tänne uuet esityspöytäkirjat kiitos, tusota vanhasta tuli jännen tupen tulehdus meinaan se rullaus käsi tulehtu
seon ressiklubi 2
jatkoa siihben vanh
7580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vejä oikeanreunan sivu palkista,on nopea.
ei se ole sen vaikeampaa.
tÄNNEKKI VOI KIRJOITTAA.
Hiiri on tietokoneen osoitinlaite, jota käytetään liikuttelemalla sitä pöydällä (yleensä hiirimaton päällä), jolloin tietokoneen näytöllä oleva osoitin liikkuu vastaavaan suuntaan. Nykyisissä graafiseen käyttöliittymään perustuvissa tietokoneissa osoitinlaite on lähes välttämätön varuste.
Douglas Engelbart kehitti vuonna 1964 osoitinlaitteen graafista käyttöliittymää varten. Laitteen ensimmäinen versio oli kulmikas puinen rasia, jonka pohjassa oli kaksi pyörivää metallilevyä ja yläpinnassa yksi painonappi. Engelbart haki vuonna 1967 laitteelle patenttia, joka myönnettiin vuonna 1970. Laitteen virallinen nimi oli ”X-Y position indicator for a display system” (suom. ”X–Y-asemaosoitin näyttöjärjestelmälle”). Puhekielessä laitetta alettiin pian kutsua hiireksi rasian johdon inspiroimana. Vuonna 1968 hiiri esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti, yhdessä graafisen käyttöliittymän kanssa.
Hiiri otettiin ensimmäisen kerran kaupalliseen käyttöön Apple Computerin Lisa-mikrotietokoneessa 1980-luvun alkupuolella. Vuonna 1984 julkistetussa Apple Macintoshissa hiiri oli jo vakiovarusteena. Apple sai idean Xeroxilta, joka piti osoitinhiirtä liian kalliina kaupalliseen käyttöön. Applen suorittaman kehitystyön ja massatuotannon avulla hinta saatiin painettua muutamaan Yhdysvaltain dollariin. Vuonna 1982 julkaistuun suosittuun Commodore 64 -tietokoneeseen hiiri oli saatavana lisävarusteena, mutta vain harvat käyttäjät hankkivat sen. Vuonna 1985 julkaistujen 16-bittisten kotitietokoneiden Atari ST:n ja Amigan graafinen käyttöjärjestelmä ja hiiri olivat jo olennainen osa laitteen toimintaa.
IBM PC -yhteensopivissa tietokoneissa hiiri otettiin käyttöön Microsoftin DOS-käyttöjärjestelmän päälle rakennetun Windows-käyttöliittymän myötä. Microsoftin omasta Microsoft Mouse -hiirimallista tuli pitkäksi aikaa yhtiön ainoa hyvin menestynyt oheislaite, yhtiön keskittyessä pitkään lähinnä ohjelmistoihin. Nykyisin suurin osa tietokoneiden käyttöliittymistä on suunniteltu hiiren avulla käytettäväksi.
Yleisin hiirityyppi on ollut optomekaaninen pallohiiri, jossa hiiren alla oleva pallo siirtää hiiren liikkeen kahteen koordinaattipyörään, joiden liikkeet luetaan valodiodin ja -anturin avulla.
Nykyisin yleistyneessä optisessa hiiressä käytetään heijastavaa alustaa. Optisen hiiren etuna on, ettei sitä tarvitse pallohiiren tavoin aika ajoin puhdistaa eikä se ole myöskään yhtä altis käytettävän alustan epätasaisuuksille. Perinteisten optisten hiirien lisäksi nykyään on saatavilla myös laserhiiriä, joissa liiketunnistus tapahtuu laserin avulla. Laserilla liiketunnistus saadaan tarkemmaksi ja hiirtä voidaan käyttää lähes millä tahansa alustalla.
Hiiri voi olla langaton, jolloin signaali tietokoneelle ei kulje kaapelin kautta vaan radioaaltoina. Tällöin hiiri ei fyysisesti ole kiinni tietokoneessa kaapelilla.
Rullahiiren päällä, näppäinten välissä sijaitsee pieni, yleensä painettava rulla. Sen avulla voidaan vierittää esimerkiksi ikkunan sisältöä.
Tasohiirtä eli kosketuslevyä ja tappihiirtä käytetään erityisesti kannettavissa tietokoneissa.
TÄÄLLÄ
Tosiaankin, kuten toisaalla totesimme, lentokone voi olla moottoroitu tai moottoroimaton (purjelentokone tai lihasvoimalla kulkeva). Moottoroidut lentokoneet voidaan jakaa potkuri- ja suihkukoneisiin. Lentonopeusalueen mukaan voidaan lentokoneet jakaa alisoonisiin, transsoonisiin, ylisoonisiin ja hypersoonisiin koneisiin. Valmistus ja viranomaishyväksyntä jakaa koneet tyyppihyväksytyihin ja tyyppihyväksymättömiin (koe- ja harrasteluokka, experimental). Lentokone voi olla siviilikone tai sotilaskone. Koneiden jako käytön – siviililentoliikenne, sotilasilmailu, kokeellinen lentäminen, harrastusilmailu – mukaan jakaa lentokoneet kategorisesti, tosin entisiä sotilaskoneita on harrastuskäytössä, matkustajakoneiden erikoisversioita käytetään esimerkiksi painottomuuslennoilla kokeellisessa lentämisessä jne.
Lentokoneet voidaan jaotella
siviililentokoneisiin ja
sotilaslentokoneisiin
Tämä jako on aina ollut epämääräinen, koska lukuisia lentokoneita ja -tyyppejä on käytetty sekä siviilirooleissa että sotilaallisissa rooleissa.
Käyttötarkoituksen mukaan voidaan lentokoneet jaotella ainakin seuraaviin luokkiin
avaruuslentokone
experimental-lentokone, johon luokkaan kuuluu lentokonetehtaiden kehittämien koelentokoneiden lisäksi
ultrakevyt lentokone (maksimi lentoonlähtömassa 1-paikkaisilla 300 kg ja 2-paikkaisilla 450 kg)
A-luokka (painopistettä siirtämällä tai muulla ei-aerodynaamisella tavalla ohjattavat)
B-luokka (3-akselin suhteen aerodynaamisesti ohjattavat)
hävittäjälentokone
koelentokone, ks. Experimental-lentokone
esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien X-lentokoneet
koulutuslentokone, jatkokoulutuskone, harjoitushävittäjä
liikelentokone
matkustajalentokone
matkustajalentokoneet (laajarunkokoneet, perinteiset matkustajakoneet)
syöttöliikennekoneet
meriyhteistoimintakone (1940-luvulle asti)
pommikone
purjelentokone
liitokone
purjelentokoneet koulutukseen ja eri kilpailuluokkiin
moottoripurjelentokone ("mopu")
kuljetuslentokone
rynnäkkökone, jonka edeltäjää kutsuttiin maataistelukoneeksi; ks. pommikone
taitolentokone
tiedustelulentokone (myös siviili-ilmakuvaus ja kaukokartoitus), vakoilukone
vesilentokone: amfibiokone, lentovene
yleisilmailulentokone
(asevoimien) yhteyslentokone
lihasvoimakone
lisää