Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja asuneet niistä yhdessä noin 3. Avomies on hellä, huomaavainen ja älykäs. Henkisesti juuri minulle sopiva kumppani. Valitettavasti hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä elämä oikein vaatii.
Hän opiskelee tällä hetkellä ja edessä olisi harjoittelujakso, joka alkaisi ensi maanantaina. Sanoin jo syksyllä, että harjoittelupaikkaa kannattaa hakea ajoissa. Muutamaan otteeseen kyselinkin asian suhteen ja aina vastaus oli, että aloittaa hakemisen kohta. No, aloitti hakemisen viime viikolla ja nyt väittää, ettei kukaan vasta puhelimeen tai sähköpostiin, kun yrittää kysellä. Moisesta kommentista tulee mieleen, että keksii hätävalheita, etten hermostuisi.
Jos harjoitteluun ei pääse, ei opintoja kerry, eikä voi valmistua, mikä tarkoittaa tukien katkeamista. Ja jos sattuukin valmistumaan, niin en usko töiden hakemisen sujuvan yhtään paremmin. Jätti erästäkin kesätyöpaikkaa hakematta, vaikka moneen otteeseen sanoi hakevansa siihen. Lopulta syy hakemattomuuteen oli se, että minä en auttanut hakemuksen täyttämisessä (ei pyytänyt apua, joten en tiennyt sen tarpeesta ajoissa). Jos "hakee" töitä tällä tavalla jatkossakin, niin aika toivottomalta näyttää...
Minun ilmeisesti pitäisi elättää molemmat pienellä palkallani. Laskin Kelan laskurilla, ettei hän saa edes asumistukea palkkani takia, työmarkkinatukea saa vähän. Eli jos hän valmistuu, kaikki laskut yms. kasautuvat minulle. Selviän niistä kyllä, mutta risoo se, että mitään ylimääräistä ei tule jäämään siltä varalta, että jotain äkillistä tapahtuu.
Kaiken tämän päälle hän ei tee edes kotitöitä ilman, että ilmoitan, mitä on tehtävä. Väittää, ettei näe, milloin pitää tiskata, imuroida, pestä vessa jne. Teen oman osuuteni, mutta joudun potkimaan miestä tekemään omansa. Kun itse olin työttömänä, tein kaikki kotityöt, jotta hänelle jäi aikaa opiskeluun. En usko, että näin tulee menemään, jos hän joutuu jäämään kotiin. Tuskin tekee mitään, ellen jätä aamulla listaa siitä, mitä pitää tehdä.
Hän myös valvoo aina kolmeen tai neljään yöllä, joten saan potkia hänet aamulla ylös, että edes ehtii kouluun. Itse menen töihin myöhemmin, joten herään vain hänen herättämisensä takia aikaisin aamulla. Olen sanonut tästä, mutta hän vain toteaa, ettei asialle voi tehdä mitään. Unirytmiä ei kuulemma voi korjata mitenkään, ei halua edes yrittää.
Alan itse olla todella väsynyt. Rakastan häntä ja haluaisin tämän jutun toimivan, mutta alkaa tuntua, ettei rakkaus riitä. En jaksa vetää häntä perässä perusasioiden suhteen. Lapsen hankkimisesta on puhuttu niin, että ensi vuonna aloitettaisiin yrittäminen, mutta tällä hetkellä minua pelottaa, että sitten vasta kaikki kaatuukin ja rahat loppuvat, kun en ole itse töissä. Ja pystyykö ihminen muka ottamaan vastuuta lapsesta, jos ei kykene omaa elämäänsä järjestämään?
Olen yrittänyt kysellä, mikä on vialla, mutta vastausta en saa. Minä kuulemma murehdin turhaan, kun kuitenkin pärjätään, vaikka hän syleksisi kattoon. Olen jotenkin täysin hukassa tämän tilanteen kanssa. En osannut odottaa yhteiselolta tällaista, koska hän oli aktiivisesti opiskelupaikkaa hakemassa, kun seurustelumme alkoi. Lisäksi koti oli siisti ja kaikin puolin vaikutti kelpo mieheltä. Sitten vuosi yhteenmuuttamisen jälkeen asiat alkoivat romahtaa kohti nykyistä tilaa. Kaikki lähti siitä, että miehen unirytmi kääntyi hiljalleen päälaelleen ja muu seurasi perässä.
Mitä tässä nyt sanoisi... Varmaan joku kommentoi "jätä se", mutta asia ei ole niin yksinkertainen =/
Hän opiskelee tällä hetkellä ja edessä olisi harjoittelujakso, joka alkaisi ensi maanantaina. Sanoin jo syksyllä, että harjoittelupaikkaa kannattaa hakea ajoissa. Muutamaan otteeseen kyselinkin asian suhteen ja aina vastaus oli, että aloittaa hakemisen kohta. No, aloitti hakemisen viime viikolla ja nyt väittää, ettei kukaan vasta puhelimeen tai sähköpostiin, kun yrittää kysellä. Moisesta kommentista tulee mieleen, että keksii hätävalheita, etten hermostuisi.
Jos harjoitteluun ei pääse, ei opintoja kerry, eikä voi valmistua, mikä tarkoittaa tukien katkeamista. Ja jos sattuukin valmistumaan, niin en usko töiden hakemisen sujuvan yhtään paremmin. Jätti erästäkin kesätyöpaikkaa hakematta, vaikka moneen otteeseen sanoi hakevansa siihen. Lopulta syy hakemattomuuteen oli se, että minä en auttanut hakemuksen täyttämisessä (ei pyytänyt apua, joten en tiennyt sen tarpeesta ajoissa). Jos "hakee" töitä tällä tavalla jatkossakin, niin aika toivottomalta näyttää...
Minun ilmeisesti pitäisi elättää molemmat pienellä palkallani. Laskin Kelan laskurilla, ettei hän saa edes asumistukea palkkani takia, työmarkkinatukea saa vähän. Eli jos hän valmistuu, kaikki laskut yms. kasautuvat minulle. Selviän niistä kyllä, mutta risoo se, että mitään ylimääräistä ei tule jäämään siltä varalta, että jotain äkillistä tapahtuu.
Kaiken tämän päälle hän ei tee edes kotitöitä ilman, että ilmoitan, mitä on tehtävä. Väittää, ettei näe, milloin pitää tiskata, imuroida, pestä vessa jne. Teen oman osuuteni, mutta joudun potkimaan miestä tekemään omansa. Kun itse olin työttömänä, tein kaikki kotityöt, jotta hänelle jäi aikaa opiskeluun. En usko, että näin tulee menemään, jos hän joutuu jäämään kotiin. Tuskin tekee mitään, ellen jätä aamulla listaa siitä, mitä pitää tehdä.
Hän myös valvoo aina kolmeen tai neljään yöllä, joten saan potkia hänet aamulla ylös, että edes ehtii kouluun. Itse menen töihin myöhemmin, joten herään vain hänen herättämisensä takia aikaisin aamulla. Olen sanonut tästä, mutta hän vain toteaa, ettei asialle voi tehdä mitään. Unirytmiä ei kuulemma voi korjata mitenkään, ei halua edes yrittää.
Alan itse olla todella väsynyt. Rakastan häntä ja haluaisin tämän jutun toimivan, mutta alkaa tuntua, ettei rakkaus riitä. En jaksa vetää häntä perässä perusasioiden suhteen. Lapsen hankkimisesta on puhuttu niin, että ensi vuonna aloitettaisiin yrittäminen, mutta tällä hetkellä minua pelottaa, että sitten vasta kaikki kaatuukin ja rahat loppuvat, kun en ole itse töissä. Ja pystyykö ihminen muka ottamaan vastuuta lapsesta, jos ei kykene omaa elämäänsä järjestämään?
Olen yrittänyt kysellä, mikä on vialla, mutta vastausta en saa. Minä kuulemma murehdin turhaan, kun kuitenkin pärjätään, vaikka hän syleksisi kattoon. Olen jotenkin täysin hukassa tämän tilanteen kanssa. En osannut odottaa yhteiselolta tällaista, koska hän oli aktiivisesti opiskelupaikkaa hakemassa, kun seurustelumme alkoi. Lisäksi koti oli siisti ja kaikin puolin vaikutti kelpo mieheltä. Sitten vuosi yhteenmuuttamisen jälkeen asiat alkoivat romahtaa kohti nykyistä tilaa. Kaikki lähti siitä, että miehen unirytmi kääntyi hiljalleen päälaelleen ja muu seurasi perässä.
Mitä tässä nyt sanoisi... Varmaan joku kommentoi "jätä se", mutta asia ei ole niin yksinkertainen =/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kokemuksesta: jätä se. Nyt. Valehtelijaan ja lusmuun ei voi luottaa. Opin tämän katkerasti erään suhteen aikana. Lapsia et voi edes harkita!
Jätä se, oli ensimmäinen mikä itelleni tuli mieleen myös. Mutta ei se tosiaan ole niin yksinkertaista. Minusta tuo kuulostaa siltä, että miehesi on jumissa ja tietyllä tavalla ehkä haluaakin olla sitä, siis "äidin" hoivissa vailla varsinaisia velvoitteita ja vastuita. Varsin tavallista nuorilla miehillä, vanhemmillakin jäärillä. Tuo miehesi jumi taas kuulostaa ahdistuneisuudelta oman ja yhteisen elämän vaatimuksista, mahdollisesti myös masentumiselta. Miehesi tarvitsisi kunnon herätyksen ja tukea, suosittelisin myös ammattiapua, vaikka luulen ettei miehesi sitä koe tarvitsevansa. Kunnon herätys voisi olla kaikkien kissojen nostaminen kerralla pöydälle ja eron mahdollisuuden esiin ottaminen.
Ihan ensisijaisesti voisit ottaa vastuun vain itsestäsi ja omalta osaltasi yhteisistä asioistanne, jättää miehesi henkilökohtaiset vastuut hänelle. Eli ainakin tuon herätyskellona toimimisen voisit jättää, sekä mahdolliset muut samankaltaiset väärän vastuun ottamiset. Ja tiskaamisesta voit miehelle opettaa sen, että jos on likaisia astioita, niin silloin pitää tiskata, sen enempää siinä asiassa ei ole tiskauksen tarpeen näkemistä.
Taas iät puuttuu mutta ollette nuoria. Ja nuorena kaikilla ei ole vielä käsitystä siitä, "mitä elämä vaatii".
Jos hän aikaisemmin hoiti "kotinsa siistiksi" ja nyt ei välitä, niin toivottavasti et ole osoittanut 'rakkauttasi' väärällä tavalla; passaamalla ja huolehtimalla siitä, mistä hänen itse pitäisi. - Eihän sinun jättää häntä välttämättä tarvitse, mutta nuo kaikki jutut sinun tulee selvittää, tehdä hänet tietoiseksi siitä, mitä mieltä olet asiain laidoista. Jos hän ei pysty tsemppaamaan esim. tuossa vrk-rytmissä, niin sitten ehdot, miten suhde jatkuu, miten ei.
Ei kukaan jaksa opiskella, ei etsiä työ- / harjoittelupaikkaa eikä yhtään mitään muutakaan, ellei perusjutut elämässä toimi. Ensin ruokailu-, uni-, liikkumisasiat tarkasteluun ja sitten muut mielialat ja tuntemuspuolet, joku 'juttu' häntä nyt väärille urille vääntää. Nuorena, kun kaikki on vielä alussa ja elämä edessä, 'kakku' voi tuntua liian isolta palalta haukata. Parisuhde, lapsi, opiskelu, ammatti, työ ... Toisilta vain yksinkertaisesti loppuu hahmotuskyky tjs., että pystyisi pitämään koko revohkan näppylöissä.
Jättäkää nyt se lapsi vielä pois laskuista ja suunnitelmista, vähän kerrassaan, yksi asia kerrallaan eteenpäin, niin kyllä se siitä. Toivotaan.
vaikuttaa jonkinsortin masennukselta... noh, miehesi vaikuttaa aikalailla samanlaiselta kuin minä naisena.
Unrytmi päin peetä..3-4 aikaan nukkumaan vaikka koulu alkaisi klo 8...ei kertakaikkiaan vaan pysty nukkumaan ennen sitä, monesti yrittänyt kääntää takaisin parempaan suuntaan mutta vaikeaa. heti koulun jälkeen suoraan kotiin rättiväsyneenä nukkumaan.... olen aina väsynyt, väsynyt, väsynyt...siksi kiukkuinenkin usein. en jaksa luottaa siihen että tulevaisuudessa paljoa hyvää odottaa enkä jaksa luottaa omaan osaamiseeni. Vaikea nykyään innostua mistään kunnolla kun aina väsynyt, ah, harjoittelupaikka pitäisi etsiä tässä nyt, siirtyy ja siirtyy...ehtiihän sen...vaikka tiedän että pitäisi jo pistää töpinäksi, on vaan niin epätodellisen surkea olo eikä saa aikaiseksi. miten hemmetissä saan opinnäytetyöt jne. tehtyä... kesätyötä vaikea hakea kun ei tiedä minne hakisi, ja kun on muutenkin huono tilanne työmarkkinoilla...työnhakijoita/kilpailijoita paljon, tuntuu turhalta mitään yrittää.
Vaikuttaa että miehellä on menossa lamaannuskausi... masennusta se on. En vaan tiedä mikä auttaisi, en tiedä nimittäin edes mikä minua auttaisi. Väsyttää muttei voi nukkua...krr.
Jos mies vaikuttaa menevät tuosta huonompaan, sulkeutuu ja vain haluaa nukkua ja möllöttää, silloin pitäisi kyllä varmaan lääkäriin mennä saamaan apua. En kyllä itsekään uskalla mennä.
Et ole miehesi äiti. Vain äidit tekevät tuolla tavalla, että huolehtivat lapsensa opiskelupaikan hakemisesta, sen saamisesta, kotitöistä, kouluun ehtimisestä, liian myöhään valvomisesta jne. Voisi vielä täsmentää, että pikkulasten kouluun ehtimisestä. Niillehän pitää huomauttaa, että menes nyt aikaisin nukkumaan, että jaksat kouluun. Ja aamulla äipän täytyy katsoa perään, että se ekaluokkalainen myös sieltä herää ajoissa. Aaaaargh. Miten edes jaksat?
Kyllähän mieskin tuohon turtuu, että joku huolehtii kuitenkin, jos hän ei itse jaksa. Teet hänelle karhunpalveluksen. Ja sitä kun jatkuu se 20 vuotta, niin saat olla huolehtimassa jokaisesta suupalasta, mitä se pistää suuhunsa. Aikuisen ihmisen kuuluu itse huolehtia itsestään, niinhän sinäkin teet. Tottakai myös omalta osaltaan yhteisistä asioista, mutta sekin kuuluu molemmille. Tukea ja huolenpitoa voi osoittaa muilla tavoin. Kyselemällä kuulumisia, keskustelemalla.
pitemmän päälle. se on selvä. Sinä et jaksa. Se, että pystyykö mies ns.parantumaan, riippuu persoonansa laadusta. "Unirytmiä ei voi korjata" tuntuu terveen näkökulmasta omituiselta. Et kerro, mitä mies tekee yöllä, vaikkapa puoli neljään. Onko innostunut opiskelualastaan vai onko pakkopullaa, onko jokin kapea ns.nörttiala. Onko "eläväinen" vai leviääkö tuntikausiksi tv-tuoliin. Mitä osaa, jos hakulomakkeenkin täyttö liika vaikeaa. Joka tapauksessa käytännön asioissa ainakin tilapäisesti pilalle passattu, jos ei mitään omakohtaista aloitekykyä ilman tekemiäsi listoja.
Kuten edellä sanotaan, ei ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa selvitys pystyyn, jotta saisit käsityksen, voisiko mies muuttua ja yhteiselo onnistuisi. Aina sattuu jotakin ja jos ei ole säännöllistä tuloa, rahatalous romahtaa varmasti.
Jos viestistäsi ottaisi pois kaksi ensimmäistä lausetta ("Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja asuneet niistä yhdessä noin 3. Avomies on hellä, huomaavainen ja älykäs.") on lopputekstisi kuin suoraan äitini suusta kun hän hermoilee veljeni käytöstä ja saamattomuutta.
Kuulostaa siltä että olette aika nuoria vielä. Mitä jos jatkaisitte seurustelua mutta eri osoitteissa? Jos mies on aijemmin osannut asioistaan huolehtia ja nyt on tuollainen niin lopettaisin passaamisen ihan heti. Tavallaan sinä mahdollistat miehen tossukkamaisen käytöksen. Miksi tehdä mitään kun kaikki toimii loistavasti eikä tarvitse huolehtia?
Älä ota stressiä toisen aikuisen asioista. Huolehdi vaan omistasi. Jos käy liian vaikeaksi katsoa toisen tossukkakäytöstä niin lähde omaan talouteen.