Minulla on pieni ongelma. Olen 22 vuotias nainen. Puoli vuotta sitten olin kesätöissä asiakaspalvelutyössä, ja tutustuin siellä erääseen itseäni 16 vuotta vanhempaan mieheen. Meillä oli hauskoja juttutuokioita, sillä huumorintajumme oli hyvin samanlainen. Erään kerran hän kysyi, lähtisinkö töiden jälkeen hänen ja muutaman muun minullekin tutun ihmisen kanssa muutamille oluille. Lähdin, ja siellä mies yllättäen suuteli minua. En pannut vastaan, sillä olen sinkku, ja niin kertoi mieskin olevansa, enkä ajatellut siinä olevan mitään pahaa. Kävimme baarin sulkeutumisen jälkeen hakemassa ruokaa ja tulimme minun luokseni nukkumaan. Mies nukkui vieressäni ja suuteli minua muutaman kerran, ei kosketellut tai kähminyt, eikä yrittänyt mitään enempää. Seuraavana aamuna hän lähti aikaisin asioilleen. Muutamaa päivää myöhemmin minulle selvisi, että mies seurustelee, ja että hänellä on jopa kaksi lastakin. Tosin tämäkään ei selvinnyt minulle mieheltä itseltään, vaan eräs toinen työpaikkani asiakas olikin hänen naisensa ja mainisti vain asiasta. Olin hämmentynt, enkä osannut sanoa mitään. Sen jälkeen en ole miestä nähnyt, naiseen törmännyt kerran, ja hän jutteli minulle aivan tavalliseen tapaan.
Nyt minua arveluttaa. Olenko ollut suhteen kolmas osapuoli? Olisiko minun pitänyt osata päätellä jotain, kun näin miehen ja naisen usein samassa kaveriporukassa? Olisiko minun pitänyt torjua mies? Minulla on kamalan huono omatunto asiasta, mutta ei miehen tai naisen yhteystietoja jotta voisin asiaa edes selvittää. Pelkään usein törmääväni naiseen ja hänen haukkuvan minut maanrakoon asian takia. Olen itse sitä mieltä, että terveeseen suhteeseen ei mahdu kolmatta osapuolta, mutta silti tunnen omantunnontuskaa edelleen, kun tästä illasta on kulunut jo yli puoli vuotta. Tunnen itseni sinisilmäiseksi ja typeräksi, ja toivoisin että aikaa voisi kääntää taaksepäin ja voisin tehdä kaiken toisin. Olenko tehnyt jotain anteeksiantamatonta? Olenko ollut "toinen nainen" ja "kevytkenkäinen tyttö", vaikken ole sellaista ikinä halunnut olla?
Nyt minua arveluttaa. Olenko ollut suhteen kolmas osapuoli? Olisiko minun pitänyt osata päätellä jotain, kun näin miehen ja naisen usein samassa kaveriporukassa? Olisiko minun pitänyt torjua mies? Minulla on kamalan huono omatunto asiasta, mutta ei miehen tai naisen yhteystietoja jotta voisin asiaa edes selvittää. Pelkään usein törmääväni naiseen ja hänen haukkuvan minut maanrakoon asian takia. Olen itse sitä mieltä, että terveeseen suhteeseen ei mahdu kolmatta osapuolta, mutta silti tunnen omantunnontuskaa edelleen, kun tästä illasta on kulunut jo yli puoli vuotta. Tunnen itseni sinisilmäiseksi ja typeräksi, ja toivoisin että aikaa voisi kääntää taaksepäin ja voisin tehdä kaiken toisin. Olenko tehnyt jotain anteeksiantamatonta? Olenko ollut "toinen nainen" ja "kevytkenkäinen tyttö", vaikken ole sellaista ikinä halunnut olla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämän tarinan perusteella et ole millään tavalla syyllinen mihinkään, kun et ole tiennyt asiaa. Jos joku on syyllinen niin se mies.
Parempi kun unohdat koko jutun niinkuin sitä ei olis ollutkaan.
kiitos. olen kyllä koittanut järkeillä asiaa itsellenikin noin, mutta jostain syystä omatuntoni puskee päälle sellaisella voimalla etten osaa hallita tunteitani ja ajatuksiani. pelottaa, että mies kertoo naiselle, ja että nainen suuttuu. ja pelottaa, että nainen tulee syyttämään minua, ja sanomaan että minun olisi pitänyt tietää että he ovat suhteessa. olin epäillyt asiaa, mutta kun mieheltä sitä kysyin, oli vastaus tiukka ei, ja selitys kuinka kauan he ovat naisen kanssa tunteneet ja että ovat hyviä ystäviä. en osannut enkä halunnut epäillä asiaa sen enempää, joten annoin tilanteen viedä.
toisaalta olen myös miettinyt, että entä jos naisella ja miehellä onkin sopimus jonkunlaisesta vapaudesta mennä? Tai jos olenkin miehen jokin valloitus? lisäksi uskaltaisin myös sanoa, että mistään vakavasta tai merkityksellisestä ei minun ja miehen välillä ole ollut kyse, sillä "vain" suutelimme, yöpaikan tarjoaminen on minulle normaalia, ja koska minulla ei ole sohvaa/varavuodetta, on leveässä sängyssä nukkuminen ainoa vaihtoehto. emme vaihtaneet miehen kanssa yhteystietoja, emmekä ole nähneet sen koommin. enkä jaksa uskoa, että ikäeronkaan takia mies olisi ihastunut minuun, minäkään en ollut häneen.
pahalta tuntuu myös se, että tulin naisen kanssa aina hyvin toimeen, ja sitte olenkin mennyt suutelemaan hänen miestään ja lastensa isää...
Moikka.
Älä nyt ihmeessä tollasesta asiasta noin suurta numeroa tee.
Se että se jäi vaan tollaseen humalaisten pussailuun on aika normaalia toimintaa eikä sitä monikaan pidä minään räikeänä pettämisenä.
Ja se ettei tämä mies edes yrittänyt mitään muuta sun kanssasi tehdäkkään, kertoo se siitä enämmänkin että olette puhtaasti vaan olleet työkavereina liikkeellä ja hän vaan otti yhtä vilpittömästi vastaan sun tarjoaman yöpaikan kun sinäkin sitä sille ehdotit.eikä varmasti tule siitä vaimolleen kertomaan kun se tuskin uskoisi siihen että siellä vaan nukuttiin.Et sä sinisilmäinen tai kolmas nainen ole ollut missään nimessä. Mutta hienoa että olet kuitenkin pysähtynyt tota ajattelemaan,pidät saman periaatteen läpi elämäsi ja et varmasti voi hävitä.
Jatka nyt elämääsi ja jätä tollasen murehtiminen nyt taaksesi.
Onnea kaikkeen ja hyvää kevään odotusta.
kiitos sinullekin. uskon teitä, koska oma arvostelukykyni tuntuu asian suhteen heikenneen niin pahasti.
Kiitos paljon, nyt teen viimeisen päätöksen jättää asian taakseni. Jos jotain tapahtuu, pyydän vilpittömästi anteeksi, koska se on ainoa mitä voin tehdä.