Väite: On aivan ok, jos kaksi aikuista ihmistä harrastaa keskenään tunteetonta
irtoseksiä, kunhan kumpikin tietää missä mennään, huolehditaan ehkäisystä ja
keillekään muille ihmisille ei ole muuta luvattu. Se on heidän oma asiansa, eikä
siihen pitäisi olla muilla mitään sanomista.
Oletko samaa vai eri mieltä? Jos olet eri mieltä, niin kerrothan miksi.
Ja kuten aina, ikä ja sukupuoli ovat tervetulleita tietoja.
irtoseksiä, kunhan kumpikin tietää missä mennään, huolehditaan ehkäisystä ja
keillekään muille ihmisille ei ole muuta luvattu. Se on heidän oma asiansa, eikä
siihen pitäisi olla muilla mitään sanomista.
Oletko samaa vai eri mieltä? Jos olet eri mieltä, niin kerrothan miksi.
Ja kuten aina, ikä ja sukupuoli ovat tervetulleita tietoja.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Erittäin ok. Itse en harrasta, koska eivät ole "oma juttuni", mutta en ihmettele enkä tuomiste jos muut näin tekevät. Miksi se olisi väärin, jos ketään kohtaan ei tehdä väärin?
Palatkaamme kysymyksiisi, jahka saadaan muutama kannanotto lisää.
Jos joku haluaa, noilla ehdoilla mun mielestä asia on ok. Itsekin voisin, tosin sen verran tunteita pitää olla, että tunnen luottamusta sitä toista kohtaan. Ihan satunnainen irtoseksi ei siis todennäköisesti multa onnistuisi, mutta tutustumisen jälkeen kyllä.
käsittääkseni tunteeton seksi on aika vaikeaa. Pitää olla se jokin kipinä, ennenkuin siihen olen itse valmis. Eli ei sovi minulle. Ikää 43 v, kerran kokeillut moista ja en nauttinut. Pitää pystyä luottamaan toiseen ja vähän tykätäkin. Siksipä tutun salarakkaan kanssa seksi on ihanaa.
Kyllä, se on aivan ok, kunhan kumpikin tietää missä mennään. Se ei todellakaan kuulu muille jos kahdella vapaalla aikuisella on keskenään seksisuhde. Miksi siihen jollain ulkopuolisella olisi jotain sanomista? Olen sitä mieltä aina ollut että kaksi täysivaltaista ihmistä voi omasta vapaasta tahdostaan harrastaa ihan mitä tahansa keskenään.
Olen nelikymppinen nainen.
Totta kai. Nuorena olen täysin vapaaehtoisesti suudellut ja harrastanut seksiä jopa sellaisten ihmisten kanssa, joita en pitänyt edes puoleensavetävinä. Tätä nykyä en sitä tekisi. Tunteista viis, mutta puoleensavetävyyyttä pitäisi löytyä. Jos tilaisuus tulee ja kiinnijäämisen riski on tarpeeksi pieni, en kokisi tällaista "pettämistä" (onko tuollainen pieni fyysinen huvi todella pettämistä?) edes vakaassa parisuhteessa vääräksi.
Yllä "nainen alle 40 v" nostaa esiin oleellisen kysymyksen.
Tähän mennessä kaikki vastaukset ovat olleet myönteisiä: kahden aikuisen välinen irtoseksi on täysin ok, eikä kellään muulla pitäisi olla siihen mitään sanomista.
Kun kellekään ei edes valehdella, ketään kohtaan ei tehdä väärin (vrt. "tyttö 21":n vastaus).
Tämä on ymmärrettävä niin, että sanomista ei pitäisi olla mm. naapurilla (olettaen ettei äänihäiriötä), serkulla, äidillä, anopilla, seurustelukumppanilla, aviopuolisolla. Eikö niin?
Kyllä kunhan vaan edelleen edellytetään ettei olla muuuta luvattu edes sille seurustelukumppanille tahi aviopuolisolle. Olen yli nelikumppinen nainen ja joka muuten harrastaa monivuotista irtoseksiä ukkomiehen kanssa. Ja viis veisaa mitä muut sanoo...
Kerran olen tunteetonta seksiä harrastanut koeten sen sopimattomuuden itselleni joten nyt näin.
Jos se on puolisolle tms. ok, että harrastetaan seksiä suhteen ulkopuolella, ei hänellä sitten pitäisi olla siihen sanomista. Mutta jos kyse on siitä, että puolisolle vain jätetään kertomatta, tällä saattaa hyvinkin olla sanasensa sanottavana, jos irtoseksi tulee ilmi.
Muillehan asia ei varsinaisesti kuulu, mutta eihän se koskaan ole estänyt moraalisesti valveutuneita kansalaisia puuttumasta toisten todellisiin ja oletettuihin tekemisiin. Siihen ei taida auttaa mikään...
"Jos se on puolisolle tms. ok, että harrastetaan seksiä suhteen ulkopuolella, ei hänellä sitten pitäisi olla siihen sanomista."
Tämä jos-virke ei sano mitään ("jos on ok, niin on ok").
Eli ei noin, vaan: koska vastaat alkuperäiseen kysymykseen "kyllä", olet jo ilmaissut, että sulle on ok, jos puolisosi harrastaa irtoseksiä suhteen ulkopuolella.
Mihin pyrit? Alkuperäisessä kysymyksenasettelussa todettiin yhtenä ehtona, että "keillekään muille ihmisille ei ole muuta luvattu". Eiköhän tuo nyt kata juuri sen, että ulkopuolisista suhteista on puolisoiden yhteinen ymmärrys.
Eli kyllä, mulle sopii, että puolisoni harrastaa irtoseksiä suhteen ulkopuolella, jos olemme sopineet, että niin voi tehdä. Usein vain tuntuu siltä, että se keskinäinen sopimus itse asiassa tarkoittaa sitä, että toinen käy vieraissa ja uskoo enemmän tai vähemmän lujasti, että se on puolisolle ihan ok, mutta asiasta ei oikeasti ole sovittu.
Pyrin siihen, että vastaamalla alkuperäiseen kysymykseen ok itseasiassa annat puolisollesi luvan irtoseksiin. Heti kun puolisosi tietää ok-kantasi alkup. kysymykseen, ei hänellä ole tarvetta lisäkeskusteluihin, sopimusten tekoon, saatika luvan kysymykseen: olethan jo kertonut, että sua ei muiden irtoseksi harmita tai ainakaan pitäisi harmittaa. Näetkö asian samoin? Vai miksi kenenkään pitäisi sopia sun kanssa muiden kuin sun kanssa tapahtuvasta irtoseksistä?
Eli kun vastasin nettikeskustelussa kyllä, mun puolisollani on nyt oikeus irtoseksiin?
Mun nähdäkseni tarvitaan kaksi ihmistä, joille ajatus irtoseksistä on ok. Sen jälkeen he juttelevat keskenään siitä, miten se juuri heidän suhteessaan voisi toteutua. Jos päästään yhteisymmärrykseen, molemmilla on lupa irtoseksiin niillä ehdoin, mitä yhdessä on määritelty, ja sanomista on sen jälkeen just sen verran, mitä on sovittu. Myöhemmissä elämänvaiheissa voi vielä tulla tarvetta tarkistaa rajoja, ja sekin pitäisi tietysti tehdä yhteistuumin.
Itse en lähtisi käymään vieraissa vain sen tiedon varassa, että puolisoni olisi joskus maininnut asian olevan periaatteellisella tasolla ok. Kyllä mä haluaisin tietää, mitä hän on käytännössä lausunnollaan tarkoittanut.
"Eli kun vastasin nettikeskustelussa kyllä, mun puolisollani on nyt oikeus irtoseksiin?"
Oikeastaan kysymys ei ole siitä, mitä "oikeuksia" puolisollasi on, vaan siitä, että olet jo todennut, että sua ei toisten irtoseksi harmita. Se lienee sun kanta, joka ei muutu päivästä toiseen. Heti kun puolisosi tietää tämän yleisen kantasi alkup. kysymykseen, hän tietää, että sua ei harmita. Esimerkki: Kuvittele, että olet nyt sinkku ja juttele sekakaveriporukassa alkup. kysymyksestä. Ilmaiset ok-kantasi. Myöhemmin käy niin, että yhdestä kaveriporukukan miespuolisesta henkilöstä tulee seurustelukumppanisi/aviomiehesi. Tällöin mies tietää ok-kantasi, hänellä ei ole mitään tarvetta erikseen "sopia" sun kanssa ulkopuolisesta irtoseksistään: mies tietää, että sua ei harmita tai ei pitäisi harmittaa. Mitä sopimista ja lupien antamista siinä enää tarvitaan? Sama toimii toki myös toisin päin, jos mies on niinikään ok-kannan alkup. kysymykseen kertonut.
Mihin viittaat sillä, että asia voisi olla ok "periaatteellisella tasolla" mutta "käytännössä" ei kuitenkaan? Mikä ok-kanta se sellainen on?
Minusta suhteen ulkopuolinen seksi on sen verran iso asia, että se vaatii laajemman keskustelun kuin joskus aikanaan baarissa todetun ok-kannan.
Käytäntö tarkoittaa juuri sitä, että mietitään yhteiset säännöt. Mieti tilannetta, jossa pariskunnan käsitys irtoseksistä on hyvin erilainen: toinen ajattelee sen tarkoittavan vakituisen rakastajan tapaamista silloin tällöin, toinen taas kertapanojen harrastamista. Jos näistä ei puhuta etukäteen, tulee taatusti yllätyksiä, kun toisen kanta onkin täysin eri kuin aluksi kuvitteli, ja sitten tulee mahdollisesti se harmitus.
Tai vaikka turvaseksistä puhuminen, ei sekään ole kaikille ihan yksiselitteinen käsite. Kyllä mua kiinnostaa jo ihan terveydelliseltäkin kannalta, mikä on miehen haaremin laajuus ja millaista miehen mielestä on turvallinen seksi. Periaatteellinen kyllä muuttuu tosi nopeasti käytännön eiksi, jos puolison mielestä esim. sukupuolitaudit eivät tartu suuseksissä. En halua arvailla, onko näin, ja siksi näistä asioista pitää puhua.
Ja ylläolevakin siis on mun kirjoittama. Copypastetin nimimerkin väärästä kohtaa :D
ok noin, miksei olisi? En kylläkään usko ihan tunteettomaan seksiin - ainakaan omalla kohdallani. Miehessä täytyy olla jotain tunteisiini vetoavaa, muuten yhdenyönsuhdekin on kanssani mahdoton...
Eli sulle on ok, jos puolisosi harrastaa irtoseksiä suhteenne ulkopuolella.
Ellei siitä tulisi tapa :). Enkä hirveästi haluaisi, että mieheni mainostaisi sitä kenellekään, ei minulle eikä muille.
Nykyiselle miehelleni ei todellakaan ole irtosuhteet ok, ei omansa eikä minun. Ihan kamala tiukkapipo... no ei vaiteskaan.
Elämä on niin traagista. Exliittoni alussa vahdin exää kuin haukka ja vaadin ehdotonta uskollisuutta. No sitä hän ilmeisesti olikin, ikävä kyllä suhteemme loppuun asti. Koska kymmenvuoden liiton jälkeen aloin epäillä, ettei mies olekaan minulle "se oikea" ja sen jälkeen toivoin, että hän kävisi vieraissa, jotta saisin jonkin hienon tekosyyn erota. Karmeaa elää liitossa, jossa on täysi vapaus tehdä mitä huvittaa, mutta koko suhde puuttuu! Ylenpalttinen vapaus toisen taholta muistuttaa ikävästi välinpitämättömyyttä kumppania kohtaan. Kaikilla asioilla on aina monta puolta. Siksi elämä on myös erittäin mielenkiintoista.
Itselläni on ollut useampiakin yhden yön juttuja vailla sen syvempiä tunteita, enkä ole koskaan kokenut sitä mitenkään ongelmalliseksi. Metsästysaika tosin päättyy samantien kun parisuhde alkaa.
Eli ymmärtääkseni sulle on ok eikä siihen mitään sanomista, jos puolisosi harrastaa irtoseksiä jonkun kolmannen kanssa?
Eiköhän se ole juuri niin että nää jotka pettävät puolisoaan eli vakituista kumpaniaan ovat sitä mieltä että vapaa seksi on vain heille itselleen ok.
Mutta auta armias kun heidän partnerinsa sitten tekee saman niin johan helvetti aukeaa.
Tiedän useampia tällaisia vapaita seksi-ihmisiä.
Itsekkäitä tyyppejä vain.
Eiköhän tämä ole se jutun pointti: ”…keillekään muille ihmisille ei ole muuta luvattu…”?
Toisin sanoen ei ole luvattu olla seksuaalisesti uskollisia sille omalle kumppanille. Avioliitossa ei näin tavallaan voi olla, sillä jo vihkikaava pitää tämän lupauksen sisällään. Ainakin se ymmärretään niin. Avoliitossa siis on tehty (molemmat seksiosapuolet) yhteinen sopimus vaikka siitä että ei olla uskollisia. No, miksei sitten molemmat voisi harrastaa seksiäkin kenen kanssa tykkäävät.
Toinen hauska termi on tunteeton seksi. Luulen että täysin tunteettomaan seksiin kykenee vain alan ammattialiset. Yleensä siinä on himoa, ihastumista ja miksei hullaantumistakin mukana.
Ei ole muuta luvattu:
Jos kaksi aikuista sinkkua sekstaa keskenään, niin se ei ole monenkaan mielestä ok, jos jompi kumpi on sattunut lupaamaan vaikkapa parhaalle kaverilleen, että on selibaatissa kyseisenä aikana. Tämä lupausjuttu oli lisättävä, ettei irtoseksiä "tuomittaisi" taui harmilliseksi koettaisi pelkästään valehtelemisen takia. Lupausjutulle ei pidä antaa sen suurempaa arvoa: pointtihan on oikeastaan se, että yleensä kenelläkään ei ole tarvetta moisiin lupauksiin.
Uskollisuus:
Pointtihan on juuri se, että niiden, jotka vastaavat alkuperäiseen kysymykseen myöntävästi eli
"muiden irtosuhteet eivät harmita", ei ole mieltä edellyttää puolisoltaan uskollisuutta/uskollisuuslupausta/uskollisuussopimusta tms. Heitähän ei harmita muiden (mukaan lukien oma puoliso) irtoseksi.
Tunteeton seksi:
Tämä "tunteeton" tulee siitä, että moni nainen(kin) kertoo, ettei yhdenillan jutuissa mitään erityisiä tunteita tarvikaan olla mukana: "se on pelkkää seksiä". Tämä ei tarkoittane, ettei voisi/pitäisi olla himoa, ihastumista, hullaantumista.
Kyllä nainen kykenee täysin tunteettomaan seksiin. Voin kertoa joskus vain päättäneeni tänään harrastaa seksiä jonkun kanssa. Ja sitten sitä on etsitty sopiva mies siihen, ei todellakaan kyse intohimosta, hullaantumisesta tai ihastumisesta. En ole edes halunnut tietää miehestä yhtään mitään muuta kuin soveltuuko kyseessä olevaan tehtävään.
Oletko tuntenut "edes" himoa?
Mitä tekemistä tällä on uskottomuuden kanssa?
Kaverille lupaaminen että on selibaatissa, ei todellakaan kuulu tähän. Kaveruus ja etenkään ystävyyssuhteisiin kun ei kuulu seksi. Mitä ihmettä joku naisystävälleni ilmaisemani päätös hänelle kuuluu, jos sitten peräydyn omasta lupauksesta itselleni ja harrastan seksiä jonkun miehen kanssa?
Mieskavereiden kanssa ei ole edes tarvetta moisia lupailla, ei ne hänelle kuulu. Kuten ei minullekaan heidän seksuaalielämänsä.
Juu, siis kyse ei ole tunteettomasta seksistä vaan seksin tarpeen tyydyttämisestä jonkun kanssa. Mikä ettei, jos ei sillä loukkaa ketään toista - ei siis yleensä kuulu parisuhteeseen. Koettu on.
Vapaus on myös sitä, ettei tarvitse alistua tekemään mitään sellaista mistä ei pidä. Siihen siis kuulu jopa selibaatti. Todellista seksuaalista vapautta on se, että ei tarvitse käyttää seksiä minkään tarpeen maksamiseen ja naida miten sattuu. Ei seikkailun tarpeeseen, ei kokemusten metsästämiseen, ei muiden pahojen tunteiden peittämiseen, ei yksinäisyyden tunteen huojentamiseen jne. Se että todella tuntee itsensä ja on tasapainossa oman seksuaalisuutensa kanssa. Se on todellista vapautta.
En himoa juuri tähän senhetkiseen mieheen, mutta mielikuvituksen avulla voi nauttia ja muistella jotain ihanaa ja kiihkeää rakastelua entisensä kanssa.
vihkikaavasta.
"....tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi/mieheksesi ja
osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus:
Tahdon.
Ei siinä luvata mitään. Siinä kysytään tahtoa osoittaa uskollisuutta (ja rakkautta).
No, selibaattilupaus frendille oli vain kömpelö esimerkki; vastaavaa olisi voinut luvata vaikka lääkärilleen, jurustilleen, äidilleen tai exälleen syystä tai toisesta - syy ei ole oleellinen vaan sen takia tuo ehto mukana, ettei harmitus menisi valehtelun piikkiin. Haetaan siis sitä, että mahdollinen harmitus, haitta tai loukkaantuminen johtuisi jostakin muusta kuin valehtelusta.
"Mikä ettei, jos ei sillä loukkaa ketään toista - ei siis yleensä kuulu parisuhteeseen. Koettu on."
Tämä on ontuva vastaus. Miksi? Siksi koska väite kuului "on ok ja ketään ei pitäisi harmittaa/loukata, jos blaa blaa" Ei tällöin ole mielekästä vastata, että "ei se haittaa/loukkaa mua eikä pitäisi muitakaan, jos kerran ketään ei loukata". Eikö vain? Kysymyshän on juuri siitä, loukkaako se sua/muita vai ei.
Eli vielä kerran: Harmittaako/loukkaako se muiden irtoseksi vai ei? Jos harmittaa/loukkaa, niin mikä siinä niin tekee?
koska et sano suoraan mitä haet.
Kaikkihan riippuu siitä, mistä suhteesta on kysymys. Kaverit on oma juttunsa, ystävät oma juttunsa ja se parisuhde oma juttunsa.
Kun puhutaan ihmisestä jonka kanssa eletään samassa taloudessa, jonka kanssa on voimakas kiintymys tai rakkaussuhde, niin nämä jutut vain täytyy sopia JO suhteen alkumetreillä. Mitenkä juuri me kaksi menetellään, aivan kuten muunkin tärkeän asian suhteen. Toinen otetaan huomioon, koska välitetään hänestä ja hänen tunteistaan. Näitä lupauksia täytyy aina aika ajoin tarkistaa, vieläkö ollaan samalla linjalla.
Minua eivät muiden vapaat seksisuhteet loukkaa. Silloin kun ne ovat vapaita. Liian harvoin ne ovat. Usein seksisuhteisiin liittyy joku muu tarve tai pakonomaisuus, eli kyse ei ole VAPAAASTA seksistä. Samoin se loukkaa että rikkoo oman lupauksensa olla uskollinen. Ei se, että sekstaa, vaan se että valehdellaan ja salaillaan. Mieluummin siitä kerrotaan jo etukäteen, että tekee mieli seksiä jonkun toisen kanssa.
Uskollisuus on mielestäni erityinen lahja joka annetaan sille jonka kokee tärkeäksi omassa elämässään.
No, tämän ikäisenä jo tietää, ettei siinä irtoseksissä ole useimmiten mitään mistä olla kateellinen. Päinvastoin, niitä kurjia kokemuksia yritetään dramatisoida hienommaksi kuin ne ovatkaan. Ei loukkaa tuntemattomien tai kavereidenkaan kokemukset. Enkä ymmärrä miksi niiden pitäisi loukata?
Silloin tuntuu pahalta kun tutut parit loukkaavat toisiaan pettämällä. Siihen sisältyy niin paljon erilaista vallankäyttöä ja nöyryyttämistä, että vaikeaa olla välittämättä. Se loukkaa että nämä parit laittavat ystävänsä ja tuttavansa ikävään välikäteen.
tosiaan vaihtelee, tekeekö sen kirkon oppien mukaan vai maistraatissa.
Tuota, eikö se sana TAHDON ole lupaus? Oikeastaan se on aikamoinen lupaus. Sehän kertoo että lupaan tahtoni avulla kieltäytyä muista suhteista (toisin sanoen olla uskollinen), oli kyse sitten tunteesta tai tarpeesta.
Pitkästi sen asettelit, mutta eiköhän oma kantasi tullut selväksi:
- Muiden "vapaat" seksisuhteet eivät harmita/loukkaa.
- Sen sijaan valehtelu loukkaisi.
Kuvitellaan, että käyt mainostamaasi sopimusneuvotteluun vakikumppanisi kanssa. Tällöin et erityisemmin kaipaa sopimukseen kohtaa, joka edellyttäisi vakikumppaniltasi uskollisuutta: sua ei toisten seksisuhteet harmita/loukkaa.
Oliko muuten näkemyksesi se, että kahden ihmisen välinen irtoseksi on harvoin vapaata ja että se loukkaa/harmittaa silloin, kun se ei ole vapaata?
P.S. Olen mielestäni kyllä aika selvästi sanonut, "mitä haen": haen vastauksia esittämiini kysymyksiin.
Tahdon pysyä aina hoikkana; tahdon soittaa äidilleni joka viikko; tahdon käydä ulkomailla kerran vuodessa; tahdon joskus oman lapsen.
tahto ole lupaus vaan oma päätös. Päätös puolestaan tehdään kulloistenkin olosuhteiden mukaisesti. Eli alttarilla varmasti lähes kaikki tahtovat osoittaa uskollisuutta ja rakkautta, mutta jo vuoden päästä tilanne saattaa olla aivan toinen, kun jokin on muuttunut tuosta aiemmasta tahdosta epäotolliseen suuntaan.
Tahto on niin uskottomuuden kuin uskollisuuden viimeinen lenkki. Lupauksilla ei ole mitään merkitystä, vaan ihmisen tahdolla. Niin kauan kuin ihminen tahtoo olla uskollinen, hän on. Jos hän tahtoo enemmän olla uskoton kuin uskollinen, hän on.
Lupauksia on monenlaisia. "Lupaan maksaa sähkölaskun eräpäivänä" "Käyn kaupassa illalla". Voi luvata tupakanpolton lopettamista. Lupaaminen toimii, jos on kysymys varsin konkreettisista asioista. Koska mikään ei ole varmaa paitsi epävarma, ei missään nimessä kannata luvata puolisolleen ikuista rakkautta ja uskollisuutta. Toisaalta ihmiset lupaavat kaikenlaisia asioita vain siksi, että toivovat asioiden, sillä hetkellä, olevan samoin eli hyvin, maailmansa loppuun asti. Ihmiset lupaavat paljon myös parantaa tapojaan tms. mutta eivät silti paranna. Kuinka moni on luvannut laihtua, laihtumatta? Tai kuinka moni on luvannut lopettaa tupakoinnnin tai liiallisen alkoholinkäytön siinä onnistumatta? Lupauksilla ei ole kovinkaan paljoa merkitystä missään tilanteessa. Ihmisen omalla tahdolla sensijaan on. Melko viisaasti ja ihmisluontoa ymmärtäen on vihkikaava kirjoiteltu.
sillä eikös se kuulu normaalin seurusteluun, että selvitetään mitä ovat ne yhteiset arvot joiden mukaan aiotaan elää sitten kun eletään yhdessä? Tai pitäisi kuulua.
En voi luvat kuin itseni puolesta olla uskollinen myös seksuaalisesti. Samoin voin ilmaista että se on eräs perusarvoni siksi, että vain silloin on mahdollista päästä siihen yhteyteen mihin mies ja nainen parhaimmillaan pääsevät. On toisen asia ilmaista ja olla rehellinen, onko tuo myös hänen arvonsa. Hän omalta osaltaan sitten tuo oman ”panoksensa” suhteeseen. Tämä on yksi niistä arvoista minkä pohjalta vasta teimme päätöksen elää yhdessä.
Jos hän olisi halunnut säilyttää mahdollisuuden seksiin muiden kanssa, emme olisi muuttaneet yhteen. Olisimme siis ehkä vain tapailleet muutoin toisiamme.
Tällä iällä ei enää usko ihmisen erehtymättömyyteen. Voihan olla tilanteita, joissa puolisoni eksyy ja on yhdynnässä jonkun muun kanssa. Silloin meidän välinen suhde muuttuu, jotain tuosta yhteydestä häviää pois. Kun se muuttuu, on keskustelun paikka, jaksetaanko jatkaa yhdessä myös tuossa muuttuneessa tilanteessa.
En ihan ymmärrä noita sanoja harmittaa ja loukkaa. Ehkä voisi kuvata sanalla harmittaa kun näkee kuinka ihminen tekee itselleen pahaa tai saattaa itsensä ahdinkoon. Loukkaa ehkä silloin, jos esim. aletaan naimaan muista piittaamatta ihan missä vain.
ymmärrämme tämän termin hiukan eri tavoin.
Jos käyt vilkaisemassa mm. suomen lainsäädäntöä, niin siellä puhutaan lupauksesta. Kuten moni vala sisältää: ”Minä N. N. lupaan ja vannon.” tai "Minä N.N. lupaan ja vakuutan”. Onko siis ymmärrettävä että nämä ovat ”vain lupauksia” joita voi jaella ihan kuinka vaan, ja miten huvittaa? Kuinka voimme siis luottaa että tuomarit, sotilaat, virkamiehet jne. edes yrittävät pitää lupauksensa? Onko tyhmää luottaa?
Onhan nyt sentään eri asia ilmaista julkisesti sekä virallisesti oma lupauksensa ja tahtonsa kuin se mitä arkielämässä ohimennen sanotut ”lupaukset”. Se että ihmiset eivät ole edes itselleen rehellisiä, on myös toinen juttu. Epärehellinen lupailee, kun niin pääsee vähemmällä.
Jos vajotaan kyynisyyteen ja jatkuvaan epäluuloon, ollaan tuhon tiellä. Minkälaista on elää ihmisen kanssa, jonka lupauksiin ei voi luottaa?
Jos minä haluaisin laihtua, mutta se ei onnistu, miksi antaa lupausta? Voin ilmaista että haluaisin ja tahtoisin, mutta vaikeuksia on liikaa. Olisiko parempi luvata yrittää tai pyrkiä?
Rakastaminen on tahtotila. Sitä vain on vaikeaa pitää yllä silloin, kun sitä todella tarvittaisiin. On niin paljon helpompaa itselle olla rakastamatta, silloin ei sinua voida haavoittaa niin syvästi.
Nyt ymmärrän kantasi niin, että kumppanisi (niin kuin muidenkaan) irtosuhteet eivät harmittaisi tai loukkaisi sua, mutta toisaalta et ottaisi kumppaniksesi sellaista, joka sallisi uskottomuuden (itselleen ja sulle). Et näe tässä ristiriitaa, koska esität perustelun:
"... jonkun muun kanssa. Silloin meidän välinen suhde muuttuu, jotain tuosta yhteydestä häviää pois."
Tämä herättää ilmeisen kysymyksen: miten ja mitä kautta kumppanisi seksiakti toisen kanssa vaikuttaa suhteeseenne, minkälaisissa ajatuksissa ja tunnetiloissa se muutos tapahtuu? Yleensä muutos voidaan ymmärtää fysiikan syy-seuraus-lakeina; joskus on helpompi purkaa tätä miettimällä, mitä informaatiota välittyy mistä ja mihin. Ja tähdennän nyt (luultavasti tarpeettomasti), että tähän kysymykseen ei luonnollisestikaan käy vastaukseksi se, että kumppanisi "petti lupauksen" tai "ei pysynyt päätöksessään" tms. – voidaanhan ajatella tilannetta, jossa moisia lupauksia ja päätöksiä ei ole tehty.
olisi aloittanut tätä suhdetta koska rakastan miestäni todella. Olen näet elänyt liitossa joka on ollut ns. avoin, eli kummallakin oli lupa käydä vieraissa. Se että mies kävi, ei tuntunut missään. En edes ymmärtänyt miksi pitäisi tuntea ns. mustasukkaisuutta. Hän oli hyvä ystävä, ei niinkään rakastettu. En itse kyennyt vain heilumaan vieraissa, koska omalta kohdalta se tuntui pahalta. Erosin ja olen elänyt myös sinkkuna ja tuolloin minulla on ollut irtosuhteita.
Seksi on iloinen asia. Sitä on hyvä opetella ennen kuin solmii syvällisemmän suhteen, tämä on näkemykseni. On löydettävä ensin oma seksuaalisuus ennen kuin siitä voi todella nauttia ja iloita toisenkaan kanssa.
Seksi on myös mielestäni yksi tapa osoittaa toiselle hellyyttä ja rakkautta sekä sitä että hän on jotain erityistä. Jos seksiä harrastaa useamman kanssa, niin silloin se ei ole mikään erityinen tapa vaan pelkästään tarpeiden tyydyttämistä puolin ja toisin – eli siis varsin mekanistinen toimitus. Huolimatta siitä että siinä voi tuntea mukavia juttuja kuten vaikka liikunnassakin jne.
Kahden ihmisen välille voi syntyä hyvin erityinen yhteys jota ulkopuoliset eivät välttämättä ymmärrä. Sellaisenkin on vaikeaa sitä ymmärtää joka ei ole kokenut vastaavaa. Kiintymys kasvaa pienillä asioilla ja lujittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on siis tahdosta kiinni haluaako rakentaa vai rikkoa suhdetta.
Seksi toisen kanssa kertoo viestin, ettei meidän välinen tila ole enää mitään erityistä. Ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Eli suhteesta tulee vähän ”yleisempi”, toki ehkä läheinen silti. Toisaalta ulkopuoliset seksikumppanit vaikuttavat suhteeseen erottavasti. Yhteisyyden tunnetta ei tarvita, kun on joku muu jonka kanssa mieluummin iloitsee ja nauttii seksistä.
"Seksi on iloinen asia. Sitä on hyvä opetella ennen kuin solmii syvällisemmän suhteen, tämä on näkemykseni. On löydettävä ensin oma seksuaalisuus ennen kuin siitä voi todella nauttia ja iloita toisenkaan kanssa."
Vaikka tämä teesisi ei aiheeseen juuri liitykään, en voi jättää kommentoimatta. Toki masturboimalla ja muulla vastaavalla itsensä tutkimisella löytää omaa seksuaalisuuttaan. Mutta voi sitä varmaan löytää ja siihen enemmän ja enemmän syventyä ja todella nauttimaan oppia sitten yhden ja ainoan kumppanin kanssa; useammilla partnereilla taitaa olla olematon lisäarvo tässä mielessä.
"Seksi toisen kanssa kertoo viestin, ettei meidän välinen tila ole enää mitään erityistä. Ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Eli suhteesta tulee vähän ”yleisempi”, toki ehkä läheinen silti. Toisaalta ulkopuoliset seksikumppanit vaikuttavat suhteeseen erottavasti. Yhteisyyden tunnetta ei tarvita, kun on joku muu jonka kanssa mieluummin iloitsee ja nauttii seksistä."
En saa tästä oikein kiinni. Tämä vaikuttaa kertovan vain toisin sanoin sen saman asian:
"yhteydestä häviää jotain". Tämä ei juurikaan selvennä sitä, miksei pariskunnan seksi pysyisi aivan yhtä erityisenä kuin, mitä se olisi ilman ulkopuolista aktia. Ja eihän ulkopuolinen seksiaktin toteutuminen tarkoita sitä, että siitä enemmän iloitsisi tai nauttisi; se on vain erilaista, "pelkkää seksiä". Esim.: Mikä on oleellisiin ero (jos mikään) siinä, jos kumppanisi kertoo, että hänellä btw oli eilen irtosuhde kuin että hänellä btw oli kaksi vuotta sitten irtosuhde?
Purskahdin nauramaan tuosta että voi oppia nauttimaan vain yhden ja ainoan kanssa. En kiellä mutta silloin pitää tuuria että kerralla löytää. Itselleni ei valitettavasti niin käynyt. Sekin että sen partnerinkin täytyisi olla avoin oppimaan (nyt on). Ikävä kyllä itselläni on käynyt juuri päinvastoin, parhaiten olen oppinut tunnemaan itseäni juuri näissä eroottisissa suhteissa, en avioliitoissa. Ennen kuvittelin, etten ikinä voisi tykätä tietynlaisesta seksistä, mutta juuri se olikin SE juttu.
Et ymmärtänyt, kuten pelkäsin. ”… miksei pariskunnan seksi pysyisi aivan yhtä erityisenä kuin,…” Ei seksi vaan henkinen yhteys joka kumpuaa rakkaudesta. Sehän on se suhteen perusta ja seksi ilmenemismuoto. Tiesikö että kun on syvä yhteys, niin toinen kyllä tuntee intuitiivisesti milloin puoliso on esim. vaarassa, hakee yhteyttä tai on toisen kanssa yhdynnässä?
Mielestäni sellaista ei oikeastaan olekaan kuin Pelkkää seksiä. Toki seksi voi olla tympeääkin, kuin hampaiden harjausta. Olisiko se silloin pelkkää seksiä – mekaanista sukuelinten ärsytystä joka johtaa lihaskouristuksiin? Kyllä seksistä voi tehdä arkista touhua, ei siinä mitään. Miksi tehdä elämästä yhtä arkea? Sitten hakea jostain tekoelämästä tunnetta, että elää. Jos vaikka seksin pitää alueena, joka on erityistä, niin eikä ole vain hurmaavaa että niinkin pienestä asiasta saa iloa ja rakkautta siihen suhteen arkeen?
Olemme ihmisiä ja henkisesti hyvin moniulotteisia sellaisia. Tuohon pelkkään seksiin liittyy montaa muutakin ulottuvuutta.
No mikä ero olisi siinä että kumppani on ollut suhteessa ennen minua ja minun aikana? Ehkä juuri se etten ollut kuvioissa eikä suhdetta ollutkaan olemassa.
Niin, voisi kuvitella, että avioon halutaan mennä juuri sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa erotiikka ja seksuaalisuus pelaa parhaiten yhteen (?). Eikö se ole juuri aviomies eikä irtomies, kenen on hyvä vaimonsa tutustuttaa uusiin juttuihin, joista tämä ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan tykkäävänsä? Tämä teema alkaakin mukavasti sivuta pääteemaa: luottamus ja henkinen sekä seksuaalinen yhteys yms. parisuhteen osapuolten välillä.
Ok, pelkällä seksillä viittaan siihen, mistä ihmiset usein puhuvat. Siitä kun pannaan panetuksen ja fyysisen himon, korkeintaan kevyen ihastumisen voimalla ja takia. Sellaista jossa "parisuhderakkaus" puuttuu.
"Ehkä juuri se etten ollut kuvioissa eikä suhdetta ollutkaan olemassa."
Tämä on toki sanomattakin selvää, mutta se ei sellaisenaan mielestäni selitä sitä, miksi asiaan "pitäisi" suhtautua eri tavalla.
Miten koet kumppanisi irtosuhteen ennen sua? Mitä se kertoo kumppanistasi? Mitä se mielestäsi kertoo kumppanisi suhtautumisesta suhun? Muuta, mitä?
Miten koet kumppanisi irtosuhteen sun aikana? Mitä se kertoo kumppanistasi? Mitä se mielestäsi kertoo kumppanisi suhtautumisesta suhun? Muuta, mitä?
Mikä tieto tai tunne välillänne (=sulla ja/tai kumppanillasi) on toisin ulkopuolisen seksiaktin (tai halun syntymisen) jälkeen kuin ennen sitä? Jonkin on kai muututtava, jotta voi sanoa, että "yhteydestä häviää jotain".
Voisiko kyse olla "vain" menettämisen pelosta?
No sinulla on kovin romanttiset ajatukset asiasta.
Mennään ehkä enemmän tuonne ”Harkeliini” maailmaan. Naimisiin mennään hyvin erilaisista syistä. Itse menin siksi että mies halusi olla isä lapsilleen. Silloin vasta ymmärsin että miehilläkin on halu olla isä ja saada perhe. Avioliitto solmittiin viimeisillä raskausviikoilla. Isänä hän oli hyvä ja ystävänä erinomainen. ”Hyvä” mies ja sukulaisteni tykkäämä. Seksi nyt oli tuherrusta, ei mies sen kummemmin osannut tai tiennyt kuin minäkään.
Haaveilin minä moisesta miehestä joskus, joka olisi opetellut yhdessä seksiä, en vain tavannut sellaisia. Miehet kun nyt haluavat olla osaajia ja vaativat että nainenkin on ”ammattilainen” jo suhteen alusta. Ellei nainen tykkää heidän jutuistaan, naisessa on vikaa. Se vika pitäisi hoitaa jotenkin, mutta mies ei halua olla sitä hoitamassa. Kuinkahan moni nuori nainen edelleen elää tässä harhassa, että hänen on tyydytettävä mies ja opeteltava olemaan tyytyväinen siihen mitä mies antaa. Ellei ole, hänessä itsessään on vikaa.
Se mikä oli hyvää tässä nykyisessä suhteessa, oli että meillä molemmilla oli kokemuksia. Samoin että olimme molemmat siinä pisteessä, ettemme olleet tavanneet sellaista ihmistä jota olisimme kaivanneet. Kumpikin oli jo valmis luovuttamaan, ettei sellaista tulekaan. Siksi olimme valmiita laittamaan kaiken peliin.
En katso tulevaisuuteen vaan kaikkiin näihin vuosiin joita olemme saaneet elää tässä yhteydessä. Olen onnellinen jokaista päivästä jonka saan viettää näin. Kuten hänkin on ilmaissut, vaikeaa oli aluksi luottaa minuun. Niin moni oli kiinnostunut, minulla oli kokemuksia, en tarvinnut ketään. Hän on onnellinen samasta asiasta, meillä oli yhteiset arvot ja unelmat.
Saimme tilaisuuden elää tällaista suhdetta. Sitä ei kaikille suoda. Tämän olemme oppineet elämämme aikana. Tämä voi loppua koska tahansa, vaikkapa toisen kuolemaan.
Mikä olisi toisin ulkopuolisen seksiaktin jälkeen? Tämä suhde vaipuisi tavanomaisuuteen. Siihen että toinen olisi vain nainen tai mies – ei tuo erityinen persoona.
Huomaan että tätä on vaikeaa selittää tavallisin sanoin. Kun katsoo toista silmiin, ja kokee huikean onnen tunteen jo siitä että juuri HÄN on olemassa, sitä on vaikeaa selittää relativistisin käsittein. Ei tuota kokemusta halua hävittää sillä naisi jonkun muun kanssa, koska naiminen juuri hänen kanssaan vain lujittaa tuota tunnetta. Huomaan, että hänkin nauttii erityisesti siitä, etten minä nai muiden kanssa.
Miksi siis emme eläisi tätä täysillä? Rakkaus vaati rohkeutta ja uskallusta ottaa vapaus vastaan. Ei toisen kusettaminen ole vapautta vaan varkautta.
lainsäädäntö on taas yksi asia erikseen. Siellä todellakin pitäisi kertoa totuus ja vain totuus, lupaa ja vannoa. Totuudesta on silti useinkin totta vain toinen puoli tai ei sitäkään. Oikeuteen mennään yleensä selvittämään mitä todella tai todennäköisimmin on tapahtunut ja miten se on ristiriidassa lakiin nähden. Syylliseksi havaittu tuomitaan korvauksiin tai vankeusrangaistukseen. Se mitä oikeustapauksissa ei selvitetä, on ihmisten tunteet.
Avioliitto sensijaan perustuu juuri tunteille. Ellei suureen rakkauteen, niin tunteeseen siitä, että tuon kanssa haluan jakaa elämäni - ainakin nyt ja tässä, ehkä viikon ja todennäköisesti seuraavien parin vuoden aikana. Mutta voi vain toivoa, että liitto kestäisi lopun elämän. Sekin on aika hurjaa, sillä itse voi olla juuri se, joka lopulta haluaa eroa - tai on ainakin uskoton - kerran tai useammin - kuka mitenkin.
Itse rakastaminen ei ole tahtotila. Ainoastaan tahto rakastaa on. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei suinkaan jatkuvasti rakasta kumppaniaan, vaan pelkästään tahtoo rakastaa häntä. Esim. kun kokee kumppaninsa tekevän väärin itseä kohtaan, se suututtaa ja raivostuttaakin joskus. Mutta oma tahto rakastaa tuosta huolimatta pitää kiinni suhteessa. Haluaa miettiä asioita parhainpäin, vaikka ne harmittavat. Kumppanin sanoessa tai tehdessä jotain todella tarpeeksi kurjaa ja/tai usein, alkaa pienin askelin miettiä koko suhdetta ja ennenkaikkea sitä tahtooko enää rakastaa häntä- Yleensä rakastamisen päättyminen on kuin vuosittain ensilumi autoilijoille: se tulee lopulta aina yllätyksenä.
Tässä kohdassa on huomautettava, että rakkauden kumppaniinsa kokee jokainen eritavoin ja toisissa suhteissa ei rakasteta ollenkaan, ainakaan romanttisessa mielessä. Silloin on kysymys tahdosta sietää kumppaniaan. Hyvin usein tahto rakastaa muuttuu elämän varrella tahdoksi sietää - aina siihen asti kunnes ei enää siedä. Tämän vuoksi rakastaminen ei todellakaan ole tahtotila. Kun ei voi sietää, ei voi rakastaa vaikka kuinka paljon tahtoisi. Ja ylinpäänsä miksi pitäisi rakastaa kumppania, joka ei kuuntele, ei ymmärrä, ei välitä, ei huomioi, ei jotain erityistä tai ei mitään?
Vaikka tutkiskelisi itseään jatkuvasti, periaatteessa tietäisi mitä tahtoo, niin on silti todennäköistä erehtyä tai olla itselleen sokea jossain elämän vaiheessa. Myös muutos on täysin normaalia ja se kehittyy salakavalasti. Lupaukset tehdään aina kulloisenkin tilanteen pohjalta ja ne tilanteet muuttuvat jatkuvasti.
Joillekin ihmisille merkitsee sanat paljon enemmän kuin toisille. Toiset korostavat tunteiden, aistien, intuition merkitystä, jotkut taas järkeä ja loogisuutta. Mielestäni on tarpeetonta miettiä pitääkö joku lupaustaan vai ei. En perusta lupauksista. Silti luotan itseeni ja toisiin ihmisiin. Etenkin siihen, että me kaikki olemme erehtyväisiä.
Annan arvoa kokeneen naisen näkemyksille, vaikka aiheen reunamilla pompitaankin.
Vai että kovin romanttiset ajatukset? Tarkoitatko sanoa, että olet eri mieltä, kuin mitä esitin? Eli: "...avioon halutaan mennä juuri sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa erotiikka ja seksuaalisuus pelaa parhaiten" ja "aviomies eikä irtomies, kenen on hyvä vaimonsa tutustuttaa uusiin juttuihin". Siis eikö halutakaan ja eikö aviomiehen olekaan? Ja onko joitakin syitä, miksi se ei *useimmiten* noin voisi mennäkin, vaikka ei se toki *aina* juuri noin mene?
"Mikä olisi toisin ulkopuolisen seksiaktin jälkeen? Tämä suhde vaipuisi tavanomaisuuteen. Siihen että toinen olisi vain nainen tai mies – ei tuo erityinen persoona."
Niin, en tarkoita tuollaista "elämä muuttuisi"-yleistasoa. Olemme kai samaa mieltä siitä, että suhde voi vaipua johonkin vain, jos sun tai kumppanisi tiedot tai tunteet muuttuvat jotenkin ulkopuolisen seksin aiheuttamana? Kyse on siitä, mitä tällainen tieto tai tunne on ja millä keinoin irtopano sitä muuttaa? Jos kumppanillasi sattuisi hetkellisesti tehdä mieli iloisesti irtopanna jotakuta, niin tarkoittaako sen sun mielestä sitä, että sä olet siis kumppanillesi vain nainen, et erityinen persoona? Mutta jos hänelle ei koskaan tule tuollaista primitiivistä mielitekoa, niin silloin (ja vain silloin) sä olet erityinen?
Voisiko kyse olla "vain" menettämisen pelosta?
Toiset ihmiset erehtyvät useammin kuin toiset.
Toiset ihmiset pitävät lupauksensa useammin kuin toiset.
Toiset ihmiset valehtelevat useammin kuin toiset.
On hyvä tunnistaa kunkin ihmisen sijoittuminen näille akseleille ja suhtautua ihmiseen tämän mukaisesti.
mummomuori* kirjoitti:
"Jos vajotaan kyynisyyteen ja jatkuvaan epäluuloon, ollaan tuhon tiellä. Minkälaista on elää ihmisen kanssa, jonka lupauksiin ei voi luottaa?"
Ei kai kenenkään lupauksiin voi luottaa 100 prosenttisesti, koska luottaja ei voi tietää, kuinka luotettava toinen on. Moni äärimmäisen luotettavalta vaikuttanut on de facto pettänyt luottamuksensa. Siksi ei ole järkevää luottaa kehenkään täysin, vaan parempi on säilyttää jatkuva epäluulo.
"Mikä tieto tai tunne välillänne (=sulla ja/tai kumppanillasi) on toisin ulkopuolisen seksiaktin (tai halun syntymisen) jälkeen kuin ennen sitä? Jonkin on kai muututtava, jotta voi sanoa, että "yhteydestä häviää jotain".
Voisiko kyse olla "vain" menettämisen pelosta? "
Sanoisin, että tuossa pelätään nimenomaan tietämistä toisen syrjähypystä. Tieto lisää tuskaa. Erittäin usein vakisuhde jatkuu yhtä hyvänä tai huonona kuin ennenkin, jos kumppani ei tiedä uskottomuudesta. Välillä mietin, mitä ihmeen masokisteja on suuri osa ihmisistä. He kun tavallaan sanovat "tahdon, että kerrot syrjähypystäsi/rinnakkaissuhteestasi, jotta meillä voisi mennä sen jälkeen suhteessamme huonosti. Tai vaikka ihan surkeasti". Monet sanovat kestävänsä, jopa arvostavansa rehellisyyttä, mutta heidän suhteensa ei kuitenkaan rehellisyyttä kestä. Ihminen kun ei voi päättää tunteistaan, voi vain arvailla.
Ajatus että avioliittoon mennään sen ”suuren” rakkauden kanssa on hiukan romanttinen ajatus. Todellisuudessa voi olla vallan muu motiivi, oli siitä sitten tietoinen tai ei.
Ajattelet siis vähän filosofiselta kantilta? Kysyt mitä tieto tai tunne on? Osaatko itse vastata noin suureen kysymykseen? Mutta yritetään…
Se että kumppani haluaisi irtopanna jotakuta, on ok. Se mitä mielikuvituksessaan tekee, on hänen oma juttunsa ja mielestäni varsin luonnollista. Se että hän Tekisi myös niin, kertoo luonteesta jolla ei ehkä ole muissakaan asioissa kykyä ohjata omaa käytöstään tai miettiä tekojensa seurauksia. Piirre jota en suuresti arvosta joten se laskee kunnioitustani häntä kohtaan.
Olemme sopineet että JOS tuollainen pano tapahtuu, se kerrotaan toiselle suoraan. Samoin että tuo kohde ei osaisi olla henkilö, joka saattaa tuoda ongelmia. Ystävät ja kaverit jätetään rauhaan. Kohde saa mieluummin olla tuntematon ja pysyä sellaisena. Arvostan rohkeutta ilmaista asiat totuudenmukaisesti ja koen sen arvotuksena minua kohtaan.
Pahinta mitä voi tehdä on sekaantua henkilöön joka voi puukottaa puolisoa selkään tuolla tiedollaan. tai aiheuttaa vahinkoa huutelemalla siitä kaikille. Tästä syystä haluan olla tietoinen tapahtuneesta, nöyryyttävintä on joutua altavastaajaksi. Samoin hän on oikeutettu tietämään. Toisaalta pettäminen on osoitus siitä, ettei toisella sittenkään ole kylliksi sellainen luonto, jota hän on yrittänyt näyttää. Ehkä hän on huiputtanut muissakin asioissa? Valehtelu puolestaan pudottaa pohjan kokonaan suhteelta. Silloin tosiaan ei ole tarvetta uskoa muissakaan jutuissa häneen.
Jos kumppanini kävisi vieraissa, se tuntuisi pahalta. Se yhteisyyden tunne seksuaalisesti häviäisi ja muuttuisi niin, etten samaa välittömyyttä tuntisi. Se ei olisi meidän juttu vaan miehen ja naisen välinen juttu. Kuinka ilmaista tunnetta jolle ei ole sanoja? Katsomalla syvälle silmiin ja kokea samaa kuin toinen, paljaana ja alastomana henkisesti. Hävettäsikö toista? Jos, niin ehkä hän haluaisi piiloutua minulta eikä haluasi antaa vaan vain vastaanottaa.
En minä totuutta pelkää. Menettämisen pelko on mutta kohdistuu enemmän mm. pelkoon että hän kuolee, ei siihen että hylkää. Toki emotionaalinen hylkäämisen pelko on meillä kaikilla, on ihan peruspelkojamme. En usko että pelkkä naiminen tuota pelkoa herättää.
Mutta oletko ajatellut että valehteleva tai salaileva ihminen on varautunut. Hänellä täytyy olla ”tutka” koko ajan tarkkana ettei tule paljastaneeksi itseään. Hänen on seurattava ja tarkkailta sanojaan ja ilmaisuaan jopa ollessaan väsynyt tai rentoutunut. Toisaalta tieto on myös valtaa. Se että tiedän jotain mitä toinen ei, ja mikä vaikuttaisi toiseen vahvasti antaa minulle valtaa suhteessa häneen.
Varautunut ihminen ei siis ole avoimesti läsnä toiselle. Hän antaa yhä vähemmän itsestään ja hiljaksiin vieraannuttaa itsensä suhteesta. Totta on, että ehkä suurin osa suhteista toimii tällä tavalla jopa vuosikymmeniä. Useimille tämmä taso riittää.
Suhde joka ei kestä todellisuutta on heikolle pohjalle rakennettu. Se että totuuden tietäminen voi tuottaa tuskaa, ei ole paha asia. Silloin voi surra ja työstää itseään suhteessa oikeaan todellisuuteen. Kertonee vain nykyasenteesta että kaiken tulee kivaa ja mukavaa. Elämään kun kuuluu se tuskakin.
"Ajatus että avioliittoon mennään sen ”suuren” rakkauden kanssa on hiukan romanttinen ajatus."
Ajatushan oli oikeasti se, että kun nainen tapaa miehen, joka on hänelle eroottisesti antoisin siihen astisista, niin tämän miehen kanssa nainen haluaa avioon (jos kenenkään). Miksi ei? (Harvinaiset poikkeukset vahvistavat säännön.)
Vaikuttaa siltä, ettet onnistu selvittämään/perustelemaan "yhteyden häviämistä", koska sekoitat sellaisia asioita keskenään, joita ei pitäisi sekoittaa. Tästä kertoo seuraava tekstisi:
"Toisaalta pettäminen on osoitus siitä, ettei toisella sittenkään ole kylliksi sellainen luonto, jota hän on yrittänyt näyttää. Ehkä hän on huiputtanut muissakin asioissa?"
Nimittäin onhan koko ajan tarkoitus tarkastella tilannetta, jossa mitään uskollisuuslupauksia ei ole (vielä) tehty. Siis tilannetta, jossa aloitat sopimusneuvottelut uuden kumppanin kanssa. Kysymys on siitä, miksi irtopanoista pitäisi pidättäytyä ja tämä kumppanilleen "luvata".
Tässä sentään haet mielestäni oikeasta suunnasta:
"Jos kumppanini kävisi vieraissa, se tuntuisi pahalta. Se yhteisyyden tunne seksuaalisesti häviäisi ja muuttuisi niin, etten samaa välittömyyttä tuntisi. Se ei olisi meidän juttu vaan miehen ja naisen välinen juttu. Kuinka ilmaista tunnetta jolle ei ole sanoja?"
Mutta se oleellisin jää kertomatta: miksi vieraissa käynti tuntuu pahalta? (Eikä nyt mitään lupaus-pettämisjuttuja tähän.) Tunnet, että yhteisyyden tunne häviää. Mutta mikä eilisen irtopanon erottaa irtopanosta "ennen sua"? Miten se, jos kumppanisi käy parturissa kosketeltavana, vaikuttaa yhteytenne häviämiseen, tai miksi ei vaikuta? Missä ero? "Toisten seksihän ei muille kuulu eikä heihin mitenkään vaikuta."
Kyllä tiedon ja tunnetilojen muutoksia voi analysoida: Kun syön vatsani täyteen, mulle tulee kylläinen tunne; kun olen päivän syömättä, mulle tulee nälän tunne. Kun mies näkee erityisen seksikkään naisen, hänellä syntyy helposti himon tunne. Jos ensimmäistä kertaa huomaan kaverini valehtelevat, tiedän varmuudella, että kaveri harrastaa valehtelua. Näin ne tiedot ja tunteet muuttuvat, ja näitä muutoksia voi tarkastella edelleen hienosyisemmin.
tuo menee juuri noin
"Toiset ihmiset erehtyvät useammin kuin toiset.
Toiset ihmiset pitävät lupauksensa useammin kuin toiset.
Toiset ihmiset valehtelevat useammin kuin toiset."
Täytyy vain pitää mielessä, että se on hyvin harvoin sama ihminen, joka erehtyy, ei pidä lupauksiaan ja valehtelee. Kaikki erehtyy, ei pidä lupaustaan ja valehtelee joskus. Paras opettajansa on ihminen itse. Kun edes kerran erehtyy (tai myöntää erehtyneensä), ei pidä lupaustaa ja huomaa valehdelleensa, niin ymmärtää myös toisia, jotka joskus tekevät niin. Kun itsekään ei ole aivan 100% luotettava, ei odota sitä muiltakaan - ja sen vuoksi ei tarvitse elää jatkuvassa epäluulossa. Vain sellaiset ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä ja toisten ihmisten epätäydellisiä ajatuvat joskus lähes epätoivoon eläessään jatkuvassa epäluulossa käyttäytyykö ja ajattelee kumppani yhtä täydellisesti kuin hän itse.
Luottamus toiseen syntyy aina itsessä, riippumatta toisesta. Jos esim. kumppani on toistuvasti uskoton, vuodesta toiseen, niin voi luottaa hänen jatkossakin olevan uskoton, vaikka hän lupaisi tähdet taivaalta ja parantaa tapansa.
ole ajatellut, että valehteleva ja salaileva ihminen on varautunut!
Pikemmin olen huomannut jo varhain, että ihmiset tuppaavat silloin tällöin valehtelemaan kuka mistäkin syystä.
Joku haluaa säilyttää kasvonsa, toinen haluaa esittää "hienoa", kolmas haluaa olla hyvä ja kiltti, neljäs ei vain halua riitaa jne. Itseasiassa valehteluun liittyy usein hyvä tilannetaju ja pitäisikö sanoa tilanteen hallinta "homma hanskassa" -meininki. Kun aika, paikka tai kohde ovat vääriä totuudelle, sitä ei kerrota ja valehdellaan.
Itse en koe valehtelua henkilökohtaisena loukkauksena. Jos näyttää siltä, että joku valehtelee minulle, hän ei mitä ilmeisemmin halua kertoa asiaa minulle vaan haluaa ainakin toistaiseksi salata sen. Luotan siihen, että hän kertoo sitten kun aika ja paikka sopivat hänelle. Etenkin aika on hyvin tärkeä. Ja ellei kerro, niin hyväksyn sen. En minäkään kaikkea halua kertoa.
Avoimuus yleensä käsitetään väärin. Aivan kuin se tarkoittaisi samaa kuin kaikesta kertominen. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin omat rajansa ja niitä hänen pitäisi vaalia, kunnioittaa ja suorastaan vahtia. Suhde menee mönkään, jos yrittää venyttää kumppaninsa rajoja. Kun on tarpeeksi monta kertaa "jäänyt kiinni" ja tullut sen vuoksi nuhdelluksi, kertoo, ettei kumppani ymmärrä toisen erilaisuutta vaan pitää häntä itsensä jatkeena. Sellaisessa suhteessa on vaikea elää, molempien.
On aivan eri asia tietää totuus kuin elää sen kanssa. En menisi sanomaan toisten ihmisten suhteista mitään. Mille ne perustuvat ja mille niiden pitäisi perustua. Jokaisen oma asia. Erittäin usein "vakka kantensa valitsee". Ei ole ihmeellistä, että puolisoista toinen kertoo erittäin laveasti kaiken mitä ajattelee ja vielä vähän päälle. Kun taas puolisonsa vain joskus hymähtelee - muuten on hiljainen ;). Keskustelut, kertominen, puhuminen eivät yksinkertaisesti kuulu jokaisen parisuhteen kulttuuriin.
Väittäisin, että erehtyminen, lupauksien pitämättä jättäminen ja valehtelu korreloivat positiivisesti ja reippaasti keskenään (katsottiin sitten määrää tai vakavuutta).
"Kun itsekään ei ole aivan 100% luotettava, ei odota sitä muiltakaan - ja sen vuoksi ei tarvitse elää jatkuvassa epäluulossa."
Päinvastoin. Eiköhän jatkuvassa epäluulossa eläminen tarkoita juuri sitä, ettei luota 100 prosenttisesti eli ei voi olla varma siitä, onko asiat niin vain näin. Toki sitä on varma omasta epäluulostaan, mutta se on eri juttu se.
"Luottamus toiseen syntyy aina itsessä, riippumatta toisesta. Jos esim. kumppani on toistuvasti uskoton, vuodesta toiseen, niin voi luottaa hänen jatkossakin olevan uskoton, vaikka hän lupaisi tähdet taivaalta ja parantaa tapansa."
Juuri näin. "Luottamus kumppanin uskottomuuteen" on hieno esimerkki. Pitää erottaa, milloin luottamus tarkoittaa kumppanin käytöksen/ajatusten/tunteiden ennustettavuutta ja milloin uskoa siihen, että kumppani tekee, kuten sanoo.
luottamus ei ole yksiselitteistä. Joillekin se on nimenomaan tuota käytöksen ennustettavuutta. Ellei toinen toimi kuin kone, häntä pidetään epäluotettavana ja luetaan samalla tuomio joka itse asiassa ennustaa.
Tämä on ikivanhan problematiikka, kun toinen puolisoista haluaa muuttua, niin toinen panee hanttiin kaikin tavoin. Yksi niistä tavoista on uskoa tuohon hokemaan, että kun olet ennekin ollut tuollainen tulet vastakin sitä olemaan. Se että toinen käyttäytyy eri tavoin kuin ennen, on juuri tuota, ettei enää voi ennustaa hänen esim. reagoivan samalla tavoin kuin ennen. Parisuhteessa sen tilan antaminen muutoksille on vaikeaa. Tämä kaava näkyy niin silloinkin kun toinen yrittää raitistua, oppia olemaan riehumatta, laihduttaa, lopettaa tupakoinnin, yrittää viihtyä kotosalla enemmän jne.
Jos ajatellaan asiaa vähän realistisemmin. Voitko luottaa että kun puoliso lähtee aamulla töihin, niin hän todella menee sinne? Että hänellä on ylipäätään työpaikka? Tai kun hän lähtee kauppaan, hän todella menee sinne ja palaa tunnin päästä? Vai entä jos hän tuleekin vasta illalla tai sitten muutaman päivän päästä? Entä jos hän onkin lähtenyt käymään ulkomailla? Entä jos hän onkin saanut oman asunnon eikä kerro sitä? On velkaa ja rahat menee siihen eikä vuokraan?
Mutta eiköhän me arkielämässä osata vetää realistinen raja tuohonkin. Meille tulisi aikuisina syntyä ymmärrys näihin asioihin.
Ei meistä kukaan selviä arjessa jos ei voi luottaa edes johonkin perusasiaan. Itse lähden siitä että ensin luotan, mutta jos tuo luottamus toistuvasti rikotaan, en luota. Luottamus siis rakentuu vastavuoroisesti. Luotan miehessäni ja ystävissäni siihen, etteivät he tee mitään pahaa minulle, eivät edes selkäni takana. Luotan siihen että bussit kulkee aikataulun mukaan, kaupat ovat sovittuina aikoina auki, miehelläni ei ole syytä valehdella ja vaikkapa siihen että edelleenkin ystävät pitävät puoliani.
että avoimuus käsitetään usein väärin. Se ei todellakaan tarkoita kaiken ulos ”vuotamista”. Tilaa täytyy osata antaa toiselle ja kunnioittaa hänen rajojaan. Rehellisyys taas ei tarkoita kaiken kertomista, vaan totuudessa pysymistä. Ihmettelen sitä miksi rehellisyyttä pidetään pahana asiana? Epärehellisyyttä pidetään taas hienona ja arvostettavana?
Kyllä sosiaalinen ”valehtelu” tarkoittaa muuta. En itse siitä tykkää mutta toki osallistun noihin näytelmiin. Joskus tulee kiusaus ja katson tuollaista puhujaa hetken silmiin. Vain paatuneimmat eivät siihen reagoi, eli suurin osa ihmisistä kyllä näemmä tietävät huijaavansa. Heillä on käsitys oikeasta ja väärästä.
Olen opettanut mm. lapsilleni että kun valehtelet tai salaat jotain olennaista ja tärkeää, niin silloin otat vastuun seurauksista. Jos vaikka joku tekee vääriä johtopäätöksiä noiden perusteella ja toimii typerästi (epäjohdonmukaisesti, tekee kohtalokkaan virheen jne.) , syy on valehtelijan.
Muistathan että suurinta osaa meidän ihmisten välisestä ”keskusteluista” ei käydä sanoin vaan sanattomin viestein!
tarkennuksesta. Tarkoitat siis seurusteluvaihetta jossa päätetään suhteen tulevaisuudesta.
Ensimmäisenähän siinä täytyy selvittää molempien kannat, ei yksin minun. Voin vain esittää mitä itse haluan ja odotan, siis myös luvata vain itseni puolesta. Se on taas kumppanini tehtävä ilmaista oma näkemyksensä. sitten mietitään, käyvätkö asiat yksiin vai ei. Ellei käy, on päätettävä se onko kompromissimahdollisuutta ja missä asioissa. Tärkeää on että molemmat ovat tietoisia sovituista säännöistä.
Todellisuudessa näitä keskusteluja ei kovinkaan paljon käydä. Oletetaan ja uskotellaan asioiden olevan jotenkin, kun ilmenee, ettei yhteistä ymmärrystä ole koskaan ollutkaan, ollaan kriisissä ja pahan kerran. Ihmisillä on ikävä kyllä tapana hypätä pussi päässä yhteen ja pettyä kun juttu ei sujukaan.
Miten parturin hyväily erottuu eroottisesta hyväilystä? Niin, ehkä osaat tuohon itsekin vastata. Menetkö parturiin saadaksesi hyväilyä vai tukanleikkuun? Tai näin naisena, menenkö gynekologille saadakseni mielihyvää emättimen kopeloinnista vai terveyden tilan tarkistuksen? Miten urologin eturauhasen tutkimus eroaa naisen eroottisesta kosketuksesta penikseen – kumpikin saa peniksen seisomaan?
Ei toista voi rangaista hänen menneisyydestään. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Se on tärkeää mikä tapahtuu nyt.
Pahalta tuntuu moni seikka, jotka liittyvät oleellisesti irtopanoihin, kuten olen kertonut. Ymmärtänet ettei ole yhtä selittävää tekijää, eikä tarvitse, sillä kyse on tunnekimpuista.
Jos omia sukuelimiään pitää erillisenä osana omaa persoonaansa, niin eihän silloin ole mikään paha jos niitä käyttää kuin vaikka käsiä kätellessään. On kuitenkin vapaus valita toisin ja pitää edes ne jotenkin minuuteen kuluvana paikkana – onhan kyse kuitenkin ilmiöstä johon liittyy suuret määrät niin tunteita, tuntemuksia, vaistoja kuin sosiaalista käyttäytymistä, arvosidonnaisuutta tai tapoja.
No hoh hoh. Jos huomaan ensimmäisellä kerralla kaverin ”valehtelevan”, niin päättelen, ettei hän luota minuun. Silloin asiasta jutellaan ja jos kaveri huomaa että minuun voi luottaa, hän kertoo totuuden. Hän ei siis joudu pelkäämään että totuuden kertomisesta seuraa ”rangaistus”. Miksi himon tunnetta ei saisi syntyä?
vapaa seksi kuulostaa hyvälle, mutta ihmiselle on luotu tunteet. Lähes jokainen varmaankin voi sano että vierasta olisi kiva kokeilla, ja moni tutkimus osoittaa että niin on tehtykkin. Jos yli 50% ihmisistä pettää ja lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Monen eron syynä ovat pettäminen, halujen katoaminen...
Mielestäni pettäminen on väärin koska se satuttaa helvetisti jos jää kiini. Me olemma kotona puhuneet asiasta todennu että vaikka rakastamme toisiamme ni ei sille minkää mahda jos vierasta haluaa kokeilla, meille tämä on ollut pelkkä piristys elämäämme. Olemme eläneet yhdessä miltei 15v.
Meidän ratkaisu on kolmaspyörä tai parinvaihto. Kuulostaa varmaankin monenmielestä hölmölle, mutta näin saa molemmat ja luvalla.
Vaihto ja kolmaspyörähommia voin suositella jos vain osaatte puha kumppanille, ja suhteen pitää olla varmalla pohjalla. Yleensä tälläisten leikkien jälkeen tulee pieniä mustasukkaisuuskohtauksia mutta puhumalla niistä selviää.
ps. kyllä kotona seksi luistaa ja kaikki muukin, mutta kyllä tekee nannaa pitkän aikaa kun on pari tai kolmaspyörä mukana ollut =) ja yksi juttu vielä. Rakas vaimokkeeni olet mailman ihannin olento ja vartalosi on mailman kaunein. Tuntuu että en voisi elää ilman sinua ja tätä perhettä.
tuollainen ratkaisu tuntuu järkevältä, ketään ei loukkaa