Millaisena näette oman tulevaisuutenne jotka halusitte erota vaimostanne. Poislukien ne kenellä oli jo nainen odottamassa.
miehet 40-50 eronneet
tyhjän päälle
9571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta vastaan jotain. Jos tilanne on se, että tuntee jatkuvaa pahaaoloa suhteessa ja on monesti ajatellut, että pitäis erota niin silloin on paremoi tehdä se kuin miettiä sitä.
jokainen siinä tilanteessa tuntee jääneensä tyhjän päälle ja olevansa yksin, vaikka seuraakin olisi. ja yksin siitä on myös selvittävä. Selviytymisaika on n. 2 vuotta, mutta sitä lyhyempi aika mitä vähemmän traumoja kätkeytyy eron taakse.
huonoa suhdetta ei kannata loputtomasti jatkaa.
erota, kuin jatkaa huonossa liitossa.
Myös eronneita naisia löytyy ao. ikäryhmistä.
Saattaapi jopa elämänlaatu parantua:)
Paljon parempana näen, tuskin muuten olisin halunnut ylipäätään erota. Eiköhän se elämä eteen kuljeta uudenkin puolison, tarjontaa ainakin näyttää olevan.
Hyvin samanmoisia ajatuksia kuin itsellä. Eroan varmasti mutta asunto on ensin löydyttävä. Tässä suhteessa en voi elää enää. Olen tehnyt eroa tunteiden tasolla 2 vuotta, joten enää fyysinen poistuminen puuttuu.
Ehkä tuo tyhjyys ja osin pelottavuus kuuluu asiaan...
"Jos haluat olla yksin, mene naimisiin." Asia on hautunut jo niin pitkään eikä PYSYVÄÄ muutosta tässä suhteessa ole näköpiirissä, joten ero on ainoa vaihtoehto. On keskusteltu, yritetty, panostettu parisuhteeseen - ja on ne aina hetken aikaa aina kantaneetkin. Mutta vain hetken. Kunnes palataan jälleen samaan vanhaan entiseen. Tätä jojoa en enää jaksa, tämä on liian kuluttavaa ja uuvuttavaa. Enkä aio henkisesti kuihtua ja näivettyäkään vielä tässä iässä. Eihän ratkaisu helppo ole mutta uskon että tämä jonkin uuden alku. Paremman huomisen alku!
Tätä olen ollut ilman jo 50 vuotta joten olen sen ansainnut.
Joku oli jossain joskus sanonut että hyvä parisuhdepuntari on se onko töistä kivaa mennä kotiin, vai menisikö mieluummin vaikka hotelliin. No, itse olisin ajanut vaikka Muurmanskiin ja takaisin joten kyllä mä tyytyväinen olen elämääni ilman entistä kumppaniani. Emme vain kertakaikkiaan sopineet yhteen, surullinen fakta mutta ei sen takia tarvitse loppuelämäänsä pilata.
Itse en ole eronnut, vaikka erokriisejä on ollut ihan sikana. Ero on ajankohtainen perheessä, jos asioita ei saa millään sujumaan. Rakkausleikkien takia ei kannata erota, siis pitkissä suhteissa rakkaus haalenee ihan väistämättä. Ainoa hyväksyttävä syy on väkivalta, mielisairaus tai päihteiden liikakäyttö - siis mun mielestä.
Mulla tärkeempää on se et lapset voi hyvin ja että perhe ei kärsi kun rahat loppuu kaikilta. Ero maksaisi helvetin paljon. Rahallisesti olis halvempaa laittaa nuotio pihalle ja polttaa sata tonnia. Lasten ei tarvitse joutua kärsimään erokriisejä. Eri asia jos perheessä on jatkuvia riitoja eikä tulla toimeen. Seksin voi hoitaa nk. "ulkoistettuna", jos ei ole ATM miehiä. Perhettä ei silti tarvitse hylätä, se olisi helvetin itsekästä. Eri asia jos ei lapsia ole. Silloin voi olla itsekäs ja etsiä onnea muualta. Aattelen puolisoa yhteistyökumppanina nk. työparina. Elämä on ihan mukavaa ja tunteikasta lasten sekä vaimon kanssa. Siitä huolimatta, että romanttinen rakkaus puuttuu.
"Kipukynnys" on toisilla erilainen, kuin toisilla. Toiset jaksaa/sietää enemmän kuin toiset. Toiset on valmiita tyytymään vähempään kuin toiset. Minä tein eroratkaisuni koska en kestänyt enää sitä henkistä tyhjiötä ja yksinäisyyttä. Meillä ei ollut mitään yhteistä. Vuosi vuodelta muutuin ihmiseksi, jota en enää itsekään tunnistanut saati sitten että olisin pitänyt ihmisestä, miksi olin tullut. En halunnut olla sellainen puoliso ja vanhempi, siksi oli parempi erota. Se ei vain toiminut, kuten olisin halunnut/olisimme halunneet.
En minäkään silti perhettäni hylännyt ole, vaan olen läsnä lasten jokapäiväisessä arjessa. Kaikki vaikuttavat tätä nykyä tyytyväisiltä. Eksälläkin on ollut jo hetken uusi ja vaikuttavat onnellisilta.