Eilen oli ystävänpäivä. Se pisti miettimään ystäviä. Tunsin oloni yhtäkkiä tosi yksinäiseksi. Haluan kertoa että minulla on muutama ystävä. He ovat kaikki loistavia ja ihania omalla tavallaan enkä haluaisi menettää heistä ketään. Silti huomaan melkein kaikkien kasvaneen erilleen ja muuttaneen kauemmas. Vietän nykyään enimmäkseen aikaa avopuolisoni kanssa ja kaipaan ystävieni seuraa. Ystäväni tekevät suurinpiirtein samoin. Ikävä on kova.
En ole kouluaikojen jälkeen sitonut tiiviitä t.s. kovin merkityksellisiä tai syviä ystävyyssuhteita. 22 vuotiaana on vaikea löytää ystävää jota voi tavata vielä harrastuksen tai työpäivän jälkeenkin. Niin syvällisiksi ne suhteet eivät koskaan pääse. Teidän kokemuksia?
En ole kouluaikojen jälkeen sitonut tiiviitä t.s. kovin merkityksellisiä tai syviä ystävyyssuhteita. 22 vuotiaana on vaikea löytää ystävää jota voi tavata vielä harrastuksen tai työpäivän jälkeenkin. Niin syvällisiksi ne suhteet eivät koskaan pääse. Teidän kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on hyvin tavallista, että ystävät erkanevat pikkuhiljaa.... Tältäkin palstalta saa lukea vastaavanlaisia tarinoita paljonkin. Opiskelu, työ ja perheenperustaminen pistävät ystävyyssuhteet koetukselle. Osa ihmisistä tahallaankin haluaa jättää vanhat ystävyydet taakseen ja jatkaa elämää. Paljon on minullakin surua ja pahaa oloa vanhoista ystävistä, jotka minusta erkanivat. Aikuisena ei ole enää helppoa löytää uusia ystäviä.