Olen neljääkymppiä lähestyvä nainen. Viime kesänä innostuin hölkästä, aloitin juoksukauden huhtikuulla (heinäkuussa en juossut helteiden takia), syyskuussa pystyin juoksemaan 1/2 maratonin kahteen tuntiin.
Hiihtelin viime talvena melko paljon, vaelsin Finlandian 60 km läpi alle 7 tunnissa. Nyt olen taas aloittanut hölkkäkauden, 40 minuutin lenkki ei tuota ongelmia - lähinnä vaivaa tylsistyminen, kun pitää pysyä pyöräteillä maaston sijaan - onko täysin hullu ajatus, kun haaveilen juoksevani puolikkaan jo viiden viikon kuluttua?
Hiihtelin viime talvena melko paljon, vaelsin Finlandian 60 km läpi alle 7 tunnissa. Nyt olen taas aloittanut hölkkäkauden, 40 minuutin lenkki ei tuota ongelmia - lähinnä vaivaa tylsistyminen, kun pitää pysyä pyöräteillä maaston sijaan - onko täysin hullu ajatus, kun haaveilen juoksevani puolikkaan jo viiden viikon kuluttua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos ymmärsin oikein, sulla on pohjakunto ihan ok.
Onnistuu kyllä, hölkkäile joka toinen päivä minimissään 7km mutta pyri kymppi juoksemaan ainakin. Sitten 4. viikolla kokeile 13-15km lenkki, palaa lyhyempiin ja viikkoa ennen koitosta taas mieluuten 15km. Viimeisellä viikolla herkistele pari kertaa 3-5km lenkeillä.
Kerro miten kävi. Onko Helsinki City Run tavoitteena?
Ei kun juoksemaan vaan, kun olet noinkin hyvin kuntoillut. Muista tankata.
Juoksit jo kerran puolikkaan, miksei toistekkin ?
Vallankin kun hiihtosi menee noi hyvin niin ei pitäisi tulla ongelmia kunhan muistat vaan juoksennella asfaltilla ja hiekkateillä viikossa 20-30km jotta jalat tottuvat.
MAratooni sitten jo vaatisi harjoittelua 6kk ihan tosissaan...
Ei tuo mahdottomalle kuulosta tai sitten minunkin on luovuttava hommasta. Sinulla taitaa olla pohjat paljon minua paremmat ja silti olen 2.5. lähtöviivalla. Olen myös juossut puolikkaan pari kertaa samoihin aikoihin. Nyt on jäänyt treenaaminen vähille mutta parit pitkähköt lenkit ovat saaneet uskomaan, että kyllä se sujuu. Jos jaksat vetää vauhtiasi tuollaisen 15 km lenkin, ei puolikas ole ollenkaan mahdotonta. Ja suosittelen kyllä niitä pyöräteiden tahkoamisia, sillä eiköhän tuo puolikaskin juosta asfaltilla -->totuttelua kovaan alustaan.
Aloitin juoksentelun about 1984 ja ekan maratonin juoksin 1987. Sitten niitä kertyikin useampi vuodessa, ajat yleensä 2.50 paikkeella. Ennätys 2.47 ja risat. Mitään kummempaa treeniä en vetänyt. Pitkää hidasta hölkkää päivittäin, ainakin melkein. Välillä tuli taukojakin. Parasta aikaa oli 90-luvun alku ja vuosi 1995, silloin juoksin syksyllä kuudessa viikossa 7 maratonia. Kaikki alle kolmen tunnin. Muutama vuosi meni elämäntilanteen takia hiljaisemmin, kunnes 1999 innostuin uudelleen enempi tosissaan ja juoksin lähinnä kaverin kiusalla taas alle kolmen tunnin. Samana kesänä kuitenkin kipeytyi oikean jalan kantapää/akilles. Tk-lääkäri injektoi sinne kortisonia ja eikun menoksi. Kipu kuitenkin palasi ja syksymmällä lisää kortisonia sen enempää jalkaa tutkimatta. Julkisen sektorin lääkärit yrittivät leikata jalkaa huhtikuussa 2000, eikä valitettavasti kuntoon tullut. Paikallinen johtava ortopedi väitti, että jalka on parantunut eikä suostunut lisätutkimuksiin. Niinpä menin omilla rahoilla Diacoriin Ilkka Tulikouran vastaanotolle, joka tutki, magneettikuvautti ja leikkasi jalan. Totesi akillesjänteen olevan kuoliossa, repeytymispisteessä. Lisäksi sanoivat, että kyseiseen paikkaan ei kortisonia pidä missään tapauksessa laittaa. Aineesta enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Poistaa kivun, mutta tuhoaa kudosta.
Tänä päivänä jalka edelleen kelvoton pidempään juoksuun. Potilasvahikolautakunta totesi hoitovirheen tapahtuneen ja sain nimellisen korvauksen. Asia vielä kesken, koska valitin päätöksestä.
Se minusta.
MUTTA VIESTINI ON TÄMÄ. VAATIKAA KUNNON TUTKIMUKSIA MYÖS TERVEYSKESKUKSESSA. JA VAROKAA KORTISONIA TYRKYTTÄVIÄ LÄÄKÄREITÄ! Suomessa pitäisi saada kunnon hoitoa myös julkisella sektorilla. Tai sitten selvä ohje hakeutua yksityislääkäriin, koska julkisella puolella ei ole varoja.
Minulle tämä hoito/hoitamattomuus aiheutti harrastuksen loppumisen ja loppuiän kestävän jalkavaivan.