Ei löydy, ei sitten millään :(

Ootko miettiny miks ne suhteet on menny pieleen? Onko syy ollu sussa vai siinä toisessa? Ootko ollu vaikka liian innokas heti alkuun jolloin toisesta voi tuntuu ett oot liian "varma" tapaus? ootko liian valmis maksaa mahd. tapaamiskuluja, jollloin toisista tyypeistä voi olla kiva kun joku kustantaa - aikansa ( ja ittelle jää vain hyväksi käytetyn tunne)? Tuntemattomiin vasta tavattuihin tyyppeihin ei kannata liikaa satsata rahaa, sen mä oon oppinu kantapään kautta. Ootko miettiny millasta tyyppiä etsit vai kelpaisko sulle kuka vaan? Näitä mä oon itseksein miettiny ja osaan löytäny vastauksetki joten kun se oikee tulee eteen niin tiedän vähä millaisen kelpuutan itselleni! Kyllä niitä varpilla on muitaki yksinäisii ja paljon. Tiedän mäki ton tunteen, mutt oon aatellu ett se tulee sit kun tulee ett en mä voi muuta kuin elää, käydä ulkona ja tavata ihmisii ja olla sellanen kun olen. Miks sussa muuten pitäis olla se vika?? Onks sulle koskaan tullu mieleen ett vika voi ollakki niissä tapaamissas ihmisissä? Ett oot tavannu väärii ihmisii? Vai oisitko sä ihan oikeesti halunnu olla lopunelämääs noitten tapaamistes tyyppien kanssa? Onks se ollu todellakin onnettomuus se takkiin tulo? Vai onks ne tyypit "opettanu" sulle jotain? Vai pelkäät sä vaan ettet koskaan tapaa sitä oikeaa? Älä huoli, mä en enää pelkää - ja jotenki se vapauttaa mussa energiaa - mä elän tätä elämää, kehitän itseeni ja liikun ihmisten ilmoilla, teen just sitämitä haluan ja luotan siihen ett jonaki päivänä se tyyppi on mun edessä ja mun elämä muuttuu. (Enkä mä jaksa joka päivä miettii koko asiaa, mä välillä oikeen tahallani yritän unohtaa koko yksinäisyyden tunteen.) Usko säkin, koska epätoivosuus heijastuu ihmisestä ja saattaa karkottaa niitä pois! Et sä varmaan oo mikään hassumpi tyyppi mutt tota itseluottamusta sun pitäis saada lisää - ettet aattelis ett vika on sussa kun ei onnistu! Tilanteet vaihtelee ja mä toivon sulle onnee tulevaisuuteen ja sä koetkin sen kunhan vaan itse siihen uskot!