Heippa kaikki, jotka ovat ajatelleet lähteä Englantiin auppariksi!
Oon ite tässä suunnittelemassa sinne lähtöä kesän jälkeen ja ois kiva olla yhteyksissä muidenkin samaa suunnittelevien kanssa! En tiedä vielä ollenkaan, minne päin Englantia olen lähdössä, sillä en ole vielä löytänyt sopivaa perhettä aupair-worldista mutta onhan tässä vielä aikaa.. :)
Ois toki kiva kuulla myös kokemuksia auppareilta, jotka ovat olleet siellä tai ovat tälläkin hetkellä. Kokemuksia kyllä löytyy noista aikasemmistaki keskusteluista mutta jokaisen kokemushan on erilainen ja siksi olis kiva kuulla niitä lisää! :)
Oon ite tässä suunnittelemassa sinne lähtöä kesän jälkeen ja ois kiva olla yhteyksissä muidenkin samaa suunnittelevien kanssa! En tiedä vielä ollenkaan, minne päin Englantia olen lähdössä, sillä en ole vielä löytänyt sopivaa perhettä aupair-worldista mutta onhan tässä vielä aikaa.. :)
Ois toki kiva kuulla myös kokemuksia auppareilta, jotka ovat olleet siellä tai ovat tälläkin hetkellä. Kokemuksia kyllä löytyy noista aikasemmistaki keskusteluista mutta jokaisen kokemushan on erilainen ja siksi olis kiva kuulla niitä lisää! :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Samat on suunnitelmat! Kesän jälkeen pitäisi päästä lähtemään ja mieluusti Lontoon alueelle :)
Jee mahtavaa! :D
Mitä kautta oot perhettä etsimässä? :)
Aupair-worlidsta oon kans lähinnä katsellut, mutta tietty pidän silmät auki ihan kaikkialla :D
juu samma här! :D
Hei, Itse olen nyt englannissa au pairina ja olen kylllä viihtynyt. Itse suosittelen kyllä englantia aupparointiin. Itse aloitan opiskelut ensi syksynä, jonka vuoksi joudun nyt lähtemään takaisin suomeen, joten täällä Lontoon liepeillä, Hertfordshiressä(puoli tuntia junalla Lontooseen), olisi yksi perhe etsimässä uutta au pairia, jos jotakin kiinnostaa. Perheessä on kaksi lasta, tyttö 6-vee ja poika 9-vee, mutta poika on sisäoppilaitoksessa viikot, joten sitä ei tarvitse hoitaa. ja tyttökin käy koulua. Tässä perheessä olen kyllä enemmänkin perheenjäsen kuin työntekijä ja olen kyllä vähän surullinen kun joudun lähtemään. Ottakaa ihmeessä yhteyttä jos jotakin kiinnostaa sähköpostiin [email protected].
mulla kans samoja suunnitelmia! käykö se tosiaan noin helpoisti että ite ottaa yhteyttä sähköpostilla johonki joka esim vapauttaa auppari paikan. :O ehkä järjestöjen kautta ei olekkaan niin fiksua lähteä kun olen luullut ( miksi maksaa plus että ei ees vastata kun yrittää järjestöön ottaa yhteyttä? ) jos kerta näin helposti itse voi hoitaa. :O onko näin?
Ei tosiaan kannata menna jarjeston kautta ja maksaa hirveita kustannuksia :D
Ite oon taal Briteiss ja lahin yksityisesti :D
Paljon parempi nain sanon mina!!
kokemuksia. Olin Britanniassa ilman järjestöä, tuli ongelmia eikä esim. palkkaani maksettu. Pääsin erään välitysfirman kautta toiseen perheeseen, jossa asiat sujuivat. Kaikki välitysfirmat eivät peri AuPairilta välitymaksua, esim. Nordic Nannies, toisaalta joillakin palstalle kirjoittaneista on ollut ongelmia myös välitysfirmojen kanssa. Toisaalta minua ehkä nyt epäilyttäisi lähteä oudon ihmisen luokse, järjestön kautta tuntuisi ehkä turvallisemmalta lähteä.
Nordic Nannies ei ole au pair jarjesto vaan voittoa tekeva yhden hengen firma keittion poydalla. Nailla "jarjestoilla" ei ole mitaan lainvoimaa, eivatka auta sinua ongelmatilanteissa. Jos sinulle ei makseta palkkaa perheessa niin yksityisesti mennessa vit lahtea pois. Orjafirman kautta ei olekaan niin selvaa. Sama koskee kesken vuoden lopettamista. Best of luck vaan.
Miten voit muuten asua perheessa jos vieraat ihmiset epailyttavat? Miten saat yleensa kavereita??
"Nordic Nannies ei ole au pair jarjesto vaan voittoa tekeva yhden hengen firma keittion poydalla. Nailla "jarjestoilla" ei ole mitaan lainvoimaa, eivatka auta sinua ongelmatilanteissa. Jos sinulle ei makseta palkkaa perheessa niin yksityisesti mennessa vit lahtea pois. Orjafirman kautta ei olekaan niin selvaa. Sama koskee kesken vuoden lopettamista. Best of luck vaan.
Miten voit muuten asua perheessa jos vieraat ihmiset epailyttavat? Miten saat yleensa kavereita??"
Lähdin Britanniaan ilman järjestöä, joka osoittautui kohdallani vääräksi ratkaisuksi. Koska minulla oli huonoja kokemuksia tämän perheen osalta, sen vuoksi siis olen varuillani henkilöihin joita en ole tavannut. Jotenkin ajattelee, että kun perhe on maksanut järjestölle ja järjestö selvittänyt heidän taustansa, niin olisi turvallisempaa lähteä (minulla on ehkä hieman ruusuinen kuva järjestöistä, itselleni kun löytyi uusi aivan mahtava perhe järjestön kautta). En varmaankaan enään lähtisi vuoden ajaksi AuPairiksi edes järjestön kautta, voihan sitä aina lähteä lyhyemmäksikin ajaksi, esim. kesäksi.
On eri asia muuttaa täysin tuntemattoman ihmisen kotiin kuin hankkia uusia ystäviä; heidän kanssaan ei esim. rahalla ole merkitystä, eikä minun tarvitse asua heidän kanssaan. Sitäpaitsi internetissä tavanneiden ihmisten huonoja kohtaloita on ollut julkisuudessa; esim. Facebookin kautta tavannut henkilö murhasi nuoren naisen; Couchsurfingin kautta majoituksen hankkinut nainen raiskattiin yms. Mielestäni kannattaa pitää järki päässä uusien tuttavuuksien kanssa.
En ole Riitta-Liisa Baldwin, olen ollut hänen järjestönsä kautta AuPairina kylläkin. Hän on sitäpaitsi myynyt yrityksensä eli ei ilmeisesti edes välitä AuPaireja enään. Tällä palstalla jos joku sanoo jotakin positiivista järjestöistä heti on kommenttia että Baldwin siellä kehuu yritystään. Hän lienee jo aikamoinen legenda.
Heippa
joko olet loytanyt paikan au pair-kokemuksellesi?
Tuttavaperhe etsii au pairia touko-kesakuusta n vuodeksi. Oikein mukava perhe Etela-Englannissa.
Laita pikaisesti sahkopostia osoitteeseen [email protected] niin lahettelen lisatietoa!
See you soon!
Laura
Täällä myös samat suunnitelmat, kesän jälkeen ja Lontoon alueelle mieluiten :)
Oon nyt pari päivää lueskellu kaikkia (kauhu)juttuja perheistä ja nyt alkaa kauhistuttaa - mitä jos mulle osuu joku kamala perhe jonka kanssa ei vaan tule toimeen, teettää sopimukseen kuulumattomia hommia ymsymsyms :s jaiks. täytyis vastapainoks lukee noita positiivisia kokemuksia et muistaa taas minkä takia haluun lähteä :D
Aika usein näissä kauhutarinoissa on vain yksi puoli tarinasta - jos kuulisi perheeltä niiden version voisi se tarina kuulostaa ihan toiselta. Ikinä en itse ole kuullut kenenkään sanoneen että perhe oli ihan ok mutta kun itse mokasin sain potkut. Ja niinkin on tosi usein käynyt, usko pois. Riidoissa on aina kaksi puolta. Huonoja perheitä on toki mutta myös huonoja au paireja.
Mun mielestä onnistuneen au pair ajan pytyy kyllä tekemään itse, Jos sattuu huono perhe eikä se toimi, aina voi hakea toista paikkaa.
Itse entisenä au pairin työnantajana neuvoisin ihan paria asiaa joilla välttää ongelmia jo etukäteen:
1. puhu asioista, älä oleta muiden puolesta äläkä odota että kukaan lukisi sun ajatuksia. Kysy miten työaika jakautuu - onko esim. päivällä vapaa-aikaa jolloin voi olla netissä tai ottaa päiväunet. Silloin kun siitä on sovittu välttää turhan ilmapiirin kiristymisen
2. kysy tehtävistä ja pidä mukana muistivihkoa mihin merkitset kaikki asiat mitä tulee esiin. Opettele kodin tavat, älä yritä opettaa muille sun tapaa tehdä asioita
3. älä arvostele perheen tapaa tehdä asioita - jos haluat tehdä kaiken kuten oma äitisi tekee jää kotiin ja jos lapset on kamalia kauhukakaroita vaihda perhettä - ihmiset aika harvoin haluavat kuulla tai tulla arvostelluiksi vanhempina
4. varaa pari ensimmäistä viikkoa perheeseen tutustumiseen - olet kuitenkin heistä riippuvainen ja kavereita ehtii hakea sen jälkeen
5. mene töihin, älä lomalle. Viisikin tuntia päivässä on aika paljon
6. tee mielummin vähän enemmän kuin pitäisi. Jos perhe on sen arvoinen ja sen huomaa, se varmasti maksaa itsensä takaisin.
7. Koeta selvittää ongelmat perheen kanssa - älä juoruile perheen asioita muille. Aika usein jos joku au paireista on onneton se sitten leviää muihinkin - kukaan ei enää huomaa hyviä asioita omassa perheessään kun on sosiaalinen paine löytää kaikki mahdolliset huonot asiat. Paljon siis omasta asenteesta kiinni ja perhe huomaa sen ihan varmasti miten heihin asennoidut. Ja sillä voi pilata oman au pair aikansa tosi perusteellisesti.
8. Opettele nauramaan itselles: esim englannin kielisissä maissa suomalaisia pidetään tosi epäkohteliaina koska please-sanan käyttö ei suju luonnostaan ja aika usein unohtuu. Mun mielestäni on tosi hyvä selittää se perheelle ettei meillä ole omassa kielessä vastaavaa sanaa ja pyytää apua. Siis että jos käyttää väärää tapaa ilmaista itseään voisivatko he korjata ja auttaa. Ja sitten tosiaan pitää pystyä nauramaan itselleen, ei ottaa nokkiinsa. Sama koskee erilaisia tapoja, koeta kopioida muita. Ja taas, kysy!
9. jos sulla teetetään liikaa töitä niin puhu siitäkin perheelle. Jos on esim viikottaisia siivoustehtäviä liikaa niin ettei kaikki mahdu siihen tuntimäärään mikä on sovittu, kysy voiko osan asioista tehdä joka toinen viikko.
10. Muista että olet perheenjäsen 24 tuntia, et vain työaikaasi. Perheen vanhemmatkin käyvät yleensä töissä eivätkä varmaan halua palvella sua iltaisin sen enempää kuin sinäkään heitä. Osallistu yhteisiin tehtäviin myös työajan ulkopuolella jos olet kotona, älä mene valmiiseen pöytään.
11. pidä omat ja perheen rahat tarkasti erossa toisistaan - hyvin yleinen valituksen aihe työajalla netissä surffailun lisäksi. Ja taas puhu ja kysy ensin miten perhe on aikaisemmin tehnyt.
12. Suhtaudu perheen omaisuuteen ja kotiin kuten toivot heidän suhtautuvan sun omaisuuteen ja huoneeseen: älä kutsu vieraita sopimatta, älä lainaa dvd-levyjä (tai varsinkaan rahaa) sopimatta. Tarjoudu korvaamaan kaikki mahdolliset vahingot
13. Aina, ihan aina laita lasten turvallisuus ihan ensimmäiseksi kaikessa tärkeysjärjestyksessä. Siinä ei ole ensimmäistäkään joustonvaraa.
14. Pidä omat rajasi ja kunnioita muiden rajoja - älä hyväksy vanhemman vastuuta perheessä esim. joudu jäämään kotiin lasten kanssa kun vanhemmat matkustavat ellei siitä selvästi sovita ja sulle makseta ylimääräistä, älä hyväksy sitä että sinut jätetään lasten kanssa yöksi kotiin kun vanhemmat menevät bailaamaan/poikaystävän luokse ilmoittamatta ja sopimatta
15. Kunnioita muiden yörauhaa - pidä kiinni sovituista kotiintuloajoista, ilmoita jos et ole tulossa kotiin yöksi jne. Harvassa maassa on yhtä turvallista kuin Suomessa ja perhe voi olla huolissaan. Ja äänieristys voi olla Suomeen verrattuna tosi huono - hiljaakin kotiin tulo voi herättää muut. Erityisesti Englannissa.
16. Anna perheelle lähiomaisen yhteystiedot hätätilanteen varalta. Tee selväksi että se ei ole sitä varten että sinne voi soitella jos et ole tehnyt hommiasi hyvin, ainoastaan hätätilanteisiin
17. rekisteröidy lääkärille, pyydä perheen apua siihen
18. Varaudu hätätilanteessa niin että sinulla on tarpeeksi rahaa päästä kotiin. Muista Lontoon Suomalainen kirkko jos joudut pulaan. Sieltä saa aina apua vaikka olisi itse mokannutkin.
Positiivinen asenne, hyvä huumorinmtaju ja terve järki siis. Niillä pärjää missä vaan.
Mielelläni kuulisin lisää listaa kuinka selvitä hengissä vieraassa maassa. Moni entinen au pair varmaan osaisi jatkaa :)
Hyvia pointteja mainittu. Painottaisin juuri tuota, etta ala oleta perheen sopeutuvan sinun tapoihisi, vaan sopeudu perheen tapoihin!
vielä tuli yksi tärkeä asia mieleen: Muista että perhe on antanut sulle kaikkein arvokkaimman omaisuutensa, lapset ja kodin. Sun on siksi oltava äärettömän rehellinen ihan kaikessa. Jos valkoiset valheet tuntuvat oikeutetuilta niin on ehkä parempi ettei au pairiksi hae, ainakaan vielä. Valehtelu kun on aina osittain sitä ettei ota vastuuta siitä mitä tekee tai mitä on tapahtunut. Ja jos ei pysty ottamaan vielä vastuuta itsestään ei kannata kokeilla ottaa toisten lapsistakaan.
Paljon kiitoksia listasta, hyviä juttuja huomioonotettavaksi :)
Itselleni on ollut alusta asti selvää että olen menossa töihin vieraaseen maahan ja hakemaan sitä kautta uusia kokemuksia sekä tutustumaan uuteen kulttuuriin - en lomailemaan. Asioista puhumalla pääsee täällä Suomessakin pitkälle ja välttää turhia konflikteja. Olen aina ollut enemmän asioista keskustelevaa tyyppiä kuin näitä "hiljaisia valittajia" jotka eivät uskalla sanoa jos joku asia mietityttää tai on epäselvä. Eiköhän minullekin löydy se sopiva perhe, aktiivista perheen etsintää olen vasta aloittelemassa ja onhan tässä vielä syksyyn aikaa :)
Kaikki au paireiksi lähtevät, harkitkaa tarkkaan vielä ennen matkaa! Pystyttekö olemaan erossa kavereista? Entäpä perheestä? Mitä jos perhe onkin kauhea!? Itse olen tällä hetkellä Usa:ssa au pairina ja ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin, vaikka olen hyvässä perheessä ja hyvällä alueella. Kavereita olen saanut ja muutenkin hommat luistaa, MUTTA koko ajan on ahdistava olo ja haluisin mieluiten tällä hetkellä Suomeen omien kavereiden ja perheen luokse! Sanat; joita kukaan ei kertonut ennen tänne lähtöäni ja asiat joita en itse tajunnut ajatellakkaan (:
Hauskaa reissua kaikille jotka lähtee ja ONNEA kovasti!
"MUTTA koko ajan on ahdistava olo ja haluisin mieluiten tällä hetkellä Suomeen omien kavereiden ja perheen luokse!"
EI kannata lähteä ennenkuin on edes jollain lailla pois äidin helmoista. Jos on pakko nähdä äiti joka päivä niin silloin on parasta pysyö muutaman kilsan päässä siitä. Olen kuullut että monethan eivät voi mennä edes yliopistoon opiskelemaan kun on erossa äidistä monta tuntia viikossa.
Minullakin on täällä aivan kamala koti-ikävä ja ahdistaa, puristaa ja itkettää jatkuvasti. Haluaisin lähteä kotiin aivan hirvesti, vaikka minulla on täällä ihan hyvä perhe, raskasta vain kun lapset ovat niin pieniä, mutta ei olisi mitään järkeä lähteä koska suomessa ei ole töitä eikä koulua. Siitä uusi tressin aihe, kun pitäisi alkaa töitä etsimään.
Omasta näkökulmasta olin ehkä liian nuori lähtemään. Jotkut pystyvät lähtemään heti lukion/ammattikoulun jälkeen ja ovat ihan ok, mutta eivät kaikki. Itsekkin on pakko myöntää, että olen vielä liian kiinni omissa vanhemmissa vaikka olenkin asunut kaksi vuotta oamssa asunnossa yksinään, mutta näin vanhempiani melkein joka viikko.
Nyt en tiedä mitä tehdä. Tämä homma alkaa käydä henkisen kunnon päälle ja olisimme lähdössä enen joulua upealle matkalle, MUTTA en halua yhtään lähteä vaikka moni olisi varmasti uskomattoman kateellinen siitä. Tiedän että matka tulee olemaan tosi raskas ja joudun työskentelemään paljon enemmän. Ei siinä muuta, mutta se on todella raastavaa kun on kaksi pientä lasta, jotka vaatii apua ja vahtimista koko ajan koti hommat siihen päälle.
Vanhempani koittavat saada minua pysymään täällä ja että en vielä luovuttaisi, mutta välillä tuntuu niin pahalta olla täällä, että en tiädä mitä sitä ajattelisi.
Ajattele mika on vaihtoehto. Kavereiden nakeminen on kivaa pitkasta aikaa, mutta kahdessa viikossa saatat olla ihan "valmis". Menet tyokkariin ja mitaan ei ole tarjolla paitsi jotain ovenkolkuttimen veistelykursseja. Rantaa sataa ja on tylsaa, olet nahnyt kaikki paikat jo ennestaan ja rahat loppuu kun ei ole toita. Makkarilla hilluminen on kivaa tasan kaks kertaa, olet nahnyt ne tuunatuilla tojotilla ajavat pojat ihan tarpeeksi monta kertaa. Rahtaat kotiin Pirkka-tuotteita ja tuijotat illat tylsistyneena niita kahta TV-kanavaa joita Suomessa on. Kaikilla on samat kivat kalusteet, asuvat kerrostaloissa ja kulkevat samanlaisissa vaatteissa.
Unohdit etta kaikilla on ne haljenneet muovilaatikot parvekkeella joissa kahtena kesakuukautena pidetaan nuutuneita sateenhakkaamia petunioita. Pihalla on asvalttia ja pari alaoksista hakattua koivua. Kukaan ei hymyile kadulla ja hauskanpito on sita etta saadaan IRC-galleriaan kuva kaljapullo kourassa otsikolla "Ei oltu yhtaan kannissa"