Miltä tuntuisi, kun huomaat olevasi ansassa töissä, jota alkuun rakastit ja pikkuhiljaa kulissit alkavat mureta, ja jäljelle jää hävinnyt minuus, heikko muisto siitä vahvasta ihmisestä, joka olit, ja se positiivinen fiilis onkin vaihtunut masennukseen ja ahdistukseen? Aika tyhjältä varmaan.
Olen ollut sen verran viisas, että lähdin pois tuosta työstä, mutta ehkä liian myöhään. Pomoni palkkasi minut huonolla palkalla ja osa-aikaisilla tunneilla töihin. En tuntenut alaa alkuun ollenkaan, ja kaikki oli mielenkiintoista ja mukavaa. Sitten sain tietää, että pomoni on alkoholisti, joka peittelee juomistaan. Hän saattoi olla viikon putkeen tavoittamattomissa, ja käyttäytyi, kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun hän saapui reissuiltaan. Kukaan työntekijöistä ei huomauttanut asiasta. Pomon syynä oli aina auton hajoaminen, tai tyttären tai äidin sairaalareissu. Kerran hän tuli töihin autolla hirveässä humalassa sanoja kangerrellen. Eipä itseäni kiinnostanut hirveästi, miten hän vapaa-aikaansa vietti, mutta kun se alkoi vaikuttaa työhön, se otti päähän. Hänellä oli siis luontaistuotekauppa, jossa olin töissä. Luontaistuoteala on inhimillinen ala, jossa terveys on tärkein, kokonaisvaltainen mielen, kehon ja ruumiin hyvinvointi. Kaikki nämä osa-alueet olivat itselläni työn takia hukassa.
Pomoni yritti manipuloida minua monilla eri tavoilla (muut työntekijät jo myötäilivät häntä). Lääkärintodistus oli saatava vaikka sikainfluenssaepidemian takia lääkäreille ei päässyt. Sairaana ei saanut olla, eikä varsinkaan sairastaa saanut. Otin palkankorotuksen puheeksi (mielestäni olin edistynyt työssä hyvin) ja hän alkoi puhua palkanalennuksista. Mikään ei riittänyt hänelle, vaan aina piti olla täydellinen suoritus, ja jos tuli pienikin virhe, hän teki siitä numeron omalla pirullisella tavallaan, ja osoitti, kuinka huono ihminen olen. Sairas ihminen, sairas mieli. Hän oli selkeästi psykopaatti, manipuloija, patologinen valhetelija, kylmä, tunteeton persoona, joka yritti pitää omaa elämäänsä kulisseissa, jottei hänen hirviömäisyyttään huomattaisi. Varmasti myös todella kamala ihminen kotioloissa, sen näki lapsista. Lopulta luovutin, ja masennuin. En enää jaksanut yrittää olla superihminen, jota hän vaati. Niin moni asia oli päin helvettiä, myös lain puitteissa.
Irtisanomiseni oli helpotus, ja pomoni otti sen henkilökohtaisesti. Työtodistusta jouduin monesti pyytämään, peräti kahta, koska ensimmäinen oli täysin kelvoton. Samoin oli toinenkin, sillä pyyhin korkeintaan perseeni.
Kävin terapiassa ja pääsin työhön, jossa saan olla oma itseni, ja työkaverit ovat suorasukaisia ja oikeudenmukaisia ihmisiä, siis normaaleja terveitä yksilöitä. Olen todella tyytyväinen. Alan taas olla oma itseni. Haluan tällä tarinallani varoittaa muita nuoria ihmisiä, jotka ovat ammattitaitioisia, rehellisiä, työtäpelkäämättömiä ihmisiä, että oikeuksiaan kannattaa puolustaa, ja kun kohdalle osuu tuollainen hirviö, silloin kannattaa ajoissa avata suunsa, tai lähteä pian pois. Joidenkin ihmisten kanssa vain ei tule toimeen, eikä tilanne muutu vaikka mitä tekisi. Nyt barrikadeille, perkele! =)
Olen ollut sen verran viisas, että lähdin pois tuosta työstä, mutta ehkä liian myöhään. Pomoni palkkasi minut huonolla palkalla ja osa-aikaisilla tunneilla töihin. En tuntenut alaa alkuun ollenkaan, ja kaikki oli mielenkiintoista ja mukavaa. Sitten sain tietää, että pomoni on alkoholisti, joka peittelee juomistaan. Hän saattoi olla viikon putkeen tavoittamattomissa, ja käyttäytyi, kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun hän saapui reissuiltaan. Kukaan työntekijöistä ei huomauttanut asiasta. Pomon syynä oli aina auton hajoaminen, tai tyttären tai äidin sairaalareissu. Kerran hän tuli töihin autolla hirveässä humalassa sanoja kangerrellen. Eipä itseäni kiinnostanut hirveästi, miten hän vapaa-aikaansa vietti, mutta kun se alkoi vaikuttaa työhön, se otti päähän. Hänellä oli siis luontaistuotekauppa, jossa olin töissä. Luontaistuoteala on inhimillinen ala, jossa terveys on tärkein, kokonaisvaltainen mielen, kehon ja ruumiin hyvinvointi. Kaikki nämä osa-alueet olivat itselläni työn takia hukassa.
Pomoni yritti manipuloida minua monilla eri tavoilla (muut työntekijät jo myötäilivät häntä). Lääkärintodistus oli saatava vaikka sikainfluenssaepidemian takia lääkäreille ei päässyt. Sairaana ei saanut olla, eikä varsinkaan sairastaa saanut. Otin palkankorotuksen puheeksi (mielestäni olin edistynyt työssä hyvin) ja hän alkoi puhua palkanalennuksista. Mikään ei riittänyt hänelle, vaan aina piti olla täydellinen suoritus, ja jos tuli pienikin virhe, hän teki siitä numeron omalla pirullisella tavallaan, ja osoitti, kuinka huono ihminen olen. Sairas ihminen, sairas mieli. Hän oli selkeästi psykopaatti, manipuloija, patologinen valhetelija, kylmä, tunteeton persoona, joka yritti pitää omaa elämäänsä kulisseissa, jottei hänen hirviömäisyyttään huomattaisi. Varmasti myös todella kamala ihminen kotioloissa, sen näki lapsista. Lopulta luovutin, ja masennuin. En enää jaksanut yrittää olla superihminen, jota hän vaati. Niin moni asia oli päin helvettiä, myös lain puitteissa.
Irtisanomiseni oli helpotus, ja pomoni otti sen henkilökohtaisesti. Työtodistusta jouduin monesti pyytämään, peräti kahta, koska ensimmäinen oli täysin kelvoton. Samoin oli toinenkin, sillä pyyhin korkeintaan perseeni.
Kävin terapiassa ja pääsin työhön, jossa saan olla oma itseni, ja työkaverit ovat suorasukaisia ja oikeudenmukaisia ihmisiä, siis normaaleja terveitä yksilöitä. Olen todella tyytyväinen. Alan taas olla oma itseni. Haluan tällä tarinallani varoittaa muita nuoria ihmisiä, jotka ovat ammattitaitioisia, rehellisiä, työtäpelkäämättömiä ihmisiä, että oikeuksiaan kannattaa puolustaa, ja kun kohdalle osuu tuollainen hirviö, silloin kannattaa ajoissa avata suunsa, tai lähteä pian pois. Joidenkin ihmisten kanssa vain ei tule toimeen, eikä tilanne muutu vaikka mitä tekisi. Nyt barrikadeille, perkele! =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
itse kirjoittanut tuon. Samaa sontaa se myös meillä on. Metallipulju täältä keskisuomesta kyseessä.