Olen eronnut pitkästä avioliitosta ja nyt lämmittelemässä uutta suhteenpoikasta. Ongelmakseni näyttää koituvan mahdoton ujouteni, jossain tilanteissa menen ihan lukkoon enkä tiedä mitä puhua. Typeränä hymyilen ja punastuakin voin...Joskus taas olen avoin iloinen itseni. Tähän vaikuttaa niin paikka kuin mielialat, luen joskus liikaakin toisen mielialoja, mietin liikaa mitä toinen mahtaa miettiä minusta jne.
Olen ikäänkuin laskeutunut jälleen siksi teiniksi, ei nämä asiat ilmeisesti muutu miksikään vaikka ikää tulisi lisää? Mietin kovasti, liikaa, että vaikutanko lapselliselta tai muuten idiootilta sen miehen silmissä, eihän aikuisen naisen oleteta käyttäytyvän näin..
Olen ikäänkuin laskeutunut jälleen siksi teiniksi, ei nämä asiat ilmeisesti muutu miksikään vaikka ikää tulisi lisää? Mietin kovasti, liikaa, että vaikutanko lapselliselta tai muuten idiootilta sen miehen silmissä, eihän aikuisen naisen oleteta käyttäytyvän näin..
Vastaukset 11
Vanhimmat
on aina yhtä lapsellisia tai yhtä kypsiä, ei ne mihinkään kehity, onneksi :-)
Tuossahan on suuri mahdollisuus. Ehkäpä edessäsi on se ihminen, jonka edessä voit olla juuri niin ujo, lapsellinen ja idiootti kuin olet ja hän osaa ottaa sen vastaan? Kannattaa kokeilla.
Jos rakkaus on avoimuutta ja luottamusta, niin juuri noinhan se löytyy: avaamalla myös haavoittuvuutensa toiselle ja löytämällä sen kautta toisesta ihmisestä sija myös niille puolille itsestä.
Kypsällä iällä etsii varmaankin sielun kumppanuutta ja hyvää seksiä
voipi sitä samaa etsiä nuorempanaki..ihmisistä niin kiinni.. =o)
kemiat lienee ne oleellisemmat toimivuuden kannalta?
=o7
Mutta eikö nuorena etsi tuota samaa? Ja jos ei niin mitä sun mielestä nuorena etsii?
aito ujous on paljon söpömpää, kuin pakko rohkeus..ole oma ittesi =o)
se ei kelpaa, jos vastapuoli on väärä..
=o)
erilaisuus viehättää.......................ikävä kyllä vain aikansa
niin tarkoitatko erilaisuutta ihmisten ajatusmaalimoissa??? =o)
hmm ite ainaki nuorempana jo etsin samankaltaisuutta..enemmän kun erilaisuutta..
=o)
se kun ihana renttu joutuu aina välillä lusimaan?
erilaisuutta lähes kaikissa asioissa
Lohduttavaa kuulla tämä ujouteen liittyvä kommentti ja kaikki muukin :) minä kun olen soimannut itseäni vähän tästä ettei aikuinen nainen voi ujoksi "tytöksi" heittäytyä mutta mitä sille nyt voi jos tunteet tekee tepposet ja on vain ujo. Olen huomannut ettei hän siitä pakoon pötki, muuttuu vähän kiusoittelevaksi ehkä ja lempeäksi, kaappaa haliin.
Sitä en tiedä mitä mies etsii kypsemmässä iässä, olisikin mielenkiintoista kuulla? Jotain arveluja olette jo heittäneet.
Minä naisena etsin nimenomaan sellaista sielunkumppani, jotain jonka kanssa synkkaa yhteen, että olisi sitä "kemiaa". Jolla on elämänkokemusta takana, ei kiitos pikkupojille. En etsi luonteiden (liiallista, pitää mainita tässä kohtaa) erilaisuutta, minusta tässä kohtaa se ainoastaan veisi erilleen alkuhuuman jälkeen. En kuitenkaan hae itseni kopiotakaan, kun toinen on oma itsensä ja meillä on suurinpiirtein samat intressit niin se on hyvä. Joskus nuorempana se olisikin ollut (ja oli) revittelyä, itsensä hakemista mutta tiedän jo kuka olen ja mitä haluan. Rentut lusikoon linnassa ;) Ja hyvää seksiä tietenkin ;))
kanssa on niin helppo olla "hengittää"