Parisen vuotta sitten tapasin tanssipaikalla miehen, jonka kanssa tanssimme useamman pelin sinä iltana. Viihdyimme yhdessä hyvin heti ensimmäisestä tanssista saakka ja juttu luisti ihan niinkuin olisimme aina tunteneet toisemme. Hän kertoi olevansa varattu, mutta halusi jatkaa kanssani jutustelua puhelimessa. Sanoin puhelinumeron hänelle ja hän laittoi sen päähänsä muistiin. Hän soitti heti seuraavana päivänä ja on nyt soitellut joka ikinen viikko parin vuoden ajan. Olemme jutelleet kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Hänen kotielämästään, suhteesta sukulaisista, lapsista, kaikesta mistä kaksi ihmistä voi yleensä jutella. Olemme tavanneet muutaman kerran, mutta halauksia pidemmälle emme ole koskaan menneet.
Nyt kysynkin, missä kulkee ystävyyden ja pettämisen raja? Olemmeko me kaksi ihmistä syyllistyneet johonkin sellaiseen, mitä molemmat olemme inhonneet koko elämämme? Pettämiseen. Voiko tätä sanoa pettämiseksi?
Nyt kysynkin, missä kulkee ystävyyden ja pettämisen raja? Olemmeko me kaksi ihmistä syyllistyneet johonkin sellaiseen, mitä molemmat olemme inhonneet koko elämämme? Pettämiseen. Voiko tätä sanoa pettämiseksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ei voi sanoa pettämiseksi, kyllä tuollainen suhde vaikuttaa hyvältä ystävyys suhteelta. Mutta siitä ei ole pitkä matka intiimiin suhteeseen, jos kumpainenkin tuntee vetoa toisiinsa. Sopivan ajan ja tilanteen tullen voitteko sanoa toisillenne, että ei käy, haluan olla vain ystävä.
Minulla on kyllä miespuolisiakin ystäviä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että lipsahdettu on.
En ole tosiaankaan varma siitä, että jos tilaisuus tulee, niin sitten se lipsahdus tulee tehtyä. Vaikka, toisaalta uskonkin ettei sitä tulisi tapahtumaan. Olemme puhuneet kyllä siitäkin mahdollisuudesta. Jos hän ei olisi niin järkevä ja ajattelisi seurauksia, niin sängyssä oltaisiin mekin kävisty jo monet kerrat. Ok, nyt emme kuitenkaan ole sitä tehneet ja "ystävyys" hyväksytään. Mutta jos tämä tulisi julki niin hyväksyisikö hänen lastensa äiti meidän ystävyyttämme? ja uskoisiko sitä alkuunsakaan vain ystävyydeksi?
Me puhutaan myös seksistä avoimesti ja aika usein vielä. Hän ei saa sitä vaimoltaan, jotenka hän sanookin usein: "siitä puhe mistä puute".
Viimeksi tänään kun hän soitti, puhuimme seksistä melkein tunnin. Onhan se selvää että molemmat kiihoitutaan puheistamme, mutta emme ole koskaan olleet yhdynnässä.
Meillä molemmilla ON VETOA toisiimme.
Eikös se vaan ole kiva kun on noita miespuolisia ystäviäkin?Jos halauksiin jää niin ei sitä pettämiseksi voi sanoa.
Mutta jos "ystävyytemme" tulisi julki, hyväksyisikö hänen vaimonsa sitä ja uskoisiko VAIN ystävyydeksi?
Jos minä olisin itse tämän vaimon tilalla silloin, niin en varmasti uskoisi AINOASTAAN ystävyydeksi.