On olemassa lihavia, laihdutuskuureja, laihdutusleikkauksia ja Esko Aho. Lihavista on tehty epäonnistujia; jos on lihava, on laiska. Jos on lihava, on diabetes. Jos on lihava, on syöpä. Jos on lihava, on verenpainetta. Jos on lihava, on tyhmä. Kaiken voi selvittää lihavuudella. Jos pierettää, on lihava.
Onko oikein olla lihava?
Ihminenhän on tehokas energian muuntamo (aivan kuten matrixissa): energian häviämättömyyden lain mukaan jokainen kilokalori muutetaan joko liikkeeksi tai lämmöksi. Paskan mukana energiaa tuskin paljoa tulee. Kun energiaa on liikaa, se varastoidaan.
Hulluinta koko tässä viisasten ihmisten pohdinnassa on se,e ttä meidän genetiikkamme on unohdettu kokonaan! Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi sitä, että viimeiset 160 000 vuotta ainoa asia elämässämme on ollut hengissä pysyminen ! Tämä on edellyttänyt syömistä ja seksiä aina kuin mahdollista!
Kaikkea maan antimia olemme syöneet, simpukoista ananaksiin. Pikkuvauvan pica-ilmiö on jäänne näistä primitiivisistä ajoista. Genetiikkamme on mukautunut siihen, että kun energiaa on yli kulutuksen, varastoi gluakonisekvenssi ylimääräisen energian rasvasoluihin tulevia huonoja aikoja varten! Olemme siis selviytyjien jälkeläisiä. Luuserit kuolivat nälkävuosina. Ne, jotka eivät esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä osanneet varastoida ylimääräistä energiaa eivätkä osanneet hidastaa aineenvaihduntaa, kuolivat pois.
Koska lihavuus on, hyi hyi, rumaa ja lyllyvää, eikä aivopestyjen ihmisten mielissä näytä edes telkkarissa hyvältä, pitää lihavuus hävittää!
Lääkäreiden ultimate solution on vatsalaukun leikkaaminen pienemmäksi. Seksikästä! Puukkoa vaan, ongelma poistuu! Vatsalaukun pienennystapoja on kolme, joista kahta tehdään aktiivisesti. Toisessa vatsalaukusta napsaistaan iso pala pois ja yleisemmässä leikkauksessa ohutsuoli napataan irti, leikataan vatsalaukusta valtaosa pois ja istutetaan ohutsuoli pieneen desin ”lihapussiin”, eli vatsalaukun jäänteeseen. Seurauksena esim se, että B12 vitamiinia pitää ottaa piikkeinä lihakseen koko loppuelämän ja pahimmassa tapauksessa tukehdut kun syöt palan lihaa!
Miksi vahingoittaa ihmisen vuosimiljoonia vanhaa kehoa? Jos kerran ruoan määrä on ongelma, silikonipanta oli fiksu keksintö. Ikävä vaan että se lipsui ja syöpyi vatsalaukkuun. Miksei ne kehitä sellaista vatsalaukun ”kutistussukkaa”, joka pienentää koko pötsin ilman ohutsuolten ja vatsalaukun silpomista?
Lääkäreiden kykenemättömyys ymmärtää ihmistä kokonaisuutena, on johtanut somaattisiin ratkaisuihin, kuten leikkaus. Onko kukaan kysynyt, mitä syöminen ihmiselle edustaa? Saako ihminen syömisestä mielihyvää? Jos saa, mitäs sitten kun leikkaus on tehty? Tuleeko syömisestä vastenmielistä? Lihavuus on siis normaalia ja jos lihavia halutaan laihduttaa, edellyttää se psyyken muokkaamista.
Laihdutusleikkaus maksaa 12 000 euroa. Entpäpä jos tuo summa laitettaisiin psykoterapiaan, jossa suhtautumista syömiseen muokattaisiin? Eli siihen psyyken osaan, joka meillä on ollut läsnä aikojen alusta saakka. Olisiko tulokset parempia?
Otetaanpa esimerkki: yhtenä päivänä kaikki vaatteet häviää, olemme alastomia. Joudumme olemaan työpaikalla alastomana, miehet ja naiset sekaisin. Normaaeilla vieteillä varustetulle ihmiselle tulee väistämättä jossain vaiheessa mieli lisääntyä, eli haluamme seksiä. Koska olemme alastomia, on mahdollisuuksiakin. Mutta yhteiskunta päättääkin säätää lain, että ne, joiden tekee mieli, ovat sairaita (vertaa lihavat), eli jos tekee mieli, pitää mennä sukupuolielimen poistoleikkaukseen jotta mielihalut poistuvat (vertaa vatsalaukun poistaminen)! Järjetöntä, eikö totta? Seksihaluja ja syömishalua yhdistää ainakin yksi asia: elämän jatkuminen! Eli lihavuus ei näin ollen olekaan yksilön ongelma, vaan yhteiskunnan ongelma!
Onko lihavuus oikein? Mikä on totuus? Siis totuus, joka ei ole lääkefirmojen kustantama.
Onko oikein olla lihava?
Ihminenhän on tehokas energian muuntamo (aivan kuten matrixissa): energian häviämättömyyden lain mukaan jokainen kilokalori muutetaan joko liikkeeksi tai lämmöksi. Paskan mukana energiaa tuskin paljoa tulee. Kun energiaa on liikaa, se varastoidaan.
Hulluinta koko tässä viisasten ihmisten pohdinnassa on se,e ttä meidän genetiikkamme on unohdettu kokonaan! Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi sitä, että viimeiset 160 000 vuotta ainoa asia elämässämme on ollut hengissä pysyminen ! Tämä on edellyttänyt syömistä ja seksiä aina kuin mahdollista!
Kaikkea maan antimia olemme syöneet, simpukoista ananaksiin. Pikkuvauvan pica-ilmiö on jäänne näistä primitiivisistä ajoista. Genetiikkamme on mukautunut siihen, että kun energiaa on yli kulutuksen, varastoi gluakonisekvenssi ylimääräisen energian rasvasoluihin tulevia huonoja aikoja varten! Olemme siis selviytyjien jälkeläisiä. Luuserit kuolivat nälkävuosina. Ne, jotka eivät esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä osanneet varastoida ylimääräistä energiaa eivätkä osanneet hidastaa aineenvaihduntaa, kuolivat pois.
Koska lihavuus on, hyi hyi, rumaa ja lyllyvää, eikä aivopestyjen ihmisten mielissä näytä edes telkkarissa hyvältä, pitää lihavuus hävittää!
Lääkäreiden ultimate solution on vatsalaukun leikkaaminen pienemmäksi. Seksikästä! Puukkoa vaan, ongelma poistuu! Vatsalaukun pienennystapoja on kolme, joista kahta tehdään aktiivisesti. Toisessa vatsalaukusta napsaistaan iso pala pois ja yleisemmässä leikkauksessa ohutsuoli napataan irti, leikataan vatsalaukusta valtaosa pois ja istutetaan ohutsuoli pieneen desin ”lihapussiin”, eli vatsalaukun jäänteeseen. Seurauksena esim se, että B12 vitamiinia pitää ottaa piikkeinä lihakseen koko loppuelämän ja pahimmassa tapauksessa tukehdut kun syöt palan lihaa!
Miksi vahingoittaa ihmisen vuosimiljoonia vanhaa kehoa? Jos kerran ruoan määrä on ongelma, silikonipanta oli fiksu keksintö. Ikävä vaan että se lipsui ja syöpyi vatsalaukkuun. Miksei ne kehitä sellaista vatsalaukun ”kutistussukkaa”, joka pienentää koko pötsin ilman ohutsuolten ja vatsalaukun silpomista?
Lääkäreiden kykenemättömyys ymmärtää ihmistä kokonaisuutena, on johtanut somaattisiin ratkaisuihin, kuten leikkaus. Onko kukaan kysynyt, mitä syöminen ihmiselle edustaa? Saako ihminen syömisestä mielihyvää? Jos saa, mitäs sitten kun leikkaus on tehty? Tuleeko syömisestä vastenmielistä? Lihavuus on siis normaalia ja jos lihavia halutaan laihduttaa, edellyttää se psyyken muokkaamista.
Laihdutusleikkaus maksaa 12 000 euroa. Entpäpä jos tuo summa laitettaisiin psykoterapiaan, jossa suhtautumista syömiseen muokattaisiin? Eli siihen psyyken osaan, joka meillä on ollut läsnä aikojen alusta saakka. Olisiko tulokset parempia?
Otetaanpa esimerkki: yhtenä päivänä kaikki vaatteet häviää, olemme alastomia. Joudumme olemaan työpaikalla alastomana, miehet ja naiset sekaisin. Normaaeilla vieteillä varustetulle ihmiselle tulee väistämättä jossain vaiheessa mieli lisääntyä, eli haluamme seksiä. Koska olemme alastomia, on mahdollisuuksiakin. Mutta yhteiskunta päättääkin säätää lain, että ne, joiden tekee mieli, ovat sairaita (vertaa lihavat), eli jos tekee mieli, pitää mennä sukupuolielimen poistoleikkaukseen jotta mielihalut poistuvat (vertaa vatsalaukun poistaminen)! Järjetöntä, eikö totta? Seksihaluja ja syömishalua yhdistää ainakin yksi asia: elämän jatkuminen! Eli lihavuus ei näin ollen olekaan yksilön ongelma, vaan yhteiskunnan ongelma!
Onko lihavuus oikein? Mikä on totuus? Siis totuus, joka ei ole lääkefirmojen kustantama.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mmm, ja tällä yrität osoittaa..? T________T