Hei! oon nainen 36v. ja mulla oli muutama vuosi sitten masennusta ja kerroin ystävilleni omista asioista ns. luottamuksella ja ne juoruili keskenään ja otti etäisyyttä minuun ja jäin aika yksin.
Nyt minulla menee hyvin ja nää samat ystävät ottavat yhteyttä ja esittävät ystävää aivan kuin mitään ei oisi tapahtunutkaan.
Mä oon aatellu, et en halua olla enää niitten kanssa tekemisissä. Parempi olla yksin kuin selkäänpuukottajien ystävien kanssa.
Mistä oikeesti tuntee oikean ystävän?
Nyt minulla menee hyvin ja nää samat ystävät ottavat yhteyttä ja esittävät ystävää aivan kuin mitään ei oisi tapahtunutkaan.
Mä oon aatellu, et en halua olla enää niitten kanssa tekemisissä. Parempi olla yksin kuin selkäänpuukottajien ystävien kanssa.
Mistä oikeesti tuntee oikean ystävän?
Vastaukset 3
Vanhimmat
oikea ystävä on sellainen joka jakaa ilot ja surut..oikea ystävä ei petä toisen luottamusta..ja he kunnioittavat toinen toisiaan ja ottavat huomioon..he pystyvät jakamaan kaiken niin että ei tarvitse kummankaan pelätä että toinen juoruilee..oikean ystävän kanssa voi pitää hauskaa mutta myöskin tietenkin kinata ilman että välit menisivät poikki..mutta tämä on vain mun mielipide asiasta..
ystävät eivät jätä vaikka olisit sairas.
itselläni sama tilanne..sairauden takia moni jätti.
Sitten oli sellaisia ystäviä jotka vittuilu joka asiasta...arvostelivat kaikkea mitä meillä oli jne.
Että ehkä olikin parempi,että nämä ystävät ovat hävinneet viereltä pois.
Todella vaikea ystävystyä....juuri noista syistä että puukottajia on.
Olin asunut vasta hetken yksin vieraassa kaupungissa (jossa asuivat kuitenkin kaikki kolme läheisintä ystävääni opiskeluajoilta). Olin vuoden ajan masentunut. Ei sitä diagnosoitu tai mitään. Tiesin sen kyllä itsekin sitten jossain vaiheessa. Monesti soitin ystävilleni, pyysin kahville, elokuviin, viettämään iltaa jne. Joskus sain seuraa, useimmiten sain olla yksin.
Myöhemmin kun olin jo parantunut ja minulla oli oikeasti kaikki hyvin, ystäväni kertoivat että olivat kyllä huomanneet synkän mielialani ja kaikki, mutta eivät osanneet auttaa. Pääsivät helpommalla kun eivät ottaneet huolta toisen tuskasta. Toisaalta hassua, sillä yksi näistä ystävistä on lääkäri. Eikö yleislääkärinkin pitäisi jo tietää, miten menetellä masentuneen ihmisen kanssa?
Älä suutu ystävillesi, älä vihaa heitä. He eivät vain ole tienneet, mitä pitäisi tehdä ja miten asiaan pitäisi suhtautua. Fyysinen sairaus on aina eri asia kuin mielen sairaus. Tuntuu, että fyysinen kipu, fyysinen pahoinvointi on helpompi ymmärtää, koska sen näkee ihan omilla silmillään. Henkinen pahoinvointi on niin tuntematon vielä. Usein saa kommentiksi "no koita nyt vähän piristyä". Ei se piristä masentunutta, vaikka voi olla ihan vilpittömästi sanottukin.