Seuraa pienimuotoinen avautuminen näin ystävänpäivän kunniaksi. Tällä hetkellä tai oikeastaan aika useinkin tuntuu siltä että "kaikki" mättää rakkauselämässäni. On ihan helvetin paha olo. Pitkään olin ihastunut varattuun kundiin joka oli myös ihastunut minuun, mutta särki sydämeni, kun käskikin sitten unohtaa koko jutun. Edelleen ollaan silti kavereita.... En tiedä mitä tää meidän kaveruuskaan on koska poika tuntuu edelleen lähettävän ristiriitaista signaalia mulle, ihankuin olisi vielä kiinnostunut ja välillä "mollaa" tätä tyttöystäväänsä. Kohta vuoden jälkeen en ole vieläkään päässyt yli. Olen edelleen korviani myöten rakastunut häneen. Alussa tunteeni olivat erittäin vahvat eikä järkipuhe ystäviltä ja läheisiltä oikein auttanut. Nyt olen itsekkin sisäistänyt sen että pitäs ajatella järjellä tällasessa tilanteessa, eikä haikailla jonkun perään ketä ei voi saada. Olen myäs yrittänyt järkeillä että pojalla ja tämän tyttöystävällä on pitkä historia ja ilmeisesti kaikki tulevaisuuden suunnitelmatkin selvillä. Siltikin tunnen edelleen näin, enkä pääse tästä eroon. Olen jo siis kohta vuoden haaveillut vaan tästä pojasta kunnes siihen tuli vähän aikaa sitten viimeinen stoppi, kun kundi kirjoitti hänestä ja tyttöystävästään facebookiin jotain, joka sai mut suunniltaan niin paljon että itkin silmät päästä. Sillä hetkellä tunsin että "tää oli tässä, enää en itke ton jätkän takia" ja sen jälkeen on ollut hieman "parempi" olo. Mulla on lisäksi niin huono itsetunto ja vertaan itseäni mm. tämän pojan tyttöystävään ja mietin kuinka hän on paljon kauniimpi ja muutenkin parempi vaihtoehto tälle ihastukselleni. Kun olen nähnyt heistä yhteiskuvia niin mietin että he näyttävät hyvältä yhdessä. Toisin kuin minä ja tämä poika näytettäisiin. En osaa selittää mitä tarkoitan, kuitenkin tunnen itseni niin oudoksi ja rumaksi (mm. akneni takia) ja tunnen että olisin paljon huonompi vaihtoehto tälle pojalle. Tuntuu paskalta ajatella että minä vaan surkuttelen tuota poikaa edelleen kun hän jatkaa onnellista elämää tyttönsä kanssa. Säälittävää. Pelkään myös sitä että tämä ihastukseni vaikuttaa vielä pitkään mielessäni siten, että en löydä ketään joka ns. "ylittäisi" tämän ihastukseni ja jonka kelpuuttaisin. Olen tosissani yrittänyt katsella, mutta niinhän sitä sanotaan että etsimällä ei löydä. Sitten löysinkin vähän aikaa sitten kivan ja söpön tyypinja ihastuin ensimmäistä kertaa edes vähän tämän ensimmäisen ihastuksen jälkeen. Mutta tää uus tyyppi osoittautuikin melkein heti kättelyssä peluriksi, jonka kanssa en varmasti pystyisi seurustelemaan.
Kokoajan sellain olo että "v*ttu mä ketään koskaan löydä" vaikka tiedän että tyhmä noin on ajatella. En tiedä mikä pointti tälläkin tekstillä nyt oli. Ois vaikka kiva kuulla samantyylisiä kokemuksia tai jtn mitä vaan.
Kokoajan sellain olo että "v*ttu mä ketään koskaan löydä" vaikka tiedän että tyhmä noin on ajatella. En tiedä mikä pointti tälläkin tekstillä nyt oli. Ois vaikka kiva kuulla samantyylisiä kokemuksia tai jtn mitä vaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän että toisen unohtaminen on vaikeaa, olen itsekin käynyt samanlaista läpi. Minua auttoi se kun aloin huomioimaan tämän varatun pojan negatiivisia puolia, pieniä juttuja jotka ovat minua ärsyttäneet. Kun ymmärsin niiden olemassaolon, kiinnitin niihin myös huomiota. Ajattelin myös että en voisi ikinä luottaa häneen jos alkaisimme seurustella (hän teki aloitteen minun suuntaani), mitä jos hän ihastuisi silloin toiseen ja särkisi sydämeni. Tämä ei ole helppoa ja ajattelutavan muuttaminen on hidasta, mutta nähtävästi toimii koska en enää "hullaannu" häneen tavatessamme.
Minä löysin nämä minua ärsyttävät piirteet, mitä sinä löydät?
-hän on ehkä fiksu, mutta yrittää kokoajan päteä sillä kaikille
-arvostelee toisia huonoista elämäntavoista vaikka istuu itse päivät pitkät koneella
-lokeroi ihmisiä vähäisellä tuntemisella
-yrittää välillä tyttöystävänsä lisäksi valehdella myös minulle
-on melko ulkonäkökeskeinen, vaikka tunnen paremmannäköisiäkin
-tuijottaa ällöttävän pitkään tyttöjä
-ei peseydy tarpeeksi usein
-on ajattelematon, ajattelee aina itseään ensin
-mielistelee kaikkia
Näistä löytämistäni piirteistä huolimatta pidän hänestä, mutta ah niin helpottavan määrän vähemmän.
Kiitos vinkistä! :) Olenkin jo jonkin verran tavallaan toteuttanut tätä neuvoasi, vaikka tuntuu sitikin että negatiivisten piirteiden miettiminen ei nyt tunnu hirveästi auttavan, enkä ole niitä piirteitä sinänsä edes löytänyt.. Toisaalta, mua on ehkä alkanut nykyään ärsyttää enemmän tää pojan käytös ja kuinka hän on kohdellut mua ja päässyt kuin "koira veräjästä". Olen itsekkin ajatellut että ehkä en voisi ikinä luottaa kunnolla häneen, jos seurustelisin hänen kanssaan. Tiedän että murtuisin totaalisesti jos seurustelisimme ja hän ihastuisi toiseen tai alkaisi kaipaamaan entistään Jotenkin tuntuu niin vaikealta vaan unohtaa vaikka kuinka haluaisi..