Kello on jo aika paljon ja pitäisi käydä nukkumaan.
Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teille Ihanat Herrasmiehet, omia kokemuksiani nettideittailusta.
Olen keski-ikäinen nainen ja deittaillut muutamalla foorumilla lyhyitä, 1-2 kk jaksoja kerrallaan.
Lopulta löysin omani live-elämästä, erään kirjaston ovelta.
Kun deittailin, seuraa oli yleensä tarjolla runsaasti, siitä kiitos teille Ihanat Miehet.
Valitettavasti huomasin myös, että te miehet, perinteisessä mielessä, ette enää halua tai osaa hurmata ettekä vietellä meitä naisia. Se on sääli, koska varmasti monet kanssasisareni haluaisivat teidän tekevän niin, minä ainakin. Ennen vanhaan miehet kuulemma viettelivät naisia ja olivat muutenkin aloitteellisia.
Tänä päivänä te, Ihanat Miehet, laitatte ilmoituksenne treffipalstalle ja ryhdytte kaikessa rauhassa istumaan ja odottelemaan meidän naisten yhteydenottoa. Se on ihan ok, ei siinä mitään, ei se haittaa, koska me naiset olemme aika aktiivisia, kuulemma, tänä päivänä. Me otamme teihin yhteyttä ja kyselemme mitä teille kuuluu ja kerromme että haluamme kuulla teistä lisää. Te vastaatte meille, ette toki meidän kysymyksiimme jotka te sivuutatte kokonaan, mutta vastaatte omilla kysymyksillänne jotka useimmiten ovat tämän tyyppisiä:
- voisimmeko tavata mahdollisimman pian?
- lähettäisitkö kuvasi?
- saisinko oikean nimesi ja yhteystietosi?
Pyydänkin teitä, te Ihanat Herrasmiehet, olkaa aktiivisia, sitten ei teidänkään tarvitsisi 5 vuoden päästä ihmetellä Suomi24:n treffipalstoilla tai pubeissa, miksi flaksi ei käy. Emme me kaikki Ihanat Naiset notku vuositolkulla deittipalstoilla…me katoamme sieltä ennen pitkään, viimeistään silloin, kun löydämme sen oikean live-elämästä tai jopa Suomi24:treffeiltä, edellyttäen silloin, että mies on aktiivinen, aloitteellinen ja todellakin kiinnostunut juuri meistä ja osaa ilmaista sen ymmärrettävästi eikä ole flegmaattinen odottelija ja tuppisuu.
Kaikkea hyvää ja etsimisen iloa kaikille Suomi24:n kollegoilleni!
Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teille Ihanat Herrasmiehet, omia kokemuksiani nettideittailusta.
Olen keski-ikäinen nainen ja deittaillut muutamalla foorumilla lyhyitä, 1-2 kk jaksoja kerrallaan.
Lopulta löysin omani live-elämästä, erään kirjaston ovelta.
Kun deittailin, seuraa oli yleensä tarjolla runsaasti, siitä kiitos teille Ihanat Miehet.
Valitettavasti huomasin myös, että te miehet, perinteisessä mielessä, ette enää halua tai osaa hurmata ettekä vietellä meitä naisia. Se on sääli, koska varmasti monet kanssasisareni haluaisivat teidän tekevän niin, minä ainakin. Ennen vanhaan miehet kuulemma viettelivät naisia ja olivat muutenkin aloitteellisia.
Tänä päivänä te, Ihanat Miehet, laitatte ilmoituksenne treffipalstalle ja ryhdytte kaikessa rauhassa istumaan ja odottelemaan meidän naisten yhteydenottoa. Se on ihan ok, ei siinä mitään, ei se haittaa, koska me naiset olemme aika aktiivisia, kuulemma, tänä päivänä. Me otamme teihin yhteyttä ja kyselemme mitä teille kuuluu ja kerromme että haluamme kuulla teistä lisää. Te vastaatte meille, ette toki meidän kysymyksiimme jotka te sivuutatte kokonaan, mutta vastaatte omilla kysymyksillänne jotka useimmiten ovat tämän tyyppisiä:
- voisimmeko tavata mahdollisimman pian?
- lähettäisitkö kuvasi?
- saisinko oikean nimesi ja yhteystietosi?
Pyydänkin teitä, te Ihanat Herrasmiehet, olkaa aktiivisia, sitten ei teidänkään tarvitsisi 5 vuoden päästä ihmetellä Suomi24:n treffipalstoilla tai pubeissa, miksi flaksi ei käy. Emme me kaikki Ihanat Naiset notku vuositolkulla deittipalstoilla…me katoamme sieltä ennen pitkään, viimeistään silloin, kun löydämme sen oikean live-elämästä tai jopa Suomi24:treffeiltä, edellyttäen silloin, että mies on aktiivinen, aloitteellinen ja todellakin kiinnostunut juuri meistä ja osaa ilmaista sen ymmärrettävästi eikä ole flegmaattinen odottelija ja tuppisuu.
Kaikkea hyvää ja etsimisen iloa kaikille Suomi24:n kollegoilleni!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo "se oikea löytyi erään kirjaston ovelta"-tilanne tuntuu niin mielenkiintoiselta, että haluaisin tietää oliko kysymyksessä ennalta ventovieras mies ja miten sellaisesta tilanteesta saa jutun alulle. Oliko kirjasto kenties kiinni ja harmittelitte asiaa yhdessä?
Itse asiassa tuo vastaa niitä tyypillisiä luetteloita mitä kuulee rohkaisuina: "se oikea voi tupsahtaa vastaan vaikka kaupassa, kirjastossa, taidenäyttelyssä, lenkkipolulla yms". Noita kuullessa on aina epäusko, että voiko tosiaan, mutta onko tässä nyt todiste, että kirjastostakin voi jonkun löytää?
Hyvä pointti tuossa jutussasi. Kyllä miehen tulee myös olla aktiivinen, ei se yksin naisen velvollisuus ole. Ja jos mies ajattelee naisesta, joka on aktiivinen jotenkin halventavasti, tai luulee että nainen on tippumassa pantavaksi, niin jotain on mennyt pieleen.
Ehkäpä tuossa onkin se pointti, miksi aktiivinen nainen törmää niin paljon paskaan täällä deittaillessaan.
Sen lisäksi tietysti siis, että paskaa on Suolessa muutenkin tarjolla.