Ei näin voi käydä! Tällainen pitäs jo laissa kieltää :( Sydän huutaa verta ikävästä, tuskasta ja pettymyksestä. Kaikesta.
3 vuoden suhde ja kumppanuus hävis sitten kuin tuhka tuuleen. Vielä viime viikolla vietimme mahtavia iltoja yhdessä ja juttelimme kaikesta. Puhuimme yhteisestä kodista, perheestä, lapsista ja kaikesta mistä yhteistä tulevaisuutta suunnittelevat voi jutella. Opintojakaan olisi jäljellä ollut enää kuin pieni pyrähdys ja ei olisi nekään ollut enää häiritsemässä tiellä.
Viikonlopun jälkeen kuitenkin ilmoitti nainen, että hänellä on ihastus toiseen mieheen, joka on hänestä tulisesti kiinnostunut. Aikaa ei kuulemma meille enää riitä?! Siis mitä? Pari päivää sen jälkeen mitä ehittiin yhesä jutella ja miettiä kaikkea mahdollisesti eteen tulevia ongelmia ja kuinka uskottiin siihen, että homma tulee toimimaan. No ei se tällä konstilla kyllä toimi!
Nyt ei kuitenkaan enää tämä nainen halua minun kanssa olla juurikaan tekemisissä, ettei tuo ihastuksen kohde siitä tykkäisi pahaa. Ja aivan kuin se mua kiinnostais mitä se joku puskista tullut random hyypiö tuumii! Hieman eri asia 3v:n tunteminen, rakastaminen ja yhdessäolo entä kuin yhden viikonlopun aikana tutustuminen ja muutaman päivän toisen olemassaolon tiedostaminen!
Ei voi tajuta ei ymmärtää, ei mitenkään! Miten kukaan voi toimia noin? Yritän ajatella järkevästi, että tää oli nyt tässä ja niistä suunnitelmista ei sitten tuukkaan mitään ja että pitää mennä elämässä eteenpäin... mutta arvatkaapa onnistuuko se? No ei todellakaan. 3 vuotta sai viettää maailman parasta aikaa tuon naisen kanssa ja sitten käy näin... Ei voi käydä, ei saa, ei ole todellista!!!! Pistää niin vihaksi ja surulliseksi... kaikenmaailman tunteet ja ajatukset risteilee. Ei täsä saa mielenrauhaa, eikä pysty syömään, ei nukkuun ei mitään. Mitä tässä voi tehdä? Mitä?
3 vuoden suhde ja kumppanuus hävis sitten kuin tuhka tuuleen. Vielä viime viikolla vietimme mahtavia iltoja yhdessä ja juttelimme kaikesta. Puhuimme yhteisestä kodista, perheestä, lapsista ja kaikesta mistä yhteistä tulevaisuutta suunnittelevat voi jutella. Opintojakaan olisi jäljellä ollut enää kuin pieni pyrähdys ja ei olisi nekään ollut enää häiritsemässä tiellä.
Viikonlopun jälkeen kuitenkin ilmoitti nainen, että hänellä on ihastus toiseen mieheen, joka on hänestä tulisesti kiinnostunut. Aikaa ei kuulemma meille enää riitä?! Siis mitä? Pari päivää sen jälkeen mitä ehittiin yhesä jutella ja miettiä kaikkea mahdollisesti eteen tulevia ongelmia ja kuinka uskottiin siihen, että homma tulee toimimaan. No ei se tällä konstilla kyllä toimi!
Nyt ei kuitenkaan enää tämä nainen halua minun kanssa olla juurikaan tekemisissä, ettei tuo ihastuksen kohde siitä tykkäisi pahaa. Ja aivan kuin se mua kiinnostais mitä se joku puskista tullut random hyypiö tuumii! Hieman eri asia 3v:n tunteminen, rakastaminen ja yhdessäolo entä kuin yhden viikonlopun aikana tutustuminen ja muutaman päivän toisen olemassaolon tiedostaminen!
Ei voi tajuta ei ymmärtää, ei mitenkään! Miten kukaan voi toimia noin? Yritän ajatella järkevästi, että tää oli nyt tässä ja niistä suunnitelmista ei sitten tuukkaan mitään ja että pitää mennä elämässä eteenpäin... mutta arvatkaapa onnistuuko se? No ei todellakaan. 3 vuotta sai viettää maailman parasta aikaa tuon naisen kanssa ja sitten käy näin... Ei voi käydä, ei saa, ei ole todellista!!!! Pistää niin vihaksi ja surulliseksi... kaikenmaailman tunteet ja ajatukset risteilee. Ei täsä saa mielenrauhaa, eikä pysty syömään, ei nukkuun ei mitään. Mitä tässä voi tehdä? Mitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kävi myös itselleni parisen vuotta sitten. Kyllä se pistää vituttaan ja vaatii aikamoista totuttelua aluksi.
Meni ehkä puolisen vuotta että alkoi olla kuivilla. Lopetin yhteydenpidon täysin ja jatkoin vaan omaa elämääni. Se oli raakaa aikaa se, eikä kyllä toivo semmoista kenellekkään.
Mutta mutta, Kun ittees saat muutaman viikon päästä niskasta kiinni, ni sitte alkaa asettuun. Käyt vähän viihteellä, pokailet kissoja, hengailet kavereiden kans. Siitä se lähtee. Huomaat että pikkuhiljaa ajattelet asiaa vähemmän ja vähemmän. Saata jopa huomata että olet ollut idiootti, kun semmoisen kanssa olet turhaan viettänyt aikaa :). Maailma on hienoja naisia täynnä. Otat faktat pöytään ja katot oikeesti mikä on tilanne!
jossain tasolla, että pitäs pystyä katsomaan eteenpäin. Oon yrittäny tässä kovasti, mutta ei.... toistaseksi joka ikinen ilta sitä on vaan palanut ajatuksissaan tuohon viime viikkoon ja kelannut läpi tätä kulunutta kolmea vuotta.
Olihan siinä riitoja, mutta niinkait on jokaikisessä suhteessa. Ja saatiin sentään ne riidatkin sovitettua yleensä kohtuullisen nopeasti. Vain pari kertaa oli sellainen tilanne, että jokin asia kaihersi pidempään. Nekin kyllä sitten ajan kanssa saatiin hoidettua.
Ei, ei vain mahdu itelle kaaliin tällanen! Kaikista tilanteista mitä voin kuvitella eteen niin tämä on jotain aivan sairasta, hullua! Ei. Ei vain voi käsittää. Sovimme, että lauantaina hän menee kavereidensa kanssa katsomaan jääkiekko-ottelua ja sen jälkeen viettämään iltaa. Tiedossa oli jo meille suunniteltua tekemistä ja menoa seuraavalle viikonlopulle ja ties mitä piti olla... Sunnuntaina hän kuitenkin sanoi tuon pommin. Aivan käsittämätöntä oli se, että kuinka hän kehtasi olla niin mielissään koko tilanteesta siinä tilanteessa. Ilman mitään häpeää hän oli kuin jossain seittemännessä taivaassa ja hyvä kun nahoissaan pysyi kun hän mietti tilannetta, kun tuo mies tulee palauttamaan hänelle hänen korvakorunsa, jotka hän antoi baarissa miehelle muistoksi! Ei s********a!
Aivan järetöntä! Aaaaaaaaaaaaaaaaaargh... tuntuu, että vois laittaa kerta rysäyksellä puoli maailmaa hajalle tai hukuttautua tuohon järveen. V***U! Välillä tekee mieli mennä naisen luo ja ottaa hartioista kiinni ja yrittää takoa jotain järkeä. Miten kukaan voi tehdä noin? Tuosa ei paljoa mietitä toista, kun ensin haaveillaan ja suunnitellaan yhessä ja sitten seuraavassa hetkessä ollaan jo niin toisen pauloissa.
Kunpa sitä pystyis nyt näkeen vaan ne huonot asiat tässä kaikessa, jotta vois jotenki päästä yli ja mennä eteenpäin. Silti vaan kaikki ne hyvät hetket pyörii mielessä, eikä pysty mihinkään keskittymään. Ei jaksa liikkua mihinkään. Ei nähdä ketään. Sitä hiljaa toivoo, rukoilee ja anoo jostain, että tää ois vaan jotain pahaa unta ja ettei totta lainkaan. Mutta ei...
Tein päätöksen, etten ota minkäännäköistä yhteyttä naiseen enää. En minkään näköistä. En tiedä edes, että voisiko tästä enää koskaan tulla mitään. En usko, että voisin enää luottavaisin mielin jatkaa hänen kanssaan eteenpäin. Silti sitä toivon, että se olisi mahdollista... Mielessä pyörii vain kaikki asiat, kuten se millaista olisi ollut kasvattaa lapset hänen kanssaan, kun kumpikin on lapsirakkaita. Kaikki haaveet ja suunnitelmat palasina!
Ihmiset älkää koskaan tehkö sille teijän rakkaimmalle tai pitkäaikaiselle kumppanille mitään tuollaista! Pitäkää se järki päässä vaikka ois minkälainen ihastus edessä!!! Tajutkaa se, että tuollain satutatta sitä toista ihan hel**tisti!
Mun sydän rikottiin viikonloppuna myös, joten voin hyvinkin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Kokemuksesta kuitenkin tiedän että aika parantaa haavat ja joku päivä elämääni tulee vielä paljon parempi ja ihanampi mies. Sinäkin rakastut vielä uudestaan.
Nyt ei voi muuta kuin surra. Paras on varmasti ettet ota siihen naiseen mitään yhteyttä. Unohda ja jatka elämää. Elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa... Ei kannata jäädä nyt kotiin makaamaan ja suremaan vaan pysy liikkeessä, keksi päivääsi tekemistä ja ohjelmaa. Alkoholia ei nyt kannata nauttia, se vain pahentaa oloa. Kaikilla asioilla on tarkoitus, teitä ei ollut nyt kenties tarkoitettu yhteen, sinua varten on joku paljon parempi...Päivä päivältä helpottaa ja sieltä tunnelin päästä alkaa pilkottaa valoa. Tsemppiä ja voimia sinulle!
mikään ihme ole että nyt pyörii mielessä ja tympii. Tekee sitä vielä hyvän aikaa.
Voit ihan rauhassa olla "tekemättä mitään" jonkin aikaa, kunhan et ota tavaksi. Toki ajatuksia voi johtaa muualle, mutta ei mun mielestä oo välttämätöntä. Ne asiat käyt kuitenki läpi, parempi nyt ku myöhemmin.
Tiedän että kuulostaa hullulta, niin kuulosti minustakin silloin, mutta pitää sen päämäärän selvänä että alkaa jo muutaman viikon päästä helpottaan, muutama kuukausi niin ei vituta juurikaan enää, jne jne... Ne saattaa nuo omatkin tämänhetkiset ajatukset tuntua jo sitten tyhmiltä. Uskoin siihen itse ja niinhän siinä kävi. Kaikilla käy.
Tuo on johtajatason päätös, olla ottamatta yhteyttä. Myöskään älä sorru rönsyilemään liikaa jos hän ottaa yhteyttä. Näytä että se on siinä, kun hän on kerran päätöksensä tehnyt. Lyhyillä vastauksilla eikä mitään kuulumisia kysellä. Usko pois -se auttaa oikeasti. Jos noin tylysti homman tekee, niin syy ei ole sinun, vaan hänen. Anna sen näkyä, ei koston takia vaan itsetuntosi vuoksi. Se on avain toipumiseen.
Ämmät on just tommosia ksupäitä! Naiset todellakin ovat tunteettomia TÄYSIN! Niille ei tunnu pahalta mikään!
Voi hitto kun meitä on monta. Ja minäkin olen mies ja muutama tuttunikin. Onko tämä naisilla joku yleinen trendi? no ei saa yleistää mutta vituttaa.
Pakko se on mennä eteenpäin ja nyt kun minulla on erosta kuukausi, niin tulee jo välillä päiviä millon uskon, että joku parempikin on olemassa. Se on varmaankin ihan totta, vaikka vielä ei mitään seurusteua voi ajatellakaan.
Ja pidä kiinni tosta ettet ota yhteyttä. Se on oikeasti MAAILMAN PARAS RATKAISU. jätä alkoholi ois ettet vaan sorru. Lyhentää suruaikaa monta kuukautta parhaimmillaan.
Tsemppiä meille kaikille!
kuinka sen pommin pudottaa hellästi??
Minä olen nainen ja olen miettiny tätä jo viikkoja miten saan sanottua etten enää jatka mun mieskaverin kanssa??
En haluisi satuttaa mut eihän se ole mahdollista kertoa niin ettei satuttais ja loukkasi.
Eikö se yksi iso rysäys ole parempi kun vuoden kidutus?
Ollaan seukattu 2,6v ja en osaa kertoa etten vaan halua jatkaa.
Minun mielestä on hyvä valmistella se miehesi siihen. Voit aloittaa, vaikka ensin kertomalla hänelle, että haluat miettiä. Hiljalleen teet miehelle selväksi, että ei kannata enää jatkaa.
Sinun tilanteesi on eri kuin esimerkiksi minun, jos et ole uskotellut jatkuvasti miehellesi, että rakastat ja haluat yhteistä tulevaisuutta, lapsia, talon, perheen yms. Jos olet itse selvä mitä haluat niin silloin älä anna toisen luulla muuta.
Kuten ehkä huomaat, minun tilanteessa minulle uskoteltiin kaikkea mahtavaa, kunnes viikonlopun illanvietossa ystävien kanssa sattuikin tulemaan "parempi" ehdokas tilalle. En tiedä onko se parempi, mutta ainakin sai aikaan tulenpalavan ihastuksen, joka vei sitten kaiken mennessään. Ja ajattele, tuota tapausta edeltävänä päivänä kaikki oli vielä niin mahtavasti. Ei mitään vikaa ja itse olin siinä luulossa, että sunnuntaina juhlinnan jälkeen taas tavataan ja tehdään asioita yhdessä.
Eli älä uskottele miehellesi mitään. Valmista häntä siihen. Anna hänelle aikaa toipua tilanteesta ennen kuin lähdet mitään tekemään toisten miesten kanssa. Kidutuksen ei tartte olla mikään vuoden kidutus vaan tuon pommin voi vaimentaa mielestäni ehkä jopa yhden viikon aikana.
Näin on mielestäni fiksua toimia, etenkin jos eroon ei liity mitään isompia riitoja, vaan syynä on yksinkertaisesti tunteen loppuminen.
Ihan oikeesti tilanne on se et olen kyl ihastunu toiseen mut en ole tehny mitään siihenkää suuntaan eli se toinen on kans ihan tietämätön.
Hiukka noloo mut en voi esittää et ois kaikki hyvin kun ei ole.
Tiedän et tää ei tuu olee helppoa ja en haluis satuttaa. Oon jo pitäny välimatkaa mut ei voi ikuisesti selitellä ja valehtelu on tympeetä.