Kyssäri kokeneille

Mutta minua kiinnostaisi tietää, kuinka sait oleskelupaasiat hoidettua. Haluaisitko kertoa siitä?

vaikka meillä tilanne ei nyt ihan noin paha ole. Minun mieheni on asunut kohta kolme vuotta Suomessa, eikä viihdy täällä kovin hyvin. Olemmekin tosin päättäneet, että lähdemme todennäköisesti Suomesta, kun opinnot on saatu suoritettua loppuun.

En voi oikein muuta sanoa, kun että valitettavasti joidenkin kohdalla vaan saattaa käydä niin, että ei sopeudu (todellisuus on kuitenkin niin toisenlainen kuin mitä on esimerkiksi saattanut kuvitella Suomesta ja täällä asumisesta). Toisaalta kirjoitit, että vaimosi on ollut Suomessa vasta kuusi kuukautta, on siis hyvinkin mahdollista, että vaimosi sopeutuu tänne. Joidenkin kohdalla se vaan vie enemmän aikaa.

taitaa olla. Kyllä ärsyttäisi lähteä töihin kun toinen jäisi nukkumaan ja kotiin palatessa vain telkkaria apaattisena tuijottaa.
Todellako haluat tuollaisen kanssa jakaa elämäsi, jos haluat niin etpä tiedä mitään hyvästä parisuhteesta jossa molemmat osallistuvat elämiseen.
Millaista keskustelua käytte? Mitä harrastuksia teillä on? Vierailetteko paljon sinun omaistesi, läheistesi luona?
Osaako hän edes ajatella oikeasti sinun hyvinvointiasi, sinähän olet se työssä kävijä.
Minun mielestäni kotona olevan täytyisi nousta laittamaan aamupalaa töihin lähtijälle ja kun töistä palaa, olisi lämmin ruoka odottamassa siivotuissa huoneissa.
Ystävällinen keskustelu päivän tapahtumista ja ennenkaikkea sinun ottamista huomioon.
(en vain sulata työssäkävijän hyväksikäyttöä)
Hän on näköjään tullut vain loisimaan ja elämään sinun varoillasi. Sinähän varmaan maksat ne puhelutkin.
Sinä itse vaikutat kirjoituksesi perusteella fiksulta, no teit valintasi jota tulet ehkä katumaan katkerasti.
Olen pahoillani mutta taisit saada riesan itsellesi, sorry.

Minulla ei nyt ole minkään maailman kokemusta, mutta pistänpä lusikkani silti soppaan. Vaimosi elämähän on lyhyessä ajassa muuttunut ihan totaalisesti, uusi maa, kieli, kulttuurishokki... Psykologisesti katsoenhan se on kriisitilanne. Oletko miettinyt, että hänen sopeutumisongelmansa voivat olla ihan siitä johtuva reaktio? Et kertonut millainen hän on muuten, kuinka hyvin ja paljon kommunikoitte keskenänne, mutta tuo kuvaus sai minut heti ajattelemaan, että hän saattaa jopa olla masentunut. Itse osaat paremmin sanoa, onko se todennäköistä vai ei.

Jos pidät mahdollisena, että vaimollasi voisi olla tällaista reaktiota/masennusta, en osaa sinua auttaa, voisit ehkä soittaa johonkin auttavaan puhelimeen ja kysyä neuvoja, miten sinun kannattaa toimia...

olisi parempi antaa hänen tehdä kuten itse näkee parhaakseen. Ehkä työstää mielessään uutta täysin erilaista elinolosuhdetta ja hiljakseen palaset loksahtavat kohdalleen. Joko tulee viihtymään täällä ja tuntee olonsa kotoisaksi tai stten ei. Toisilla sopeutuminen vie kauemmin toisilla vähemmän aikaa. Turha patistella hakeutumaan toisten thaimaalaisten seuraan. On varmaan paljon sulateltavaa uudessa tuttavuudessa (sinussa) ja ympäristössä. Jotenkin vaikuttaa siltä että olet itse jotenkin pettynyt. Et vain osaa pistää itseäsi hänen asemaansa.

Vaimoni on kotoisin Vietnamista, kun saavuttiin Suomeen, arki koitti ja toihin lähdin, niin se yksin olokin oli vaimolleni alkuun pelkojen voittamista ja hän voitti ne. Kovasti yritettiin päästä kieli kouluun, mut se otti n.6kk ennen kun pääs kouluun.
Asutaan maalla ja vaimo löysi kissanpennun se oli sille kuin oma lapsi, niin hyvin paijattiin...... kissa helpotti/helpottaa henkistä jaksamista selvästi. Nyt on jo oma 5kk. vanha vauva.

Kun olin töissä, ni vaimo opiskeli Suomalaista ruuanlaittoa, puutarhan hoitoa ja halkohommia ! Vaimoni yksi lempikone on halkomakone :) ja puuta menee, ku lämmitetään vain puulla. Tästä on youtoobissakin videon pätkä, hakusanalla: halkohomma.
Tottakai pitää päivittäin yhteyttä mm. äitiinsä ja on se anoppi täälläkin poikennut 3kk. kylässä, halko ja betoni hommissa :) Tein betonivalu hommaa viime syksynä, anoppi apulaisena, niin olhan mulle iloinen hämmästys kun anoppi alkoi minua neuvomaan miten tää perustus nyt valetaan "paa kuule poika lisää vettä tähän kuraan" :) Yhdessä lapiotiin 20tonnin sorakasa pois 2tonnii valmis betonia myllättiin.

Neuvoisin sinua ohjaamaan vaimosi kielikouluun, niin hänkin pääsee normaalin ihmisen rytmiin, tapaa uusia ystäviä, yms. Herää ns. horroksesta jossa minäkin oon ollu :)

Vaimo on pettynyt, masentunut ja kärsii koti-ikävästä. Saattaa jopa miettiä kotiinpaluuta kasvojen menetyksen rajoissa.

Onhan Suomi tavattoman ankea maa niille, jotka ovat tottuneet iloisempaan meininkiin ja ihmisvilinään. Kesähelteestä puhumattakaan. Mitä ideaa oli roudata eksoottinen vaimo Suuomeen nimenomaan syksyllä???

Suomalaisilla on lisäksi piintynyt ajatus siitä, että terveyskeskussysteemi ja virastoissa jonottaminen korvaa ulkomaalaisen kaikki muut tarpeet ;-)

Sinä hankit vaimon arkeasi pirstämään. Sinulla siis on kaikki entisellään vaimo. Vaimolla ei ole mikään entisellään ja arki tuli vastaan paljon ankeampana, kuin mitä hän osasi kuvitellakaan. Käykö hän edes millään kielikurssilla?

Vinkki: menkää edes viikonlopuksi johonkin trooppiseen kylpylään polskuttelemaan ja unohtakaa hetkeksi ankea talvi ja arki.

Itse voisin sanoa omasta kokemuksesta, että vaimollasi on se vaihe kulttuurishokista, jossa tuntuu, että kaikki on syvältä ja kotimaahan alkaa olla ikävä. Koita olla vaimosi tukena. Kun tuosta vaiheesta pääsee yli alkaa uudessa maassa olla kivaa. Joillain se yli pääseminen vaan voi olla aika vaikeaa, mutta älkää luovuttako! Muista, että on sunkin vastuulla miten vaimosi selviää sopeutumisesta.

Kielikouluun meneminen varmasti tekisi hyvää. Lemmikkikin helpottaisi pääsemään vaikean ajan yli. Myös tuo kylpylään meno on hyvä ehdotus. :) Koita järjestää vaimollesi jotain kivaa tekemistä. Jos et viikolla kerkeä niin sitten viikonloppuna. Menkää yhdessä jonnekin, vaikka paikkaan johon muuten tulisi mentyä. Ihan joku museokin voi olla kivaa vaihtelua vaikka kuulostaakin tylsältä! Tai pistäkää kunnolla vaatetta päälle, ottakaa kamera mukaan ja lähtekää lähimetsään lenkille ja hullutelkaa. Kuvia voi sitten laittaa niille sukulaisillekin. :)