Voi, voi kun ei itselleen ole mahtanut mitään. En osannut toimia ja asennoitua toisin ja nyt onkin jo liian myöhäistä. Siis mikä ? Se, että en pystynyt avoimesti ihastumaan/rakastumaan työkaveriini, joka osoitti vahvasti ja pitkään välittävänsä tosissaan minusta. Olin lähes alusta asti kohdannut hänessä sen kaipaukseni täyttymyksen. Hänessä kohtasin ihmisen, jota olin aina kaivannut ! Mutta kun olimme koko ajan niissä työolosuhteissa, niin jarruttelin ja torjuin jatkuvasti hänet.
En vain pystynyt avoimemmin toimimaan tuon sydäntäni koskettaneen ihmisen kanssa, vaikka sydän sitä eniten halusi. En ollut valmis siis rakastumaan työoloissamme. Nyt on liian myöhäistä ! Kirjoitan tämän siksi, että joku ottaisi kokemuksestani oppia. Menetin sen tärkeimmän! Olen lujasti päättänyt, että en aio olla katkera itselleni, mutta syvästi suren sitä, kun en pystynyt silloin parempaan.
Se jo helpotti vähän kun sain purkaa tämän taakkani rehellisesti näille sivuille. Elämä jatkuu...
En vain pystynyt avoimemmin toimimaan tuon sydäntäni koskettaneen ihmisen kanssa, vaikka sydän sitä eniten halusi. En ollut valmis siis rakastumaan työoloissamme. Nyt on liian myöhäistä ! Kirjoitan tämän siksi, että joku ottaisi kokemuksestani oppia. Menetin sen tärkeimmän! Olen lujasti päättänyt, että en aio olla katkera itselleni, mutta syvästi suren sitä, kun en pystynyt silloin parempaan.
Se jo helpotti vähän kun sain purkaa tämän taakkani rehellisesti näille sivuille. Elämä jatkuu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
että on myöhäistä?? Minulla oikeastaan päivastanen tilanne.. Sanottaisko että minut torjuttiin vaikka selvästi tunteet olivat molemminpuoleisia.. siis samoin olen surullinen! ja nyt alkaa yhteiset hetket työn merkeissä olla ohi. Sydämmessäni edelleen elättelen toiveita että hän kertoisi minulle kuinka välittää.. Saa haaveilla :)
mitä? Annatko vinkkiä hiukan enemmän?
miehelle. En tainnut tuota selvästi mainitakaan. Kerron kyllä ehkä lisää, mutta sanopas ensin esim. missä kaupungissa nuo kokemani tapahtumat elettiin. Ja vielä missä kaupungissa itse asustelet ja minkä ikäinen itse olet. Sitten voin jatkaa. Jos siis ajatuksissasi on, että olisit mahdollinen toinen osapuoleni. Sen verran surulliseksi oloni tunnen, että en pelkästä uteliaisuudesta kertoile kokemuksiani.
Kannattaisi sunkin varmaan jotain itsestäsi kertoa....
Helsingissä nämä on tapahtunut omalla kohdalla..
Tsemppiä sinulle. t. samoja miettivä n
koin ne tapahtumat. Mies ei ole Helsinkiläinen. Oletko sinäkin kokenut samnakaltaista? Tuo jo lohduttaa minua. Sitä tekee jokainen pieniä ja suuria virheitä. Olihan minulla todella vahvoja syitä, miksi jouduin toimimaan tietyillä tavoilla ja torjumaan hänen lempeän lähestymisensä ! Muuta en silloin voinut..
En tiedä olisiko kohdallani myöhäistä ja kykenen pitämään tunteeni sisälläni...tai no kyllä mua lukee kuin avointa kirjaa.
jotain sitten omasta tilanteestasi ? Oletko sinäkin ollut vastaavanlaisissa tilanteissa jonkun työkaverisi kanssa. Miten koit hänen menettelynsä, suhtautumisensa..? Oletan, että teillä molemmilla oli/on tunteita toisianne kohtaan. Olisi kiva, jos jotain kertoisit.
Töissä olen tavannut yhden ihanaisen naisen ja hänen läheisyydessään tunnen olevani kotonani. Itsekin olen nainen.