Vuosi sitten poikaystäväni jätti minut, oltiin seurusteltu nelisen vuotta silloin. Jonkin aikaa jättämisen jälkeen hän alkoi uudelleen lähestyä mua ja kertoi että jätti mut koska oli pettänyt mua. Hän halusi palata takasin yhteen ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Aloin jo vähän lämmetä, mutta sitten selvisi että pettämistä oli tapahtunut muutaman kerran suhteen loppuaikoina eri naistan kanssa. No meni muutama viikko ja jotenkin aloin hyväksyä senkin kun hän niin kovin halusi palata takaisin yhteen. Niin me sitten alettiin taas seurustella ja nyt siitä on kulunut puoltoista vuotta ja vielä ollaan yhdessä. Suhde on muuttunut paremmaks sen jälkeen, mutta voiko tälläsestä kuitenkaan koskaan päästä yli? Välillä jos käyn ajattelee eroa ja niitä pettämisiä mulle tulee ihan hirveen ahdistunut olo vieläkin näin pitkän ajan jälkeen. Poikaystävän kanssa puhuttiin näistä pettämisistä silloin kun oltiin erossa mutta heti kun palattiin yhteen hän ei suostu niistä enää koskaan puhumaan. Ne asiat on hänen mielestä nyt käsitelty. Mä en vaan luota häneen ja oon huomannut, että olen itse muuttunut enemmän sellaseen suuntaan että flirttailen muille miehille ym. Varsinkin humalassa tulee sellai epäusko, että mistä mä voin tietää mitä hän tekee, kun sillonkin pysty salaa asiat niin hyvin, joten mitä väliä sillä mitä mä teen. Jos en ajattele asiaa oon tosi onnellinen hänen kanssaan. Silti tuntuu että suhde ei oo ikinä enää puhdas niinkun se ennen oli.
Voiko pettämisestä päästä yli?
n24
5394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä suhde on ilman luottamusta?
niimpä, kaikki muu kyl olis kohdillaan, ja en tiedä onko toi luottamuspula vaan mun ongelma ja pitäis jo unohtaa koko juttu..
Mutta siitä selviäminen on vaikeaa, ei mahdotonta. Ja riippuen pettämisestä, niin se on joko vaikeaa, lähes mahdotonta tai siltä väliltä. Musta tuntuu, että tuossa teidän tilanteessa se on aika lähellä sitä mahdotonta.
Perustelut:
- Näitä pettämistapauksia oli useita ja eri naisten kanssa. Se ensimmäinen pettämiskerta ei ollut miehelle sellainen kauhistus, että olisi vaikuttanut konkreettisesti hänen haluun olla uskollinen.
- Mies ei halua puhua kanssasi asiasta. Hän asettaa etusijalle sen, että se on hänestä epämukavaa kuin sen, että sä saisit käsitellä tota ahdistavaa tilannetta. Hän ajattelee lähinnä itseään ja kun alkaa tulla taas houkutus syrjähyppyyn, niin kenenköhän halut ja toiveet hän pistää etusijalle: Yhteiset, sinun vai omansa?
- Sä tiedostat nuo asiat varmaan itsekin ja siten sun vaikea edes yrittää luottaa...kun noh, se ei oikein tunnu kannattavan, kun järjellä ajatellaan.
- Sä itse olet alkanut flirttailemaan muille. Tuskin tuon kehityksen suunta on positiivinen.
Itseäni ei ole petetty, mutta sillä hilkulla on ollut aikoinaan. Mies oli humalassa baarissa suhteen alkuaikoina lähtenyt mukaan kaverinsa parittamisleikkiin ja mies oli muutaman tekstiviestin vaihtanut sinä iltana jonkun naisen kanssa. Tästä on aikaa yli kymmenen vuotta ja kyllä koen, että siitä on selvitty vaikka ei tosiaan ole yhtä pahan asteista pettämistä kuin sinulla ollut. Mutta samat epäluottamuksen suot siinä möyryttiin. Mutta siinä vaikuttaa aika paljon se, että miten toisiaan oikeasti rakastetaan ja miten toisesta välitetään ja arvostetaan. Tuon illan jälkeen heti herättyään mies soitti minulle itkien ja kertoi kaiken tapahtuneen. Ja hän otti vastaan kaiken, mun raivon, itkun ja ihmettelyt. Hän hyväksyi sen, että luottamuspulaa silloin oli ja syystä ja hän pyrki kaikkensa mukaan rakentamaan sitä luottamusta. Ei tosiaankaan ikinä kuitannut asiaa käsitellyksi, kun sen selvästi toisesta näki että asia ei ole käsitelty.
Ja sehän on nyt selvää, että kun ajattelee petetyksi tulemista niin ei ole onnellinen! Sitä et tule varmaan ikinä olemaan sellaisella hetkellä. Eikä muakaan edes tuo pikku juttukaan saa onnelliseksi, kun sitä ajattelee. Mutta pointti onkin, että kuinka usein sellaista tulee ajateltua ja voiko järjellä ja sydämellä ajateltuna luottaa siihen toiseen.
Mutta ei kuvaamallasi tavalla. Valitettavasti.
Sinun tunteesi pettämisestä tulisi olla etusijalla, koska sinua on petetty. Sinä olet se, joka joutuu selviämään. Ei pettäjä. pettäjä ei määrittele milloin asia on "käsitelty". Se on paskapuhetta.
Niin sellai käsitys mullakin on asiasta, että näistä pitäis pystyä puhumaan. Eikä se tosiaan riitä jos niistä kerran puhuu, koska vielä vuodenkin jälkeen aina miettii näitä juttuja. Toivottavasti ne ketkä pettää oppis ymmärtämään, että vaikka saiskin anteeks, ei se kuitenkaan tuu koskaan olee helppoa, eikä toisten tekemisiä koskaa unohda. No mulla nyt ei oo rohkeutta ainakaan viel tehdä mitään suurempia siirtoja, vaikka oikeessahan te täällä taidatte olla, että ei tästä yli pääse. Mut pitää elää päivä kerrallaan ja kattoo miten tämä viel etenee..