Onko ulkonäölllä mielestänne väliä? En ole ikinä täysin pystynyt ymmärtämään niitä, jotka vastaavat ei. Olisin niin mielelläni sitä mieltä, jotta saisi pois yhden kriteerin, mutta minusta ulkonäöllä on ilman muuta väliä. Ihmiseen ihastun pakettina, ulkonäköön, käyttäytymiseen, huumoriin, ajatuksiin, eleisiin, ilmeisiin, katseeseen. En voisi jättää kaikki se, mikä liittyy ulkonäköön pois. Ihminen voi olla mukava ja huumorintajuinen, mutta jos sitä kemiaa ei ole, jutusta ei tule mitään. Kemia ei tietysti ole ulkonäkö, mutta liittyyhän se siihen, harvoin kemiaa on jos toinen on omasta mielestäni ulkonäöltään vastenmielinen.
En tiedä onko tämä syy sinkkuuteeni. Ei tietysti kokonaan. Ihastumiseeni kuuluu se, että pidän toista haluttavana ei vain henkisesti vaan myös fyysisesti. Voin kyllä monesta ihmisestä sanoa etukäteen jo, että en voisi koskaan ihastua siihen, vaikka hän tutustuttaessa olisikin sitten miten mukava ihminen. Jos ulkokuori ei miellytä kemiaa ei puoleltani synny.
Olen yrittänyt unohtaa ulkonäkö kokonaan kun tapaan ihmisiä, olen netttitreffaillut kauan sitten ja yllätys oli aina järkyttävä kun "ihan hyvännäköinen" mies onkin perusjuntti..olen yrittänyt kehitellä kemiaa sellaisen kanssa johon en tunne minkäänlaista vetoa, tuloksetta. Jos ulkonäkö ei merkitsisi mitään, olisi huomattavasti helpompaa ihastua, mutta miten se onnistuu? Olen siis tosissani eli ei tarvitse alkaa moittia minua pinnallisuudesta ja tyhmyydestä, mietin ihan tosissani miten ei-kivannäköisiin voi ihastua.
En tiedä onko tämä syy sinkkuuteeni. Ei tietysti kokonaan. Ihastumiseeni kuuluu se, että pidän toista haluttavana ei vain henkisesti vaan myös fyysisesti. Voin kyllä monesta ihmisestä sanoa etukäteen jo, että en voisi koskaan ihastua siihen, vaikka hän tutustuttaessa olisikin sitten miten mukava ihminen. Jos ulkokuori ei miellytä kemiaa ei puoleltani synny.
Olen yrittänyt unohtaa ulkonäkö kokonaan kun tapaan ihmisiä, olen netttitreffaillut kauan sitten ja yllätys oli aina järkyttävä kun "ihan hyvännäköinen" mies onkin perusjuntti..olen yrittänyt kehitellä kemiaa sellaisen kanssa johon en tunne minkäänlaista vetoa, tuloksetta. Jos ulkonäkö ei merkitsisi mitään, olisi huomattavasti helpompaa ihastua, mutta miten se onnistuu? Olen siis tosissani eli ei tarvitse alkaa moittia minua pinnallisuudesta ja tyhmyydestä, mietin ihan tosissani miten ei-kivannäköisiin voi ihastua.
Vastaukset 37
Vanhimmat
pinnallinen, eihän siinä muuta ja mikä pahinta olet vielä nainen
Kiitos, senhän minä jo sanoin. Ihastutko sinä ihmisiin jotka eivät mielestäsi ole kivannäköisiä? Olenko ainoa "pinnallinen" ihminen tässä maailmassa? Olen siis edelleen tosissani, mieltäni ei paranna se, että kutsut minua vain pinnalliseksi. Tiedän että ulkonäkö ei ole pysyvä, tärkeintä minullekin on sisäiset jutut, mutta en vieläkään pysty vastenmieliseen ihastumaan. Eikö kukaan ole ajatellut samoja juttuja, halveksivatko kaikki vain kirjoitustani?
kuuluu miellyttää miehen silmää eikä toisin päin.
Samaa mieltä. Ei voi mitään, mutta jos naama värkki on vastenmielinen niin eipä siinä hirveästi tee mieli lähempää tuttavuutta tehdä. Kyllä se ihan tosissaan menee myös niin päin että rumalla miehellä ei tee mitään.
ja seksikästä, naisen rumuus taas on kuvottavaa. Rumalla miehellä tekee samat asiat kuin kiiltokuvapojallakin, mutta rumalla naisella ei tee mitään. Sitäpaitsi hyvin tuntuu rumien miesten munat naisille kelpaavan.
EI OLE! Tuo on juuri sellaista mitä äidit sanovat pojilleen :D Kyllä rumakin mies löytää naisen, rumuus on miehekästä! Ei muuten ole. Ja suurin osa suomalaisista junttimiehistä ovatkin aika rumia.
paljon seksikkäämpi kuin homomainen sikspäkki. On miehekästä olla kaljaa ja makkaraa vetävä nallekarhu.
Sen sijaan naisen kuuluu olla kaunis ja siro ja hoikka ja syödä vain vähän salaattia ja juoda vettä.
JOs naisen kuuluu miellyttää miehen silmää, mitä se mies sitten tekee? Juo kaljaa ja käy vieraissa? :D Jotta minun tekisi mieli harrastaa seksiä miehen kanssa hänen täytyy kyllä olla kivannäköinen.
Miksi toisten mielestä mies joka ei ole ruma on sliipattu homomies? En halua rumaa miestä, enkä liian sliipattua mallipoikaa, haluan kivannäköisen seksikkään miehen.
koostuu juurikin oluella ja makkaralla rakennetusta vartalosta ja rumista kasvoista.
Ei ole ilmeisesti nämä poikamiehet tajunneet vielä missä mättää kun vientiä ei ole. Mutta hyvä on elää siinä uskossa että rumuus on "seksikästä". Ruman miehen kanssa ei kehtaa olla ja se siitä.
En moitikkaan. Tarvitset vain sen ihmeen että mies on sekä komea että sisäisesti hyvä yhtä aikaa. Se % on vain pienempi löytää tälläisiä miehiä. Joudut tinkimään joko lookista tai sisäisestä hyvyydestä. Voit valita kumpi on tärkeämpi?
Tottakai se on naiselle helpompaa haluta Pitt-Beckham tyylistä ultra-urosta. Näin ollen sen tunteiden roihun saa ekalla vilkaisulla, ja syvempiä ajatuksia ei tarvita.
Millä perusteella hyvä ulkonäkö laskisi sisäistä kauneutta? Saattaa olla jopa toisin päin, koska itseensä tyytyväisen ihmisen on helppo olla reilu myös muille.
Mites miehillä sitten? Ovatko kaikki kivannäköiset naiset hirveitä? Miksi mies saisi toivoa sekä ulkonäköä että sisäistä kauneutta naiseltaan, mutta naisen on tyydyttävä jonpaankumpaan muuten on hirveän pinnallinen ja vaativa ja ihan oikein sille että se ei ketään löydä!!111111
Ja mikä ihme siinä olisi että hyvännäköinen mies on aina sisäpuolelta paska?
Rumalla, lihavalla, tupakalle ja kaljalle haisevalla miehellä ei kyllä todellakaan tee mitään. Paitisi jos on syönyt jotain sopimatonta eikä saa oksennusta tulemaan.
Mulla on sellanen periaate, että jos en saa mitä haluan, olen mielummin ilman kun alan tinkimään laadusta.
Sillä laaduttomalla miehellä kun ei tee mitään.
en pysty ihastumaan kuin alle 50kg naisiin joilla hoikat naiselliset käsivarret ja tiukka pieni peppu. Tietysti myös kasvot tulee olla kauniit.
Tuo ei tähän liity. Nimenomaan ei ollut puhe vain mallipojista, vaan kivannäköisistä miehistä. Niitä on melko vähän, juntteja sen enemmän valitettavasti, jotka eivät kunnostaan pidä huolta eivätkä ymmärrä mnitäämn vatteiden istuvuudesta/tyylistä, no, ovat vastenmielisiä.
naisillekkin vähän sama juttu tämän ulkonäön merkitys sen suhteen että voiko ylipäätänsä ihastua.
Minä tuossa juuri viime yönä kirjoitin asiasta eräällä saitilla mailin, liittyen keskusteluumme tästä n.s. nicy-guy-problematiikasta ja sen tiimoilla tehtävästä propakannasta.
En viitsi nyt suomeksi sitä tähän vääntää , mutta tässä on ote tuosta jutusta.
.......................... As regards to me, my opinions in these matters are straight-forward and I can put them concise:
I think women who most attract all men (the way needs but to be seen,or sexually) are good looking yong women(To me it is age, say, 20-25, and for many men it is known to be even girls in their teens, manufested by the popularity of this s.k. teen-porno ). Sure, women can be more or less attractive other ways,too, as all people can, but that is another thing.
Of course men do compromise and they fall in love with less good looking and much older women, too(and sure men can love very much women they once fell in love with whatever these women may look at present). Nevertheless, it may not be possible for a man to fall in love with a woman who has nothing left of those looks she had when young and most attractive(as a woman).
From this follows that later in life it is hard for a man to find a woman whome he could fall in love with. Sure men, and specially wealthy men take much younger women than they are themselves, but if they take too young women then those women are not likely to be able to fall in love vith them (includeing sexual attraction), however, if a woman is to look real good in the eyes of a man she must have fallen in love with that man.
Ehkä huvittavinta tässä ulkonäkökeskuistelussa on se seikka, että miehet nirsoilevat naisten ulkonäön suhteen, ja haluavat niitä kaikkein kauneimpia naisia. Ja sitten kuitenkin marisevät ja valittavat siitä, että nainen haluaa komean miehen. Jos arvioi ihmisiä pelkän ulkonäön perusteella, niin silloin on syytä muistaa, että voi yhtä lailla itse joutua samanlaisen arvosteluin kohteeksi.
Itse en ainakaan hyvännäköisenä naisena voisi kuvitellakaan ihastuvani rumannäköiseen mieheen. Sen sijaan miehen kropan pitää olla kunnolla iso/roteva (mutta ei lihava!), vaikka itse oonkin pienikokoinen/siro.
Olet ihan oikealla tyylillä liikenteessä, ulkonäkövaatimukset eivät ole vain miesten juttu. EI kai sitä voi ihastuakaan jos toinen on epämiellyttävän näköinen. Kuules olet ihan normaali, en tiedä yhtäkään naista jollei olisi ulkonäöllä väliä miestä valittaessa. Ennemmin todellakin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa! Eihän sitä kehtaa rumaa tai muuten huonokroppaista miestä edes kavereille esitellä, saati sitten vanhemmille!
selvä asia että ei voi alkuunkaan ihastua naiseen parisuhdemielessä jos ei koe naista myös hyvän näköiseksi. Virheitä kyllä saa olla mutta niiden on oltva sellaisia jotka ovat omalta kannalta siedettäviä. Tästä syystä naisten kannattaisikin kiinnittää erityistä huomiota pukeutumiseensa koska sillä voi merkittävästi parantaa sitä ensivaikutelmaa miesten silmissä.
Mies ei kaiketi niin paljon voi pukeutumisellaan parantaa ulkonäköään naisten silmissä, eikä niin paljon
ainakaan tolkuttomilla bodailuillakaan, se on ne miehen perusramit ja naamataulu jotka ratkaisevat.
Pakko kertoa tarina siitä miksi nykyisin ulkonäkö merkitsee minulle jotain. Aiemmin nimittäin yritin kovin olla välittämättä siitä lainkaan, ja valitsin 23-vuotiaana lähteä treffeille miehen kanssa joka oli itseäni huomattavasti lyhempi (itse 174 cm, mies ehkä 160 cm vaikka olikin minua vanhempi, siinä 25) ja tuntui omiin silmiini (ja varmasti monen muunkin päätellen siitä miten naiset olivat häntä kohdelleet) erittäin epämiellyttävältä. Tapaus oli siis selvä atm, ei ikinä harrastanut seksiä mutta oli sentään ainakin kerran seurustellut (minkä aikana tosin tullut naisen taholta epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi). No, itse päätin yrittää olla se joka ymmärtäisi ja tarjoaisi lohtua muiden naisten kohdeltua sitä kuin olivat kohdelleet. Vaikka oli vaikeaa katsoa suoraan ko. ihmisen kasvoihin, niin epämiellyttävältä se näytti, yritin kaikesta huolimatta tapailla häntä.
No, miten kävi? Sen sijaan että hän olisi yhtään ymmärrystäni arvostanut, hän sieti minua vain täysissä meikeissä ja haukkui minut 'maailman rumimmaksi' vähissä meikeissä tai ilman meikkiä kuin minulla ei olisi ollut lainkaan ihmisarvoa! HUOM: En ole enka ole koskaan ollut vähääkään ylipainoinen, vaan päinvastoin hoikka. Yhä noiden haukkujenkin jälkeen yritin - varmaankin siksi koska minulla ei juurikaan ollut itsetuntoa - ymmärtää häntä ja olla mieliksi, meikkasin aina viimeisen päälle hänet nähdessäni etten vain tuottaisi taas sitä kamalaa pettymystä (vaikka itse todellakin oli niin kamalan näköinen että olisi tehnyt mieli sulkea silmät).
Ensisuudelmankin suostuin miehen kanssa jakamaan, ja lopulta yritin antaa hänelle neitsyyteni (vaikkei hän tuon kaiken jälkeen olisi sitä todellakaan ansainnut!), mikä ei (näin jälkeenpäin ajatellen ONNEKSI!) heti ensiyrittämällä onnistunut. No, mitä teki mies heti ENSIYRITTÄMÄN jälkeen? Sen sijaan että olisi ollut kiitollinen neitsyydestäni, hän suuttui MINULLE (vaikka ei itse onnistunut löytämään oikeaa paikkaa...) mikä sai minut siihen aikaan tuntemaan syyllisyyttä ja tuntemaan itseni seksuaalisesti epäonnistuneeksi.
Mitä tästä opin? Sen että koska ne kaikkein epämiellyttävimmät, ujoimmat, naisten kaltoinkohtelemat ja mukamas KILTEIMMÄT miehet päätyivät lopulta vain pilkkaamaan minun ulkonäköäni, miksen saman tien alkaisi tavoitella niitä omaa silmää miellyttäviä miehiä jos tulos kerran on aina kuitenkin sama? Lopputuloksena tästä tragedian vaihdoksesta tapailen nyt erittäin komeaa, hyväkroppaista, avointa ja itsevarmaa miestä joka ei kohtele minua noin törkeästi kuin tämä katkera vastakohtansa. Sen myötä sain myös todeta ettei minussa olekaan seksuaalista vikaa, sillä kun ei ekana päivänä millään onnistunut monenkaan yrityksen jälkeen, hän totesi tyynen rauhallisesti jonkun muun päivän olevan parempi. Koska hän ei asiasta ärtyillyt, vaan oli hyvin tyytyväinen saadessaan sitten lopulta neitsyyteni, hänen kanssaan homma lopulta onnistuikin. Hän on muutenkin TOSIMIES sillä hän ymmärtää minua ja yrittää olla minulle hellä toisin kuin se törkeä ATM. Ei siis ihme miksi naiset valitsevat tällaisia komeita miehiä kaltoinkohtelevien ja haukkuvien ATM:ien sijaan, jos ATM:t ovat TUOLLAISIA!!
...nyt oli typerä provo, jota ei kukaan pysty ottamaan tosissaan.
Ensimmäiselle vastaantulijalle? Missä¨semmoista luki? Puhuin deittailusta. PS: MInulla ei ole KOSKAAN ollut yhden illan suhdetta, sillä olen tullut järkiini tuosta ja parantanut itsetuntoani. Tuo tyyppi on oikeasti olemassa, mutta johan ovat kummasti palstan ATM:t kieltämässä heti olemassaolon kun paljastuukin jonkun ATM:n olevan nurisija ja epäoikeudenmukainen!
Ai avaus on heti kummallinen kun kerrotaan röyhkeästä ATM:stä? Oletko koskaan lukenut esim. naisasialuuserin kirjoituksia? Nähtävästi et. Miehet saavat kyllä palstalla kertoa kauhutarinoita töykeistä YTN, KTN, ATN, ylipäänsä kaikenlaisista naisista, mutta nainen ei kertaakaan saa kertoa omasta huonosta kokemuksestaan jos se koskee ATM:ää? Niille naisille jotka kertovat huonoista kokemuksistaan YTM:n kanssa, miehet sanovat 'oliko pakko ottaa renttu, sait mita tilasit' ja jos kerrot kamalasta ATM:stä miehet sanovat ettei tarina voi olla totta? Miehistä ei siis saa sanoa pahaa sanaa, mutta aina kaikki palstan miehet valittavat naisista?
PS: EN ole 80 kiloa, vaan 55-60 (vaihtelee) ja suhteutettuna pituteeni (174) se on NORMAALIPAINOINEN, toisinaan enemmän hoikan puolella... Totesin jo etten ole lihava.
...naisista sellaisen käsityksen, että komeutta, sosiaalisuutta vaativat naiset eivät tiedä mitä suhteelta haluavat, siksi miehessä pitää olla vähän kaikkea. Varojen vuoksi ehkä.
Eli sun pitäisi miettiä, mitä suhteelta odotat ja sitten kun löydät sellaisen ihmisen joka jakaa sun käsitykset, niin silloin ulkonäöllä ei ole mitään väliä, eikä sillä, jos on vähän ujompi tapaus.
Mitäs sinä itse tykkäisit sitten seurustella naisen kanssa, joka ei pitäisi sinua ollenkaan miellyttävän näköisenä? Kertoisi hänen miesihanteensa olevan ihan muun näköinen kuin sinä? Itse kun olen lyhyt mies, niin minua ei ainakaan siinä vaiheessa miellyttäisi ollenkaan olla silloin naisen kanssa enään, jos saisin kuulla hänen tykkäävänkin enemmän pitkistä miehistä tai sitten sanoisi pitävänsä tummaihoisia miehiä paljon komeempina. Mitä helvettiä!? Etsiköön itselleen sitten sen tummaihoisen tai pitkän miehen! Mitä sen nyt pitäisi siinä vaiheessa minuun tyytyä? Minkä takia sen silloin muka pitäisi olla kiinnostunut minusta!? Mitä iloa siitä nyt olisi sitten minulle?
erään todella kauniin naisen, joka seurustelee miehen kanssa, joka ei ole yhtään hänen tyyliään ulkonäöltään. Nainen siis itse sanoi näin, en tiedä tietääkö tuo mies sitä. Nainen sanoi myös, että ulkonäöllä ei ole väliä ja tuo mies ei ole edes rikas vaan tavallinen amis.
Parempia postauksia. Näitä satuja ei usko kukaan.
Kyllä tuo varsinkin siinä vaiheessa voi olla mahdollista, jos varsinkin tosi nuori ihminen kyseessä vai perustuiko väitteesi sitten tälle ettei kenellekkään nyt muka voi loppupeleissä merkata pidemmän päälle ulkonäkö yhtään? Jos noin siis meinaat niin lueppa sitten tämä kirjoittamani viesti: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8818158/42437281
Ihan samaa mieltä itsekkin. Mietitään nyt että kuinka romanttiselta tuo ensinnäkin nyt kuulostaa että oma kumppani ei miellytä omaa silmää tai ettei itse olisi kumppanini mielestä miellyttävän näköinen! :D Mitäs sitten vaikka toisille ihmisille merkkaisikin se ulkonäkö? Kauneus/komeus on kumminkin katsojan silmissä ja meille jokaiselle kumminkin löytyy ottajansa, joten miksi tarviikaan tuosta sitten tehdä niin numeroa? Jollekkin toiselle voitkin olla ruma, kun taas toiselle et olekkaan niin pahannäköinen tai mahdollisesti toiselle sitten taas kaunis/komea. :) Meillä kaikilla tai suurimmalla osalla ainakin on se oma ihannetyyppi.
Siis miksi nyt ei oikeastaan valitsisi myöskin ulkonäön perusteella? Mielestäni tuon perusteella jo kumppanin etsiminenkin tuntuu jo paljon helpottavammalta, kun tarvi ihan jokaista mahdollista käydä läpi. No miettikääpä vielä minkälainen hirveä parisuhdekriisikin meillä kaikilla siinä vaiheessa olisi, jos kaikki tuntisi kiinnostusta kaikkia kohtaan? Ja kuinka tylsältä se siinä vaiheessa pidemmän päälle alkaisi tuntua!? Ei ole enään minkäänlaista jännitystä sen suhteen että huolisikohan tuo minua. Ajatella miten romanttista sekin on jos sinulla itselläsi on tai olisi jokin ominaisuus, minkätakia moni sinua huolinut tai niin kiinnostunut ollut kunnes sitten eräänä päivänä sattuukin se kaikinpuolin ihana ihminen joka taas tykkääkin siitä :) Miten ihana yllätys! eikö?
No jos rehellinen itselleen on niin tottakai sillä on väliä! Kaveri voin olla sellaisenkin ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö ei sytytä, mutta en mitään muuta. Se on sitten eri asia, mistä se miellyttävä ulkonäkö rakentuu. Väittäisin, että paljolti hyvästä itsetunnosta ja itsensä ylpeydellä kantamisesta, niin monen näköiset ihmiset voivat olla hyvännäköisiä. Kauneushan on aina katsojan silmässä, mutta ehkä jollakin se itsetuntokin on korkeampi eri seurassa ja siksi saattaa jonkun silmissä näyttää miellyttävämmältä kuin jonkun toisen. En tiedä.
Heitetään loppuun raflaava väite: itseään hyvännäköisinä pitävät ihmiset ovat miellyttävämpiä ja ystäväälisempi, koska ovat enemmän sinut itsensä kanssa, eikä tarvitse alentaa toisia!
Väitteessäsi voi olla jotain perää, mutta jostain syystä kuitenkinmielestäni HYVIN kauniit ihmiset ovat ehkä niin tottuneita huomioon ja kehuihin että heitä ei kiinnosta kuulla taas että ovat kiinnostavia/kauniita/ihania. Niset ainakin usein pilkkaavat sitten rumempia naisia ja kommentoivat muiden vatsamakkaroita paljon "ei niin kauniita naisia" enemmän.
Se olikin vain provosoiva väite, hyvä ulkonäköhän ei takaa kuitenkaan sitä hyvää itsetuntoa. Sanotaan vaikka sitten niin, että ihmisellä, joka on sinut itsensä kanssa, ei ole tarvetta pilkata muita. Itse en viehättävänä kyllä sellaista ihmistä pysty pitämäänkään, jonka pitää itseään korostaa muita alas painamalla.
Rumalla miehellä ei tee mitään!
esimerkki naisten panokeskeisyydestä Naisilla ei ole mikään muu kuin pelkkä paneminen mielessä.