Hei pyytäisin neuvoja olen todella hajalla eli minulla on lapsi ja asun miehen kanssa jonka kanssa yhteiseloa kestänyt 6v ja suhde ei toimi..pitkään oltu vaan lapsen takia yhdessä ja olen löytänyt netin kautta todellakin elämäni rakkauden...olemme tapailleet salaa usein ja nyt tilanne on mennyt niin vakavasti että puhumme yhteen muuttamisesta.Hän on minua paljon vanhempi ja naimisissa ja hänkin alkaa eroa tekemään ja minä myös..onko kokemuksia tälläisestä? Voiko jokin mennä pahasti vikaan? Jamiten kertoa nykyiselle miehellä..olen todella sekaisin mutta haluan tehdä niinkuin sydän sanoo! Todella vaikea tilanne ja lastakin ajattelen. Nykyinen suhde ollut jo vuosia pelkkää kulissia ja henkistä väkivaltaa ym...Todella vaikea tilanne..Auttakaa kokeneet ja vähemmän kokeneet! kiitos todella kaikille ja aurinkoista päivää..
Syöksy uuteen suhteeseen...
Angel
81198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suoraan sanottuna sinun sijassasi muuttaisin ensin aivan kahden lapsen kanssa omaan asuntoon ja sitten katsoisin, että mitä seuraavaksi.
Aivan näin on asia. Onko uusi mies tosissaan eronsa suhteen...
Ajattele elämää lapsen kannaltakin. Miltä tuntuu, jos uusi mies muuttaa yhteen Äidin kanssa tuosta vain?????
Juttele nykyisen miehesi kanssa vaikka väliaikaisesta erosta....
Kyllä ensin pitää seurustella kaikessa rauhassa eikä heti laittaa kimpsuja ja kampsuja yhteen. Minkä ikäinen olet?????
Ja saattaispa miehesi noutaa lapsensa pois uuden miehen hoivista pikaisestikin, jos on "normaali mies". Olettehan yhdessä lapsen takia....ei varmaankaan katsoisi tuollaista hommaa hiljaa tekemättä mitään.
Tein itse melkein noin et uskoin rakkauteen ja sen kaikkinaiseen voimaan. Lähdin vanhasta suhteesta suoraan toiseen,tulos oli se ettei hän eronnut. Harkitse sitä et muutat yksin ja rakennat uuden elämän itsellesi ja lapsellesi,rankkaa tulee olemaan ja yksinäisyyttä tulet tuntemaan,mutta ihmisellä on yksi elämä ja se on elettävä niin,että on itsensä kanssa onnellinen. Tee ratkaisusi harkiten ja myös järkeä käyttäen. ELÄKÖÖN TUNTEET ja kaikkea hyvää sinulle,mitä teetkin elämäsi kanssa.
Voiko jokin mennä pahasti vikaan? --- Useimmiten menee. Kun arki alkaa, kiilto karisee, kaikki ei enää olekaan niin hienoa. Sitäpaitsi, jos suhde molempien osalta alkaa pettämisellä, kuinka luotatte toisiinne tulevaisuudessa? Kun hän viiden tai kymmenen vuoden päästä istuu tietokoneella, mietitkö, etsiikö hän netistä seuraa? Harvoin pettämällä alkanut suhde muutenkaan kestää.
Niin miksi teidän heti paikalla pitää yhteen muuttaa?
olen samaa mieltä muiden kanssa, hoida ensin alta tämä nykyinen suhde ihan rehelliseen tapaan. Sitten parannat sydäntäsi, asut itseksesi, ja kun ole toipunut, sitten vasta harkitset josko tämän toisen miehen kanssa voisi syntyä mitään. Tunnen kyllä kestäviä suhteita jotka ovat alkaneet jommankumman tai molempien pettämisellä, mutta sellaista raastavaa kriisiä ei kyllä kellekään toivoisi, mahdollisuudet ovat pienet ja kaikki on vaikeaa. Sinulla vielä monin kerroin vaikeampaa kun on lapsikin. Sinun on laitettava lapsen etu ehdottomasti ensimmäiseksi, ja se tarkoittaa sitä että et muuta suoraan toisen miehen kanssa yhteen.
JOs olet varma että nykyinen miehesi ei ole se ihminen jonka kanssa haluat elää elämäsi loppuun saakka (ja siltähän se kuulostaa, kenenkään ei tarvitse sietää henkistä väkivaltaa), niin ryhdy nopeasti toimeen: kerro hänelle että et ole onnellinen tässä suhteessa ja että haluat erota. Hanki oma asunto ja muuta. Lapsikaan ei varmasti voi hyvin teillä kotona jos saa jatkuvasti katsella huonoa parisuhdetta, ero on hänenkin etunsa. Lapset vaistoavat hyvin herkästi jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan, ja sitä kokemusta kantavat mukanaan vielä aikuisenakin kaikkiin omiin parisuhteisiin (omakohtaista kokemusta). Mitä nopeammin lähdet ja parannat oman sydämesi, sitä parempi sekä sinulle että lapselle.
Muistan kun omat vanhempani erosivat ja kamalinta mitä silloin olisi voinut tapahtua, että olisi joutunut suoraan uuden isäpuolen kanssa asumaan!
Oli parasta minulle ja myös äidilleni, että asuskeltiin pari vuotta ihan kaksistaan.
Alkuperäinen kirjoittaja tuntuu ajattelevan vain itseään eikä lastaan.
Ero on välttämätön, mutta uudet kumppanit kuvioihin vasta paljon myöhemmin, se on myös hyvä testi uudelle miehelle.
Jos hän on tosissaan, hän eroaa siitäkin huolimatta että joutuu aluksi muuttamaan yksin asumaan.
Veikkaanpa että sen tiedon saatuaan hän päättääkin, ettei eroa ollenkaan..