Koin syksyllä vaikean eron pitkästä suhteesta kun mieheni jätti minut,takana oli miehen haluttomuus josta hän ei ollut halukas puhumaan ja päätti suhteemme sanoen että ansaitsen jotain parempaa kuin hän..
Alkutalvi meni erosta toipumiseen ja omien tunteiden selvittelemiseen,
asiaa ei auttanut yhtään se että eksäni edelleen piti(ja pitää) minuun tiiviisti yhteyttä ja vannoo humalapäissään rakkauttaan.Yhteen emme ole kuitenkaan missään tapauksessa palaamassa.
Nyt tämän vuoden puolella olen herännyt huomaamaan että itsetuntoni on todella huonossa hapessa,
siis selvästi huonontunut kun esimerkiksi vertaa aikaan jolloin en vielä seurustellut kyseisen miehen kanssa.Aiemmin uskoin pystyväni erinäisiin asioihin ja tavoitteisiin,nyt tuntuu että olen täysin arvoton enkä usko enää pystyväni saavuttamaan mitään tavoitteita joita itsellä aiemmin oli.
Olen jälkeenpäin tajunnut ettei eksäni uskonut minuun ja minun suunnitelmiin yhtään:
Opiskelun aloittaessani hän tokaisi heti että "et sä siellä tuu kuitenkaan käymään"(tosin näin sanoi äitinikin),kertoessani että aloitan elämäntaparemontin tavoitteena kohottaa kuntoa ja pudottaa kymmenen kiloa hänen kommenttinsa oli "mä niin tiedän ettet sä pysty siihen"...
Myös minäkuvani on eron jäljiltä aivan pohjalukemissa,ennen pidin itseäni kohtuullisen kivannäköisenä ja ajoittain jopa seksikkäänä,tällä hetkellä en viitsisi edes kattoa peiliin koska tunnen itseni rumaksi ja epähaluttavaksi.Ajoittain olen myös miettinyt etten tule enää koskaan seurustelemaan koska ei kukaan huolisi tällaista naista...
Kysymykseni kuuluukin että voiko musertunutta itsetuntoa enää rakentaa uudelleen,itse kun olen lueskellut täältä netistä aiheesta niin monesti olen törmännyt sellaiseen väittämään ettei itsetuntoa liiemmin voi kohotella koska se juontaa juurensa lapsuuden kokemuksista,onko siis itsetuntoni ollut alun alkaen näin huono?Itse huomaan niin selkeän muutoksen aiempaan etten oikeen tiedä mitä ajatella.
Onko muilla kokemusta eron jälkeisestä huonosta itsetunnosta?
Voiko itsetuntoaan parantaa ja oppia taas rakastamaan itseään ja jos voi niin miten päästä alkuun?
Alkutalvi meni erosta toipumiseen ja omien tunteiden selvittelemiseen,
asiaa ei auttanut yhtään se että eksäni edelleen piti(ja pitää) minuun tiiviisti yhteyttä ja vannoo humalapäissään rakkauttaan.Yhteen emme ole kuitenkaan missään tapauksessa palaamassa.
Nyt tämän vuoden puolella olen herännyt huomaamaan että itsetuntoni on todella huonossa hapessa,
siis selvästi huonontunut kun esimerkiksi vertaa aikaan jolloin en vielä seurustellut kyseisen miehen kanssa.Aiemmin uskoin pystyväni erinäisiin asioihin ja tavoitteisiin,nyt tuntuu että olen täysin arvoton enkä usko enää pystyväni saavuttamaan mitään tavoitteita joita itsellä aiemmin oli.
Olen jälkeenpäin tajunnut ettei eksäni uskonut minuun ja minun suunnitelmiin yhtään:
Opiskelun aloittaessani hän tokaisi heti että "et sä siellä tuu kuitenkaan käymään"(tosin näin sanoi äitinikin),kertoessani että aloitan elämäntaparemontin tavoitteena kohottaa kuntoa ja pudottaa kymmenen kiloa hänen kommenttinsa oli "mä niin tiedän ettet sä pysty siihen"...
Myös minäkuvani on eron jäljiltä aivan pohjalukemissa,ennen pidin itseäni kohtuullisen kivannäköisenä ja ajoittain jopa seksikkäänä,tällä hetkellä en viitsisi edes kattoa peiliin koska tunnen itseni rumaksi ja epähaluttavaksi.Ajoittain olen myös miettinyt etten tule enää koskaan seurustelemaan koska ei kukaan huolisi tällaista naista...
Kysymykseni kuuluukin että voiko musertunutta itsetuntoa enää rakentaa uudelleen,itse kun olen lueskellut täältä netistä aiheesta niin monesti olen törmännyt sellaiseen väittämään ettei itsetuntoa liiemmin voi kohotella koska se juontaa juurensa lapsuuden kokemuksista,onko siis itsetuntoni ollut alun alkaen näin huono?Itse huomaan niin selkeän muutoksen aiempaan etten oikeen tiedä mitä ajatella.
Onko muilla kokemusta eron jälkeisestä huonosta itsetunnosta?
Voiko itsetuntoaan parantaa ja oppia taas rakastamaan itseään ja jos voi niin miten päästä alkuun?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi sitä itsetuntoaan todellakin kohottaa vielä näin aikuisiälläkin. Ja oman tarinasi perusteella kuulostaa, että itsetuntosi tosiaan on ollut huomattavasti parempi kuin nykyään, se vain on tuolla mollauksella ja et-onnistu-puheilla muserrettu.
Paljon työtä toki itsetunnon ja minäkuvan muuttaminen vaatii, mutta se on mahdollista. Tärkeintä on ensin joko ottaa huimasti etäisyyttä tai katkoa kokonaan välit näihin ihmisiin, jotka voisivat ylläpitää huonoa itsetuntoa ajattelemattomilla tai tahallisilla kommenteillaan ja mollauksillaan. Joskus keskusteluavusta voi olla hyötyä, mutta paljon pystyy tehdä myös yksin sekä ystävien kanssa jutellen.
Hidas tämä prosessi on, mutta palkitsee. Nämä mitä nyt kirjoitan, ovat mahdollisuuksia, esimerkkejä joista voit etsiä itsellesi sopivia tarvittaessa soveltaen. Enkä edes osaa kirjoittaa kaikkia mahdollisuuksia, joten ehkä tästä löytyy ideoita myös siihen, mitä kaikkea muutakin pystyisit itse tekemään. Tärkeintä on hyväksyä itse itsensä ja varsinkin oppia ohittamaan turhat ilkeilyt ja epäilyt, jos itse tiedät että pystyt, vaikka menisikin tavoitteen saavuttamiseen enemmän aikaa kuin mitä ihannetapauksessa menisi.
Mieti joka päivä jokin hyvä piirre itsestäsi (hiukset hienosti, pidät silmistäsi, päivän vaatteet näyttävät hyvältä jne. jolloin kehonkuva paranee). Toisaalta keskity epäonnistumisien sijaan onnistumisiin. Eli kun onnistut, palkitse itsesi, oli onnistuminen kuinka pieni tahansa (koulu/työtehtävät tehty, kotityöt poissa, jaksat lenkkeillä, tehdä ruokaa, nähdä ihmisiä, eli asioita joista on ennen sai vain vähättelyä ettet tule onnistumaan).
Kannattaa myös etsiä itseä kiinnostavia harrastuksia, olivat ne sitten ihmisten parissa tai itsekseen tehtäviä. Niistäkin saa onnistumisen kokemuksia, kun taidot kehittyvät tai saa muuten jotain valmiiksi/käytyä harrastuksessa.
Hyvät puolesi, taitosi, ominaisuutesi jne. kannattaa kirjoittaa tarvittaessa ihan paperille. Niin näet realistisesti ettet ole ihan kammottava epäonnistuja. Kaikkea ei pysty heti muuttamaan, mutta aseta pieniä tavoitteita ja saavuta ne, ennen kuin yrität päästä siitä vielä pidemmälle, vaikka se päätavoite olisikin siellä kaukaisuudessa odottamassa. Pienien välitavoitteiden kanssa kun se suuri tavoite ei tunnu mahdottomalta, onnistumisia tulee ja itsensä huomiomista ja palkitsemista ei saa unohtaa! Eikä sen palkinnon tarvitse olla kovin kummoinen muiden näkökulmasta, riittää että itse ilahdut ja piristyt siitä.
Itsekin erosin tossa 3 kk sitten 3 vuoden suhteesta. Ukolla oli jo viikonjälkeen uusi nainen kainalossa ja he aloittivatkin heti seurustelun. Ei siinä vielä mitään, mutta tämä nainen on 100 kertaa rumempi kuin minä. Mieheni haukkui minua aina huoraksi yms, ja riisti ihmisarvoni kokonaan. Hän kohteli minua kun eläintä. Hän usein pakotti minut seksiin ja raiskasi. Hän hakkasi minua ja haukkui. Repi tukasta ja kuristi. Vieläkin eron jälkeen näen hänestä painajasia. En tunne itseäni enää ihmiseksi, vaan ihmishirviöksi. Usein makaan vain kotona ja toivoisin että kuolisin. Itsemurhaakin olen ajatellut. Pidän itseäni erittäin huonona ja rumana ihmisenä. Vaikka kaikki ulkopuoliset kehuvat jatkuvasti kuinka kaunis ja seksikäs olen. Olen vasta 20-vuotias ja tuntuu että elämä olisi jo takana. Kaipaisin itsekkin neuvoja, miten tästä mustasta unesta pääsee ja saisi sen elämänilon takaisin....
Eli itselläkään ei mitään kokemusta löydy.. Taidetaan olla samassa veneessä...
Ja itsekkin mietin, ettei kukaan enää halua seurustella kanssani, koska olen tällainen. En osaisi kuvitellakkaan olevani enää alasti kenenkään nähden tai harrastaisi seksisä. Vaikka en lihava olekkaan...
ja voi parantaa, luultavasti saat hiljalleen paremman itsetunnon kuin olisit voinut kuvitellakaan. Työtä se vaatii, ja rehellisyyttä itsestä itselle.
Mielestäni ensimmäinen olennainen on erottaa itsetunto ja itseluottamus toisistaan. Tässä asiassa tehdään yleensä virheitä. Googleta noi asiasanat vaikka, tai aloita esim. tuolta:
http://ordochmening.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=354&Itemid=157&lang=fi
Toinen olennainen on tehdä se mitä nimimerkki my edellä sanoi, ottaa etäisyyttä niihin ihmisiin, jotka polkevat itsetuntoasi tai jotka luultavimmin tulevat jarruttamaan kehittymistäsi. Tässä asiassa on hyvä myös muistaa se, että kun olet yhteyksissä tuollaiseen ihmiseen, esimerkiksi äitiisi, niin näiden ihmisten latistaviin kommentteihin täytyy kyetä vastaamaan, mieluiten heti, nätisti mutta jämäkästi, ja sillä tavoin kieltäytyä heidän sorroltaan. Se jos mikä nostaa itsetuntoasi heti, vaadit in situ sinulle kuuluvaa oikeutta, itse toisia tallomatta. Jos et heti osaa vastata, niin ota aikasi ja palaa asiaan myöhemmin, se on kokolailla aivan yhtä hyvä metodi, vain sillä on merkitystä että saat purettua asian.
Kolmanneksi, taas kuten my sanoi, keskity hyviin puoliisi ja ole itsellesi armollinen ei niin hyvien puoliesi kanssa. Olemme vain ihmisiä, emme ole täydellisiä. Sinua puheillaan tallova ihminen on hänkin vain ihminen, on surullista että sen ihmisen oma heikko itsetunto vaatii sinun tallomistasi, mutta se on tuon ihmisen ongelma, voit antaa hänen olla sellainen ja miettiä kuinka paljon haluat hänen kuuluvan sinun elämääsi, ja millaisena.
No, sitten vaan googlettelemaan ja kirjastoon. Kirjastoissa on paljonkin aihetta koskevaa kirjallisuutta, joissa on ihan käyttännön ohjeita. Jotkin voivat tuntua naurettavilta tai mitättömiltä, mutta ei se asia niin ole. Kun tekee pieniä juttuja, on aloittaminen helpompaa, vaikka vaikutuksia ei tunnu huomaavan. Mutta kun teet niitä pieniä juttuja vuoden, niin tulet yllättymään tuloksista. Ainakin Mia Törnblom on kirjoittanut hyvän, omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan kirjan aiheesta. Suosittelen.
Hymyä ja voimia!
itsetunto kuntoon! Kun löydät jonkun kivan ja hauskannäköisen kaverin, jonka kanssa pääset pitämään hauskaa illalla, tanssimaan ja halailemaan, niin paha olo on tipotiessään ja elämä alkaa virrata ihan omalla painollaan. Menet vaikka aluksi jonkun kivan likkakaverin kanssa iltaa istumaan. Siitä se alkaa. Sitten juttelet eri miesten kanssa.
Vaikea antaa tyhjentävää vastausta, mutta pala totuutta tässäkin:
Opettele hyväksymään itsesi, siis uskomaan, että olet arvokas omana itsenäsi. Miten sen sitten oppii, niin..
..täytyy vaan mennä itseensä ja päättää olla itsensä puolella tässä maailmassa.
Rakenna kotisi viihtyisäksi, ilmennä vapaasti itseäsi, tee kodistasi juuri sinun näköisesi. Se vahvistaa sinua.
Etsi harrastus, jota rakastat ja nauti siitä. Löydä uusia ystäviä sitä kautta. Panosta ihmissuhteisiin, siis niihin hyviltä tuntuviin, niihin, jotka saa sinut pitämään itsestäsi enemmän. Se vahvistaa sinua.
Mikäli elämässäsi on rakkaita ihmisiä (ystävä, lapsi) tai lemmikki, anna rakkauttasi koko sydämelläsi, hoida, paijaa, juttele, pyydä kahville, kerro, miten paljon välität. Se vahvistaa sinua.
Ulkoisestikin voit helliä itseäsi. Liiku tarpeeksi ja syö terveellisesti, mutta muista välillä herkutellakin sekä levätä tarpeeksi. Kunnon yöunet on tärkeät. Tämä kaikki vahvistaa sinua.
Tietysti kauniit vaatteet jne parantavat oloasi, mutta muista valita sellaisia, jotka vahvistavat sinua, siis sitä ainutkertaista ihanaa ihmistä joka sinä olet. Juuri sinä.
Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi omana itsenään. Löydä itsesi!
Itse olen ollut joskus nuorena todella heikko itsetunnoltani. Olin lihava ja syrjäänvetäytyvä. Ylipainoinen olen vileläkin, mutta olen saanut rakennettua aikuisiällä itselleni aika vahvan itsetunnon keskittymällä niihin asioihin, joissa olen hyvä. Olen ollut aina musikaalinen ja hyvä rytmitajultani. Aloin reilut 10 vuotta sitten käydä lavatansseissa ja laulaa karaokea. Tanssikurssien ja tanssilavoilla vietettyjen lukemattomien kertojen jälkeen kehityin sen verran hyväksi tanssijaksi, että sain ja saan edelleenkin jatkuvasti naisilta korvia hivelevää kiitosta tanssitaidoistani. Samoin lauluni saa kuulemma kylmät väreet joillekin naisille. Jokunen mieskin on halunnut tarjota oluen hienon laulun ansiosta. Sellainen vahvistaa kummasti itsetuntoa. Mieti siis missä olet hyvä ja panosta siihen.