Aloin kirjoittamaan omia ajatuksiani yksinäisenä yössä...
Läydän jälleen kerran itseni tilanteesta, kun parisuhde on loppunut. Ja mietin että miksi? Miksi minun kohdalle ei voi osua ikinä sitä ihanaa miestä, jonka kanssa voisi elää loppu elämänsä, jonka kanssa olisi hyvä olla. En tavoittele kuuta taivaalta... vaikka siltä se on alkanut tuntumaankin, mahdottomalta. Ei vaan osu kohdalle se oikea ihminen minulle.
Taustalla on miehiä joilta olen saanut henkistä, että fyysistä väkivaltaa, narsistinen mies, jolle olin vain talouden ja kodin pystyssä pitäjä.. ja viimeisin lähti vaan karkuun =) jätti vaan, veti maton jalkojen alta tilanteessa jossa minä luulin kaiken olevan kunnossa ja yhteisestä tulevaisuudesta haaveilin. Niin luulin, että hänkin...
En ole läski, ruma, rahaton, tyranni, pirttihirmu... Päinvastoin. Olen 32 v. kivan näköinen, urheilullinen, työssäkäyvä. Oma uusi asunto, auto. Ehkä olen sitten liian kiltti. Kaikki miehet näkee minussa sopivan ihmisen.. jota voi hyväksikäyttää ja elää siivellä. En sitä kuuta tavoittele ja mieheltä mahdottomia. Kunhan olisi perusasiat kunnossa. Itsestään huoltapitävä ja kivan näköinen. Malli ei tarvi olla, en ole minäkään. mutta jotain särmää... Mies joka osais myös helliä ja halia, koska minäkin tykkään siitä.. Ehkä jotain olisi hyvä osata puhuakin ;) Ei sohvaperuna.. En kestä sitä kun johonkin pyytää, niin vastaus on aina, siis aina, ettei jaksa tai viitsi lähteä... Luottamusta tietenkin pitää olla. Minä itse kun olen rakastunut, niin enpä minä sitten näekään muita miehiä kuin oman rakkaani. Ei kävis mielessäkään, että pystyisin sitä omaa läheisintä ja rakasta pettämään.
Ehkä miehille ei kelpaa se, että pääasiassa luonani asuu lapseni. Minut voisivat ottaa mut lapsia ei jaksa. Lapset käyvät isällään lomilla ja viikonloppuisin, mutta lasten koti on minun luona. Itse toivoisin että uudella puolisolla olisi kenties omiakin lapsia. Se olisi oikeastaan enempi kuin mukavaa. Mutta onko lapset syy siihen että minulla voi leikkiä ja lopulta särkee palasiksi?
Mies puolinen ystäväni sanoo minua äärimmäisen ihanaksi ihmiseksi. Minun kuulemma pitäisi olla kuin kallis kristalliesine miehelle... helposti rikki menevä ja sen vuoksi käsiteltävä äärimmäisen hellästi ja varovasti... hmm vaikka tyykkään mie rajuistakin otteista ;) Kuulemma miehet minun ympärillä hiiriä =) mistä löytyis se ihana mies joka tulis ja ottais omaksi. ajais ne hiiret ympäriltä pois?
Baari elämä on koettu ja nähty. Sitä en enää jaksais. Ehkä silloin tällöin yhdessä tai kavereitten kanssa. Tykkään mökkeilystä.. ehkä joskus sellainenkin on, oma mökki, matkustelusta, vaeltamisesta, luonnosta, yhteisistä illoista. Rakkaan kanssa ruokaa tehden tai kainalossa leffaa katsoen. No tykkään melkein mistä vaan, yhdessä kun saa touhuta. Yleensä mukana pyörii myös lapset. Lapset minulle ovat äärimmäisen tärkeitä ja niiden kustannuksella en ala mihinkään suhteeseen...
Kaikkien kokemusten jälkeen mitä miehiltä olen saanut niin tätä tyttöä saa sulatella ja vikitellä aikas pitkään ennen kuin luottamus palaa miehiin.. Mutta jos joku sen työn jaksaa tehdä niin saa varmasti rinnalleen lämpimän, tuntevan, huolta pitävän, luotettavan naisen.
yksinäinenkö ikuisesti...
Läydän jälleen kerran itseni tilanteesta, kun parisuhde on loppunut. Ja mietin että miksi? Miksi minun kohdalle ei voi osua ikinä sitä ihanaa miestä, jonka kanssa voisi elää loppu elämänsä, jonka kanssa olisi hyvä olla. En tavoittele kuuta taivaalta... vaikka siltä se on alkanut tuntumaankin, mahdottomalta. Ei vaan osu kohdalle se oikea ihminen minulle.
Taustalla on miehiä joilta olen saanut henkistä, että fyysistä väkivaltaa, narsistinen mies, jolle olin vain talouden ja kodin pystyssä pitäjä.. ja viimeisin lähti vaan karkuun =) jätti vaan, veti maton jalkojen alta tilanteessa jossa minä luulin kaiken olevan kunnossa ja yhteisestä tulevaisuudesta haaveilin. Niin luulin, että hänkin...
En ole läski, ruma, rahaton, tyranni, pirttihirmu... Päinvastoin. Olen 32 v. kivan näköinen, urheilullinen, työssäkäyvä. Oma uusi asunto, auto. Ehkä olen sitten liian kiltti. Kaikki miehet näkee minussa sopivan ihmisen.. jota voi hyväksikäyttää ja elää siivellä. En sitä kuuta tavoittele ja mieheltä mahdottomia. Kunhan olisi perusasiat kunnossa. Itsestään huoltapitävä ja kivan näköinen. Malli ei tarvi olla, en ole minäkään. mutta jotain särmää... Mies joka osais myös helliä ja halia, koska minäkin tykkään siitä.. Ehkä jotain olisi hyvä osata puhuakin ;) Ei sohvaperuna.. En kestä sitä kun johonkin pyytää, niin vastaus on aina, siis aina, ettei jaksa tai viitsi lähteä... Luottamusta tietenkin pitää olla. Minä itse kun olen rakastunut, niin enpä minä sitten näekään muita miehiä kuin oman rakkaani. Ei kävis mielessäkään, että pystyisin sitä omaa läheisintä ja rakasta pettämään.
Ehkä miehille ei kelpaa se, että pääasiassa luonani asuu lapseni. Minut voisivat ottaa mut lapsia ei jaksa. Lapset käyvät isällään lomilla ja viikonloppuisin, mutta lasten koti on minun luona. Itse toivoisin että uudella puolisolla olisi kenties omiakin lapsia. Se olisi oikeastaan enempi kuin mukavaa. Mutta onko lapset syy siihen että minulla voi leikkiä ja lopulta särkee palasiksi?
Mies puolinen ystäväni sanoo minua äärimmäisen ihanaksi ihmiseksi. Minun kuulemma pitäisi olla kuin kallis kristalliesine miehelle... helposti rikki menevä ja sen vuoksi käsiteltävä äärimmäisen hellästi ja varovasti... hmm vaikka tyykkään mie rajuistakin otteista ;) Kuulemma miehet minun ympärillä hiiriä =) mistä löytyis se ihana mies joka tulis ja ottais omaksi. ajais ne hiiret ympäriltä pois?
Baari elämä on koettu ja nähty. Sitä en enää jaksais. Ehkä silloin tällöin yhdessä tai kavereitten kanssa. Tykkään mökkeilystä.. ehkä joskus sellainenkin on, oma mökki, matkustelusta, vaeltamisesta, luonnosta, yhteisistä illoista. Rakkaan kanssa ruokaa tehden tai kainalossa leffaa katsoen. No tykkään melkein mistä vaan, yhdessä kun saa touhuta. Yleensä mukana pyörii myös lapset. Lapset minulle ovat äärimmäisen tärkeitä ja niiden kustannuksella en ala mihinkään suhteeseen...
Kaikkien kokemusten jälkeen mitä miehiltä olen saanut niin tätä tyttöä saa sulatella ja vikitellä aikas pitkään ennen kuin luottamus palaa miehiin.. Mutta jos joku sen työn jaksaa tehdä niin saa varmasti rinnalleen lämpimän, tuntevan, huolta pitävän, luotettavan naisen.
yksinäinenkö ikuisesti...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.