En pidä enää ystävistäni...

En tiedä onko taustalla se että olen uupunut ja masentunut. Mutta suht laajasta tuttavapiiristä on yhtäkkiä pompattu siihen että en jaksaisi puhua kuin ihan parin kanssa. Tuntuu että muiden kanssa ei oikein vain enää mikään kohtaa.

Yhden olen tuntenut koko ikäni, olemme tukenee toisiamme paljon niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Nykyään vain tuntuu että mielipiteemme menevät aivan eri tasoilla. En jaksa puhua hänelle enää aroista asioista koska pelkänä että hän paukauttaa suoran mielipiteensä päin naamaani, jota hän tekee usein. Olen niin herkässä mielentilassa etten jaksa kuunnella. Hän on muutenkin todella vahva persoona eikä oikein näe asioista muita puolia kuin omansa.

Toisen kanssa olen töissä ystävystynyt mutta olen kyllästynyt hänen epäluotettavuuteensa. Todella sympaattinen ystävä joka kuuntelee ja ymmärtää, mutta pitää myös paljon juoruamisesta. Lisäksi hänen kanssaan ei voi lähteä kahdestaan minnekään koska ei voi ikinä luottaa siihen saapuko hän paikalle kaksi tuntia myöhässä vai ei ollenkaan.

Kolmas taas on järkevä, fiksu, mukava ja ymmärtäväinen, mutta inhoan sitä millainen hän on humalassa. Hän seurustelee, asuukin miehen kanssa, mutta humalassa alkaa vokottelemaan muita. Tai flirttailemaan, ja on tanssinut jopa minunkin mieheni kanssa hyvin... Noh, tajuatte varmaan. Mies ei kyllä vastaan pistänyt ja tästä onkin keskusteltu, mutta en silti pidä tästä kaverini käytöksestä. Minusta se halventaa hänen omaa parisuhdettaan (suhtautumiseni voi kylläkin johtua huonoista kokemuksistani miesten kanssa).

Neljänteen olen tutustunut opiskeluiden parissa ja hänkin on hauskaa seuraa, saa olla rentona ja voidaan tehdä melkeinpä mitä vain. Mutta juttu pysyy tiukasti pinnallisella tasolla. Nyt kun minulla menee todella huonosti, olen huomannut ettei hän osaa suhtautua siihen vaan ohittaa aiheen nopeasti. Joten turha odottaa ystävää joka seisoisi rinnalla hamaan loppuun asti. Enkä ole ottanut aihetta puheeksi kuin pari kertaa ja hän ohittaa sen yhtä lahjakkaasti joka kerta, mutta omaa pahaa oloaan voi minulle kyllä purkaa.

Viides on luotettava, ymmärtävinen, ottaa toisten tunteet huomioon, iloinen ja hänenkin kanssaan voi tehdä vaikka mitä. Mutta monesti ja etenkin jos ollaan baarissa, hän on todella keskittynyt löytämään miehen. Punoo kuvioita ja suunnitelmia miten pääsisi jonkun kanssa juttelemaan. Kierretään ympäri baaria samalla tavalla kuin aina teininä diskoissa.

Sun muuta sun muuta, tässä vain viisi esimerkkiä. Jokaisessa vain tuntuu olevan jotain. Minulla on 2 ystävää joiden kanssa pystyn tekemään mitä tahansa, puhumaan mistä tahansa ja menemään mihin tahansa. Heihin voi luottaa ja he ottavat toisten tunteet huomioon eivätkä paukauttele kaikenlaista päin naamaa. Ovat tukena kun tarvitsee, ottavat tukea kun tarvitsee eivätkä pelkää näyttää tunteitaan. Jotenkin tilanne on vain mennyt tähän ettei huvita olla muiden kanssa tekemisissä koska kenenkään kanssa ei voi olla täysin oma itsensä tai sitten saa pelätä että toinen osapuoli tekee jotain.
3755
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

tulee, sen vähemmän on aikaa ja energiaa muille jaettavaksi. Etenkin jos sattuu olemaan parisuhteessa. Ole onnellinen näistä viidestä erilaisesta ystävästä. Kaikkien kanssa ei tarvitse jutella tuntoja syviä ja puida ongelmia, siihen riittää se yksi ja jos on kaksikin sellaista ystävää niin se on jo luksusta.

Ystäväsi yksi; osaa sanoa mielipiteensä asioista suoraan, se on toisaalta ärsyttävää ja tökeröä, toisaalta siunaus sinulle. Hän uskaltaa olla erimieltä kanssasi eikä varmastikaan vain nyökyttele jos näkee sinun ajautuvan esim. vääränlaiseen suhteeseen.

Ystäväsi kaksi; älä puhu hänelle niitä arimpia asioita, jos hän ei ole luotettava. Tee vähemmän tärkeitä asioita hänen kanssaan.

Ystäväsi kolme; fiksu ja kaikkea muuta kivaa, mutta tympeä humalassa....no, tuskin hän on kaiken aikaa kännissä. Jos hän vokottelee muita miehiä humalassa niin se ei ole sinun ongelmasi. Juhlikaa tyttöporukalla niin ei oma äijäsi ole kohteena. Jokainen meistä suhtautuu flirttiin eri tavalla, ehkei ystäväsi ota sitä niin vakavasti kuin sinä, niin älä suotta hermostu hänen käytöksestään. Nauti hänen seurastaan selvinpäin.

Ystäväsi neljä; hän ei osaa ehkä keskustella vakavista ja murheellisista asioista, joten älä jaa näitä tuntemuksia hänen kanssaan. Nauti siitä, että keskustelunne on ns "pinnallista" ja kepeää. Sellaistakin tarvitaan. Se tuo hyvän mielen ja sitä varmaan tarvitsetkin.

Ystäväsi viisi; hänkin kaikinpuolin hyvän ystävän kriteerit täyttävä, mutta baarikäyttäytyminen tympii. Noh, tuskin siellä baarissa aina olette tämänkään ystävän kanssa. Sopikaa baariin mennessä että jatkuvaa kierrosta ei heitetä, mutta muista että siellä ollaan viihteellä eikä tarkoitus ole nysvätä yhdessä jossain nurkassa puimassa jomman kumman masennusta.

Nuo kaksi ystävää jotka mainitsit lopussa, nehän ovat ilmeisesti ne luottoystävät ja harvalla on sellaisia edes kaksi. Se, että jokaisen kaverin kanssa ei pysty puhumaan vaikeista asioista ei vähennä heidän arvoa eikä merkitystä sinun elämässäsi. Tulet huomaamaan näiden ystävien tärkeyden vasta sitten kun he ovat poistuneet elämästäsi.

Jos koet olevasi masentunut hae siihen oikeaa apua, ystäväsi eivät osaa eikä ehkä kauan jaksa auttaa sinua siinä asiassa. Ystävien "velvollisuus" on tietenkin kuunnella ja tukea, mutta ei heiltä voi odottaa jatkuvaa ongelmien puimista ja vatvomista. Se väsyttää ja kuluttaa ketä tahansa. Joten älä pidä ystäviäsi terapeutteina vaan ystävinä.

Äänestä
  • Kiitos vastauksestasi, en uskonut saavani täältä noin fiksua vastausta. Olet kyllä aivan oikeassa.

    Äänestä

  • Oli tosi hyvin kiteytetty, fiksua.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


erakkoluonne kirjoitti:

En tiedä onko taustalla se että olen uupunut ja masentunut. Mutta suht laajasta tuttavapiiristä on yhtäkkiä pompattu siihen että en jaksaisi puhua kuin ihan parin kanssa. Tuntuu että muiden kanssa ei oikein vain enää mikään kohtaa.

Yhden olen tuntenut koko ikäni, olemme tukenee toisiamme paljon niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Nykyään vain tuntuu että mielipiteemme menevät aivan eri tasoilla. En jaksa puhua hänelle enää aroista asioista koska pelkänä että hän paukauttaa suoran mielipiteensä päin naamaani, jota hän tekee usein. Olen niin herkässä mielentilassa etten jaksa kuunnella. Hän on muutenkin todella vahva persoona eikä oikein näe asioista muita puolia kuin omansa.

Toisen kanssa olen töissä ystävystynyt mutta olen kyllästynyt hänen epäluotettavuuteensa. Todella sympaattinen ystävä joka kuuntelee ja ymmärtää, mutta pitää myös paljon juoruamisesta. Lisäksi hänen kanssaan ei voi lähteä kahdestaan minnekään koska ei voi ikinä luottaa siihen saapuko hän paikalle kaksi tuntia myöhässä vai ei ollenkaan.

Kolmas taas on järkevä, fiksu, mukava ja ymmärtäväinen, mutta inhoan sitä millainen hän on humalassa. Hän seurustelee, asuukin miehen kanssa, mutta humalassa alkaa vokottelemaan muita. Tai flirttailemaan, ja on tanssinut jopa minunkin mieheni kanssa hyvin... Noh, tajuatte varmaan. Mies ei kyllä vastaan pistänyt ja tästä onkin keskusteltu, mutta en silti pidä tästä kaverini käytöksestä. Minusta se halventaa hänen omaa parisuhdettaan (suhtautumiseni voi kylläkin johtua huonoista kokemuksistani miesten kanssa).

Neljänteen olen tutustunut opiskeluiden parissa ja hänkin on hauskaa seuraa, saa olla rentona ja voidaan tehdä melkeinpä mitä vain. Mutta juttu pysyy tiukasti pinnallisella tasolla. Nyt kun minulla menee todella huonosti, olen huomannut ettei hän osaa suhtautua siihen vaan ohittaa aiheen nopeasti. Joten turha odottaa ystävää joka seisoisi rinnalla hamaan loppuun asti. Enkä ole ottanut aihetta puheeksi kuin pari kertaa ja hän ohittaa sen yhtä lahjakkaasti joka kerta, mutta omaa pahaa oloaan voi minulle kyllä purkaa.

Viides on luotettava, ymmärtävinen, ottaa toisten tunteet huomioon, iloinen ja hänenkin kanssaan voi tehdä vaikka mitä. Mutta monesti ja etenkin jos ollaan baarissa, hän on todella keskittynyt löytämään miehen. Punoo kuvioita ja suunnitelmia miten pääsisi jonkun kanssa juttelemaan. Kierretään ympäri baaria samalla tavalla kuin aina teininä diskoissa.

Sun muuta sun muuta, tässä vain viisi esimerkkiä. Jokaisessa vain tuntuu olevan jotain. Minulla on 2 ystävää joiden kanssa pystyn tekemään mitä tahansa, puhumaan mistä tahansa ja menemään mihin tahansa. Heihin voi luottaa ja he ottavat toisten tunteet huomioon eivätkä paukauttele kaikenlaista päin naamaa. Ovat tukena kun tarvitsee, ottavat tukea kun tarvitsee eivätkä pelkää näyttää tunteitaan. Jotenkin tilanne on vain mennyt tähän ettei huvita olla muiden kanssa tekemisissä koska kenenkään kanssa ei voi olla täysin oma itsensä tai sitten saa pelätä että toinen osapuoli tekee jotain.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu