Kokemuksella haluan sanoa teille kaikille suomalaisille tytöille jotka nyt seurustelette turkkilaisen pojan kanssa muutaman asian ja toivon teidän ajattelevan asiaa ihan oikeasti. En halua myöskään että suomalaiset miehet alkaisivat mitenkään ottamaan osaa ja puhumaan asioista mitenkään alentavaan sävyyn. Tämä kaikki on asiaa ja koettua asiaa jota tuon julki.PAljon on pieniä lomaromansseja jotka tulee ja menee ja niistä ei sen enempää enkä niihin aio puuttuakkaan, vaan aina tulee näitä suuria rakkauksia joissa ollaan molemmin puolin tosissaan. Kuitenkin se todella harvoin onnistuu. Jos/ kun mies muuttaa tänne on ensin aika härdelli kaikkien lupien yms. kanssa, rahaa pitäisi olle kasassa tullessa, työpaikka, asunto jne. no joo tässä vaiheessa yleensä se tyttä ottaa asumaaan luokseen MUTTA sittenhan ne vaikeudet alkaa.Työtä on tosi vaikea saada, oma yritys saattaa olla siellä päässä ollut mutta ei se täällä olekkaan niin helppoa, pitää olla iso kasa rahaa, lainaa et voi saada.On eri asia olla oma yritys täällä kuin turkissa.Turkkilainen mies /poika ei ole tottunut elämään yksin ts. ilman perhettään ja täällähän taas jo hyvin nuoresta lähdetään äidin helmoista. Siellä äiti on laittanut ruuat ja perhe syö yhdessä , äiti tekee kotityö ja pesee pyykit jne. täällä jokaisen pitäisi huolehtia omista asioistaan. Kulttuuriero ja tavat on valtavia, tämä ihana mies ei ymmärrä miksi se hänen nainen ei teekkään kaikkea, sehän on naisen hommaa, kotityöt.Nainen ei jaksa käydä työssä hoitaa lapsia , hoitaa kotia ja passata miestä ja olla hänelle vielä vaimo kaikella tavoin. Mies on tottunut kotimaassa että tulot on yhteisiä kotiin annetaan rahaa ja vanhempia elätetään, ainakin osittain, no tottahan toki aikuisen miehen pitääkin antaa kotiin rahaa siitä hyvästä että asuu kuin hotellissa mutta se jatkuu, rahaa pitää lähettää kotiin edelleen täältäkin koska siellä lapset elättää vanhempiaan.Vanhemmat siellä vielä on tyytyväisiä kun poika pääsi oikei suomalaisen kanssa naimisiin ja astui kultakaivokseen. Taas olllaan törmäyskurssilla, suomessa tarvitaan molempien tulot yhteiseen kotiin ja toimeentuloon, ei siitä enää riitä vanhempien elättämiseen.Suomesta kuvitellaan että se on ihmemaa, tulot on paljon korkeampia kuin heillä mutta ne ei yymmärrä että menotkin on korkeampia, moninkertaisesti, verotus asuminen, ruoka, kaikki.Auto on täällä melkein elinehto.Siellä ajatellaan että kaikki suomalaiset on kamalan rikkaita, he käy lomilla mutta eivät tiedä että monelle se on pitkän säästämisen tulos. Samoin siellä koko suku vetää yhtä, kaikki on kuin samaa perhettä, täällä olet aika yksin.Ei se vaimon veli tai siskon mies tule auttamaan ja tuomaan rahaa kun olet maksamattomien laskujen kanssa hukkua.Uskokaa hyvät tytöt että se ihana mies jonka tapaat kerran pari vuodessa lomilla viikon, pidät yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla ei se ole sama kun on täällä suomessa tai jos sinä menet sinne asumaan, saat aika paljosta luopua, tosi paljosta. opiskelu suomessa on turhaa koskaan et voi siellä hyödyntää suomalaista oppiasi jos olet vähänkin korkeammasti koulutettu kuin pelkkä peruskoulu.Eron tullen sinun on aika mahdoton saada mahdollisia lapsiasi mukaan. Tiedän että jokainen turkkipoika (ei yksin he vaan niin monet muutkin) on seurusteluaikana vallan ihania ja saa sinut uskomaan ruusuiseen tulevaisuuteen. Ota nyt järki peliin mukaan.Älä vaan ala mennä heti naimisiin ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Älä anna rahaa, älä vie kalliita tuliaisia.Kerro kuinka paljon täällä on työttömyyttä, kerro kaikki elämän realiteetit. Kerro kuinka täälllä mieskin osallistuu kotitöihin, täällä mies ei kulje moskeijassa mennentullen, koska täällä on työajat joita pitää noudattaa. Kerro että täällä nainenkin voi mennä kavereidensa kanssa kahville, shoppailemaan jne. ilman miestä ja lapsia joskus. Ethän menisi suomalaisenkaan kanssa yhteen nettiseurustelun ja parinviikon vuosittaisen loman jälkeen.Eihän siellä edes voi näiden kanssa kunnolla seurustella lomallakaan, poika asuu kotona ja tapailette jossakin....hetkittäin.Tämän kaiken kerron kokemuksella ja toivonkin että edes joku ajattelee asiaa.
Poikaystäväkö?
ajattelemisen aihe
8455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
totta puhut!! harmi vaan kun monet naiset haksahtavat näihin....itsestäni voin sen verran sanoa että onneksi on ollut joka kerran järki mukana tarkotan näitä lomaromansseja!!! kaikkea ei pidä uskoa!!!
Kulttuurien väliset erot ovat pieniä verrattuna ihmisten välisiin eroihin.
Siis ottakaa selvää ihmisestä joka teitä kiinnostaa älkääkä uskoko kaikenmaailman sepustuksia. Siis niitäkään joita se ihanuus kuiskuttaa.
Epäilkää tätä minunkin juttuani, mutta älkää yrittäkö minulle kertoa mikä on "totuus" elämästäni. Kiitos!
Ensitapaamisesta tulee huomenna kuluneeksi 35 vuotta eikä olla vieläkään erottu. Kerran vakavasti harkittu, mutta ei siitä mitään tullut. Asuttu enimmäkseen Suomessa. Ja arvasitte väärin, jos kuvittelitte sen johtuneen miehen toiveesta. Minä se en sopeutunut sinne eksoottiseen suurkaupunkiin johon minulla edelleenkin on syvä viha-rakkaussuhde. Ruusuista on elämä ollut, välillä on piikit pistäneet, mutta haavat aina saatu hoidettu.
Kaikilla meillä on vain yksi elämä ja joudumme jatkuvasti tekemään valintoja joiden seurausten kanssa on elettävä. Tehkää omat valinnat ja tehkää ne perustuen tietoon ja hyvään harkintaan.
kyllä niitä hyviäkin löytyy!!!
Tottakai jotakuta onnistaa niin näissä meidän ihan suomalaisten suhteissa kuin muissakin.Ehkä 35 v. sitten on elämä ollut muutenkin erilaista ..en tunne tarinaanne eikä tarvitsekkaan.Se mitä tässä on yritetty nyt sanoa on se että nykyisin on niin helppoa muka seurustella, nuoret tytöt kuvittelevat seurustelevansa kun ollaan yhteydessä päivittäin, luullaan tuntevansa toisensa kuitenkaan tietäättä siitä toisesta ihan arkipäivän asioissa yhtään mitään.Sehän on juhlaa saada lomilla olla yhdessä jossakin hetkittäin, mutta harva turkkilainen poik vie suomitytön kotiisa lomailemaan jotta oopaas nyt täällä mamman kans mää menen hannkimaan meille leipää.Aika joka ollaan yhdssä on niin pientä eikä siihen mahdu se arki.Sitten kun se arki levittäytyy ja samanaikaisesti kaikki em. vaikeudet sitä ei nykyajan nuort tytöt voi ikä tarvikkaan kestää.Elämä menee eteenpäin ja nuoret ovat nykyisin hyvin koulutettuja ja tasaarvoisia täällä meillä.Kyllä voi olla hyviäkin ja on entarkoitakkaan että he ovat pahoja, ei todellakaan vaan se elämän erilaisuus, kumpikin pitää omia tapojaan oikeina ja niin pitääkin.Kumpikaan ei ymmärrä miks tuo toinen on tuollanen kun meillähän meni "seurusteluaika" niin mukavasti, vaan kun sitä seurustelua ei ole ollutkaan. Harvoin todella harvoin onnistuu jotta tuosta vaan lyödään tuntemattoman kanssa hynttyyt yhteen ja elämä hymyilee. se kun ei tahdo onnistua ihan meiltä suomalaisillakaa keskenämme ja voi olla että on tapailtu ja asuttukkin yhdessä. Eikä tälä todellakaan ole tarkoitus tuomita.Sinä itse varmaan voisit kertoa niitä asioita mitä teidän liitossanne on tullut vaikeuksina esiin, mieluummin niin kuin hyökätä. Minä kirjoitan siksi jotta edes joku ajattelisi asiaa ja ottaisi laput pois silmiltä tässä vaiheessa.Minäkään en uskonut...en edes siinä vaiheessa kun sain huomata että kaveripiirini ei edes kunnioittanut päätöstäni, mielestäni he kaikki olivat väärässä, minullahan oli maailman ihanin mies...olisihan minulla toki myös mahdollisuus ollt asettua asumaan sinne, vaan olen opiskellut jahaluan tehdä työtä siellä voisin olla joku myyjä basaarilla tai opas.ei kiinnosta.Saisin asua suvun yhteydessä, ei kiinnosta.Täällä sitten eri vaikeudet.
Ei pidä olla noin herkkänahkainen. En mielestäni hyökännyt sinua enkä ketään muutakaan vastaan. Sanoinpahan vain mitä ajattelen. Ihan kuten sinäkin.
Itsestäni en aio enempää kertoa. Olen tehnyt kuten sanoin, ottanut selvää ihmisestä ennen suuria päätöksiä. Avioliitto kuin avioliitto kestää vain kun molemmilla on vahva halu elää yhdessä.
Yhden ihmisen perusteella ei kannata tehdä kovin kattavia päätelmiä. Minä tiedän, että olen "voittanut päävoiton lotossa".
ja siksi oma lomaromanssi typistyi siihen, kun mies halusi tulla Suomeen 3 kuukaudeksi nurkkiini lorvimaan. Olen kuullut vastaavista tapauksista, kun vierailevalle äijälle on ollut liikaa edes sängyn petaaminen ja lemmikkien kanssa asuminen ollut mahdotonta (muslimille). Vieläkin haikailen kaunista lomaromanssimuistoa toisinaan, mutta pelkään pahoin, että jos jätkä mätänisi täällä kämpilläni, olisi romantiikka kuvioista kaukana.
Kyllä se tosi asia on vaikka kuinka on ymmärtäväinen ja hyväksyväinen ja avarakatseinen että jo tuo niin täydellinen uskonnon erilaisuus on vakava asia, muslimeilla on niin eri kaikki kuin meikäläisillä.Kyllä itsekkin joskus haikailen....vaan en todellakaan voisi ajatellakkaan että mies lähtee viis kertaa päivässä rukoilemaan. siis voihan tääälläkin olla vaikka kuinka uskovainen mutta työt on vaan tehtävä ja asiat hoidettava.Yleensä vielä ne jotka oikeesti tekee tästä uskonnosta niin tärkrän ja mainittavan on pahimpia, niin meillä kuin muualla. Millään en halua väheksyä kenenkään uskontoa, todeta vain että se on vaikea juttu. Miksi hän ei olisi voinut asua lemmikin kanssa, eikö niillä ole kenelläkään lemmikejä kotona?JOo varmaan se sängyn peittäminen ei suju, äitihän sen on tehny. Ajatteleppa meillä täällä 30-40v. mies asuisi kotona, sitä pidettäis peräkamarinpoikana eikä naiset oikein kinnostuisi, siellä ne kuitenkin ihan yleisesti asuu vielä kotona ja sit vast kun mennään namisiin, vaihdtuu vain huoltaja. Ollan onnelliset kun on järki päässä pysynyt.
ei tana kun repesin nauramaan...