Itseäni vaivaa hirmuisesti, jos muut kuin minä ja lapseni isä pussailevat alle 2kk vauvaamme. Erityisesti anopilla on tapana pussailla, enkä oikein uskalla sanoa hänelle että se häiritsee. En nimittäin halua haastaa riita, sillä olemme hyvissä väleissä, mutta uskon hänen ottavan nokkiinsa, jos sanon asiasta. Myöskään mieheni ei sano asiasta, heillä kun ei ole tapana kyseenalaistaa MITÄÄN vanhempien sanomaa/tekemää.
Häiritseekö muita ko. asia vai olenko yksin ongelmani kanssa? Me vanhemmat kyllä suukottelemme lastamme, mutta en halua että hän kaikkien bakteerit saa... Varsinkin kun on vielä liian pieni itse sanomaan mitä haluaa ja mitä ei halua.
Häiritseekö muita ko. asia vai olenko yksin ongelmani kanssa? Me vanhemmat kyllä suukottelemme lastamme, mutta en halua että hän kaikkien bakteerit saa... Varsinkin kun on vielä liian pieni itse sanomaan mitä haluaa ja mitä ei halua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet oikeassa.
Minulla on kolme lapsenlasta, nuorin vähän alle 2,5-vuotias.
En ole ikinä heitä pussaillut, vaikka olen vanhempia lapsia paljon hoitanutkin.
Tottakai olisi joskus mieli tehnyt, mutta juuri viime viikolla, kun tällainen olo tuli, silitin vain nuorimman tukkaa ja kehuin kuinka suloinen hän on, kun jollakin tavalla piti tilanne purkaa.
En todellakaan olisi itsekään aikoinani sietänyt, jos isovanhemmat tai kuka tahansa muu, meitä vanhempia lukuunottamatta (ja mekin vain korkeintaan poskelle), olisi pussaillut tai muutenkaan työntänyt naamaansa liian lähelle lapsen kasvoja.
Jos asiasta huomautat, niin kaipa se anoppi siitä nokkiinsa ottaa, mutta en minä ainakaan voisi olla puuttumatta asiaan.
Pitäisihän aikuisella ihmisellä nykyaikana olla sen verran järkeä, ettei tällaista tekisi, mutta kun ei ole, niin pakkohan siitä on ystävällisesti huomauttaa ja kieltää.
Sano vaikka, ettet uskalla itsekään tällaisena aikana, kun kaikenmaailman flunssia on liikkeellä, vauvaa suukotella.
Jos anoppi on hetken aikaa vähän hiljainen, niin älä ole moksiskaan. Ei hän välttämättä kovin kauan vihoittele, mutta on ehkä hiukan nolo, kun ei itse huomannut asiaa ja sinun suhtautumistasi.
En ymmärrä sitäkään, ettei voi kyseenalaistaa mitään vanhempien sanomaa tai tekemää.
Meillä on kyllä niin, että joskus oikein huvittaa kuinka kohtelias poikamme on esim. appivanhempiaan kohtaan, mutta meille, ja varsinkin isälleen, joka lopulta on hänelle varmasti kaikkein läheisin, poika kyllä sanoo suorat sanat ja kyseenalaistaa varmasti, jos on eri mieltä.
Toisaalta isä on se, jonka puoleen poika myös kääntyy, jos todellisia neuvoja ja apua tarvitaan.
Minä taas varon itse puheitani, enkä sano mitään poikkipuolista, enkä puutu heidän asioihinsa omia neuvojani tuputtamalla, niin ei tule konfliktia pojan kanssa.
Heillähän on oma huusholli, jossa ei minun neuvojani tarvita, vaan pärjäävät ihan itse.
Miniään yritän suhtautua niinkuin ystäviini. En minä heidänkään asioitansa määräile.
juuri tälläista isoäitiä kaipaan. Uskon, että äitini olisi ollut kaltaisesi, jos olisi ehtinyt lastenlapsensa näkemään. Valitettavasti syöpä vei hänet 1,5 vuotta sitten. Tekstiäsi lukiessa tuli melkein kyynel silmäkulmaan...
Meillä kotona on aina sanottu asiat päin naamaa, niin vanhemmat meille kuin me vanhemmille ja varmaan juuri siitä johtuen en pysty ymmärtämään miksei näin voi tehdä. Meillä on kotona myös pussailtu ja halailtu, mutta meidän lasten kasvaessa pussailu on tullut lähinnä meidän taholta, eikä äiti tai isä ole tyrkyttänyt suukkojaan. Toisin kuin mieheni kotona, anoppi pussailisi varmaan vieläkin poikaansa, jos tämä sattuisi kotona vielä asumaan.
Kaiken huippu oli se, kun lapsemme itki sylissäni niin anoppi tuli ja otti hänet pois minulta - "Mitäs jos tulisit mamman syliin hetkeksi."
Yksi miniöistäni ei kotonaan ole tottunut suukotteluun. Niinpä hän ei ole - ai ainakaan niin että minä olisin nähnyt - jaellut suukkoja lapsilleenkaan. Hän on muuten ihan asiallinen ja ystävällinen äiti lapsille ja mukava miniä minulle.
Minä (isoäiti) olen suukotellut jokaista lastenlastani. Yhteensä heitä on nyt kymmenen. Vanhimmat ovat parimetrisiä nuoriamiehiä. Joka kerran kun tavataan vielä nytkin, nämä aikuiset miehet (18 ja 20) kaappaisevat minut syliinsä ja heittävät pusuja poskelle.
Joku saa näistä suukkoihin vauvasta asti tottuneista lapsenlapsistani empaattisia ja helliä puolisoita.
Vielä: Miniöitä on minulla useita. Yksikään ei ole suhtautunut penseästi siihen, että me isovanhemmat paijaamme ja myös suukotamme lapsia.
Kyllä työssäkäyvät koliikkivauvojen vanhemmat tarvitsevat lasten hellijöinä myös mummoja ja pappoja. Suomi on liian kolea paikka lapsille.
Mitä bakteereita poskipususta kukaan saa?
Meidän lapsia saa pusutella vaarit, mummit ja kummit, ehkä katsoisin karsaasti jos joku kaukainen sukulaissetä rupeaisi muiskuttelemaan. Mutta läheiset ihmiset saa pusuttaa. Itseltäni se pieni suikkaisu lapsen otsalle tulee ihan selkärangasta, ja olen suukottanut ohimennen varmaan kaikki läheisimmät pikkulapset. :D Se vaan tulee automaattisesti, sellainen pieni huulilla hipaisu, kiintymyksen, hellyyden, rakkauden osoituksena.
Itseä kun ei lapsena koskaan halattu eikä pusittu, niin on ihanaa kun voi osoittaa hellyyttää vapautuneemmin. Olisi mielestäni outoa ja kylmän kalseaa jos edes mummi ei suukottaisi lastenlastaan. :o
suukko otsalle tai poskelle ei ketään haittaa mutta suulle ei pussata! En ole itsekään lapsiani suulle pussaillut enkä samasta lusikasta syönyt tai syöttänyt lapsiani.
Itse en pussaile,mutta muuten kyllä hellittelen ja menen lähelle.Onko sekin kamalaa,jos on lapsen kanssa poski poskea vasten?
En ole koskaan edes ajatellutkaan,että lastenlasteni vanhemmat kauhistuisivat siitä että halailen heidän lapsiaan ja otan syliin ja lähelle.Ollaan välillä lähekkäin ja höpötellään ja hassutellaan ja lapsi itse oma-aloitteisestikin tätä tekee.Pienempikin lapsi nojaa olkapäähän ihan ilman mitään yrittämistä tai houkuttelua.
Pitäisikö pysytellä kauempana?Itse olen lapsena tottunut siihen,että pikkulapsia halaillaan,napataan syliin ja silitellään.Se on itselle ihan luontevaa käytöstä,toisenlaiseen käytökseen pitää erikseen opetella.Eri asia ,jos on nuhainen tms,silloin pysytellään välimatkan päässä.
Minulla ei ole mitään halimista vastaan, mutta suukottelusta en oikein tykkää.
kun on kyse sinun lapsesta. Sano vaikka juuri noin, että en halua loukata mitenkään, mutta tykkään, että näin pientä lasta pussaavat vain vanhemmat, mutta muuten saa pitää hyvänä. Mahdolliset vastareaktiot eivät voi muuttaa asiaa, kun asia kuuluu vain vanhemmille.
Toisaalta voisit seurata, mitä vauva tykkää näistä hellistä kosketuksista, joista välittyvän rakkauden hän varmasti aistii sitäkin selvemmin. Voipa olla vain hyväksi vauvan tunne-elämän kehitykselle. Itse en uskalla toisten vauveleita juuri suukotella, hyvä jos kädellä sipaisen, mutta vastaan tulleita eläimiä olen kyllä pussaillut, suoraan suullekin... :)
Ole kiitollinen että lapsellasi on noin ihana isoäiti. Tuskin mummossa on tappavia tauteja...