Onko miten yleistä, että sisarukset eivät tule juhliisi ? Olen mennyt naimisiin ja viettänyt 50-kymppiset niin, että 2 sisurustani ei ole tullut juhliini. Kummallakin kerralla sisarusten puuttuminen juhlista oli henkisesti kova paikka. Olen siis viettänyt kahdet juhlat sen jälkeen kun kotoani lähdin, joten kovin isosta asiasta ei ole kyse. No olen ajatetellut, että hautajaissani en ole katsomassa ovatko paikalla.
Serkut kyselevät juhlissa missä nuo puuttuvat ovat ja miksi eivät tule juhliin. Nuo samat sisarukset puuttuivat myös siskoni 50-kymppisiltä.
Ei emme ole riidoissa. Heitä vain ei sattunut huvittamaan.
Serkut kyselevät juhlissa missä nuo puuttuvat ovat ja miksi eivät tule juhliin. Nuo samat sisarukset puuttuivat myös siskoni 50-kymppisiltä.
Ei emme ole riidoissa. Heitä vain ei sattunut huvittamaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ole muuuten tekemisissä kuin vain kutsut juhliin, niin en ihmettele sisaruksien poisjääntiä. Jos siis olet jo yli 50v ja olet ainoastaa kaksi kertaa kutsunut sisaruksesi luoksesi, niin en yhtään ihmettele miksi he eivät tulleet. Ei minuakaan huvittaisi tulla julhiin, jos muuta yhteydenpitoa ei ole.
Niin, viisaat sanoo, että sisarussuhde on elämän pisimpiä ja parhaita suhteita, mutta käytännössä se on harvoin niin. Sitä kun lapsuudenkodista lähdetään omille teille, elämään omaa elämää, kuka minnekin, niin sitä erkaantuu ja tulee paljon tärkeämpiä ja läheisempiä suhteita, (puoliso, lapset ja ystävät). Ei se veriside tarkoita sitä että on pakko olla tekemisissä, vaikka ei halua. Elä sure moista, ei se niin tavatonta ole.
Ööh? Minulla on tuollainen veli. Hän varmaan kertoilee ympäriinsä, ettei meillä mukamas ole ollut mitään riitaa (ihmettelee vieraille, kun en mennyt hänen 50-vuotisjuhliinsa) ja että minä hänen siskonsa olen äärettömän "omituinen".
Voi kun ihmiset tietäis, mitä se pässi on mulle tehnyt. Ei todellakaan tee mieli olla ollenkaan tekemisissä saati mennä JUHLIMAAN sitä törppöä.
eivät kutsu enää kun ovat huomanneet ettei minua edes kiinnosta. Miksi olisin kiinnostunut heille lahjoja ostelemaan kun eivät halua muutenkaan olla kanssani tekemisissä lainkaan. Keskenään kyllä kaveeraavat kovasti ja moittivat minua kun luulevat etten tiedä siitä mitään, mutta tiedänpä vaan kun yhteiset "ystävämme" minua valistavat. Että silleen, juhlikoot keskenään minua ei tarvitse katsella ja keksiä uutta puheenaihetta jostain minuun liittyvästä, riittää sitä ilmankin että naamaani heille näytän.
Niin ja tuo että hautajaisissasi et muka sitä tietäisi kuka sinne tulee......?! Pääosa näytelmässä on silloin sinulla vaikka ne hölmöt eivät silloin pääosan esittäjää voikaan nähdä, luulevat reppanat tämän makaavan siellä arkussa. Yllätysyllätys odottaa teitä kaikkia tietämättömiä.
Ja toiset rakastaa erilaisia juhlatilaisuuksia. Onhan se aika epäkohteliasta jos ei sisaruksistaan välitä sen vertaa että ilman hyvää syytä jää pois. Minä lähettäisin lahjan ja kukkakimpun vähintäänkin jos itse en jostain syystä juhliin pääsisi. Viiskymppiset ovat vain kerran elämässä ja mielestäni ne ovat tärkein juhla, jos joku ei halua juhlia pitää niin meillä on ollut tapana siltikin lähettää kortti ja joku lahja muistoksi.
"Viiskymppiset ovat vain kerran elämässä ja mielestäni ne ovat tärkein juhla"
Yhtä lailla kerran elämässä, kuin mitkä tahansa synttärit. Onko muka 50v jotenkin erikoinen?
siten, että nykyään en enää mene siskoni järjestämille kekkereille (lasten synttärit). Syynä on se, että me tullaan pitkän matkan takaa, ruoka pitää syödä matkalla, juhliin pitää saapua tietynä klo-aikana, ei siis hieman ennen eikä missään nimessä tietenkään myöhässä, yöksi ei voi jäädä ja sitten se asian toinen puoli. Kun mä järkkään vastaavia kekkereitä, niin siskoni vaatii ruuan, alkaa sovittelemaan klo-aikoja siten että miten HEILLE parhaisten passaa riippumatta meidän aikatauluista ja yöksi jääminen on hänelle aivan itsestään selvyys ja siitäkin alkaa vaatiminen, että miten nukkumiset pitäiä meillä järjestää, että se parhaiten passaisi heille. Ja sekin vielä, että meidän tuomat lahjat avataan tarkoituksella viimeisenä ja kiikutetaan samantien jonnekin kaappiin kun muiden lahjat jätetään näkösälle.
Nykyään siskoni järkkämillä kekkereillä ei olekaan kovin monta kävijää, ja saan aina silloin tällöin kuulla siitä valitusta äidiltäni, mutta siskoni sa nyt sitten juhlia ihan itsekseen.
Lopputulos on se, että en halua mennä heille ja pakosta kutsun hänet meille ja joka kerta toivon, että heile tulisi sellainen este etteivät pääsisi tulemaan.
Mä oon tähän 30n ikään päästyäni todennu sen, että äitin puoli on ns. pintaliitäjiä ja isän puoli ei-menestyviä, mutta silti tunteikkaampia ku äitin puoli pystyy koskaan olemaan.
Ei teilläki olis kyse siitä että sinä ja siskosi ootte ns. menestyneitä pintaliitäjiä ja muut sisarukset oikeesti ajattelevia tunteikkaita ihmisiä jotka ei jaksa kuunnella turhaa paskanjauhantaa? Hatunnosto sun sisaruksille jos oon oikees :)
Olen vetänyt rajan siihen, että häihin ja hautajaisiin menen jos kutsutaan. Muuten mietin useampaan otteeseen ja yleensä en mene.
Syynä heikot välit. Emme ole koskaan läheisiä olleet. Juhlissa ei välttämättä ole edes kahvia saatavissa ja isäntäväki korkeintaan moikkaa tullessa ja lähtiessä vaikka porukan voi laskea kahden käden sormilla. Ei huvita ajella useaa tuntia ja mennä sitten huoltoasemalle kahville ;) eli juon ne kahvit kotona. Useita vuosikymmeniä yritin mutta kun ei tuosta kummemmaksi muuttunut, lakkasin yrittämästä ja juhlin omatkin muulla porukalla. Ehkä käsityksemme juhlista ovat vain erilaiset eikä yhteistä jutun juurta ole. Lapsuudenkodissakaan ei juhlittu, joten kukin juhlii nyt ihan omalla tavallaan ja omien ystävien kanssa.
Yleensä en mene kuin kutsusta minäkään, harvemmin enää yksinäistä viiskymppistä mihinkään.
Kun en ole mikään ilopilleri, enkä osaa niitä vitsejä kertoa.
Hautajaisissa olin alkutalvesta, kai kysyivät kun olen lähiomainen, vaikka vainaja itse ei viimeiseen viiteen vuoteen tahtonut kyläänsäkään. (mitähän ne imisetkin sanois...jos minua ei olisi näkynyt)
Menin ja siinä sitten hautajaiset olivat "parhaimillaan" niin vainajan sisar oli hommasi kyydin lennosta, eli kun eräs pariskunta poistui niin minut lykättiin takapenkille.
Vähän tuli maku että haluttiin päästä äkkiä eroon. :)
Onko 50-kymppiset 500-vuotisjuhlat vai mitkä? Se kirjoitetaan näin: 5-kymppiset.
Jos minä en pidä henkilöstä, en mene myöskään hänen juhliinsa! Minusta tuo on aivan luonnollista, mutta jotkut idiootit eivät asiaa ymmärrä!
Tässä ei ehkä kysymys kuitenkaan vain siitä että ainoastaan juhliin kutsutaan lahjan toivossa... Itselläni oli sisko joka ei halunnut tulla vanhemman siskoni (itse olen siis kolmas osapuoli) lasten mihinkään juhliin koska ei ollut väleissä ko. siskon kanssa. Niin jäivät väliin synttärit, konfirmaatiot, näiden lasten lasten ristiäiset, naimisiin menot, valmistujaiset... Eli aivan kaikki nuorten ihmisten elämään kuuluneet juhlat. Lapset ovat kyllä pettyneitä vielä aikuisenakin asiasta sillä eiväthän he olleet riitoja aiheuttaneet näiden kahden siskoksen välillä.
Ja vasta vähän ennen tämän juhlista pois jääneen siskon poismenoa jättivät kutsumatta ajatellen ettei se nytkään tule kun ei vuosiin ole tullut. Vuosia siis jaksoivat yrittää.
Tässä taas sai moneen kertaan nähdä, miten suku voi tosiaankin olla pahin, kuten sanotaan. On tosi kurjaa, miten sukulaiset ei kestä toisiaan edes toisen juhlapäivänä saman katon, ihan sama, onko häät vai hautajaiset vai joulu, yhtä helvetin piruilua ja kyräilyä. Onneksi itellä on ihan hyvät välit äidin puolen sukuun, isän puolella on ollut aika hiljaista, kun yhtä vailla sedät ja täti ovat jo haudassa ja arvostamani serkkuni kuoli tulipalossa. Toisesta serkusta en tiedä edes paikkakuntaa, tosin vaikka näkisi, tuskin olisi paljon juteltavaa kuin että, "hyvääpäivää kirvesvartta ja on se ilmoja pidellyt". Toinen serkku asuu seutulipun päässä täällä pääkaupunkiseudulla, hänkäään ei tullut tätini hautajaisiin, mistä isäni loukkaantui arvatenkin. Isän puolella on jotain ihme kränää ollut aina, sitä ei vaan ole koskaan tajunnut lapsena tuolloin 70- ja 80- luvulla. Nyt kun aikuisena on vierestä kuunnellut, niin aina on jollain ollut nokka solmussa jostain tai vanhoja muistelemassa, yleensä kai rahasta tai puutteesta tai toisella enemmän. Eivät rähise, mutta sen jäätävän ilmapiirin aistii, että inhoavatko nämä ihmise tosiaan toisiaan. Tuskin teillä on kovin vaikea ymmärtää, miksei itsellä ole kamalasti intoa tuollaisten sotkujen jälkeen mennä kymmenien vuosien takaa serkkujaan tapaamaan, joita on viimeksi nähnyt 80-l juhlissa tyyliin käsipäivää.
Varsinkin, kun ikäeroa on tuollainen 15 vuotta, niin ollaan eletty ihan eri aikaa ja mitään yhteistä lapsuutta tai nuoruutta ole koskaan edes ollutkaan.
Tilanne olisi ihan eri, jos olisivat suurinpiirtein samaa ikäluokkaa ja olisivat aikanaan leikkineet ja touhuilleet yhdessä. Silloin olisi jotain, mistä aikuisena voisi puhua ja tutustua toiseen lähemmin, valitettavasti jutut tahtovat vaan usein jäädä noihin aikoihin, kun huomaa, että harvoja enää yhdistäviä tekijöitä ovat maa, kieli, sama verottaja jne.
Onpahan joillain tosi vieraanvaraista, tulevat matkojen takaa eikä edes kahvia tarjota, sekin "nautitaan" huoltiksella!!! Ruokaa ja yösijaa ei voisi edes ehdottaa, mutta toisinpäin ajatkin määrätään ja nukkumajärjestys ja tietysti ruoka. Jos mulla olisi noin kusipäinen määräilijä-pompottaja sisko, en olisi missään yhteydessä. Joku raja se on ihmisarvollakin. Toinen raukka ei edes uskalla hengittää, ettei sisko vaan suutu. Fuck off, asshole!!!!!!!
Niinhän se on, että ystäväsi voit itse valita mutta sukulaisiasi et.
Ei se , että on jonkun sukulainen velvoita sinua mihinkään mitä et itse halua.
Kun itse vietin 50v ja 60v päiviäni, ilmoitin vain että olen kotona ja vieraita voi käydä kenelle sopii.Ei aikataulua. Meitä on kahdeksan sisarusta,kaikki olivat paikalla,monilla vieläpä puoliso ja lapsia,sekä lastenlapsia. Pidämme toisiimme yhteyttä muulloinkin kuin juhlissa,tosin niitäkin alkaa olla näillä kymmenillä jo aika useasti. Kauheaa,jos sisarukset ovat noin riitaisia toisilleen.
Monenlaisia tapauksia on, tässä yksi esimerkki. Itselläni on kolme sisarusta kaksi veljeä ja yksi sisko, itse olen nuorin. Vanhempi veli oli minulle erityisen läheinen. Olemme toki vasta parikymppisiä, monenlaista voi siis vielä sattua. Vielä muutama vuosi sitten olimme kaikki hyvässä sovussa, asuimme lapsuuden kodissamme. Tilalla oli juuri tehty sukupolven vaihdos ja sen omisti vanhempi veljeni. Hän sitten löysi "ihanan" vaimokkeen.
Tilanne on todella monimutkainen selittää. Lopuksi kuitenkin tilanne kärjistyi niin, että meidän kaikkien piti lähteä. Ensin lähti sisko, sitten minä. Lopuksi nuorempi veli osti oman talon, jossa asuu nyt vanhempiemme kanssa. Ent. kotini toisessa päässä olisi kyllä ollut itsenäinen asunto vanhemmilleni, ja siinä on ennen asunut omat isovanhempani. Kuitenkin tämä vaimoke sanoi, että joko vanhukset lähtee tai hän. Veli tietenkin valitsi vaimokkeen, kun muita hänellä ei ole vielä ollut.
Tällä hetkellä tilanne on se, että vaimoke ei anna veljeni lähteä mihinkään. Jos on pakollisissa kokouksissa liian kauan, niin vaimoke soittaa kiukkuisena. Ylioppilasjuhliini veli tuli yksin, mutta hänen piti lähteä todella aikaisin. Mihinkään muihin juhliin he eivät tule, vaikka välit täteihin, serkkuihin, jne ovat lämpimät. Tai ainakin olivat. Itselläni on jäänyt todella paljon tärkeää tavaraa ent. kotiini, mutta en ole niitä saanut hakea. Kun siellä käy, eivät päästä sisälle. Veli ei enää edes vastaa toisen veljeni soittoihin. Emme mekään periaatteessa ole riidoissa, kaikki vain on mennyt niin vaikeaksi, että en jaksa enää yrittää.
Veljes vaimo on kotihirmu diktaattori. Ehkä hyvän näköinen, mutta jotenkin yläkerrassa vippaa. On ehkä kasvanut prinsessaelämää eikä tiedä oikeasta, tasapuolisesta elämästä.
Tuommoinen määräily joka varmaan haittaa puolison työntekoakin on syvältä.
Ei pahalla mut näillä tiedoilla toivottavasti heille tulee ero ennen kuin tulee lapsia.
Jos on muuten arvo- tai tunnetavaraa, sitä voisi vaatia ehkä jopa oikeusteitse. Eikös vanhemmat sano mitään?
Meidän suvussa ei parveilla! Raivostuttaa, kun vaimoni suku kehittää jopa ripille pääsystäkin stressin ja juhlitaan kaikki kissan ristiäiset.
Ei minun sukulaiseni ole sen kummemin riidoissa keskenään, mutta emme suuremmin juhli. Täytin hiljan 50v. ja aivan lähimpiä sukulaisiani (siis niitä joiden kanssa olen ollut enempi tekemisissä) oli juhlissani, oma siskoni ei ollut paikalla. En ole loukkaantunut, jos joku nyt ei ole tullut ja oman poissaoloni olen perustellut mielestäni riittävän hyvin, jos sitä nyt joku on erikseen kysellyt.
Joku voi määritellä minut täysin sivistymättömäksi, voin ollakin. Kuitenkin saimme vaimoni kanssa pidettyä häätkin siten, ettei yhtään sukulaista ollut kutsuttuna omien lastemme lisäksi, juhlimme pelkästään ystävien kanssa. Sisareni avioitui myös miehensä kanssa vain ystävien kera.
Itse haluan juhlia syntymäpäiviä, rippijuhlia, valmistujaisia yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa. Menen myös mielelläni toisten juhliin, vaikka olisi isäni pikkuserkun tyttären niin kuin muutama kesä sitten. Sillä tavalla oppii tuntemaan sukulaisiaan ja kuulee suvun historiasta juttuja, joita muuten ei kuulisi.
En tietäisi sukuni vaiheista, asuinpaikoista, mielenkiintoisista jäsenistä, ellen olisi kiinnostunut tapaamaan sukulaisiani.
Mutta... lähisukuni onkin toista maata. Järjestin viikko sitten nuorimmaiseni rippijuhlat ja yllätys, yllätys siskoni saapui meille. Vanhemman pojan rippijuhliin ei tullut, koska oli nuorimmaisen kummi. Ei siis tullut siskon ja tädin ominaisuudessa. Viimeksi olimmekin nähneet isäni hautajaisissa, 10v. sitten. Ei ole koskaan soittanut minulle, pari tekstiviestiä on tullut. Synttäri- ja joulukortin on lähettänyt joka vuosi, kummipojalleen.
Siis mitä juttuja kuulee juhlissa? Viimeksi oltiin vaimoni (hänen sukulaisten) kanssa häissä ja ei tasan tarkkaan kuultu oikein mitään, jotain "hyvää päivää kirvesvartta" kummempia juttuja ei kuultu. Paikalla kaikki pikkuserkun kummin kaimoja myöten, valmiiksi varatut istuinpaikat nimilapuilla pöydissä, jokainen sukuhaara pysyi tiukasti pöydissään, ruokajonoissa tietysti hieman vaihdettiin jokunen sananen jotain ympäri pyöreää, että ilmoja pidellyt... Kaiken kruunasi jo heti alkuunsa, kun tämä nuoripari oli laittanut nettiin lahjalistan.
Tässä tosi tarinaa eräästä muusta "suvusta":
-äitini on nyt yli 80 vuotias - hänen siskonsa eikä veljensä muistanut vanhinta sisarustansa
-ei muistanut silloinkaan kun hän täytti 70 vuotta
- itse täytin 50 vuotta jokinen vuosi sitten - eikä kukaan äitini puolelta - siis heidän lapsistansa asiaa huomioinut - ei myöskään tätini tai enoni vaika varmasti asian tiesivät
- ainakaan "25 vuoteen" eivät ole käyneet keskenään kylässä - poikkeus oli kun isäni kuoli n. 10 vuotta sitten - silloin tätini ilmaantui isäni haudan äärelle
ELI lopputulos: olemme täysin vieraita toisillemme emmekä enää tapaa toisiamme edes tulevissda hautajaisissa - aivan sama vaikka kuka utelisi syitä.
Jos ei ole kanssakäymistä , niin sitä kokee melko vieraaksi itsensä vaikka sisarusten juhlissa.
Minä pidän nykyisin yhteyttä sisaruksiini sähköpostilla ja joskus jopa soittelen.
Siitä huolimatta koen juhliinlähdön vaikeaksi.
Kohteliasta on tietenkin lähisukuasisen ilmoittaa, miksi ei tule kun kutsun on saanu. Voi laittaa vaikka kortin.
Lahjat ja kukat on minusta jo turhaa.
Täytyy sukulaisille suoda valinnanvapaus.
Juhli sellaisten parissa, joka sinua Onnittelevat koko sydämestään. Toiset voi jättää pois mielestäänkin.
Kun ikää tullee, niin ymmärtää, että ei läheisyyttä ole myöhemminkään, jos se ei jo aikoinaan lapsena synny. Pidän itse yhteyttä vain kolmeen sisareeni, joskus vielä lisäksi yhteen ja veljeenikin välillä.
Muutoin on hiljaiseloa. Vanhemmat ovat kuolleet ja heidänkään tapaamista ei lapsuuskodissa ole. Siellä sentään joskus tapasin muitakin sisaruksia, heidän puolisoitaan ja lapsiaan. Nyt ei yhteyttä lapsuuskotiin enää ole. Katkeruus on onneksi hävinnyt jo ajat sitten. Miehenikään ei pidä yhteyttä omaan sukuunsa, vain äitiin. Kovin pieneksi on siiis yhteydenpito kutistunut. Enää ei kiinnosta joulut,pääsisäiset eikä juhannukset. Kun valmistuin yliopistosta, niin kukaan ei tullut juhliini. Nyt en enää järjestäkään... ja niin lienee hyvä.
Jokainen elää ja juhlii tavallaan.
Kuuluvatko sisaret johonkin uskonlahkoon.Nämä säätelevät yhteydenpitoja vaikka se naamatusten kielletään.Joskus puhutaan väistyvistä henkilöistä jne.
Siis missä sopimuksessa tai valassa se on kirjoitettu, että tarvii hamaan kuolemaan asti osallistua suvun juhliin? Minä en järjestä sukujuhlia, koska en todellakaan pidä sukulaisistani suurimmaksi osaksi. En kuulu kirkkoon ja suurin osa perhejuhlista on kiedottu näihin kristillisiin riitteihin! Pidän juhlia omalle perheelleni ja ystävilleni. Eikä yhtään itketä tai harmita. Eikä paljon liikuta, jos joku nyt loukkaantuu kun ei näy minua näissä sukupirskeissä. Joku vastaaja kertoi saavansa tietoja suvustaan tai tutustuvansa uusiin sukulaisiin. No, ehkä mä olen niin vanha jo (47-vuotias), että mä uskon kyllä tietäväni kaiken tietämisen arvoisen. Valitettavasti, sillä suurin osa olisi sanut olla tietämättä. Enkä kyllä ymmärrä mitä sanottavaa minulla esimerkiksi olisi jollekkin serkulle, jonka nähnyt lapsena? Ei kiinnosta tippaakaan tietää hänen elämästään yhtään mitään. En ymmärrä sellaista mielenkiintoa ja kiinnostusta. Ei kiinnosta naapurienkaan asiat tai pahemmin työkaverienkaan, siis noin tarkemmin. Olen menestynyt hyvin elämässä, mutta minulla ei ole tarvetta paistatella missään valokeilassa sen vuoksi tai toisaalta kadehdinnan kohteena niille, joilla asiat eivät ole kovin hyvin.
En vietä myöskään lomiani kenenkään sukulaisen luona kyläilemällä. En soittele kenellekkään. Yhdelle sisarelleni laitan s-postia joskus. Minusta on kyllä aika hirveää, että jos tekisin toisin. Esittäisin ja näyttelisin tykkääväni sukulaisista!! Rehellisyys maan perii Näin on!! Muutaman vuoden päästä olen sen 50 vuotta. Varmaankin käyn syömässä hyvin, teen ehkä matkan tms. Se on yksi synttäripäivä muiden joukossa. Minusta on aika huvittavaa kun aikuiset juhlii ISOSti synttäreitään! Tuleeko sitä lapseksi jälleen? En tiedä miksi varsinkin eläkeikäiset sukulaiset saavat pääni kiehumaan!? En kestä erityisesti näitä iänikuisia muisteluja, kuka on kenen näköinen (mitä sillä on väliä? pitääkö olla iloinen jos on ilmetty isotäti?), kuka kenenkin lapsi, onko vanhentunut vai ei (siis kun joka vuosi sitä tulee kaikilla ikää?) ja nämä kertaukset siitä kuka on kuollut ja miten jne.
Varmaan on sukuja, joissa sukujuhlat ovat hauskoja, iloisia ja niistä jää hyvä mieli. Nuorena osallistuin vanhempieni painostuksesta muutamiin ja niistä kyllä jäi vain paha mieli. Luulen, että kaikille osallistujille ja järjestäjille. Meillä ei sentään viinalla läträtä, mutta kateutta, kiusaamista, sairaanloista uteliaisuutta, riitoja ja kyttäämistä on senkin edestä!! Hautajaiset järjestän niin, että minut tuhkataan ja sirotellaan jämät kotiseudulle. Se on ihan siinä. Hommaan voi ryhtyä joku lapsistani tai sitten jos eivät halua, niin mä maksan siitä jollekkin elikkä testamentissä sitten on ohjeet siihenkin.
Parempi elää omaa elämää eikä miettiä, miksi joku ei tule juhliin. Jos on kutsuttu eikä tule tai anna selitystä, miksi ei tule, niin ei se ole kutsujan vika. Ihmisillä voi olla niin outoja syitä jäädä pois juhlista. Jos omassa elämässä ei ole kaikki kunnossa, niin silloin on vaikea lähteä juhliin. Tai sitten vaikka sisarkateus voi olla syynä. Ei kaikki pysty näistä asioista puhumaan ja ilmoittamaan, että en tule juhliin, koska syy on tällainen.
Kaikki tilaisuudet on roskaa, tylsintä mitä on olemassa.