Olen seurustellut nyt vajaa 2 kuukautta. Minulle vain tämä suhteessa oleminen on niin helvetin vaikeaa. Olen aiemmissa suhteissa särkenyt sydämmeni liian monta kertaa et pelkään niin tapahtuvan taas. En tiedä kestänkö enää yhtään hylätyksi tulemista tai sydänsuruja.
Ois niin ihanaa nauttia tästä suhteesta ja alkuhuumasta, mut jotenkin olen koko ajan tosi varauksellinen. Yritän asennoitua siihen ettei tää kestä kuitenkaan, yritän vaan suojella itseäni pettymyksiltä. Pelkään niin suuresti jätetyksi tulemista, että olen jo pari kertaa meinannut lopettaa koko suhteen. En vaan haluais luovuttaa, mut miten uskallan enää rakastaa??
Ois niin ihanaa nauttia tästä suhteesta ja alkuhuumasta, mut jotenkin olen koko ajan tosi varauksellinen. Yritän asennoitua siihen ettei tää kestä kuitenkaan, yritän vaan suojella itseäni pettymyksiltä. Pelkään niin suuresti jätetyksi tulemista, että olen jo pari kertaa meinannut lopettaa koko suhteen. En vaan haluais luovuttaa, mut miten uskallan enää rakastaa??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen aivan samassa tilanteessa. Pelkään että pilaan alkavan suhteen sulkeutuneisuudellani. Olisi vain uskallettava avata sydämensä toiselle, mutta se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. En usko että tälle ongelmalle on mitään tehtävissä, on vain uskallettava yrittää jos haluaa saada vastarakkautta. Kävi miten kävi.
Rakkaushan on hullua, niin harvat onnistuvat ja loput särkevät sydämensä kerta toisensa jälkeen. Eihän siinä ole järjen häivääkään! Rakkaus on pahinta mitä voi olla. Aina kun rakastun, itken silmät päästäni, se vain sattuu niin paljon.
Olen tainnut rakastua enemmän kuin olisi järkevää tässä vaiheessa suhdetta, enkä pysty siksi olemaan luonteva kun tapaamme. En haluaisi kuvitella liikoja, mutta kun tuntuu että hän olisi sellainen mies jonka kanssa voisi jakaa loppuelämänsä. En ole aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa, kun aloitan lauseen hän jatkaa... Kaikki sopii yhteen.
Pelkoani ei vähennä yhtään se, että mies on todella komea, itse en yllä hänen tasolleen. Luonteeltaankin hän on uskomattoman ihana... En jaksa uskoa että olisin mitään muuta kuin tilapäinen seksikumppani. Miehen käytös antaisi olettaa että hän haluaa ihan vakavan suhteen, mutta en vain voi uskoa sitä.
Olisiko viisasta kertoa ajatuksistasi ja peloistasi ihan kohteelle itselleen? Hän saattaa helpostikin aistia, että sinussa on jotain kireyttä. Vaarana on, että hän alkaa etsiä syytä itsestään ellet kerro hänelle todellista syytä. Avautumisesi jälkeen sinullakin on rennompi ja rauhallisempi olo. Se puolestaan vahvistaa sinua ja myös suhdetta. Ota riski ja kerro asiallisesti tuntemuksistasi, mutta älä mässäile niillä. Ikävä kyllä, elämä on jossain määrin riskin ottamista. Sille ei voi mitään ja se on hyväksyttävä. Olennaista onkin, miten kohtelee itseään ja miten määrittelee itsensä silloin, kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikeuksista selviämistä oppii joutumalla selviämään vaikeuksista. Toisaalta on ikävää, jos jo mielikuvissasi ennen kuin mitään on tapahtunut pelaat itsesi ulos asioista ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Teetkö näin siksi, että voisit sitten sanoa: No, tiesinhän minä, että en ole hänen arvoisensa. Muista, että olet arvokas ja ainutlaatuinen ihminen pelkoinesikin kanssa. Ne osoittavat herkkyyttä ja kykyä tuntea.
Mulla puolestaan on sellainen ongelma että en ihastu/rakastu enää ollenkaan. En tiedä johtuuko tämä juuri tuosta että olen särkenyt sydämeni 2 kertaa tosi pahasti. Välillä tuntuu siltä että en pysty enää koskaan rakastamaan ketään. Minulla ei kuitenkaan ole edes mitään huonoja kokemuksia miehistä (en ole esim. seurustellut narsistin enkä juopon kanssa).
Ota rohkeasti puheeksi asia Miehelle. Hän voi myös luulla, ettet kelpaa hälle tai tulkita käytöksesi väärin ja lyödä omaa päätänsä kotona seinään. Minun ystäväni kertoi päässeensä vastaavasta ongelmasta ajan kanssa niin, että aloitti aivan lyhyesti lähestyä asiaa. Älä jätä peliä kesken. Pienikin, turvallisen matkan päässä oleva yhteys auttaa sopeutumaan ja voi avata epävarmuutta pois, vahvistaa myös sekä selventää omia tunteita ja käytöstä. Jos mies tuntee samoin ei Hän sinua hylkää. Ja kyllä sellaisen Miehen usein tunnistaa joka hylkää. Mieskin voi tulkita väärin ja tuntea olonsa turvattomaksi, onhan hänelläkin pelkonsa ja heikkoutensa. Ei sitä tarkoita, että ollaan kuoleman vakavassa aviossa jos etsitään yhteyttä tuntea toinen ja löytää sovintoa itsensä ja ajatustensa kanssa. Lähelle on joskus pitkä matka.
Samaa mieltä, kaikki on mahdollista. Otatte vaan toisenne riittävän vakavasti ja katsotte mitä aika tuo tulessaan. Kyllä Elämä opettaa ja siinä saa mokata. Kaikki sellainen vahvistaa vaikka usein tuntuu vaikealta. Tällaisissa asioissa myös oppii jotain itsestään. Ole armollinen itsellesi. Löydät kyllä tasapainon itsesi ja tunteittesi kanssa ajallaan. Rakkaus pistää ne kaikki sekaisin eikä aina meinaa saada tolkkua kuka on ja mitä haluaa. Ja voihan se tosiaan olla, että toinenkin ajattelee samoja asioita!