihmisenä ja puolisona.
Mutta! Ja iso mutta. Olimme menneet nuorena naimisiin. Elämä oli soljunut lähes itsestään. Puolisovalintaa ei pysähtynyt miettimään tai kyseenalaistamaan. Kun oli ihan kelpo mies. Pettäminen kuitenkin puhkaisi kuplan neljänkympin korvilla (yllätys, yllätys!). Jouduimme oikeasti miettimään mitä haluamme, kenen kanssa haluamme. Tässä iässä ei enää houkuttanut lähteä "yrittelemään" tai pysymään yhdessä kulissien tai tavan vuoksi. Tai edes lapsien. Uskon, että lapsille on parasta se, että vanhemmat ovat onnellisia. Kumpikin tahollaan tai yhdessä. Riitaisina, uupuneina ja elämään pettyneinä ei meillä olisi ollut mitään annetaa kenellekään. Ei edes lapsille. He ansaitsevat vanhemmikseen ihmiset jotka jaksavat toimia ihmisinä, eivät pelkästään huoltorobotteina ja autokuskeineina.
Yllätykseksemme huomasimme miehen kanssa, että halusimme yhä toisemme. Kaiken jälkeenkin yhteisen elämän jatkaminen tuntui meistä miehenä ja naisena parhaalta vaihtoehdolta. Pari vuotta siinä kamppailussa meni kunnes suhde "jäi taakse" eli lakkasi hiertämästä minua. Pois se ei mene, mutta sen kanssa elää. Ihan hyvin.
Koen itse niin, että valitsimme toisemme uudestaan aikuisina ihmisinä. Sillä elämänkokemuksella joka meillä oli. Ja aloitimme aivan uuden suhteen. Toki terapeutin avustuksella :)
Tänään olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että olemme yhdessä. En koe olevani maahan poljettu vaimo, joka on niellyt kiltisti miehensä paskan. Elämässä tapahtuu kaikkea. Tämä tapahtui meille. Mutta me emme kaatuneet.
On kahdenlaisia tarinoita..niitä jotka onnistuvat ja niitä jotka eivät..
Luulen kuitenkin sillä rakkaudella olevan jotain tekemistä asian kanssa..:)
Tuolle,joka ihmetteli vastuutaan himoitessaan sitä ukkomiestä..se viina,se viina..
Tuskin moni ukko vieraisiin menis,mutta kun näitä huoria pyörii ravintolat täynnä ilman minkäänlaista moraalia,niin helppo se on siitä sänkyyn viedä känninen ukko.
No..onneksi paha yleensä saa palkkansa ja te jäätte loppujen lopuksi nuoleen yksin niitä paskasia käsiänne..
Te voitte luulla ihan vapaasti itse kukanenkin minusta tai roolistani ihan mitä tykkäätte, se ei minua hetkauta koska mulla on puhtaat jauhot pussissa oman puolisoni kanssa. Luovutan itse nyt tämän keskustelun suhteen, koska näköjään aikuisten ihmisten kesken on liian hankalaa saada asiallista keskustelua aikaiseksi. Ymmärrän, että aihe saattaa olla tulenarka, mutta kiitos kuitenkin kaikille asiallisia mielipiteitä ja kokemuksiaan esittäneille!!
Mielipidepalstahan tämä on, mutta jos olisin kaivannut petettyjen vaimojen kokemuksia, olisin varmasti esittänyt asiani toisin (ja kuka ylipäätään on muuten koskaan sanonut, että yksin jäänyt osapuoli on nainen ja liitossa kituva osapuoli mies?). Näillä petetyillä vaimoilla on kuitenkin vain yksi näkökanta asiaan: omansa. Heidän voi olla vähän vaikea mennä pettäjän puolesta puhumaan miten tämä tuntee ja kokee syyllisyytensä (jos sellaista ylipäätään tuntee!) ja petoksensa kanssa elämisen. Tämä oli se puoli asiasta jota alunperin ajoin takaa; pettäjän sielunmaisemaa liitossa, joka jatkuu yllään valheen verho. Ainakin tänne kirjoittaneet petetyt vaimot näköjään poikkeuksetta ovat tietoisia puolisonsa puuhista ja näin ollen ovat rakentaneet "uuden liittonsa" toisenlaiselle pohjalle kuin ne, joissa toinen on autuaan tietämätön asioista ja toinen kantaa salaisuutta mukanaan. Hienoa oli kuulla näitäkin tarinoita, jotka ovat päättyneet vaikeuksien kautta voittoon!
Aurinkoista kevättä kuitenkin kaikille :=)
nyt sinnekin myssyn alle! Joopa joo, se on viinan ja vieraiden vosujen syy, jos ukko vieraaseen sänkyyn kaatuu... Niinpä! Eikös tuossa tapauksessa pitäisi tehdä ukolle selväksi, että viinaan ja vieraisiin vosuihin ei kajota?! Ts miehen pitäisi se tietää itsekin, että jos kerran luonne on niin heikko, että olosuhteet vievät pettämään, niin ei niihin olosuhteisiin hankkiudutakaan!
No, selityksensä kullakin... Karu totuus vaan on, että tällaiset "vehkeistään ei niin tarkat" ukot eivät arvosta ja kunnioita vaimojaan pätkän vertaa, eivätkä tietenkään näitä vieraita vosujakaan. Sitten nämä mokanneet kullannuput konttaavat katuvaisina kotiin vakuuttelemaan rakkautta vaimokullalle... No totta hitossa niin tekevät, koska on se lämmin koti ympärillä paljon mukavampi juttu kuin jäädä pakkaseen oven toiselle puolelle. Tällaiset tapapettäjät rakastavat itseään, eivät ketään muuta. Ja käyttävät naisia vain hyväkseen, oli kyseessä sitten vaimo tai pano.
Ja lopuksi: On sitä moraalia vielä onneksi, vaikka avioerotilastot surullisen isoja onkin..
Ja harvoin ne avioliiton pilaamaan yrittäjät sympatioita saa!
Joka avioliittonsa suoraselkäisesti lopettaa ennen uuden aloittamista on kuitenkin aina se,jota viitsii vielä kadullakin tervehtiä..pettureilla on häpeä painettuna otsaan iäksi!
Ja lumput on tuomittu yksinäisyyteen..
Niitten kaveri on vanhana pullo.
Happamia..sano kettu....
Ootko kade,kun et ole itse päässyt kokemaan suurta rakkautta..
Tuskimpa nämäkään liittoonsa panostaneet mitään tuurijuoppoa katselisivat..oiskos niin,että sen yhden kerran voi anteeksi antaa,mutta se toinen....
Ovat ukkonsa ehkä ottaneet opiksi..
Tuosta viinasta..kyllähän se on vähän joittenki ukkojen ja akkojen pahe..
Eikä mua ainakaan vaivaa yhtään,jos joku viitsii juopon lakanoittensa väliin ottaa,ehkä siinä sopivat saakin toisensa..että onnee vaan! Jos oot sellaisen valinnut baarista..eikä tartte kotiinsa palauttaa!
Sinähän se mustavalkoinen tyyppi olet ratiriti..
Ai varmaan täälläki kertoilleet ovat just sun seuralaisten kaltasien juoppojen ukkojen vaimoja!!
Eiköhän ne akat oo just tuommoiset juopot panneet käveleen!
..että ihan haistaa sun katkeruuden..etkö saa edes juoppoo ukoksi?
Niitähän riittäisi! Ai niin...tehän vain niitä varattuja yrittelette!...
Ja mä oon sitten naimaton! Ei tartte luulla,et jonku surkimuksen vaimo olisin!
Itse käyn paljon tanssimassa ravintoloissa,eikä tulisi mieleenkään naimisissa olevaan äijään ihastua!
Tanssia voin, mutta raja menee siinä!
Paljon on kännisiä, tai muuten "pelimiehiä" yritellyt, mutta periaate on, että jos ei vapaata löydy seurustelusuhteeseen, en ala sen kummemmin tutustumaan..seksiin pätee sama juttu ja täytyy sanoo näille,joita vaan ne ukkomiehet jostakin kumman syystä viehättää, että vapaita ja eronneitakin on paljon vapailla markkinoilla..siis ukkoja ainakin..
Voishan sitä aluksi kysyä, onko mies vapaa vai varattu!
Tuonne ylemmäs kirjoittelin omaa tarinaani ja vaikka itsekin uskottomuuteen monestakin eri syystä sorruin, viinan kanssa ei asialla ole mitään tekemistä. Täysraittiita kun oltiin ja ollaan edelleenkin kaikki asianosaiset. Ei se uskottomuus yksin juoppojen ja baarikärpästen "ongelma" ole! Ei parane siis yleistellä asioita/olosuhteita/ihmisiä liiaksi..
Eipä tieten, mutta yleistä on,esim. että pikkujouluissa töpätään ja rankimman kautta, kun viinaa on läträtty firmojen piikkiin..ja ilman sitä kumppania, sinnehän ei monesti edes toivota toista oaspuolta liitosta..sekin vähän kummallista..?
Nehän ne rankimpia eroja onkin, jos muuten mennyt hyvin, mutta kännissä sitten kerran töppää ja tulee sen takia jätetyksi..ite ei välttämättä muista koko ämmän nussimista..
Nuo selvinpäin pettämiset sitten kertookin jo harkitusta sellaisesta..
mahdat sössöttää?
Loistavastipa kirjoituksestani minun tilanteen "arvioit"... Olen hiljattain eronnut enkä ihan äkkiä huoli miestä vaivoikseni, en vapaata enkä varattua. Syy eroon EI ollut pettäminen - kummallista, että tämän palstan otsikon alle ei tunnu toisten mielestä muuta mahtuvankaan!
Ihmettelen vain sitä, miten mustavalkoisesti pettyneet / petetyt vaimot tilannetta katsovat: baarit pullollaan kännisiä miehiä VÄKISIN sänkyynsä kaatavia munahaukkoja?! Ja miehillähän ei ole mitään vastuuta, kunhan vähän vikisevät vietäessä... Jessus, mitä pään puskaan työntämistä! Jos Mies on Mies isolla M:llä eikä mikään vietävissä oleva nössöreppana, hän pystyy sepaluksensa hoitelemaan kännissäkin vaikka millaisen haukkaparven keskellä. Tarvitaan vain kaksi kirjainta, niin ongelma poistuu: EI.
Minä ainakin pystyn myöntämään, että paska juttu, mutta valitsin väärän miehen - eikä se ole kuin oma väärinarviointini.
toinen, joka kuvittelee muutaman rivin perusteella tietävänsä toisesta kaiken... No eipä ihme, että olet naimaton - ja epäilemättä hapannut siinä tilassa loppuelämäsi.
Siis...tää palsta käsittelee JUST pettämistä.....??
Oot nyt ite kyllä väärällä palstalla?..ihmekkään jos ukko lähti tommoisen riitelijän luota....
Nytkö ei sitten ole KETÄÄN lähipiirissäs,ketä haukkusit,kun ukkoski lähti,..niin pitää täällä räkyttää!! Ei ihme,että lähti! Hyi saatana!
Ihmekkään,mitä mieltä ukot on tommoisista eronneista kotkista!
Mee muualle räkyttään!Ei kiinnosta ketään tommonen!
Jaahah! Siinä on taas yks saatanan lehemä kunnon panoo vailla..ja taitaa jäähäkki..
Jotku keski-ikäset on tosiaan naama norsunvitulla koko ajan!
OIkeen yksinäistä vanhuutta sulle, munan lutkuttaja!
Mitäs siinä sitten räkytät itse, kun ei kerran meikäläisen jutut kiinnosta!
Hyi saatana? Eikös huorille yleensä sanota noin näillä palstoilla? Mitäs pahaa mä olen sitten tehnyt - sanonut asian niin kuin ne on, no voi voi, kun tuli pienelle itku.
Hyvää loppuelämää!
...ettei vaan olis itellä se viina ongelma..ritiratilla..ihmeen kummasti kiivastuu viinapuheista!...??
Pitäskö mennä kuitenkin johonkin terapialle puheleen,eikä täällä räkyttään..
Täällä puhutaan pettämisestä...
höpiset..? Palstan nimi on AVIOERO, ei USKOTTOMUUS, joka on tuolla alempana. Tollo.
Painu helvettiin ,huora!
Ymmärrän kyllä miestäsi!
Onneksi tuommoisesta pääsi!
Mikähän hullu tuo ritirati on?
Voisitko poistua!!Kiitos!
..siis tää aloitus käsittelee kyllä uskottomuutta..onko joku ongelma?
Sopisit tuon ritiratihullunkans poriseen aivan omalle palstallenne..jos et sitten sama kahjo ookki,mitä luulen..
Sinä tolloksi nimittelevä..painu nukkumaan,viina haisee tänne asti,kahjo..
joo.kaikenlaisia perkeleitä juoppoämmiä..mun ämmä oli just tollanen..vähä viinaa ja naama oli ku sian perse!
Jos ei mun ex ookki..onneksi pääsin eroon..pthyi!
Ukko lähteny toisen akan mukaan..eikä tartte kauaa ihmetellä,et miksi!!
Nyt kyllä moni eronnut ukko sai mun sympatiat!
Siis..oikeesti tuollaisia akkoja,jotka on suustansa oikeita riivinrautoja on oikeesti olemassa!!
Täälläki räkyttää,vaikka ei oo AP.lle mitään sanottavaa,pitää vaan saada räkyttää!! huh huh!!
Tulipa tuoki nyt nähtyä!
ONNEKSI miehensä pääsi eroon tuollaisesta! On mahtanu olla kamalaa liittoa alusta asti!!
aikasi kuluksi kirjoitella vastauksia omiin juttuihisi. No kukin tyylillään.
Onko palstan ohjeissa sanottu, että pitää koko ajan kommentoida aloittajan juttuja? Jos osaat seurata ketjua, löydät ehkä sen kohdan, jota kommentoin. Luepa se ja kerro sitten, miten baarissa kännisiä ukkomiehiä pyydystävät lumput liittyvät tuohon aloittajan kirjoitukseen?
Tai itseasiassa... Älä selitä. En minä sitä ainakaan lukemaan tule. Hyvästi.
Painu huora helvettiin! Oot ruma sisältä ja päältä! Onneksi ero vituttaa noin paljon ja oot yksin! Miehelläsi on tällä hetkelläkin paljon parempi nainen kuin sinä koskaan olit!
Naurattaa aatella,että sä plösö oot niin yksin!
Räkytä niiin paljon kuin haluat! Tuommoinen sika on niiin vastenmielinen,että kaikki karttelee sua sun loppuelämäs!!hahhahahhah!
Oot varmaan sellainen 20 kiloo ylipainoinen lehmä! jota ei huoli kukaan enään! hahhah!
Mä lähden nyt mieheni kainaloon..sun lehmän ei tartte vastata..Mulla ei oo noin huono itsetunto,että pitäs kaikkien vastaukset käydä tarkastaan! hahhahhah!
paskaa loppuelämää,katkera ämmä! Oot ansainnut sen! hahhahaahah!
Hyvä keskustelu meni pilalle,ku juoppo tuli räkyttään,no toivottavasti ei jää langoille roikkuun..hyvät jatkot muille!
Tommoisia nyt riittää..no,ei varmaan kannata sen juttuihin kommentoida..on varmaan kaljaa koko yöksi ja täällä ilkeilee aamuun asti..
joo..
Mun mies teki samalla tavalla mut ilkeemmin ja siitä on jo vuos ja oon sanonu antaneeni jo anteeksi mut syvällä sisimmissä mä tiedän että oon katkera ja en pysty antaa ehkä koskaan anteeksi, mut odotan vielä jos se helpottuu.
omakohtaisen kasvun alku.
Usko vaan, niin se menee.
On sanonta "Kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään".
Millä haulla löysit tämän ketjun vuosimallia 2010?
Valheen kanssa eläminen on raskasta, joten kannattaa pysyä aina totuudessa.
Olen eräästä ihmisestä nähnyt kuinka valhe kaivertaa hänestä voimaa koko ajan pois.
Se että annetaan anteeksi ei poista valhetta. Valhe poistuu vain totuuden kertomisella ja samalla antaa rauhan sydämeen, kun vihdoin on uskaltanut puhkaista kuplan. Tietenkin voi olla rankkoja asioita ja tavallaan on yrittänyt säästellä toisia valehtelemalla, mutta täytyy vain rohjeta kertomaan totuus, vain sen avulla tulee anteeksianto ja tasapaino.
Pelkkä san anteeksi ei valehtelussa riitä, se ei poista sisäistä painetta ja tuskaa.