Huh, mistäköhän sitä nyt alottais..
Tapasin n. 8vuotta vanhemman miehen tässä n. kuukausi sitten eräissä häppeningeissä. Huomattiin jossain vaiheessa toisemme ja jollain ihmeen tavalla päädyttiin samaan sänkyyn, alkoholi puhui aamuyöstä jo melko vahvasti! Kuitenkin herättyämme aamulla, juttelimme niitä näitä ja palaset alkoivat vaan loksahdella paikoilleen. Tajusimme kuinka paljon meillä on samoja kiinnostuksenkohteita, mielipiteitä asioista ja teemme vielä samaa duuniakin!
Myöhemmin päivästä kun kummankin täytyi lähteä jo kotimatkalle, vaihdoimme puhelinnumerot ja annoimme toisillemme jäähyväispusut kuin vanhasta tottumuksesta. Mutta siinä oli jotain semmosta fiilistä mitä en oo ikinä ennen tuntenu! Kamala tekstiviestien lähettely alkoi heti kun junaan pääsin kohti kotipaikkakuntaa.
Menikin vain viikko ja tämä mies tuli minun tykö neljäksi päivää.
Olen aina ollu erittäin helposti ahdistuva ihminen ja todella vainoharhainen johtuen entisistä vaikeista suhteista sekä särkyneestä sydämestä. Mutta tämän henkilön kanssa ei mitään ongelmaa, tuntuu siltä kuin me oltais tunnettu AINA, ja mitä ollaan juteltu saan kuulla samaa häneltäki.. Sekä mm. lauseita "Sun kanssa on niiiin hyvä olla" "Tämä on maailman paras paikka" "oot ihana/kaunis".. Tuntuu välillä etten selviä siitä että tämä on pois täältä nyt tuollosen viikonlopun jälkeen, se tärkiä palanen on poissa! Se turvallisuuden tunne, helppous olla, se ite fiilis! Seksi on myös aivan äärettömän upeaa.
Me jutellaan joka päivä enimmäkseen netissä koska niin se tulee halvemmaksi.
Tämä on mm. ottanu ihan kamalasti selvää tietyistä asioista helpottaakseen mun elämää, ostanu mulle kysymättä pari (..ei kuitenkaan mitään kallista..) asiaa joista ollaan joskus puhuttu ja mistä oon ite joskus maininnut että olisi mukava jos tuollaiset löytyis, tms..
Siltiki mua pelottaa ja stressaa. Miten kestän jos tää menee puihin? En mitenkään.. Tuntuu, että oon nyt jo valmiiksi alkanu käymään niitä huonoja fiiliksiä läpi vaikkei ole mitään syytä.. Oon ihan paniikissa jos ei tule vastausta viestiin jossa en edes välttämättä kysynyt mitään. En haluais olla tämmönen, ja pelottaa myös se että käyn liian ahdistavaksi!
Mutta näillä meiningeillä luulisin, että kai nyt tämä toinenkin osapuoli on tässä mukana ehkä jopa vakavempaa tulevaisuutta ajatellen? Tai mitä mun pitäis ajatella tästä meiningistä tässä vaiheessa? Miltä tämä teistä kuulostaa? Oon niin epävarma ite.. Kuitenki aina se epävarmuus sun muu katoaa tämän henkilön ollessa mun vierellä.. Tuntuu siltä, aivan kuin aikasemminkin mainitsin, että saan sen kadoksissa olleen osani aina takasin ku tämä mies on mun lähellä, ja heti kun tämä lähtee katoaa myös se osakin.
Ähhh, tämä nyt on ihan kamalaaaaa.
Välimatkaa meillä on sen päälle 300km.
Tämmöstä.
Tapasin n. 8vuotta vanhemman miehen tässä n. kuukausi sitten eräissä häppeningeissä. Huomattiin jossain vaiheessa toisemme ja jollain ihmeen tavalla päädyttiin samaan sänkyyn, alkoholi puhui aamuyöstä jo melko vahvasti! Kuitenkin herättyämme aamulla, juttelimme niitä näitä ja palaset alkoivat vaan loksahdella paikoilleen. Tajusimme kuinka paljon meillä on samoja kiinnostuksenkohteita, mielipiteitä asioista ja teemme vielä samaa duuniakin!
Myöhemmin päivästä kun kummankin täytyi lähteä jo kotimatkalle, vaihdoimme puhelinnumerot ja annoimme toisillemme jäähyväispusut kuin vanhasta tottumuksesta. Mutta siinä oli jotain semmosta fiilistä mitä en oo ikinä ennen tuntenu! Kamala tekstiviestien lähettely alkoi heti kun junaan pääsin kohti kotipaikkakuntaa.
Menikin vain viikko ja tämä mies tuli minun tykö neljäksi päivää.
Olen aina ollu erittäin helposti ahdistuva ihminen ja todella vainoharhainen johtuen entisistä vaikeista suhteista sekä särkyneestä sydämestä. Mutta tämän henkilön kanssa ei mitään ongelmaa, tuntuu siltä kuin me oltais tunnettu AINA, ja mitä ollaan juteltu saan kuulla samaa häneltäki.. Sekä mm. lauseita "Sun kanssa on niiiin hyvä olla" "Tämä on maailman paras paikka" "oot ihana/kaunis".. Tuntuu välillä etten selviä siitä että tämä on pois täältä nyt tuollosen viikonlopun jälkeen, se tärkiä palanen on poissa! Se turvallisuuden tunne, helppous olla, se ite fiilis! Seksi on myös aivan äärettömän upeaa.
Me jutellaan joka päivä enimmäkseen netissä koska niin se tulee halvemmaksi.
Tämä on mm. ottanu ihan kamalasti selvää tietyistä asioista helpottaakseen mun elämää, ostanu mulle kysymättä pari (..ei kuitenkaan mitään kallista..) asiaa joista ollaan joskus puhuttu ja mistä oon ite joskus maininnut että olisi mukava jos tuollaiset löytyis, tms..
Siltiki mua pelottaa ja stressaa. Miten kestän jos tää menee puihin? En mitenkään.. Tuntuu, että oon nyt jo valmiiksi alkanu käymään niitä huonoja fiiliksiä läpi vaikkei ole mitään syytä.. Oon ihan paniikissa jos ei tule vastausta viestiin jossa en edes välttämättä kysynyt mitään. En haluais olla tämmönen, ja pelottaa myös se että käyn liian ahdistavaksi!
Mutta näillä meiningeillä luulisin, että kai nyt tämä toinenkin osapuoli on tässä mukana ehkä jopa vakavempaa tulevaisuutta ajatellen? Tai mitä mun pitäis ajatella tästä meiningistä tässä vaiheessa? Miltä tämä teistä kuulostaa? Oon niin epävarma ite.. Kuitenki aina se epävarmuus sun muu katoaa tämän henkilön ollessa mun vierellä.. Tuntuu siltä, aivan kuin aikasemminkin mainitsin, että saan sen kadoksissa olleen osani aina takasin ku tämä mies on mun lähellä, ja heti kun tämä lähtee katoaa myös se osakin.
Ähhh, tämä nyt on ihan kamalaaaaa.
Välimatkaa meillä on sen päälle 300km.
Tämmöstä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tunnistin kirjoituksestasi tuon saman joka itsellänikin on: Edellinen vaikea suhde, siitä ero ja särkynyt sydän!!! Mutta sinulla on myös tässä uudessa suhteessa, kun mulla juuri silloin nuorena, kun tapasin tulevan aviomieheni. Kaikki loksahti heti paikoilleen, Meillä oli ihanaa, hänkin osteli minulle alusta alkaen jotain pientä. ( eka ostos siniset kumisaappaat, kun olimme menossa kevät jäälle kävelemään:) Naimisiin mentiin. Meillä oli ihana liitto, lapsia syntyi kolme. Liitto päättyi kuitenkin mieheni tapaturmaiseen kuolemaan. Uskon että aika vain auttaa ja koita luottaa uuteen ystävääsi. Yritä nauttia suhteestasi kaikesta huolimatta. Puhu muille, kuin hänelle menneestä huonosta suhteestasi. Toivotan onnea!
Kiitoksia vastauksesta ja neuvoista. Sait paremmalla tuulelle!
Kyllä tämä näyttää parempaan päin olevan menossa, kuhan lopettaisin tämän kamalan stressaamisen. Mutta minkä minä itselleni voin :) En halua päästää tätä käsistäni, tuntuu jo muutenkin ihan kamalalta olla ilman häntä, täysin uutta ja outoa miettien sitä kuinka vähän aikaa olemme tunteneet.
Myös syvät osanottoni.
Muiden mielipiteitä olisi myös mukava kuulla.